Miksi?

[rita4]

Charles Stanley
Suomentanut;Eeva Kallinen

Lue 1.Mooseksen kirja 50:15:21

Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat." 5. Mooseksen kirja 29: 29

Emme ehkä koskaan saa tietää, miksi kohtaamme kärsimystä. Ystävä kuolee täysin turhassa auto-onnettomuudessa. Läheinen sairastuu parantumattomaan tautiin. Lapsi kuolee harvinaiseen oireyhtymään. Mietimme, miten sellainen syvä suru voisi ikinä tuottaa mitään hyvää.

Joissakin tilanteissa Jumala selittää meille kärsimyksen syyt, mutta toisinaan Hän jättää ne hämärän peittoon. Juuri kätkettyjen tarkoitusperien edessä uskomme joutuu kaikkien kovimmalle koetukselle.

Jeesus tunsi Isän tahdon. Hän ymmärsi, että tuska ja kärsimys kuuluivat suunnitelmaan. Silti Hänkin ristillä riippuessaan huusi ahdistuneena: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" (Matt. 27:46) Sillä hetkellä kaikki inhimillinen tuska valtasi Jeesuksen: yksinäisyys, pelko, sekasorto, hyljätyksi tuleminen. Vapahtaja ei jumalallisuudessaankaan voinut paeta ihmisyyttään.

Jeesus on pyytänyt meitä tulemaan Hänen luokseen, kun meillä on sydänsuruja tai kun pelko tuntuu nielaisevan meidät tai kun emme tiedä, miten jaksamme kulkea huomisen läpi. Hän haluaa meidät luokseen silloinkin, kun koko sisimpämme huutaa, että Jumala on epäoikeudenmukainen. Hän ymmärtää tuskamme, sillä Hän on itse tuntenut ihmisten kivut ja surun.

Kärsimykseen liittyy aina selittämätön puoli, mutta nekin asiat, joita emme ymmärrä, eivät ole Jumalalta salassa. Jeesus tietää suunnitelman, ja vaikkei Hän aina anna täällä ajassa valmiita vastauksia, Hän on luvannut, ettei Hän ikinä jätä eikä hylkää meitä.

Vaikeimmallakaan hetkellä et koskaan ole yksin. Kutsu Jeesusta avuksesi, sillä Hän kuuntelee sinua joka hetki.

Rakas Isä, kun olen yksinäinen, pelokas, hämmentynyt tai hyljätty, auta minua muistamaan, että sinä tiedät kaiken eivätkä tunteeni ole sinulle vieraita. Sinä tunnet tuskani. Olen kiitollinen, etten vaikeuksissakaan ole yksin.

Pekka Simojoen psalmilauluja - Kuinka kauan

[rita4]

Niin... emme koskaan pysty käsittämään sitä, että: miksi on niin paljon kärsimystä ihmislapsilla. Tuntuu ettei se koskaan lopu eikä se vähene, vaan se vain koko ajan lisääntyy, kun kuljemme tässä ajassa eteenpäin. Ja yhä suuremmaksi nousee se ero; köyhän ja rikkaankin välillä. On niin paljon sairautta, syöpä, ym pahat taudit vain lisääntyy..lastenkin kärsimys yhä vain kuin lisääntyy, eikä lapset saa enää olla lapsia, vaan "pikku aikuisia", jopa alkoholisti vanhemmistaan huolehtivia, sekä: aivan liian pieninä joutuvat ottamaan vastuuta asioista.. Se on surullista!

Kärsimys ja ahdinko, ahdistus, yksinäisyys, kelpaamattomuus, masennuksen syöverit; epätoivokin, kuinka tuttua se onkaan nykyään, eikös vain?

Emme ehkä koskaan saa tietää, miksi kohtaamme kärsimystä. Ystävä kuolee täysin turhassa auto-onnettomuudessa. Läheinen sairastuu parantumattomaan tautiin. Lapsi kuolee harvinaiseen oireyhtymään. Mietimme, miten sellainen syvä suru voisi ikinä tuottaa mitään hyvää.

Joissakin tilanteissa Jumala selittää meille kärsimyksen syyt, mutta toisinaan hän jättää ne hämärän peittoon. Juuri kätkettyjen tarkoitusperien edessä uskomme joutuu kaikkien kovimmalle koetukselle.

