David Wilkersonin kirjoituksia

[rita4]

ÄLÄ TUHLAA AHDISTUKSIASI
by David Wilkerson | July 4, 2012

Joudumme lukemaan 4. Mooseksen kirjasta surullisesta esimerkistä, miten ahdistus tuhlataan. Selofhadin viisi tytärtä tuli Mooseksen luo pyytämään perintöosaansa Luvatusta maasta. He kertoivat Moosekselle: "Meidän isämme kuoli erämaassa, mutta hän ei ollut siinä joukossa, joka kävi kapinoimaan Herraa vastaan, Koorahin joukossa, vaan hän kuoli oman syntinsä tähden, eikä hänellä ollut poikia”(4 Moos.27:3). Nämä naiset sanoivat siis: ”Kun toiset nousivat sinua vastaan Koorahin kanssa, meidän isämme ei ollut mukana. Hän ei kapinoinut. Hän kuoli omien syntiensä tähden.”

Viimeinen lause kolahti minuun, kun luin sen: ”Hän kuoli omien syntiensä tähden.” Tämä tarkoittaa, että heidän isänsä näki kaikki uskomattomat ihmeet, Egyptistä vapauttamisen, veden vuotamisen kalliosta, taivaasta tulevan mannan. Silti hän kuoli epäuskoisen sukupolvensa lailla. Vain Joosua ja Kaaleb selvisivät erämaavaelluksesta hengissä.

Ilmeisesti nämä viisi tytärtä olivat syntyneetkin erämaassa ja kasvaneet perheessä, joka oli täynnä vihaa Jumalaa kohtaan. Kaikki Israelin koetukset ja koettelemukset olivat vain kovettaneet heidän isänsä epäuskoisen sydämen. Nämä nuoret naiset kuulivat koko nuoruutensa ajan murinaa, valitusta ja katkeruutta. Aamiaisella, lounaalla ja päivällisellä alituisia vatsanväänteitä, ei koskaan uskon ja luottamuksen ilmaisuja Jumalaa kohtaan. Näiden naisten täytyi tulla Mooseksen luo sanoen: ”Meidän isämme ei jättänyt meille mitään, ei toivoa, ei omaisuutta, ei todistusta. Hän vietti kaikki neljäkymmentä vuotta valittaen, katkeruudessa, koska elämä oli kovaa. Hän kuoli synnissä, ja koko elämä oli täysin turhaa.”

Kauheata on sanoa tällaista omasta vanhemmastaan. Varoitankin kaikkia vanhempia, jotka nyt lukevat tätä: teidän lapsenne seuraavat teitä, kun olette ahdistuksessa ja teidän reaktioitanne ja käytöstänne. Se vaikuttaa koko heidän elämäänsä. Miten käyttäydytte? Tuhlaatteko ahdistuksenne, ei itseltänne vaan tulevalta polvelta? Toivon, että teidän perillisenne ovat Kristukseen perustuneita, kun he kuulevat teidän sanovan: ”En kyllä pidä tästä ahdistuksesta, mutta Herran nimi olkoon siunattu.”

Tunnen monia uskovia, joista tulee joka ahdistuksen jälkeen entistä katkerampia ja huonotuulisempia. Niiden olisi pitänyt harjoittaa ja sulostuttaa heitä, Jumalan koetusten ilmaista hänen uskollisuuttaan. Sen sijaan näistä ihmisistä on tullut tapa-valittajia, hapannaamoja ja ilkimyksiä. Ihmettelen kovasti, missä heidän uskonsa on, missä heidän luottamuksensa Herraan. Mitähän heidän lapsensakin ajattelevat.

Rakas lukijani, älä tuhlaa ahdistuksiasi. Anna niiden tuottaa sinussa luottamuksen ja uskon suloista tuoksua Herrassasi.

[rita4]

VANKILASSA JEESUKSEN TÄHDEN
by David Wilkerson | July 3, 2012

”Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi”(Fil. 1:12). Kun Paavali kirjoitti tämän, hän oli vanhahko, erittäin kokenut mies. Kesken kaikkein kovimpia koetuksiaan hän puhui ystäville sydämestään.

