PARAS ON VIELÄ EDESSÄPÄIN!
by David Wilkerson | June 22, 2012
Ehkäpä ahdistuksen aikoina olet mennyt melkein tainnoksiin. Olet ollut niin heikko ja uupunut, ettet mielestäsi pystynyt ottamaan enää askeltakaan. Saatoit sanoa: ”En koskaan enää tahdo käydä lävitse näitä asioita, mutta Herra toi minut ulos. Hän on ollut uskollinen. Ylistys Herralle!”
Jumala ei ole tyytyväinen vastentahtoiseen kiitokseen. Hän pikemminkin sanoo: ”Odota vähän lapseni. En todellakaan vienyt sinua näiden huolien ja ahdistusten läpi, jotta sinusta tulisi kiitollinen selviäjä. Olen tuhlannut vuosia sinun koulutukseesi, kaiken tämän läpikäymiseen vain yhdestä syystä enkä aio antaa sinun hukata niitä nyt. Minä odotan saavani täyden hyödyn investoinnistani. Sinun paras tehtäväsi on edessäpäin.”
Nyt, kun pääset läpi yliopistotasoisista ahdistuksista, Jumala avaa sinun silmäsi näkemään ystäväsi, jotka käyvät lastentarhaluokkaa. Nämä rakkaat ihmiset eivät usko selviävänsä siitä. Mitä silloin teet omilla ahdistuksen kokemuksillasi? Jumala kuiskaa sinulle: ”Minä tarvitsen kokeneita, koeteltuja veteraaneja, jotka ovat selvinneet syvistä vesistä ja hirveistä liekeistä. Heidät on hiottu kärsimyksissä. Tahdon ihmisiä, jotka voivat todistaa uskollisuudestani tälle sukukunnalle!” Psalmista kirjoittaa: ”Tarkatkaa sen muurit, kulkekaa sen linnat, kertoaksenne niistä tulevalle polvelle”(Ps.48:13). ”Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville”(Ps.71:18).
Paavali tekee kauniin yhteenvedon: ”Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi”(Fil.1:12). Siinä on jotakin! Kun Paavali kirjoitti tämän, hän oli vanhahko mies, jolla oli kokemusta ja oli samalla elämänsä kovimmassa koetuksessa. Hän puhui ystävilleen koko sydämestään:
”Olisi kaikkein hienoin asia, jos voisin mennä kotiin ja olla Herran luona. Se olisi minun suurin haluni. Olen veteraani. Olen käynyt läpi ahdistuksia ja koetuksia ja tiedän, että minua vielä tarvitaan täällä. Tämän sukupolven pitää päästä näkemään kärsijä, joka selviää ja iloitsee ahdistuksistaan. Poikani Timoteus joutuu kohtaamaan saman kuin minäkin. Hänen pitää saada tietää, että Jumala vie hänet läpi. Niinpä on parasta, että pysyn täällä ja kestän nämä syvät ahdistukset. Katsokaa minua! En ole ainoastaan selvinnyt, vaan minä olen säilyttänyt toivoni. En ole lannistunut enkä masentunut. Minä iloitsen Herrassa kaikesta, minkä läpi hän on minut vienyt.”