Niinpä, minulta on kuollut 2 siskoa onnettomuuden kautta. Toinen 3v ja toinen 35v Itsekin olen käynyt kurkkaamassa kuolemaa silmästä silmään nuorimmaiseni syntymän jälkeen -87

Olen usein miettinyt näitä kaikkia ja miksi näin tapahtui? Miksi esim oma elämäni on ollut tosi vaikeaa monellakin tavalla, sekä kaikki ne sairaudet vielä päälle? Nyt on ollut surua ja huolta aiheuttaneet omat jo aikuiset muutamat lapsistani... Näemme niin kamalan paljon kärsimystä ja sellaisia tapahtumia, joista sitten jossittelemme, että: "Jos sitä, tai jos ei niin olisi elänyt, tenyt, mennyt.., niin sillai ei olisi koskaan tapahtunut sitä ikävää, pahaa, tai se ei ois sarastunut, tai ihan peräti kuollut, ym? .." Olisiko? Ehkä kaiken tarkoitus on sittenkin myöskin kärsimyksessä? Ja ihmisellehän on annettu oma aikansa täällä ajassa, jossa; Jumala odottaa hänen etsivän yhteyttä Häneen sekä Hänen apuaan, sekä halua pelastua ja päästä kerran myöskin taivaan kotiinkin asti.

Mutta tämä aika on niin hektinen ja kiireinen, täynnään kaikenlaisia suunnitelmia ja.. Niin ettei ihminen edes kuin kerkiä, tai edes malta pysähtyä miettimään sitä hänen omaa kohtaansa: Jumalan suunnitelmissa ja tietystikin Isän tahto olisi, että tultaisiin herätykseen sen myötyä. Mutta kun aina on vain kamala kiire ja ois niin paljon kaikenlaista, kun pitäisi tapahtua sitä tai tuota, ja kun pitäisi saada, mennä, jne..Ja kun ei ole rahaa, eikä ole aikaa, ei ...Aika tuhlaantuu eikä aiat vain toteudu, etene, ei tulekkaan sitä jo kauan odotettua rauhallista sekä turvallista hyvää oloa, siunattua elämää, jne..

Haluaisimme niin kovasti ymmärtää ja tietää: miksi kaikki on niin kuin on ja miksi se ja se tapahtui meille, heille..? Mutta kuinka usein se jää meiltä salatuksi, koska Jumala ei paljasta meille omaa suunnitelmaansa, tai tekojaan, miksi; noin tai näin tapahtui, ja miksi se ihminen kuoli, tai sairastui, erosi, menetti pitkäaikaisen työpaikkansa, tms. .Jäämme kuin paikoillemme, jämähdämme siihen vain kuin suremaan ja jopa ehkä suutumme, kiukustumme, kapinoimme Jumalalle, kun Hän salli niin, tai noin tapahtua, vaikka oltiin ehkä: niin paljon rukoiltukin ja.. .

Kuitenkin se on vain niin, että; on vain kuin suostuttava, sekä nöyrryttävä: Kaikkivaltiaan Jumalan edessä ja minkäänlainen uhma tai kiukuttelu, syyttely, tms ei auta asiaamme millään tavalla, päinvastoin. Mutta siinä se onkin... siunauksen ja toivon siemen.. kun suostuu, sekä vain alistuu ja nöyrtyy Isän Jumalan edessä, sekä lopettaa kapinoinnin ja uhman, kiukuttelun ja syyttelyn.. Ja vain suostuu vaikenemaan sekä kuitenkin, nin hullunkuriselta kuin se kuulostaakin, tai tuntuu täysin järjettömältä kaiken sen kivun, tuskan, ym jälkeen, niin vain alkaa kiittämään Jumalaa, kun Hän tahtoo yhä vain auttaa, sekä kantaa vaikeuksienkin ylitse ja vahvistaa, viedä kerran perille asti. On hyvä oppia kiittämään vaikeuksistakin, kas siinäpä mahtava juttu, koska se tuo mukanaan siunauksen ja rauhan, levonkin sydämiimme.. ainakin hetkisen ajan myötä. Herra toki saattaa koetella ensin, että; haluammeko todellakin muuttua, suostua, nöyrtyä, jne.. Mutta kyllähän Hän jo tietää sen, että: Olemmeko tosissamme ja kestämmekö, koska kuitenkin, vaikka nyt onkin tuntunut niin kamalan väärältä ja heikolta oma uskommekin.

