Miksi?

[rita4]

Charles Stanley
Suomentanut;Eeva Kallinen

Lue 1.Mooseksen kirja 50:15:21

Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat." 5. Mooseksen kirja 29: 29

Emme ehkä koskaan saa tietää, miksi kohtaamme kärsimystä. Ystävä kuolee täysin turhassa auto-onnettomuudessa. Läheinen sairastuu parantumattomaan tautiin. Lapsi kuolee harvinaiseen oireyhtymään. Mietimme, miten sellainen syvä suru voisi ikinä tuottaa mitään hyvää.

Joissakin tilanteissa Jumala selittää meille kärsimyksen syyt, mutta toisinaan Hän jättää ne hämärän peittoon. Juuri kätkettyjen tarkoitusperien edessä uskomme joutuu kaikkien kovimmalle koetukselle.

Jeesus tunsi Isän tahdon. Hän ymmärsi, että tuska ja kärsimys kuuluivat suunnitelmaan. Silti Hänkin ristillä riippuessaan huusi ahdistuneena: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" (Matt. 27:46) Sillä hetkellä kaikki inhimillinen tuska valtasi Jeesuksen: yksinäisyys, pelko, sekasorto, hyljätyksi tuleminen. Vapahtaja ei jumalallisuudessaankaan voinut paeta ihmisyyttään.

Jeesus on pyytänyt meitä tulemaan Hänen luokseen, kun meillä on sydänsuruja tai kun pelko tuntuu nielaisevan meidät tai kun emme tiedä, miten jaksamme kulkea huomisen läpi. Hän haluaa meidät luokseen silloinkin, kun koko sisimpämme huutaa, että Jumala on epäoikeudenmukainen. Hän ymmärtää tuskamme, sillä Hän on itse tuntenut ihmisten kivut ja surun.

Kärsimykseen liittyy aina selittämätön puoli, mutta nekin asiat, joita emme ymmärrä, eivät ole Jumalalta salassa. Jeesus tietää suunnitelman, ja vaikkei Hän aina anna täällä ajassa valmiita vastauksia, Hän on luvannut, ettei Hän ikinä jätä eikä hylkää meitä.

Vaikeimmallakaan hetkellä et koskaan ole yksin. Kutsu Jeesusta avuksesi, sillä Hän kuuntelee sinua joka hetki.

Rakas Isä, kun olen yksinäinen, pelokas, hämmentynyt tai hyljätty, auta minua muistamaan, että sinä tiedät kaiken eivätkä tunteeni ole sinulle vieraita. Sinä tunnet tuskani. Olen kiitollinen, etten vaikeuksissakaan ole yksin.

Pekka Simojoen psalmilauluja - Kuinka kauan

[rita4]

Niin... emme koskaan pysty käsittämään sitä, että: miksi on niin paljon kärsimystä ihmislapsilla. Tuntuu ettei se koskaan lopu eikä se vähene, vaan se vain koko ajan lisääntyy, kun kuljemme tässä ajassa eteenpäin. Ja yhä suuremmaksi nousee se ero; köyhän ja rikkaankin välillä. On niin paljon sairautta, syöpä, ym pahat taudit vain lisääntyy..lastenkin kärsimys yhä vain kuin lisääntyy, eikä lapset saa enää olla lapsia, vaan "pikku aikuisia", jopa alkoholisti vanhemmistaan huolehtivia, sekä: aivan liian pieninä joutuvat ottamaan vastuuta asioista.. Se on surullista!

Kärsimys ja ahdinko, ahdistus, yksinäisyys, kelpaamattomuus, masennuksen syöverit; epätoivokin, kuinka tuttua se onkaan nykyään, eikös vain?

Emme ehkä koskaan saa tietää, miksi kohtaamme kärsimystä. Ystävä kuolee täysin turhassa auto-onnettomuudessa. Läheinen sairastuu parantumattomaan tautiin. Lapsi kuolee harvinaiseen oireyhtymään. Mietimme, miten sellainen syvä suru voisi ikinä tuottaa mitään hyvää.

Joissakin tilanteissa Jumala selittää meille kärsimyksen syyt, mutta toisinaan hän jättää ne hämärän peittoon. Juuri kätkettyjen tarkoitusperien edessä uskomme joutuu kaikkien kovimmalle koetukselle.

Niinpä, minulta on kuollut 2 siskoa onnettomuuden kautta. Toinen 3v ja toinen 35v Itsekin olen käynyt kurkkaamassa kuolemaa silmästä silmään nuorimmaiseni syntymän jälkeen -87

Olen usein miettinyt näitä kaikkia ja miksi näin tapahtui? Miksi esim oma elämäni on ollut tosi vaikeaa monellakin tavalla, sekä kaikki ne sairaudet vielä päälle? Nyt on ollut surua ja huolta aiheuttaneet omat jo aikuiset muutamat lapsistani... Näemme niin kamalan paljon kärsimystä ja sellaisia tapahtumia, joista sitten jossittelemme, että: "Jos sitä, tai jos ei niin olisi elänyt, tenyt, mennyt.., niin sillai ei olisi koskaan tapahtunut sitä ikävää, pahaa, tai se ei ois sarastunut, tai ihan peräti kuollut, ym? .." Olisiko? Ehkä kaiken tarkoitus on sittenkin myöskin kärsimyksessä? Ja ihmisellehän on annettu oma aikansa täällä ajassa, jossa; Jumala odottaa hänen etsivän yhteyttä Häneen sekä Hänen apuaan, sekä halua pelastua ja päästä kerran myöskin taivaan kotiinkin asti.