Vaeltaessasi Jeesuksen seurassa olet varmaan tuntenut kipua, koetuksia, ahdistuksia. Miten olet toiminut silloin? Mikä on kokemuksisesi summa? Ovatko ahdistukset olleet turhia? Oletko sittenkin oppinut Jumalan rakkaudesta ja uskollisuudesta niiden keskellä?

Olet ehkä sydämen uskova, joka on antanut elämänsä Jeesukselle. Sinulla on taakka maailman hukkuvista ihmisistä. Olet saanut kutsun sielujen pelastamiseen. Niinpä kerrot ystävillesi, että lähdet määrättyyn kaupunkiin todistamaan Jumalan armosta.

Kun saavut sinne, ystävillesi kerrotaan uutinen, ettei Jumala käytäkään sinua. Mikään ei ole sujunut suunnitelmien mukaan. Itse asiassa julistuksesi on kuollut. Ei sinulla ole mitään näytettävää suoristuksistasi huolimatta. Sen sijaan, että olisit herättänyt koko kaupungin, joudutkin vankilaan.

Miten reagoisit, jos kaikki yrityksesi näyttää, kuinka sitoutunut olet, teet työtä ja uhrauksia, olisikin ollut pelkkää tyhjää?

Monet uskovat panisivat suupielet alaspäin. He alkaisivat epäillä Jumalan sanaa heille ja kyseenalaistaa Hengen johdatuksen. Jotkut uskovat kuitenkin vastaisivat kuten Paavali, iloiten siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään Kristuksen tähden. Paavali ei yrittänyt ymmärtää ahdistustensa syytä. Hän vastasi niihin ilolla, uskolla ja toivolla, koska hän tiesi, että hänestä koulutettiin Jumalan todistajaa. Hän kirjoitti ystäville vankilasta: ”Minun asiani on keskustelun kohteena koko keisarin palatsissa. Itse asiassa kaikki Roomassa puhuvat siitä, mitä minulle tapahtuu. Minä olen vankilassa Jeesuksen tähden.” Hän oli varmaan aikamoinen näky siellä vankisellissään: juutalainen, pelkkää luuta ja nahkaa, rohkaisemassa jokaista ympärillään olevaa. ”Iloitse ahdistuksistasi. Jumala on uskollinen!”

Paavali ei tuhlannut yhtään ahdistustansa, koska hän tiesi, että jokainen niistä oli Jumalan suunnittelema. Samoin Herra katsoo meitä nähdäkseen, kuinka me käyttäydymme koetustemme keskellä.

[rita4]

METSÄSTÄJÄ
by David Wilkerson | June 29, 2012

”Sillä porttonaisen tähden menee leipäkakkukin, ja naitu nainen pyydystää kallista sielua” (San.6:26).

Jakeen porttonainen on paholainen. Hän metsästää niitä, jotka ovat Jumalalle kallisarvoisia.

Paholainen yrittää vietellä jokaista, joka isoaa Herraa. Miksi luulet joutuneesi niin moniin koetuksiin? Koko elämäsi ajan sinua on koeteltu, mutta ei siksi, että olisit paha. Ei, vaan siksi, että Saatana tietää, kuinka kallisarvoinen olet Jumalan silmissä. Paholainen tähtääkin tämän elämän jälkeiseen.

Erään julistusmatkani aikana tapasin nuoren miehen, joka oli noita. Itse asiassa hän oli noitaryhmän johtaja. Vaikka nuori mies oli syvästi mukana okkultismissa, hän ei uskonut Saatanan ja hänen demoniensa pystyvän valtaamaan häntä.

Eräänä iltana hän yritti nukahtaa, mutta näki hirveitä, demonisia kasvoja liitelevän makuuhuoneen katossa, vaanien häntä. Kun ne alkoivat kokoontua pilven tavoin ja muodostaa suppiloa, nuori mies tajusi, että ne olivat aikeissa tulla hänen sydämeensä.

Hän oli kauhusta jäykkänä. Sitten hän muisti jotakin lapsuudestaan ja huusi:”Jeesuksen nimessä, lähtekää!” Kaikki demonit katosivat silmänräpäyksessä.

Seuraavana yönä samat vallat tulivat entistä suuremmin joukoin. Kun nuori mies oli mennyt nukkumaan, hän kuuli jyrisevän äänen. Hän katsoi ylös ja näki, että koko huone oli täynnä rumia, kamalia olentoja. Ne alkoivat taas muodostaa suppiloa. Tässä kertaa nuori mies nousi ylös sängystään ja huusi: ”Minä suojaudun Jeesuksen vereen!” Taas kaikki demonit hävisivät.