Se ei ole koskaan helppoa, eikä lihalle mukavaa, mutta se asia kannattaa opetella ja haluta muuttua, niin että [color=#0080FF]oppii kiittämään myöskin vaikeistakin asioista[/color]. Uskotko rakas ystäväni voivasi oppia sekä vain lopulta suostua; kiittämään Jumalaa myöskin niistä vaikeista ja raskaistakin asioista elämässäsi? Vai: Etkö usko pystyväsi siihen, tai etkö vain halua toimia niin? Valinta on sinun, ei minun. Mutta minä olen nimenomaan opetellut ja vain kuin lopulta suostunut, ja tahtonutkin oppia kiittämään myöskin vaikeista ja raskaistakin asioistani, sairaudestani ym..

Ja olen huomannut etten enää nykyään niin kauheesti niihin sillai kiinnitä edes huomiota. Ne kuuluu elämääni, mutta Taivaallinen rauha ja lepo antaa voimia ajatella muutakin ja nähdä valoa tunnelin päässä. Me kukin itse kuitenkin loppu kädessä päätämme ja Jumala kyllä haluaa auttaa sekä siunatakin meitä, rakkaan Poikansa: Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä, ja myöskin Henkensäkin kautta! Niin, että kykenemme muuttumaan Hänen tahtoonsa suostuen..Se tie ei ole helppo, mutta se on kuitenkin se; siunatuin tie ja uskallan sitä suositella kaikille.

1. Tess. 5:18 Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.

Ossi Hämäläinen - 06 Hän omiansa aina tahtoo suojan

[rita4]

Jeesus tunsi Isän tahdon. Hän ymmärsi, että tuska ja kärsimys kuuluivat suunnitelmaan. Silti hänkin ristillä riippuessaan huusi ahdistuneena: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" (Matt. 27:46) Sillä hetkellä kaikki inhimillinen tuska valtasi Jeesuksen: yksinäisyys, pelko, sekasorto, hyljätyksi tuleminen. Vapahtaja ei jumalallisuudessaankaan voinut paeta ihmisyyttään.

Jeesus on pyytänyt meitä tulemaan Hänen luokseen, kun meillä on sydänsuruja tai kun pelko tuntuu nielaisevan meidät tai kun emme tiedä, miten jaksamme kulkea huomisen läpi. Hän haluaa meidät luokseen silloinkin, kun koko sisimpämme huutaa, että Jumala on epäoikeudenmukainen. Hän ymmärtää tuskamme, sillä Hän on itse tuntenut ihmisten kivut ja surun.

Kärsimykseen liittyy aina selittämätön puoli, mutta nekin asiat, joita emme ymmärrä, eivät ole Jumalalta salassa. Jeesus tietää suunnitelman, ja vaikkei Hän aina anna täällä ajassa valmiita vastauksia, Hän on luvannut, ettei Hän ikinä jätä eikä hylkää meitä.

Vaikeimmallakaan hetkellä et koskaan ole yksin. Kutsu Jeesusta avuksesi, sillä Hän kuuntelee sinua joka hetki.

Meidän olisi hyvä ainakin joskus pysähtyä miettimään sitä todellisuutta, että: Jeesuksin kärsi. Ja Hän kärsi vielä paljon, paljon enemmän, kuin yksikään meistä ihmisistä voisi koskaan edes kärsiä, tai edes;kestää kärsimystä.. Jos ja kun me avaamme tätä salaisuutta, niin alamme hiukan jo ehkäpä käsittää silloin.. myöskin sen, että: Jeesus itse kyllä tietää; miltä tuntuu kärsimys, kipu, pelko, epätoivo, tms.. Koska Hän on sen jo ristillä itsekin joutunut kokemaan, kun koko maailman synnit heitettiin Hänen päälleensä. Hän Kärsi sanan varsinaisessa merkityksessä ja koki Isän Jumalankin jo hyljänneen Hänet, mikä Hirvittävä Tuska ja Pelko sen onkaan täytynyt silloin olla Hänen sisimmässään...

Me niin kovin helposti teemme kärpäsestä härkäsen ja liiottelemmekin, saadaksemme ihmisiltä myötätuntoa, tai sääliä osaksemme. Toki kipua ja kärsimystä on meillä ihmisilläkin aivan riittämiin ja joskus vain itsestä tuntuu, että; Nuo toiset ihmiset pääsevät paljon helpommalla, kuin toiset näissäkin asioissa. En tiedä? Mutta olen myöskin alkanut pikku hiljaa kuin käsittää tuon em. lausahdukseni syynkin, koska Jumala kyllä tietää: mitä: me itsekukin kestämme ja mitä me emme kestä. Ja sen mukaan aivan varmasti on myöskin vaikeuksia ja kipuja, kärsimyksiä, epäonnistumisia, ym ym..Ehkäpä tässä pätee se Raamatunpaikka myöskin, että: jolle on paljon uskottu, siltä enemmän vaaditaankin.

