David Wilkersonin kirjoituksia

[rita4]

SIDOTTUNA JEESUKSEEN

by David Wilkerson | December 2, 2010

Paavali sanoo usein olevansa "Jeesuksen Kristuksen vanki". (Ef. 3:1) Efesolaiskirjeen neljännen luvun alussa hän sanoo Kristuksen vankina olemisen olevan jopa hänen kutsumuksensa. Hän piti tätä Jumalan armollisena lahjana.

Paavali kirjoitti Timoteukselle: "Älä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan." (2. Tim. 1:8 ) Jopa vanhoilla päivillään apostoli iloitsee siitä, että Herra on ottanut hänet kiinni ja vanginnut hänet tahdolleen alamaiseksi: "niin rakkauden tähden minä kuitenkin mieluummin pyydän, ollen tämmöinen kuin olen, minä vanha Paavali, ja nyt myös Kristuksen Jeesuksen vanki." (Filemon 9)

Paavali osaisi kertoa tarkalleen sen hetken, jolloin Herra sitoi hänet ja otti vangikseen. Hän oli Damaskon tiellä, kädessään ylipapin kirjeet ja mielessään vain kristittyjen vieminen takaisin Jerusalemiin. Hänen suustaan tuli ulos vain uhkauksia ja vihaa Herran opetuslapsia kohtaan (Apt. 9:1)

- hän oli täynnä vihaa, katkeruutta ja murhanhimoa väärin ymmärtämässään Jumalan tehtävässä. Kun hän lähestyi Damaskoa, yllätti taivaasta loistava valo hänet. Valo sokaisi hänet kokonaan - valo, joka oli Kristus! Paavali todisti moneen kertaan, miten häntä otettiin kädestä ja johdatettiin Damaskoon

- avuttomana vankina. Hän vietti kolme päivää eristyksissä huoneessaan ilman ruokaa, sokeana. Hänet oli otettu vangiksi - niin sielultaan, mieleltään kuin ruumiiltaankin.

Mitä tuossa huoneessa tapahtui noiden kolmen päivän aikana? Herra sitoi Saulin ja teki hänestä Paavalin, Jeesuksen Kristuksen vangin.

Siinä elämäntäyteisessä hetkessä Paavali päästää irti itsenäisyydestään ja antautuu Kristuksen ikeen alle. Hän ojentaa kätensä Jeesukselle, jotta tämä sitoisi hänet elämän ajaksi! Voit melkein kuulla hänen tuskaisen rukouksensa: "Oi Herra, luulin tekeväni tahtosi. Kuinka saatoin olla niin sokea! Olen mennyt omia teitäni, tehnyt mitä omasta mielestäni pitää tehdä. En voi luottaa omiin ajatuksiin!"

Minun rukoukseni on: "Tässä Jeesus, ota käteni ja laita siteesi niihin. Ota minut vangiksesi, tahtosi alle ja vie minut minne haluat minun menevän. Pidä minut sidottuna sinun vahvaan oikeaan käteesi!"

[rita4]

JUMALA TEKI KAIKEN YHDEN MIEHEN KAUTTA
by David Wilkerson | January 16, 2014

Mieti Israelin kansan surkeata asemaa Egyptissä. Jumalan kansa oli täysin raunioina, suurelta osin luopumuksessa. Saatana oli saanut Israelin kantapäänsä alle. Hän vaikutti sen ajan poliittisiin voimiin säätääkseen lakeja israelilaisia vastaan ja vainotakseen heitä. Vihollinen naureskeli ja pilkkasi Jumalan todistusta maan päällä.

Se oli Israelin historian pimeimpiä hetkiä, ja ajan pitkään kansa lannistui. He alkoivat luopua, himoiten Egyptin nautintoja ja aistillisuutta.

Epäjumalanpalvelus ja irstaus yleistyivät. Israelin tilanne näytti toivottomalta, ja kansakunnan usko hiipui hiljaa.

Mikä oli Jumalan vastaus tähän pimeyden nousevaan voimaan? Lähettikö hän ympäröivät valtakunnat Egyptiä vastaan? Kiihottiko hän sisäsotaan egyptiläisten keskuudessa? Lähettikö hän koston enkelit? Ei, Jumala ei tehnyt niin. Hänellä oli täysin erilainen suunnitelma, ja hän pani kätensä yhden ainoan miehen päälle ja nosti esiin Mooseksen.

”Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille. Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa. Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa”(Ps.103:6-8).