Nuori mies ajatteli: ”Seuraavan kerran, kun ne tulevat, en mahda niille mitään.” Niin hän soitti eräälle uskovalle ystävälleen ja pyysi tätä mukaansa erääseen minun tilaisuuteeni.

Tilaisuuden aikana nuori noitayhteisön johtaja joutui Pyhän Hengen vaikutuksen alaiseksi. Hän antoi sydämensä Herralle. Hän todisti, että hän muisti kuusivuotiaana antaneensa sydämensä Jeesukselle, vaikka hänen oma kotiväkensä oli taustaltaan okkultistinen. ”Muistan selvästi, kuinka menin talomme takana olevaan metsään ja sanouduin irti okkultismista”, hän sanoi.

Olen nähnyt tämän saman Jumalalle antautuneen sydämen omissa lapsissani ja lastenlapsissani. Itsellänikin oli sellainen sydän jo lapsena. Niinpä tiesin tarkalleen, mistä nuori mies puhui.

Yhtäkkiä lamppu syttyi sisimmässäni. Ymmärsin, miksi paholainen oli yrittänyt päästä tämän nuoren miehen valtiaaksi ja tuhota hänet. Vain siksi, että hän oli kallisarvoinen Jumalalle.

[rita4]

HYVÄKSY HÄNEN RAKKAUTENSA
by David Wilkerson | June 28, 2012

Ei auta, vaikka miten yrität puhdistaa itseäsi. Jos et usko Jeesuksen pystyvän pelastamaan sinut armossaan, kaikki oma vanhurskautesi on kuin saastainen vaate Jumalan silmissä. Jumala ei voi hyväksyä lihaasi, ei sitä voi edes uudistaa. Kaikki liha on poistettu ristillä, ja nyt uusi ihminen on tullut esiin, Kristus-ihminen ja todellinen usko luottaa siihen, mitä hän teki sinun puolestasi.

Saatat sanoa: ”Minusta on vaikeaa uskoa, että ongelmainen, lankeava uskova voisi olla kalliarvoinen Jumalan silmissä. Varmaan hän inhoaa minua, koska elämäni on niin mullin-mallin. En näytä pääsevän ongelmistani eroon. Uskon kyllä, että hän rakastaa minua. Varmasti hän on pettynyt minuun, koska olen kieltänyt hänet niin usein.”

Koeta nyt ymmärtää: Jesajan ihmeellinen armon profetia(ks. Jes.43:1-5) lausuttiin kansalle, joka oli ryöstetty, saatu loukkuun ja teljetty vankeuteen heidän oman typeryytensä ja epäuskonsa tähden. Juuri tuossa vaiheessa Jumala sanoi heille: ”Nyt, kaikkien virheittenne jälkeen minä tulen tuomaan toivon sanomaa, koska te olette minun omiani.”

En koskaan unohda kipua, jonka koin, kun yksi teini-ikäisistä lapsistani tuli luokseni ja tunnusti: ”Isä, en ole koskaan tuntenut miellyttäneeni sinua. En ole koskaan kokenut olevani sinun rakkautesi arvoinen. Minusta tuntuu, kuin olisin pettänyt sinua koko ikäni. Olet varmaan hyvin pettynyt minuun”.

Nuo sanat satuttivat minua. Otin kyyneleisen lapseni syliini, oma sisimpäni hyvin tuskaisena. Itkin, kun sanoin lapselleni: ”Sinähän olet aina ollut aivan erityinen minulle. Olet ollut silmäteräni. Kun olen pitkillä julistusmatkoilla, ajattelen aina sinua. Silloin koko olemukseni valaistuu. Tietenkin olet tehnyt hupsuja, vääriä juttuja joskus, mutta olen antanut sinulle aina anteeksi. Olit todella pahoillasi. Siksi en koskaan ajatellut sinusta vähempää. Olet minulle pelkkä ilo.”

