Portti on kiinni!

[rita4]

Hannu Melaluoto

Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: 'Herra, avaa meille', vastaa hän ja sanoo teille: 'En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette'. Silloin te rupeatte sanomaan: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit'.(Luuk 13: 25-26)

Liian vähän tänä päivänä saa huomiota tämä vakava kohta Luukkaan evankeliumista. Matt 7:21-27 liikkuu samalla alueella ja on sisällöltään vähintääkin yhtä vakava. Kohtien pitäisi säpsäyttää niitä, jotka erityisen mielellään tituleeraavat itseään karismaatikoksi tai muutoin lepäävät nimi- taikka muotokristittynimikkeen pettävässä ja salakavalassa turvassa.

1 Moos 43:32-34 kertoo Joosefin ja veljien yhteisestä ruokailusta. Joosefhan piti olla kuollut ja tässä luulossa Jaakobin pojat, Joosefin veljet, istuvat Egyptin hovissa järjestetyllä aterialla. Kukaan ei tuntenut Joosefia, kenenkään mieleen ei edes juolahtanut, kenestä todella on kyse.

Veljet eivät siis tunteneet häntä, joka heidän olisi pitänyt tuntea.

Samasta asiasta, mutta käänteisenä on kuvaus Luuk 13 luvussa. Tosin siinä sisällössä, että "veljet" olettavat tuntevansa Jeesuksen ja kaiken pitäisi olla kunnossa. Matt 7:ssä veljet ovat osallisia jopa karismaattisista lahjoista ja hekin pitävät taivasosuutta itsestään selvänä.

Kummankin ryhmän yllätys lienee sanoinkuvaamaton tilanteessa, missä kirjat avataan ja taivaalliset oikeusoppineet suorittavat arvion siitä kuka pääsee perille, kuka ei. Oli karismaatikkoja ja oli nimikristittyjä, kaiken piti olla kunnossa, mutta jotain elintärkeää puuttui. Jeesus ei tuntenut heitä, ei ainakaan ominaan. Jaakobin pojat eivät tunteet Joosefia ja lainatuissa kohdissa Vapahtaja ei tunnista ja tunne "veljiä".

Kuulin kerrottavan erään kerran pienen paikkakunnan siivosta vanhasta rouvasta. Hän ei ollut vain omasta mielestään hyvin elämässä onnistunut, hyveellinen siis, sen lisäksi hänellä oli myös ympäristöstä hyvä arvio. Ajateltiin, jos joku taivaaseen menee, niin tämä vanha rouva. Edelleen kerrottiin, että kun hän sitten tunsi hetkensä tulleen ja odotti kuolinvuoteella lähtöä, hän yht äkkiä ennen ajan rahtusen päättymistä huudahti, ikäänkuin ilmestystä tuijottaen: "portti ei olekaan auki".

Oliko muori yksi näistä Luuk 13 luvussa kuvatuista? Mitä ilmeisimmin oli. Hän ei ollut tehnyt kenellekään pahaa. Hänellä oli ansioita nimenomaan hyvän tekemisessä ja ne olivat kiistattomia. Inhimillisesti tuntuu kohtuuttomalta, että portti ei auennutkaan. Mutta se ei vain auennut siitä yksinkertaisesta syystä, että hyveiden ja saavutusten ja kenties toisten rohkaisevien kehujen keskellä hän oli unohtanut, että hänkin on syntinen kuten Room 3:12 tyhjentävästi esittää ja että parannuksen tekeminen kuuluu hänellekin. Hän ei koskaan sisimmältään ollut tullut tuntemaan Jeesusta, eikä Jeesus tuntenut häntä. Edes viipyminen ehtoollispöydässä ei ollut riittänyt takamaan hänelle portin aukeamista.

Niin, enemmän kuin koskaan tälle kansalle tulisi julistaa muistutusta näistä Jeesuksen opetuksista Luuk 13 ja Matt 7 luvuissa. Ettei joutuisi vanhan muorin kohtalotoveriksi. Monet kauaskantoiset yllätykset siten välttyisivät.

[rita4]

Tämä kirjoitus on juuri sitä, mitä olen hyvinkin usein kuin pohtinut, siis mikä on uskomme todellinen tila, sydämemme tila: Jeesustamme kohtaan? Ettei vain mentäis kuin samalla mallilla aina vain eteenpäin; päivästä toiseen ja vuodesta, vuosikymmenestä toiseen, sekä kuin uskoteltais itselle ja miksei toisillekin, että: "Olen uskossa, pelastunut, virassa srk,sa, rukoilen, ja luen Raamattuakin, sekä teen hyvää..tms siispä ilman muuta olen taivaaseenkin menossa. " Vai olenko sittenkään?

