18. LOKAKUUTA
Rukous toisten puolesta
LUE ROOMALAISKIRJE 15: 29-33
Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. Apt. 2:42
Usein sanomme toisillemme huolettomaan sävyyn: "Rukoile puolestani." Se on yleinen tapa päättää keskustelutuokio toisen uskovan kanssa, kun on jaettu huolia tai vaikeuksia. Ei siinä ole mitään väärää, että käytämme lausahdusta usein, mutta jos se muuttuu rutiiniksi, pyynnön tärkeys saattaa jäädä huomiomatta.
Apostoli Paavali ei ikinä pyytänyt esirukousta tarkoittamatta sitä. Kun hän pyysi uskovaa rukoilemaan puolestaan, hän aivan aidosti odotti, että kaikki, jotka kuulivat pyynnön, toisivat hänen tarpeensa toistuvasti ja vilpittömästi Jumalan eteen.
Paavali kirjoitti: "Mutta minä kehoitan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta ja Hengen rakkauden kautta auttamaan minua taistelussani, rukoilemalla minun puolestani Jumalaa." (Room. 15:30). Hän tiesi, miten paljon hän tarvitsi Jumalan ohjausta ja suojaa matkatessaan seuduille, missä hänet ehkä vastaanotettaisiin vihamielisesti. Koskaan ei voinut ennalta tietää, millaisia tilanteita evankeliumin sanoma saisi aikaan.
Jumala eri tarvitse rukouksiamme voidakseen toimia toisten ihmisten elämässä, mutta hän on suunnitellut ihmisen ja Jumalan välisen yhteydenpidon, jotta saisimme käytännössä nähdä ja todeta, että hän haluaa olla läheisesti mukana päivittäisissä toimissamme. Roomalaiskirjeessä (!5:32) Paavali ilmasi odottavansa, että hän saisi viettää aikaa seurakuntalaisten kanssa ja virkistyä heidän seurastaan. Osa yhteisestä ilosta oli seurausta rukousyhteydestä, ja samaa tyytyväisyyttä mekin saamme kokea, kun rukoilemme toinen toistemme puolesta.
Jumala, sinä olet antanut minulle vakavan velvoitteen. Tee minusta uskollinen ja pitkäjänteinen rukouksissani toisten puolesta.