Tämä on monien uskovien suhde Taivaalliseen Isäänsä. Paholainen on saanut heidät vakuuttuneiksi siitä, että he ovat tuottaneet pettymyksen Jumalalle. Eivät he koskaan voisi miellyttää Jumalaa. Lopulta he eivät enää ota vastaan hänen rakkauttaan ja elävät alituisesti Jumala viha päänsä päällä. Kuinka hirveä tapaa mennä läpi elämänsä, ja kuinka paljon se tuottaa tuskaa Jumalalle, kun hän näkee lastensa elävän sillä tavalla

[rita4]

SINÄ OLET HÄNEN OMANSA

by David Wilkerson | June 27, 2012

Korkeassa Veisussa Herra sanoo morsiamelleen: "Kuinka kaunis olet, kuinka suloinen, sinä rakkaus, riemuinesi!” (Kork.v.7:6) Tässä jakeessa on kolme hepreankielen sanaa, jotka ovat synonyymejä, tarkoittavat samaa: kaunis (tarkoittaa ”kallisarvoinen”), mukava (viitaten ”nautintoon”) ja mielistyminen.

Nämä sanat kuvaavat Jeesuksen ajatuksia omasta morsiamestaan hänet nähdessään. Hän sanoo: ”Kuinka kaunis, suloinen ja miellyttävä sinä oletkaan. Olet minulle kallisarvoinen, rakkaani”. Vastauksena morsian kerskuu: ”Minä olen rakkaani oma, ja minuun on hänen halunsa"( jae 10). Tämän jakeen merkitys on: ”Rakkaani juoksee minun perässäni riemuiten. Hän ajaa minua takaa, koska olen niin kallisarvoinen hänelle”.

Näitä samoja ajatuksia löytyy läpi koko psalmien kirjan. ”Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa”(Ps.147:11). ”Sillä Herra on mielistynyt kansaansa, hän kaunistaa nöyrät pelastuksella”(Ps.149:4).

Yritän nyt vakuuttaa sinulle Jumalan mielisuosiota sinua kohtaan, kun sanon: ”Sinä olet kallisarvoinen Herralle!” Silti varmaan ajattelet: ”Onpa mukava, suloinen ajatus.”

Tämä totuus on kuitenkin paljon enemmän kuin vain ihana ajatus. Se on avain sinun vapautumiseesi kaikista sieluasi raastavista koetuksista. Siinä on salaisuus, jonka kautta pääset Jumalan sinulle lupaamaan lepoon. Ennen kuin otat sen vastaan, ennen kuin siitä tulee sydämesi totuuden perusta, et kestä tulevien aikojen pahuutta.

Jesaja sain näyn Herran suuresta mielisuosiosta meitä kohtaan. Hän profetoi Israelille tämän sanan Herralta: ”Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.

Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta”(Jes.43:1-2).

Jesaja ei puhunut kirjaimellisesta tulvasta tai tulesta. Hän puhui siitä, mitä ihmiset joutuivat kokemaan hengellisesti ja ajatusmaailmassaan. He olivat siihen aikaan pakkosiirtolaisuudessa, ja heidän tulvansa olivat koetuksia, heidän tulensa kiusauksia, virrat koettelemuksia. Se kaikki oli paholaisen yritystä tuhota ja hämmentää Jumalan kansaa.

Jesajan sanat olivat sanoma pelkästä armosta Israelia kohtaan. He olivat pakkosiirtolaisuudessa oman typeryytensä ja hölmöilynsä takia eivätkä siksi oikeasti ansainneet mitään. Jumala silti lähetti heille itkevän profeetan, jonka sydän oli särkynyt ja sanoi: ”Jumala haluaa minun kertovan teille, että te olette hänen omansa!”

[rita4]

HÄN VAPAHTI MINUT VIHOLLISESTANI

by David Wilkerson | June 26, 2012

”Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä; hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät. He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni. Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun” (Ps.18:16- 19).

Tässä psalmissa Daavid muisteli suurta vapahdustaan menneisyydessä. Hän iloitsi, koska Herra oli pelastanut hänet hänen vihollistensa käsistä: ”Ylistetty olkoon Herra! - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun”(Ps.18:3).

Daavidin elämässä oli juuri päättynyt kauhea koetusten aika. Saul oli luvannut maksaa palkkion hänen päästään ja ajanut häntä takaa säälimättä. Niin hänen oli pakko nukkua luolissa, kallionkoloissa ja avoimilla niityillä. Daavid sanoi tuosta pimeästä ajastaan: ”Helvetin tuskat ympäröitsivät minut, ja minä elin ahdistuksessa. Jumalattomat miehet saivat minut ajattelemaan, että viholliseni voittaisivat minut. He kaikki vihasivat minua!”