Mooses oli rukouksen mies, täysin sulkeutunut Jumalan läsnäoloon. Hän kieltäytyi kaikista Egyptin nautinnoista, levosta ja kiusauksista ja eli sen sijaan täysin Pyhän Hengen hallinnassa. Hänellä ei ollut mitään omaa ohjelmajulistusta. Hän hylkäsi kaikki inhimilliset kykynsä, luottaen ainoastaan suureen ”MINÄ OLEN” ainoana varustuksenaan ja lähteenään. Hän tuli pyhältä maaperältä ensikäden näkynään Jumalan pyhyys.

Niin, Israelin historian pimeimpänä hetkenä, kun näytti siltä, että vihollinen nielisi Jumalan kansani, Herra nosti esiin miehen, joka toimi todistajana sen keskellä. Tämä mies suisti maahan kokonaisen kansan, mutta nosti ylös toisen. Jumala teki sen yhden ainoan miehen kautta!

[rita4]

"TEE MINULLE, KUTEN HYVÄKSI NÄET"

by David Wilkerson | April 18, 2011

Martti Luther, vaikeimpien koetuksiensa helteessä, todisti: "Herra, nyt kun olet antanut kaiken minulle anteeksi, tee minulle kuten hyväksi näet." Luther oli vakuuttunut, että Jumala, joka voi pyyhkiä kaikki hänen syntinsä ja pelastaa hänen sielunsa, voi varmasti pitää huolta hänen fyysisestä olemuksestaan ja materiaalisista tarpeistaan.

Toisin sanoen Luther sanoi: "Miksi pelkäisin sitä, mitä ihmiset voivat tehdä minulle? Minä palvelen Jumalaa, joka voi puhdistaa minut kaikesta vääryydestäni ja tuoda sielulleni rauhan. Ei ole väliä, vaikka kaikki ympärilläni romahtaisi. Jos Jumala on kykeneväinen pelastamaan minut ja säilyttämään sieluni ikuisuuteen, miksei hän pystyisi pitämään huolta fyysisestä olemuksestani täällä maan päällä?"

"Oi Herra, nyt kun olen saanut armahduksen, anteeksiantamuksen ja pystyn seisomaan edessäsi tuomiopäivänä ylitsevuotava sydämessäni ilo - tee minulle, kuten hyväksi näet."

Veljet ja sisaret - iloitkaa! Tämä nykyinen elämä ei ole todellisuutta. Meidän todellisuutemme on ikuinen elämä siunatun Herramme läsnäolossa.

Pitäkää kiinni uskosta! Maailmassa asiat ovat painumassa alas - mutta me olemme matkalla ylös!

[rita4]

KRISTUS ON VOITTANUT TAISTELUN SINUN PUOLESTASI

David Wilkerson

Viime kuukausina olen lukenut monia surullisia, katuvia kirjeitä, joita aina vain synnillisissä tavoissa kiinni olevat uskovat ovat lähettäneet minulle. Lukemattomat taistelevat uskovat kirjoittavat: " En pysty lopettamaan uhkapelaamista".., olen alkoholiriippuvuuden kynsissä"..., minulla on suhde, jota en pysty lopettamaan ".., olen pornografian orja. Kirjeessä kirjeen perään nämä ihmiset sanovat samaa: "Rakastan Jeesusta ja olen pyytänyt Jumalaa vapauttamaan minut. Olen rukoillut, itkenyt ja etsinyt sielunhoitoa. En vain pääse irti. Mitä voin tehdä?"

Olen viettänyt paljon aikaa pyytäen Herralta viisautta vastatessani näiden uskovien kirjeisiin. Rukoilen: "Herra, sinä tunnet omiesi elämän. Monet ovat hartaita, Hengen täyttämiä pyhiä, ja kuitenkaan heillä ei ole sinun voittoasi. He eivät pääse vapauteen. Mitä tämä tarkoittaa?"

Yhdessä vaiheessa kävin raamatusta läpi Jumalan omilleen antamia lupauksia. Minua muistutettiin sanan kautta siitä, että Herra lupaa estää meitä lankeamasta, asettaa meidät eteensä moitteettomina, pyhittää meidät uskon kautta, pitää meidät pyhinä uskon kautta. Hän lupaa, että meidän vanha ihmisemme on ristiin naulittu uskon kautta ja että meidät on siirretty hänen valtakuntaansa uskon kautta.

Yritätkö voittaa omin voimin? Käytkö taistelua omalla vanhalla luonnollasi? Paavali huomauttaa: "Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi" (Room. 4: 4-5).

