David Wilkersonin kirjoituksia

[rita4]

MISSÄ SINÄ SEISOT

by David Wilkerson | October 7, 2010

Toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan siitä, miten Jumala aikoi näyttää Moosekselle kirkkautensa ja olemuksensa. Se olisi paljon enemmän kuin ystävyyttä, jopa enemmän kuin läheisyyttä. Tämän Jumalan haluaisi kaikkien kärsivien omiensa tuntevan.

Herra kertoi Moosekselle aikovansa näyttää tälle oman kirkkautensa: "Minä annan kaiken ihanuuteni käydä sinun ohitsesi ja huudan nimen 'Herra' sinun edessäsi. Ja minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, armahdan, ketä armahdan"(2 Moos.33:19). "Ja hän sanoi vielä: 'Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon'.. Katso, tässä on paikka minun läheisyydessäni; astu tuohon kalliolle. Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi"(2 Moos.33:20 -22).

Tässä raamatunkohdassa käytetty hepreankielen sana kirkkaus tarkoittaa "oma itseni" Jumala sanoi siis Moosekselle: "Menen ohitsesi hyvin läheltä." Kohta on käännetty myös näin: "Minä kätken sinut kallion koloon ja suojelen sinua voimallani, kunnes olen mennyt ohitse."

Tätä apostoli Paavali tarkoitti sanoessaan, että me olemme "kätketyt Kristukseen". Kun aiheutamme Jumalalle pettymyksen, kun syyllistymme syntiin valkeutta vastaan, meidän ei pidä jäädä lankeemukseen. Meidän tulee sen sijaan juosta Jeesuksen luo, kätköön kallion suojaan. Paavali kirjoittaa: "Isämme ..joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus"( 1 Kor. 10: 1,4).

Minkä ihmeellisen ilmestyksen Jumala antoi siis itsestään Moosekselle? Mikä on totuus hänestä, joka meidän pitäisi pyhittää sisimmässämme? Se on tämä:

"Herra sanoi Moosekselle: "... Ole siis huomenaamuksi valmis; ja nouse huomenaamuna Siinain vuorelle ja seiso siellä minua vastassa vuoren huipulla.. Niin Herra astui alas pilvessä, ja Mooses asettui siellä hänen läheisyyteensä ja huusi Herran nimeä. Ja Herra kulki hänen ohitsensa ja huusi: 'Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille ja lasten lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen'"( 2 Moos. 34:1,2 ja 5-7).

Se ilmestys oli Jumalan koko kuva. Herra sanoi Moosekselle: "Tule ylös vuorelle huomen aamuna. Minä annan sinulle toivon, joka pitää sinut pystyssä. Näytän sinulle sydämeni, niin kuin et ole vielä koskaan nähnyt sitä." Mitä "kirkkautta" Mooses anoikaan Jumalalta?

Tätä: Jumala, joka on " laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta".

Tämä kirkkaus ilmeni täydellisesti Kristuksessa. Kaikki, mitä on Isässä, on ruumiillistunut Pojassa. Jeesus lähetettiin maailmaan tuomaan meille tämän kirkkauden.

[rita4]

ONKO JUMALALLA VASTAUS KAIKKIIN KYSYMYKSIINI?
by David Wilkerson | August 31, 2011

Kuka tahansa uskova, joka haluaa miellyttää Jumalaa rukouselämällään, joutuu ratkaisemaan tämän kysymyksen: "Onko Jumalalla kaikkea, mitä tarvitsen? Pitääkö minun mennä jonnekin muualle vastausta saamaan?"

Tämä näyttää yksinkertaiselta kysymykseltä, sellaiselta, jota ei pitäisi edes esittää. Useimmat uskovat vastaisivat välittömästi: "Tietenkin, Jumalalla on kaikkea, mitä tarvitsen." Kuitenkaan monet eivät ole kovin vakuuttuneita asiasta!

Sanomme uskovamme. Laulamme virsiä ja saarnaamme siitä. Kun sitten kriisi iskee, eikä Jumala näytä vastaavan, emme sittenkään usko hänellä olevan kaikkea, mitä tarvitsemme!

Paavali sanoo: "Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa" (Fil. 4:19). Herralla on runsauden varastohuone, josta hän voi vastata kaikkiin tarpeisiimme.

Miksi Jeesuksen vertauksen vaikeuksissa ollut nainen kiusasi jatkuvasti väärämielistä tuomaria oikeutta pyytäen? Siksi, että hän tiesi vain tämän tuomarin voivan ratkaista hänen ongelmansa voimallaan ja auktoriteetillaan. Hän ei voisi mennä kenenkään muun luokse apua saamaan (ks. Luuk.18:1-8).