Jumala tuli kuitenkin jyristen taivaasta vapauttamaan Daavidia: ”Hän notkisti taivaat ja astui alas... Ja Herra jylisi taivaassa... Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä; hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät”(Ps.18:9, 13, 16- 17).

Demoniset voimat olivat ympäröineet Daavidin, ja vihollinen oli tullut hänen päälleen kuin tulva. Kuitenkin Daavid pystyi sanomaan: ”Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun”(Ps.18:19).

Daavid saattoi sanoa: ”Jumala vapahti minut kaikista vihollisistani, suruistani ja helvetin valloista, koska olen hänelle kallisarvoinen. Jumala on minuun mielistynyt!”

Rakas lukija, Jos tarvitset vapautusta, oli se sitten himoista, kiusauksista tai koetuksista, oli sinun ongelmasi mielen, hengellisyyden, tunne-elämän tai fyysisen olemuksesi alueella, avain niiden ratkaisuun on tämä: Jumala on sinuun mielistynyt! Sinä olet hänelle kallisarvoinen!

[rita4]

PARAS ON VIELÄ EDESSÄPÄIN!
by David Wilkerson | June 22, 2012

Ehkäpä ahdistuksen aikoina olet mennyt melkein tainnoksiin. Olet ollut niin heikko ja uupunut, ettet mielestäsi pystynyt ottamaan enää askeltakaan. Saatoit sanoa: ”En koskaan enää tahdo käydä lävitse näitä asioita, mutta Herra toi minut ulos. Hän on ollut uskollinen. Ylistys Herralle!”

Jumala ei ole tyytyväinen vastentahtoiseen kiitokseen. Hän pikemminkin sanoo: ”Odota vähän lapseni. En todellakaan vienyt sinua näiden huolien ja ahdistusten läpi, jotta sinusta tulisi kiitollinen selviäjä. Olen tuhlannut vuosia sinun koulutukseesi, kaiken tämän läpikäymiseen vain yhdestä syystä enkä aio antaa sinun hukata niitä nyt. Minä odotan saavani täyden hyödyn investoinnistani. Sinun paras tehtäväsi on edessäpäin.”

Nyt, kun pääset läpi yliopistotasoisista ahdistuksista, Jumala avaa sinun silmäsi näkemään ystäväsi, jotka käyvät lastentarhaluokkaa. Nämä rakkaat ihmiset eivät usko selviävänsä siitä. Mitä silloin teet omilla ahdistuksen kokemuksillasi? Jumala kuiskaa sinulle: ”Minä tarvitsen kokeneita, koeteltuja veteraaneja, jotka ovat selvinneet syvistä vesistä ja hirveistä liekeistä. Heidät on hiottu kärsimyksissä. Tahdon ihmisiä, jotka voivat todistaa uskollisuudestani tälle sukukunnalle!” Psalmista kirjoittaa: ”Tarkatkaa sen muurit, kulkekaa sen linnat, kertoaksenne niistä tulevalle polvelle”(Ps.48:13). ”Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville”(Ps.71:18).

Paavali tekee kauniin yhteenvedon: ”Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi”(Fil.1:12). Siinä on jotakin! Kun Paavali kirjoitti tämän, hän oli vanhahko mies, jolla oli kokemusta ja oli samalla elämänsä kovimmassa koetuksessa. Hän puhui ystävilleen koko sydämestään:

”Olisi kaikkein hienoin asia, jos voisin mennä kotiin ja olla Herran luona. Se olisi minun suurin haluni. Olen veteraani. Olen käynyt läpi ahdistuksia ja koetuksia ja tiedän, että minua vielä tarvitaan täällä. Tämän sukupolven pitää päästä näkemään kärsijä, joka selviää ja iloitsee ahdistuksistaan. Poikani Timoteus joutuu kohtaamaan saman kuin minäkin. Hänen pitää saada tietää, että Jumala vie hänet läpi. Niinpä on parasta, että pysyn täällä ja kestän nämä syvät ahdistukset. Katsokaa minua! En ole ainoastaan selvinnyt, vaan minä olen säilyttänyt toivoni. En ole lannistunut enkä masentunut. Minä iloitsen Herrassa kaikesta, minkä läpi hän on minut vienyt.”