Et saavuta voittoa itkemällä ja ponnistelemalla, vaan uskomalla siihen, että Jeesus Kristus on voittanut taistelun sinun puolestasi.

"Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen" (Heb.11:6). Tosiaankin Paavali sanoo, että Jumalan lupauksissa on ainoastaan yksi ehto: "jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet" (Kol.1:23).

Kristus luovutti kaiken Isälleen ollakseen täydellisen kuuliainen Poika. Meidän tulee tehdä samoin. Meidän pitää tulla täysin riippuviksi Isästä, niin kuin Kristuskin oli.

[rita4]

NÖYRYYTYKSESTÄ OPPIMINEN
by David Wilkerson | February 9, 2012

Psalminlaulaja kirjoittaa: "Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi"(Ps.119:71). Ihmettelet varmaan laillani: "Minkälaista teologiaa tämä on? Onko tosiaan hyvä joutua nöyryytetyksi?"

Hepreankielellä sana nöyryytys tässä tarkoittaa "suostutettu, kuritettu, saastutettu, loukattu, nöyryytetty, heikennetty, masennettu". Kun laitat näitä merkityksiä edellä olleeseen lauseeseen, siinä lukeekin: "On hyvä, että minua kuritettiin, nöyryytettiin, heikennettiin, masennettiin, jotta voisin oppia Herran asetukset". Sana asetus merkitsee "kaiverrettua lakia". Psalminlaulaja sanoo siis: "On hyvä, että jouduin menemään näiden vaikeuksien läpi, koska niiden aikana Jumala kaiversi lakinsa ja tiensä sydämeeni."

Herra sallii matkallamme koetuksia tutkiakseen meitä, mutta se ei ole hänen varsinainen päämääränsä. Koettelemuksien tarkoitus on opettaa meitä vaeltamaan oikein hänen edessään. Raamattu sanoo: "Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista"(Ps.34:19). Psalminlaulajan mukaan kärsimysten päämäärä on antaa meille opetus.

Yksi lähettipariskunta kirjoitti tilanteestaan eräässä Afrikan valtiossa, jossa he olivat työssä. Se on maailman köyhimpiä maita. Olot ovat koko ajan vain kiristyneet verisen sisällissodan takia.

Lähetit ajoivat kuorma-autolla tähän epätoivoiseen maahan, mukanaan naapurimaan uskovia. He vievät sinne tarvikekuormaa. Heidän piti olla illalla mukana yhdessä kokouksessa aivan rajan tuntumassa. Kahdeksisen kilometriä ennen rajaa auto alkoi hidastua. Vaikka kuljettaja kuinka yritti antaa kaasua, auto vain hiljensi vauhtiaan. Tiimi oli tosi pettynyt katsellessaan edellä ajavan auton vähitellen häipyvän kaukaisuuteen.

Lopulta tiimi saapui rajalle, ja silloin juuri auton moottori sammui eikä suostunut inahtamaankaan. Kaikki tiimissämme ihmettelivät: "Herra, mitä tämä tarkoittaa?" Yhtäkkiä rajavartijat alkoivat juosta ympäriinsä, huutaen kiihtyneinä. "On tapahtunut räjähdys aivan rajan tuolla puolen! Yksi sotaa käyvistä sissijoukoista oli räjäyttänyt auton, joka juuri ylitti rajaa." Lähettitiimi käsitti, että kyseessä oli auto, joka oli ollut aivan heidän edessään. Jos lähetyksen kuorma-auto olisi toiminut kunnolla, heidänkin kimppuunsa olisi hyökätty.

Seuraavana aamuna lähetyksen autoa ajanut väänsi virta-avainta startatakseen, eikä mitään vikaa ollut. Itse asiassa auto kulki aivan erinomaisesti lopun matkan. He huomasivat, että Jumalan päämäärä oli täyttynyt tämän vaikean tilanteen kautta.

[rita4]

HE LASKIVAT ASEENSA
by David Wilkerson | August 20, 2013

”Kun Mooses näki, että kansa oli kurittomuuden vallassa, koska Aaron oli päästänyt heidät kurittomuuden valtaan, vahingoniloksi heidän vihollisillensa, niin Mooses seisahtui leirin portille ja huusi: ’Joka on Herran oma, se tulkoon minun luokseni’. Silloin kokoontuivat hänen luoksensa kaikki leeviläiset”(2 Moos.32:25- 26).