Mutta kun nyt ajattelen tätä mun omaa elämääni.. syntymästäni tähän päivään, niin voin sanoa rehellisesti; Etten ole helpolla päässyt tähän ikään ja tähän hetkeen. Elämä on ollut todella vaikeaa, ja raskasta ja on paljon sairauksia, ihmisuhteissakin ongelmia, joita en vain pysty aukomaan, vaikka kuinka haluaisinkin. Ym ym.. Olen käynyt kuoleman rajalla ja olen saanut Isältä jatkoaikaa, on ollut avioeron hirvittävä tuska ja on vaikka ja mitä. Ihmisarvoni on ollut nollassa, enkä sano tätä kuin etsien sääliä, voivottelua, kauhistelua, ei. Vaan minä kun olin perheeni mustalammas, joka tietää: mitä on pelko ja mitä on kun sattuu .. ja ex-ni haki vain koko ajan parempaa naista ja olin sen jätkäkaveri, en vaimo, jota se sitten käsitteli kovakouraisesti. Ja nyt..

Niinpä, niin, nyt on onneksi jo paljon paremmin, mutta helpolla ei silti mua näymmä päästetä..Mutta sydämestäni nousee nöyrä kiitos taivaaseen siitä, että; Herra Jeesus on minua kaikissa tilanteissa auttanut sekä vahvistanut, ja olen saanut kokea Hänen läheisyyttään, sekä rakkauttaan, anteeksi antoaankin elämässäni. En ole saanut kertaakaan minkäänlaisia syytöksiä, moitetta, vaan ymmärrystä, sekä Hänen yliluonnollista ja ihanaa apuaan sekä voimaansakin, jaksaakseni mennä eteenkinpäin elämässäni. Hän, joka on kärsinyt itse, niin Hän voi kärsiviä auttaa, sekä ymmärtää! Eikös olekin mahtavaa, sekä siunattua!

Kaikesta menneestä huolimatta tahdon katsoa Herraani uskoen, sekä Häneen kaikessa turvaten ja luottaen, mennä vain eteenpäin sekä myöskin saada olla Hänen käytössään, sen mukaan kuin osaan olla. Osaan ehkäpä ainakin jotenkin mennä toisen rinnalle, kun ..toisella on vaikeaa.. Tai ainakin toivon osaavani mennä toisen särkyneen rinnalle ja välittää, lohduttaa, rohkaista... Se mitä itse on joutunut kokemaan ja käymään läpi elämässä, niin se ehkä nyt voikin olla kuin voimavara ja sieltä voi ammentaa sen avun mitä itse ihmisenä ja vajavaisena Jumalan lapsena voin jollekin ehkä jopa antaa. Ja ne omat elämäni jutut, sekä niistä selviäminen saattaa olla apuna myöskin toisillekin, selvitä ja jaksaa, ..jaksaa yhä vain uskoa, sekä turvata Herramme apuun elämässään!

Niin juuri rakas lukijani; Huuda Jeesusta auttamaan! Huuda Häntä ja rukoile Häntä koskettamaan ja vahvistamaan sinua ja elämääsi, sekä ilmestymään niin, että: saat avun ja opit luottamaan Häneen, joka yksin ja ainoastaan voi sinua auttaa. Jeesus Kristus ei hylkää eikä jätä sinua yksin itkemään, jos sinä vain tahdot kääntyä Hänen puoleensa. Kuka muu voisi sinua ymmärtää paremmin, joka niin tarkkaan tietäisi kaikki ajatuksesikin ja elämäsi kulun, kuin vain ja ainoastaan: Mestarimme Jeesus Kristus?! Hän välittää sinusta ja Hän tuntee sinut ja kutsuu sinua nimeltä. Ota vastaan Hänen apunsa, niin jaksat loppuun asti taivaltaa ja päästä sitten kerran taivaan kotiinkin..

Joissakin tilanteissa Jumala selittää meille kärsimyksen syyt, mutta toisinaan Hän jättää ne hämärän peittoon. Juuri kätkettyjen tarkoitusperien edessä uskomme joutuu kaikkien kovimmalle koetukselle.

Jes. 49:
13 Riemuitkaa, te taivaat, iloitse, sinä maa, puhjetkaa riemuun, te vuoret, sillä Herra lohduttaa kansaansa ja armahtaa kurjiansa.
14 Mutta Siion sanoo: "Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhottanut".
15 Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota.
16 Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt, sinun muurisi ovat aina minun edessäni.