[rita4]

KOETTELEEKO JUMALA LAPSIAAN?

by David Wilkerson | June 21, 2012

Koetteleeko Jumala omia lapsiaan? Kuule, mitä psalmista sanoo: “Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä, niin kuin hopea sulatetaan. Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman meidän lanteillemme. Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen”(Ps.66:10- 12).

Psalminkirjoittaja sanoo toisin sanoen: ” Herra, sinä laitoit minut niin syvään veteen, että luulin hukkuvani. Sinä panit minut tuleen koetellaksesi minua niin kuin hopeaa koetellaan. Sinä viet minut verkkoon, panit ahdistuksen minun päälleni, annoit ihmisten peitota minut”.

Miksi Jumala salli sellaisen ahdistuksen? Siksi, että hän halusi viedä rakkaan lapsensa ”rikkaaseen paikkaan”. Hepreankielisessä alkutekstissä fraasi tarkoittaa ”runsaan hedelmällisyyden paikka”. Jumala sanoo siis: ”Minä vien sinut läpi kaikkien näiden kovien paikkojen, jotta sinusta tulisi hedelmällinen minun valtakunnalleni.”

Eivät kaikki koetukset ole kuitenkaan lähteneet Jumalan kädestä. Monet huolet aiheuttaa itse paholainen, suoraan helvetin syövereistä. ”Sillä ei hän (Jumala) sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia”(Val.v.3:33). Jumala sanoo: ”En minä iloitse lasteni ahdistuksista. Ei minun tarkoitukseni ole sallia vaikeuksia.” Ei, Herra sallii meille ahdistuksia vain omien iankaikkisten tarkoitusperiensä takia, jotta hän voisi viedä meidät ”rikkaaseen paikkaan”.

Minä kavahdan hämmästyksestä, kun muistan kaikkia murheita, koetuksia, syviä vesiä, liekehtiviä tulia ja tavattomia ahdistuksia, joita olen nähnyt vuosien mittaan. Tavallisesti, kun ahdistukset tulivat, ne eivät tulleet yksi kerrallaan, vaan ne kasaantuivat. Monesti ajattelin: ”En mitenkään selviä tästä”. Monet ahdistukset ovat kivuliaita muistella: muistoja herjauksista, Herran kurituksista, julistustyön koetuksista, henkilökohtaisista tönimisistä, perheongelmista, ruumiillisista kivuista ja säryistä. Jos sitten muistelen noita kärsimyksen vuosia, voin sanoa varmuudella: ”Jumalan sana on tosi. Hän vei minut läpi jokaisen minua kohdanneen ahdistuksen ja minä ylistän häntä.”

[rita4]

JUMALA INVESTOI SINUUN

by David Wilkerson | June 20, 2012

Kun vanhempi lähettää lapsensa opiskelemaan, se vaatii suurta investointia. Varmasti vanhempi odottaa, että lapsi sitoutuu koulutuksensa vaatimaan aherrukseen. Miksi? Toivooko hän lapsen suorittavan opintonsa loppuun, tulevan kotiin ja ripustavan diplominsa seinälle, sitten istuvan katsomassa televisiota? Ei! Vanhempi toivoo tietenkin, että hänen lapsensa saa täyden edun vanhempansa tekemästä investoinnista pääsemällä hyvään ammattiin.

Samoin, kun maamme armeija antaa ilmaisen koulutuksen sotilailleen, nuo vuodet ovat ikään kuin valtion investointeja. Sotilaalle sanotaan: ”Kun olet päässyt läpi armeijan, maasi ja sen johto edellyttää tiettyä osaa ajastasi.” Koulutetun sotilaan odotetaan palvelevan armeijassa määrätyn määrän vuosia ikään kuin maksaakseen tuon investoinnin.

Niin on meilläkin Herran ja kipujemme kanssa. Kaikella, mitä käyt läpi uskovana, on koulutustarkoitus, jonka takana on Jumalan ikuinen päämäärä. Hän ei pelastanut sinua purjehtimaan loistoristeilijällä paratiisiin. Hän pelasti sinut, jotta voisi valmistaa sinua valtakuntansa työhön. Silloin, kun uudestisynnyit, hän ilmoitti sinun nimesi kärsimyksen kouluun. Kivut, koetukset kuuluvat kaikki opintosuunnitelmaasi.