Alkukielessä käytetty sana para tarkoittaa alastomuutta, merkiten ”irrottaa, paljastaa, hyljätä arvottomana”. Se viittaa myös ”uuteen alkuun”.

Nykyajan olutmainos kehottaa tätä sukupolvea ”irrottelemaan tänä iltana”. Se merkitsee kaiken moraalisen estyneisyyden pois heittämistä, lain kahleista irrottautumista, oman nautintonsa ottamista. Mikä ikinä tekeekin sinut onnelliseksi, tartu siihen.

Vaatteiden riisuminen ei ollut väärin. Se oli vain signaali, sanoma, jonka he lähettivät, kun pakanat katsoivat heidän menoaan. Näetkö amalekilaiset kaukana ympäröivien vuorien laella katsomassa tätä kummallista tapahtumaa? Nämä viholliset, jotka olivat vapisseet pelosta, kun he näkivät Jumalan toimivan heidän keskellään, nauroivat ja pilkkasivat nyt: ”Katsokaa nyt heitä. He ovat meidän kaltaisiamme! Heidän Jumalallaan ei ole voimaa. Eivät he luotakaan häneen! He haluavat tyydyttää himonsa ja juhlia, olla niin kuin mekin. Mitä teeskentelyä!”

Tuolla alastomaksi riisumisellaan he vähensivät Jumalansa arvoa jumalattomien silmissä! He panivat Jumalan näyttämään sydämettömältä, julmalta, välinpitämättömältä ja avuttomalta. He tahrasivat kaikkivaltiaan Jumalan kunnian ja suuruuden. He eivät olleet enää esimerkillisiä, eivät enää ihailtavia, pelkoa ja kunnioitusta herättäviä.

He olivat laskeneet aseensa juhliakseen. He riskeerasivat Jumalan suunnitelman pelastaa heidät. He sanoivat maailmalle: ”Me emme halua enää taistella vihollisiamme vastaan! Me annamme periksi! Olemme jo saaneet tarpeeksi vastustamisesta, uhrautumisesta, tulevaisuuden toivosta ja kaukana edessä olevasta siunauksesta. Me haluamme elää nyt! Me haluamme nauttia tästä! Haluamme hyviä aikoja eteenpäin!”

Vääristyneisyys oli tässä: Tämän piti olla heidän uusi alkunsa. Ei enää taistelua! Jos heidän pitäisi pysyä elossa kovassa, julmassa erämaassa, he lakkaisivat nyt taistelemasta ja tekisivät parhaansa omin päin!

[rita4]

ARMON PORTTI

by Gary Wilkerson | August 19, 2013

Jesaja ennusti: “Ja he rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, kohottavat ennalleen esi-isien autiot paikat; ja he uudistavat rauniokaupungit, jotka ovat olleet autiot polvesta polveen”(Jes.61:4). Jesajan kuulijat eivät pystyneet tajuamaan hänen kuvaamaansa vapautta ja menestystä. Sukupolvien ajan Jumalan kansa oli ollut painettuna lain alle, sen taakan rusentamana.

Sama päti Jeesuksen ajan ihmisiin. He olivat kovia itseään kohtaan, hyväksyen uskonnollisten johtajien heidän päälleen sälyttämät lain taakat. Siksi Kristuksen sanat olivat niin vallankumouksellisia, kun hän antaessaan ohjelmajulistuksensa siteerasi suoraan Jesajasta: ”Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta”(Jes.61:1).

Jeesus tiesi, että armon lahja vapauttaisi meidät täysin. Hänen sanomansa ei kohdistunut vain pelastumattomiin. Kun hän puhui vankien vapauttamisesta, hän puhui uskoville: ”Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi”(Joh.8:36).

Me olemme tänä päivänä aivan yhtä kovia itseämme kohtaan kuin Jeesuksen ajan ihmiset olivat. Me ajattelemme armon tekevän meistä pehmeitä, rentoja ja sovittelevia. Armo on kuitenkin valtavin voima, mitä ikinä näet toimivan elämässäsi. Se on myös ainoa voima, joka kantaa todellista hedelmää vaelluksessasi Jumalan kanssa, rukouselämääsi, todistukseesi, hyviin tekoihisi hänen nimessään. Vasta kun pääsemme sisään Jumalan armoon, hänen seurakuntansa alkaa elää ja lähtee uudistunein voimin kulkemaan niissä ihanissa teoissa, jotka hän on valmistanut meille.