Mutta tämä aika on niin hektinen ja kiireinen, täynnään kaikenlaisia suunnitelmia ja.. Niin ettei ihminen edes kuin kerkiä, tai edes malta pysähtyä miettimään sitä hänen omaa kohtaansa: Jumalan suunnitelmissa ja tietystikin Isän tahto olisi, että tultaisiin herätykseen sen myötyä. Mutta kun aina on vain kamala kiire ja ois niin paljon kaikenlaista, kun pitäisi tapahtua sitä tai tuota, ja kun pitäisi saada, mennä, jne..Ja kun ei ole rahaa, eikä ole aikaa, ei ...Aika tuhlaantuu eikä aiat vain toteudu, etene, ei tulekkaan sitä jo kauan odotettua rauhallista sekä turvallista hyvää oloa, siunattua elämää, jne..

Haluaisimme niin kovasti ymmärtää ja tietää: miksi kaikki on niin kuin on ja miksi se ja se tapahtui meille, heille..? Mutta kuinka usein se jää meiltä salatuksi, koska Jumala ei paljasta meille omaa suunnitelmaansa, tai tekojaan, miksi; noin tai näin tapahtui, ja miksi se ihminen kuoli, tai sairastui, erosi, menetti pitkäaikaisen työpaikkansa, tms. .Jäämme kuin paikoillemme, jämähdämme siihen vain kuin suremaan ja jopa ehkä suutumme, kiukustumme, kapinoimme Jumalalle, kun Hän salli niin, tai noin tapahtua, vaikka oltiin ehkä: niin paljon rukoiltukin ja.. .

Kuitenkin se on vain niin, että; on vain kuin suostuttava, sekä nöyrryttävä: Kaikkivaltiaan Jumalan edessä ja minkäänlainen uhma tai kiukuttelu, syyttely, tms ei auta asiaamme millään tavalla, päinvastoin. Mutta siinä se onkin... siunauksen ja toivon siemen.. kun suostuu, sekä vain alistuu ja nöyrtyy Isän Jumalan edessä, sekä lopettaa kapinoinnin ja uhman, kiukuttelun ja syyttelyn.. Ja vain suostuu vaikenemaan sekä kuitenkin, nin hullunkuriselta kuin se kuulostaakin, tai tuntuu täysin järjettömältä kaiken sen kivun, tuskan, ym jälkeen, niin vain alkaa kiittämään Jumalaa, kun Hän tahtoo yhä vain auttaa, sekä kantaa vaikeuksienkin ylitse ja vahvistaa, viedä kerran perille asti. On hyvä oppia kiittämään vaikeuksistakin, kas siinäpä mahtava juttu, koska se tuo mukanaan siunauksen ja rauhan, levonkin sydämiimme.. ainakin hetkisen ajan myötä. Herra toki saattaa koetella ensin, että; haluammeko todellakin muuttua, suostua, nöyrtyä, jne.. Mutta kyllähän Hän jo tietää sen, että: Olemmeko tosissamme ja kestämmekö, koska kuitenkin, vaikka nyt onkin tuntunut niin kamalan väärältä ja heikolta oma uskommekin.

Se ei ole koskaan helppoa, eikä lihalle mukavaa, mutta se asia kannattaa opetella ja haluta muuttua, niin että [color=#0080FF]oppii kiittämään myöskin vaikeistakin asioista[/color]. Uskotko rakas ystäväni voivasi oppia sekä vain lopulta suostua; kiittämään Jumalaa myöskin niistä vaikeista ja raskaistakin asioista elämässäsi? Vai: Etkö usko pystyväsi siihen, tai etkö vain halua toimia niin? Valinta on sinun, ei minun. Mutta minä olen nimenomaan opetellut ja vain kuin lopulta suostunut, ja tahtonutkin oppia kiittämään myöskin vaikeista ja raskaistakin asioistani, sairaudestani ym..

Ja olen huomannut etten enää nykyään niin kauheesti niihin sillai kiinnitä edes huomiota. Ne kuuluu elämääni, mutta Taivaallinen rauha ja lepo antaa voimia ajatella muutakin ja nähdä valoa tunnelin päässä. Me kukin itse kuitenkin loppu kädessä päätämme ja Jumala kyllä haluaa auttaa sekä siunatakin meitä, rakkaan Poikansa: Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä, ja myöskin Henkensäkin kautta! Niin, että kykenemme muuttumaan Hänen tahtoonsa suostuen..Se tie ei ole helppo, mutta se on kuitenkin se; siunatuin tie ja uskallan sitä suositella kaikille.

1. Tess. 5:18 Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.

Ossi Hämäläinen - 06 Hän omiansa aina tahtoo suojan