Jotkut uskovat elävät lastentarhassa. Heidän kipunsa eivät ole vaikeita ymmärtää, ja heidän koetuksensa on helpompia kestää. Toiset ovat alakoulussa ja he oppivat pian, että heidän koetuksensa ovat tulleet vähän kovemmiksi kohdata ja vaikeammaksi ymmärtää. Toiset ovat yliopistossa ja heidän kipunsa ovat kovempia ja vielä vaikeampia ymmärtää. Toiset ovat jo päässeet jatko-opintoihin, vaikeimmat ahdistusten vuodet takanaan, mutta edelleen monia vielä edessäpäin. Heidän kipunsa ovat elämän kovimmat, ja he tajuavat tarvitsevansa Pyhää Henkeä vahvistamaan heitä niiden keskellä.

Tähtäyspisteeni on, että Jumala tahtoo hengellisen sodankäynnin veteraaneja, monien ahdistusten koettelemia ihmisiä todistaakseen oman uskollisuutensa seuraavalle sukupolvelle. Meidän kestämämme koetukset ovat niitä investointeja, joita hän tekee meihin, veteraaneihinsa.
”Monta on vanhurskaalla kärsimystä mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista” (Ps.34:19).

[rita4]

HÄIRIÖTEKIJÖITÄ PYHÄSSÄ PAIKASSA
by David Wilkerson | June 14, 2012

”Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana’ ”(Matt.15:7-8).

Haluan kertoa sinulle mielen häiriötekijöistä rukouksen ja ylistyksen aikana, erityisesti Jumalan huoneessa. Jeesus nimitti ulkokullatuiksi ihmisiä, jotka tulivat hänen läsnäoloonsa lausuen ylistyssanoja, mutta olivat mieleltään ja sydämeltään ihan muissa mietteissä. Hän puhui suoraan heille sanoen: ”Te annatte minulle suunne ja huulenne, mutta teidän mielenne on jossakin muualla. Sydämenne ei ole lähelläkään minua.”

Entä sinä? Melko varmaan olet joka viikko tunnin verran Herran huoneessa. Ruumiisi on kirkossa, mutta missä mielesi on? Suusi sanoo: ”Ylistän sinua, Herra”, mutta sydämesi on tuhannen kilometrin päässä. Minne ajatuksesi vievät sinut ylistyksen aikana?

Mietitkö askarruttavia perheasioita tai työkuvioita? Kuinka monet ajatukset häiritsevätkään sinua yhden tunnin aikana kirkossa, jolloin seurakunta lähestyy Jumalaa, Kaikkivaltiasta?

On vaarallista tulla Jumalan huoneeseen ja hänen läsnäoloonsa kevytmielisesti. ”Niin Mooses sanoi Aaronille: ’Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan: Niissä, jotka ovat minua lähellä, minä osoitan pyhyyteni ja kaiken kansan edessä kirkkauteni’ ”(3 Moos.10:3). Herra sanoi Aaronille: ”Minä en tahdo, että minua kohdellaan kuin ketä hyvänsä tavallista ihmistä. Jos aiot tulla läsnäolooni, sinun täytyy tulla eteeni pyhitettynä. Kaikkien, jotka lähestyvät minun pyhyyttäni, täytyy tehdä se varovaisesti ja harkiten, kirkkauteni ja kaikkivaltiuteni tähden.”

Jollei sinun sydämesi ole keskittynyt ylistykseen ja ajatuksesi alistetut Kristuksen kuuliaisuuteen, voisit yhtä hyvin laittaa istuimellesi puu-ukon. Se ainakin on rehellisempi kuin se, joka tulee kirkkoon ilman mieltä ja sydäntä.

Monien uskovien ylistyksen voimattomuuden, innottomuuden ja haluttomuuden syy on siinä, ettei heillä ole läheisyyttä Jeesuksen kanssa kotona. Ne, jotka ovat oppineet ylistämään ja keskittymään rukoukseen yksityiselämässään, tuovat omaa tultaan, joka on syttynyt salaisessa rukouskammiossa. Tosiylistäjät odottavat kärsimättömästi pääsyä kirkkoon ylistämään Herraa hänen kansansa joukossa.