Kun olet nyt lukenut tämän, kysyn, haluatko olla täydellinen? Täydellisyyden polku avautuu armon portilta. Olet jo täydellinen Jumalan silmissä hänen vanhurskaan Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kautta. Sinun vastuullasi on vain lakata yrittämästä.

Kaikki ponnistelusi vievät sinua vain taaksepäin, ei eteenpäin. Ne itse asiassa aiheuttavat sen, että jäät kokonaan paitsi Jumalan armoa. Armoa, joka antaa vapauden, ilon ja voiman tehdä kaikkea, mitä Jumalan on kutsunut sinut tekemään. Tulet itse asiassa tarvitsemaan armoa armon päälle mennessäsi eteenpäin Jeesuksen kanssa. Nyt on siis aika kaksinkertaistaa tarmosi. On aika luottaa siihen, että Kristus on antanut sinulle kaiken tarvitsemasi armon joka askeleella, kutsumisessa, joka on ainutlaatuinen sinua varten.

[rita4]

LÄHEISIMMÄT YSTÄVÄT
by David Wilkerson | August 15, 2013

Kenet nimeäisit läheisimmäksi ystäväksi? Usko tai älä, tämä kysymys on erittäin tärkeä Herralle, koska sinun ystävyytesi puhuu sydämesi tilasta kovalla äänellä sekä Jumalalle että maailmalle.

”Herra, mitä ajattelet minun ystävyydestäni? Miellytänkö sinua?” Oletko koskaan ajatellut kysyä häneltä näitä kysymyksiä? Tosiasiassa vanhurskas ystävä voi antaa vinkin siunaukseen ja Jumalan suosioon, koska hän rohkaisee sinua jumaliseen elämäntapaan. Toisaalta taas epävanhurskas ystävä voi viedä kaikenlaiseen pahaan, kauheisiin siteisiin.

Kun käytän sanaa ystävä koko tämän saarnan aikana, en tarkoita läheisiä perheenjäseniä.

Määritelmäni ystävästä on, että hän on joku, johon olet yhteydessä läheisesti, joku, johon luotat luontaisesti. Lyhyesti sanoen, ystävä on se, jonka kanssa vaellat ja puhut ja jolle paljastat sielusi.
Sinulla on varmaan erilaisia ystäväpiirejä: työympyröissä työtoverisi, yhtiötoverisi tai asiakkaasi. Toiseksi on sosiaalinen piiri, joka käsittää ne, joiden kanssa olet tekemisissä pinnallisella tasolla. Sinulla on ehkä myös ei-uskovia tuttavia. Apostoli Paavali sanoo, että on mahdotonta välttää näitä kontakteja, muutoin sinun pitäisi lähteä maailmasta!

Eniten Jumala on kiinnostunut siitä piiristä, joka sinulle intiimein, sydänystäväsi. Nämä ovat niitä, joita rakastat eniten ja joilla on suurin vaikutus elämääsi. Pidätte luonnollisesti toisistanne, ja sinä voit avata sydämesi heille turvallisesti melkein mistä asiasta tahansa.

Raamattu käskee meidän olla myös hyvin tietoisia Saatanan viettelyksistä. Hänen tavallisin hyökkäyksensä tuo jonkun omaan sisäpiiriimme jonkun, joka vaeltaa petoksessa. Hän on helvetin agentti, jonka päämääränä on tuhota meidät. Saatana käyttää tätä keinoa erityisesti yksinäisiin tai myötätuntoisiin uskoviin. Hän yrittää kääntää pahaa aavistamattoman henkilön hyvyyden hyväksymään pahan hengen!

”Älkää eksykö! Huono seura hyvät tavat turmelee" (1 Kor.15:33).

[rita4]

Valoa ei ole tarkoitettu piilotettavaksi
David Wilkerson

Jeesus sanoi meille: "Te olette maailman valkeus." (Matt. 5:14)

Se tarkoittaa jotain enemmän kuin seurakuntatyötä. Se on enemmän kuin opettaminen, saarnaaminen tai traktaattien jakaminen. Kristus sanoo hyvin selvästi: "Te olette valo. Te ette ole pelkkä valon heijastus. Te ette ole pelkkä valon johdin, te olette itse valo. Ja valonne voimakkuus riippuu siitä, miten lähellä minua te kuljette."