Nämä kaikki em. ovat hyviä asioita, mutta silti yhä perään kuulutan, niin... ensin itseltäni ja sitten sen jälkeen sinultakin rakas lukijani, että: MIKÄ ON sydämemme tila tai suhde Jeesukseen? Me voimme puhua, kirjoittaa, jopa rukoilla Jeesuksen nimeä käyttäen, koska olemme oppineet niin toimimaan, mutta.. Onko Jeesus elämäsi ja sydämessäsi ensimmäisellä sijalla, ja haluatko että sinun lihantahtosi täytyy ja saakin kuolla, siis ristiinnaulitsemme joka päivä lihamme ristille, ja tahdomme elää vain Herrallemme Jeesukselle Kristukselle ja sen jälkeen vasta tulee kaikki muu, ihmissuhteet, ym ym..

Miten on; uskallatko olla kerrankin itsellesi rehellinen? Jos on tullut väsymistä, ja kaikki menee aina sitä samaa rataa, siis uskon elämässäsi, ja on tullut halu kerätä tavaraa kotiin, katsotaan syrjien ja karsastaen sellaista joka ei elä niin kuin itse elämme ja kun kokee sen oman elämän mallin vain ainoaksi oikeaksi ja .., tms, niin löytyykö näitä sinusta?

Vai onko kenties tuo suuri sana;"Rakkaus" saanut sinutkin ajattelemaan näin; ettei synnistä enää saa, eikä tarvitsekaan puhua, tai saati parannuksen teosta, tai peräti Jumalan pelosta saarnata, koska se ei tuo mielestäsi rakkautta lähimmäisiäsi kohtaan, koska he eivät sinun mielestäsi näe, tai edes koe sinua rakastavaksi Jumalan omaksi, vaan ...? Entäpä jos he kokevatkin sen olevan; kiusantekoa, tai rääkkäämistä, syyttämistä, syyllistämistä, tms heille..? Sehän paljoltikin riippuu vain siitä millainen sinun oma yhteytesi, rakkautesi on Herraasi Jeesusta Kristusta kohtaan? Oletko kuin maailman ihmisetkin ja puheesi on kuin heiläkin on, vai oletko heti Raamatulla päähän lyömässä, esittäen oikeaoppista? Vai lähestytkö ihmistä, kuin hän olisi sinulle arvokas ja tärkeä, niin että elät rinnallaan Jumalan sinulle antamalla rakkauden sydämellä, ymmärtäen toisen tilaa, heikkoutta, arkuutta, tms..Ja pikku hiljaa Herralta rukoillen viisautta tuoda evankeliumin ihanuutta hänenkin elämäänsä, kuin murusina..

Pelkäätkö kenties enemmän ihmistä ja sen sanoja, kuin Jumalaa, sekä sen myötä myöskin: totuudessa pysymistä, vaikka se ei aina kaikkia miellyttäisikään? Siis haluathan aina pyrkiä elämään ja puhumaan, kirjoittamaankin totuuden mukaan, ei siis sitä mitä sinun oma lihasi haluaa, vaan mitä Isä Jumala meiltä odottaa ja jopa vaatii ominaan??

Nyt on selvästi luopumuksen henki vallannut monet uskovat ja seurakunnat ja maailman henki ja tavat on raahattu sisään, niin seurakuntiin, kuin sinne omiin koteihimmekin. Lepsuus on valttia ja kaiken suvaitseminen, kun sallitaan synnissä eläminen, eikä ojenneta siitä enään Raamatun Sanan mukaan, niin kuin pitäisi tehdä toisen sielun pelastumisen ja puhtaana pysymisen takia. Vaan katsotaan vain sormien läpi ja taputellaan päähän,että: " ethän sinä sille voi mitään kun elät noin, kun olet niin heikko ja rikkinäinen, me ymmärrämme sinua täällä seurakunnassa ja emme syytä, moiti, vaadi sinulta mitään, koska ethän sinä pysty muuttumaan, kun sinulla ei ole siihen tarpeeksi voimaa, ja kun sinulla on siellä kotonasikin niin hankalaa, jne.." Tuuditammeko toisen luopumaan uskostaankin ja elämään niin kuin eli ennen uskoontuloaankin; maailmassa ja maailman tapojen mukaan? Ei kai nyt sentään aleta siunata syntiä?

Veljet eivät siis tunteneet häntä, joka heidän olisi pitänyt tuntea.

Samasta asiasta, mutta käänteisenä on kuvaus Luuk 13 luvussa. Tosin siinä sisällössä, että "veljet" olettavat tuntevansa Jeesuksen ja kaiken pitäisi olla kunnossa. Matt 7:ssä veljet ovat osallisia jopa karismaattisista lahjoista ja hekin pitävät taivasosuutta itsestään selvänä.

