Aune Rimpeläinen
”Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.” (Ps. 103:2) ”Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.” (Ps. 73:28)
Vähän ennen tyttäremme syntymää vuonna 1961 luoksemme tuli kuin Jumalan lähettämänä ystävä- pariskunta. Kuultuaan tilanteestamme he jäivät meidän pieneen aittaamme asustelemaan ja lupasivat rukoilla synnytyksen puolesta.
Kätilökin tuli meille yöksi, ja hän kauhistui, kun virtsanäyte oli kuin paksua puuroa. Hän olisi lähettänyt heti Kuopioon, 60 kilometrin päähän. Sanoin kuitenkin, että kyllä Herra auttaa, ja hän taipui odottamaan.
Olin lukenut Raamatusta, kuinka Hiskia rukoili. Minäkin käänsin kasvoni seinään päin ja itkien siinä rukoilin hiljaa.
Kun kätilö heräsi, hän otti uuden kokeen. Näyte oli aivan kirkasta. Hän oli ihmeissään, kuinka se saattoi olla mahdollista. Kerroin, että hänen nukkuessaan minä rukoilin Jumalaa, ja Herra sen teki. Kätilö ei puhunut enää mitään Kuopioon lähdöstä.
Synnytys käynnistyi, mutta lapsi ei alkanut syntyä. Pyysin naapurin sisarelta rukousapua. Aitassa asuva pariskuntakin jatkoi rukoustaan. Kätilö alkoi uudelleen puhua Kuopioon lähdöstä. Sanoin jälleen, että kyllä Herra auttaa.
Viimein lapsi syntyi, mutta napanuora oli kiertynyt kaksi kierrosta kaulan ympärille. Lapsi ei itkenyt, se oli ihan tumma. Kätilö taputteli ja heilutteli sitä, ja viimein se pillahti itkuun. Oli syntynyt terve tyttö.
Kaikki yhdessä kiitimme suurta Jumalaa avusta ja terveestä lapsesta. Toivo-isä tapansa mukaan siunasi pienen käärön kapaloissaan. Kätilökin oli selvinnyt järkytyksestään ja ihmettelystään, ja hän sanoi minulle: ”Hyvähän teidän kanssa on, kun te olette niin rauhallinen”
Muutamia vuosia myöhemmin olin naistenpäivillä Kuopiossa. Eräs uskovainen kätilö etsi minut joukosta ja kertoi kätilötoverinsa kertoneen hänelle tapahtuneesta ja sanoneen: ”Siinä Rimpeläisen pienessä mökissä se ihme tapahtui.”
Meillä on todella ihmeitä tekevä Jumala. Minäkin olen saanut kokea monta ihmettä ja saan kertoa hänen teoistaan vielä nyt 88-vuotiaana. Armosta olen pelastettu, ja vielä tänään saan kiittää hänen armoteoistaan pientä ihmistä kohtaan.