Ymmärrätkö mitä Herra vihjaa? Maailma tunnistaa ne, jotka kulkevat Kristusta lähellä. Naapurisi tai työtoverisi eivät ehkä tiedä sinun päivittäisistä hetkistäsi Kristuksen kanssa, uskostasi häneen tai miten riippuvainen olet hänestä. Mutta he näkevät valon, joka sinusta loistaa, koska elät elämääsi Kristuksen kanssa. Ja jos mikään ei ole tuon elämän esteenä, valosi jatkaa loistamistaan pimeydessä.

"Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä..." Jeesus sanoo laittaneensa meidät näytille maailman eteen. Ihmiset katsovat meitä, sillä hän on tehnyt meistä ilmestyksen. Me olemme valo, jota ei ole tarkoitettu laitettavaksi piiloon.

No, keitä ovat nämä vuorelle asetetut valot? Ja missä me näemme heitä? Heitä ei yleensä löydä parrasvaloista. Heitä ei löydy itsekeskeisten, itseään korottavien ihmisten joukosta, jotka etsivät maailman tunnustusta. Eikä heitä löydä niiden ylitärkeiden seurakuntapiirien joukosta, jotka ovat olevinaan niin pyhiä, mutta juoruavat, supisevat ja valittavat.

Vuosien aikana olen nähnyt useita uskovia, jotka vaikuttavat hurskailta mutta ovat hengellisesti laiskoja. He kertovat muille näiden virheistä ja heikkouksista ajatellen palautteen tekevän näistä nöyriä. He ovat nopeita tuomitsemaan muita. Heillä ei ole sellaista totuudenmukaista, antavaa, rakkaudellista palveluasennetta kuin Kristuksella oli. Päinvastoin, heidän "valonsa" on todellisuudessa pimeyttä. Jeesus sanoo: "Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!" (Matt. 6:23) Siellä missä ei ole elämää Kristuksessa, ei ole myöskään valoa.

"Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa." (Matt. 5:16) Meidän täytyy antaa valomme loistaa, jotta Jumala tulisi korotetuksi.

[rita4]

USKOLLA PITÄISI OLLA HYVÄ MUISTI
by David Wilkerson | August 13, 2013

Uskova sielu antautuu uskollisuuteen, hyvyyteen ja Jumalan viisauteen sen jälkeen, kun hän on heittänyt taakkansa rukouksessa Herralle. Todellinen uskova jättää vastauksen sorvaamisen Jumalan armolle. Uskova hyväksyy ja ottaa vastaan sen, minkä Jumala valitsee vastaukseksi.

Daavid rukoili ahkerasti perhekuntansa puolesta ja jätti sitten kaikki Jumalan huomaan: ”Eikö minun sukuni ole näin Jumalan edessä? Sillä hän on tehnyt minun kanssani iankaikkisen liiton” (2 Sam.23:5).

Ne, jotka kuvailevat Jumalalle, miten ja milloin hänen pitäisi vastata rukoukseen, oikeastaan rajoittavat Israelin Pyhää. Koska Jumala ai tuo vastausta etuovelle, he eivät tiedä hänen palanneen. He luottavat vain omiin johtopäätöksiinsä, ei lupauksiin. Jumala kuitenkaan ei suostu sitomaan itseään aikaan, tapaan tai vastauksen muotoon. Hän tekee aina ”enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme. Hän vastaa terveydellä tai armolla, joka on terveyttäkin parempaa. Hän lähettää rakkautta tai jopa enemmän kuin sitä. Hän vapauttaa tai tekee vieläkin suurempaa.

Hänen halunsa on, että me jätämme pyyntömme hänen voimakkaille käsivarsilleen, heitämme kaikki murheemme hänen päällensä. Silloin voimme mennä eteenpäin rauhassa ja tyynin mielin odottaen hänen vastaustaan. Kuinka surullista, että meillä on niin suuri Jumala ja kuitenkin niin vähän uskoa häneen.

Kun olet maassa ja saatana kuiskii korvaasi, että Jumalan on hyljännyt sinut, sulje hänen suunsa sanoen: ”Paholainen, ei Jumala ole unohtanut, vaan minä. Olen unohtanut kaikki hänen entiset siunauksensa, muutoin en voisi nyt kyseenalaistaa hänen uskollisuuttaan.”

Uskolla pitäisi olla hyvä muisti. Äkkinäiset ja pikaiset sanamme ovat osoitus siitä, että olemme unohtaneet hänen antamansa entiset rikkaudet. Meidän tulisi rukoilla Daavidin kanssa: ”Minä sanoin: tämä on minun kärsimykseni, että Korkeimman oikea käsi on muuttunut. Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi”(Ps.77:10 - 11).