Kummankin ryhmän yllätys lienee sanoinkuvaamaton tilanteessa, missä kirjat avataan ja taivaalliset oikeusoppineet suorittavat arvion siitä kuka pääsee perille, kuka ei. Oli karismaatikkoja ja oli nimikristittyjä, kaiken piti olla kunnossa, mutta jotain elintärkeää puuttui. Jeesus ei tuntenut heitä, ei ainakaan ominaan. Jaakobin pojat eivät tunteet Joosefia ja lainatuissa kohdissa Vapahtaja ei tunnista ja tunne "veljiä".

Niin olisi se tosi kamalaa, jos Jeesus seisoisi edessämme ja me emme edes tuntisi häntä siksi joka hän on, Jumalan Pojaksi ja Vapahtajaksemme. Tämän ainakin pitäisi säväyttää, säikäyttää meidän sydämissämme, sekä saada meidät hereille ja miettimään; Tunnenko minä todella Mestarini, niin kuin tuntea tulisi? Vai onko Hän vain nimi muiden nimien joukossa, joita puhuttelen..? Merkitseekö minulle, sinulle oikeastaan kuitenkaan mitään se: kuka Jeesus Kristus on?

Onko sydämemme palava, sekä anteeksi antava, Jeesusta rakastava, joka haluaa laittaa kaiken muun edelle elämässään; Vapahtajansa seuraamisen, tottelemisen, tuntemisen hinnalla; maksoi mitä maksoikin sitten, niin, etä: Hänen tuntemisensa ja tottelemisensa tuoksu saisi ja voisi kuin tulvia meistä hänen omistaan niillekin, jotka ovat vielä maailmassa ja kulkevat ilman toivoa, ilman Pelastajaa, Auttajaa. Sillä ne, jotka tahtovat elää tässä ajassa Jeesusta seuraten, niin usein he joutuvat maksamaan siitä useimmiten kalliin hinnan, ja se hinta on ihmisten hylkääminen, huonona pitäminen, tms. Mutta ystävät kalliit; se kannattaa! Sillä vaikka joutuisimmekin kärsimään täällä ajassa ja joutuisimme toisten uskovienkin ym hampaisiinkin, hylätyiksi, muukalaisiksi, niin se Voittopalkinto mikä meitä odottaa kerran taivaasssa, niin saakoon se meidät elämään Koko sydämisesti vain Herralle Jeesukselle Kristuksellemme antautuen ja pysyen totuudessa, joka löytyy Jumalan Sanasta, Raamatustamme ja joka ei muutu, vaikka aikaa kuluukin ja on kulunutkin jo Jeesuksen uhrityöstä/sovintotyöstä, verestään: Golgatalla!

Kuulin kerrottavan erään kerran pienen paikkakunnan siivosta vanhasta rouvasta. Hän ei ollut vain omasta mielestään hyvin elämässä onnistunut, hyveellinen siis, sen lisäksi hänellä oli myös ympäristöstä hyvä arvio. Ajateltiin, jos joku taivaaseen menee, niin tämä vanha rouva. Edelleen kerrottiin, että kun hän sitten tunsi hetkensä tulleen ja odotti kuolinvuoteella lähtöä, hän yht äkkiä ennen ajan rahtusen päättymistä huudahti, ikäänkuin ilmestystä tuijottaen: "portti ei olekaan auki".

Oliko muori yksi näistä Luuk 13 luvussa kuvatuista? Mitä ilmeisimmin oli. Hän ei ollut tehnyt kenellekään pahaa. Hänellä oli ansioita nimenomaan hyvän tekemisessä ja ne olivat kiistattomia. Inhimillisesti tuntuu kohtuuttomalta, että portti ei auennutkaan. Mutta se ei vain auennut siitä yksinkertaisesta syystä, että hyveiden ja saavutusten ja kenties toisten rohkaisevien kehujen keskellä hän oli unohtanut, että hänkin on syntinen kuten Room 3:12 tyhjentävästi esittää ja että parannuksen tekeminen kuuluu hänellekin. Hän ei koskaan sisimmältään ollut tullut tuntemaan Jeesusta, eikä Jeesus tuntenut häntä. Edes viipyminen ehtoollispöydässä ei ollut riittänyt takamaan hänelle portin aukeamista.

Niin, enemmän kuin koskaan tälle kansalle tulisi julistaa muistutusta näistä Jeesuksen opetuksista Luk 13 ja Matt 7 luvuissa. Ettei joutuisi vanhan muorin kohtalotoveriksi. Monet kauaskantoiset yllätykset siten välttyisivät.

[rita4]

Niin, onko meidän uskovien elämä pelkkää fiilistelyä kädet kattoa kohti jonkun ylistys biisin tahdissa ja ajatellen Herran siitä ilahtuvan, kun niin kovasti ylistämme häntä? Haluaako Isä ja odottaako hän meiltä pelkkää ylistämistä, vai oisko sittenkin niin, että hän odottaa: nöyrää, arkaa, sekä tottelevaista mielenlaatua Henkensä ja Sanansa edessä. On hyvä kiittää Herraa, toki! Mutta kun nyt olemme helluntaissa, niin monet odottaa ja toivoo täyttyvänsä juuri tänään Pyhällä Hengellä ja opetusta saadaan seurakunnissa. Mutta millaista opetusta?

Opetetaanko kuuliaisuutta, rukouselämän kuntoon laittamista, tai Raamatun Sanan tutkistelua/opettelua? Opetetaanko siitä, miten ensiarvoisen tärkeää on parannuksenteko päivittäin? Näenkö ja koenko syntisyyteni ja siksi tarvitsen niihin veren pesun, ja anteeksiannon, jotta voisin iloita uskovana olemisestani ja tietenkin, kun saan olla Jumalan lapsi; Isän hyvässä hoidossa ja Pyhän Henkensä opetuksessa, sekä; saan/saamme kasvaa ja vahvistuakin uskossani/ssamme.

Moni tulee mahdollisesti jopa pettymään kerran, kun taivaan kirjat avataan ja omaa nimeä ei sanotakaan pelastettujen joukkoon kuuluvana. Eikös Raamattu opeta, että: Tärkeintä kaikessa on se, että; nimemme on kirjoitettuna Elämän kirjaan! Luuk. 10: 20- (On hyvä lukea koko luku..)

Nyt on aika kristillisessä maailmassa sellainen, että; vain ihmeet ja kaikki yliluonnollinen kiinnostaa, sekä lihaansa ruokitaan ja sallitaan elää jopa synnissä, kun uskotaan Jeesuksen antavan loputtomiin anteeksi ilman todellista haluakaan muuttua, tehdä sydämestä asti lähtevää paranuksentekoa, joka aina muuttaa ja murtaa ihmistä sisältäpäin, niin että Kristus Jeesus tulee kirkastetuksi ja koroitetuksi, ilmaan tulee Kristus tuoksua..

Pyhä Henki on tärkeä, mutta ei mielestäni se tärkein, vaan on hyvä muistaa ja muistuttaa itselleen, sekä toisillekin; ketä Pyhä Henki haluaa vain koroittaa ja kirkastaa; itseäänkö? Vaiko hurskasta ihmistä? Ei: vaan aina ja yksin kaikessa ainostaan vain: JEESUSTA KRISTUSTA, VAPAHTAJAAMME! JUMALAN POIKAA!

2. Piet. 1:
1 Simeon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa.
2 Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.

3 Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään,
4 joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee,
5 niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä,
6 ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta,
7 jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.

8 Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.
9 Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä.

10 Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea;
11 sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.
12 Sentähden minä aina aion muistuttaa teitä tästä, vaikka sen tiedättekin ja olette vahvistetut siinä totuudessa, joka teillä on.
13 Ja minä katson oikeaksi, niin kauan kuin tässä majassa olen, näin muistuttamalla herättää teitä.

14 Sillä minä tiedän, että tämän majani poispaneminen tapahtuu äkisti, niinkuin myös meidän Herramme Jeesus Kristus minulle ilmoitti.
15 Mutta minä olen huolehtiva siitä, että te minun lähtöni jälkeenkin aina voisitte tämän muistaa.
16 Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa.

17 Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä ylhäisimmältä kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt".
18 Ja tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella.
19 Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne.

20 Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä;
21 sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.

Niin rakkaat sisaret ja veljet; Pyrkikäämme puhdistautumaan siitä kaikesta, joka vie poispäin Kristuksesta Jeesuksesta, ja joka saa meidät väheksymään Raamatun lukemista, haluttomaksi rukoilla, jne.. Vaan sydämestäsi haluten tehdä hyvää kaikille, niin kuin Jeesuskin teki henkilöön katsomatta. Pidä aina Jeesuksen risti silmiesi edessä ja kestä koetukset Hänen avullaan! Niin että, kun aikasi täyttyy, niin olet Jeesuksen verellä puhtaaksi pestynä kaikista synneistäsi ja silloin ei ystäväni kallis olekkaan portti kiinni edessäsi, vaan se on auki, ja sinä pääset perille asti; Hallelija!!

Leo Niemelä - 03 Vei Golgatan ristille