Kunpa meilläkin olisi sisäinen tieto siitä, että yksin Jumalalla on kaikki, mitä tarvitsemme. Silloin emme turhaan tähyilisi mihinkään muuhun voimanlähteeseen. Herra on oikeamielinen ja pyhä tuomari. Hänellä on kaikki viisaus, valta ja auktoriteetti kohtaamiemme vaikeuksien voittamiseen.

Jumala yritti neljäkymmentä vuotta vakuuttaa Israelin kansaa siitä, ettei heidän tarvitsisi koskaan olla minkään puutteessa. Hän olisi heidän jatkuva lähteensä ja huoltajansa. "Sillä Herra, sinun Jumalasi, on siunannut sinua kaikissa kättesi töissä. Hän on pitänyt huolen sinun vaelluksestasi tässä suuressa erämaassa. Jo neljäkymmentä vuotta on Herra, sinun Jumalasi, ollut sinun kanssasi, eikä sinulta ole mitään puuttunut." (5 Moos. 2:7).

Jumala sanoi: "Minun kanssani ette joudu näkemään puutetta tai vähyyttä. Minulla on kaikki, mitä tarvitsette!"

"Sillä Herra, sinun Jumalasi, vie sinut hyvään maahan... sinun ei tarvitse ... mitään puutetta nähdä... sinä syöt ja tulet ravituksi" (5 Moos.8:7- 10).

Tänä päivänä Herra on vienyt meidät Luvattuun Maahan, Kristukseen! Jeesus on meille se paikka, jossa ei ole koskaan mitään puutetta. Hän edustaa jumaluuden täydellisyyden ruumiillistumaa.

[rita4]

LAKKAA LUOTTAMASTA ITSEESI
by David Wilkerson | April 12, 2012

Paavali ei puhunut uskon omistamisesta, ennen kuin oli menettänyt kaiken luottamuksen omaan lihaansa. Hän piti kaiken koulutuksensa, itseluottamuksensa, kykynsä, opin kappaleensa ja intonsa roskana. Hän puhui uskosta vasta sen jälkeen, kun oli sanonut: "En voi luottaa lihaani". Sama pätee meihin.

Ennen kuin kukaan on kykenevä todelliseen uskoon, hänen täytyy tulla tuntemaan, kuinka kadotettu, avuton ja täysin toivoton hän on. Meillä ei ole pelastavaa uskoa, ennen kuin vakuutumme siitä, ettei kukaan eikä mikään muu kuin Jeesus voi pelastaa meitä.

Pelastava, vanhurskauttava usko merkitsee elämäsi omistamista Kristukselle koko sydämestäsi. Siihen kuuluu katumus, joka sanoo: "Jeesus, en voi tarjota mitään sinulle. Tulen eteesi antautumaan sinun herruutesi alle."

Room. 10:9:ssä Paavali kuvailee pelastavaa uskoa: "Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut". Hän sanoo, että usko on enemmän kuin mielen suostumista. Se on pikemminkin koko elämän antamista hänelle, koko sydämestäsi.

Ap.t 8:37:ssä "Niin Filippus sanoi hänelle: "Jos uskot koko sydämestäsi, niin se tapahtukoon". Hän vastasi ja sanoi:"Minä uskon,että Jeesus Kristus on Jumalan Poika." Tämä ei todellakaan ollut vain mielen "kyllä" Jeesukselle. Hän todella uskoi koko sydämellään ja pelastui.

Vastakohtana tälle taas Simon, joka harjoitti noituutta, kyllä uskoi Paavalin julistuksen. Hänen uskonsa oli kuitenkin välinaikaista, sillä hänen sydämensä ei ollut mukana(ks. Ap.t.8). Jeesuksen ajan ihmisjoukot uskoivat välinaikaisesti Kristuksen nimeen, mutta Jeesus ei antanut itseään heille. Hän tiesi, ettei heidän sydämensä ollut kokonaan antautunut (Joh 2:23- 24).

Nyt varmaan kysyt, kuka oikein pelastuu uskon kautta. Se, joka tietää olevansa kadotettu ja avuton. Hän on yrittänyt kaikkensa ja epäonnistunut. Nyt hän antaa koko elämänsä Herran käsiin, koko sydämestään, mielestään, sielustaan ja voimastaan. Hän rukoilee: "Herra olen sinun omasi! Sinä olet ainoa toivoni." Ja hän pelastuu.

[rita4]

IHMISEN KOETTELEMINEN
by David Wilkerson | June 15, 2010

"Niinpä Jumala... koetellakseen häntä jätti hänet..."(2 Aik.32:31).

Me olemme harrastaneet Jumalan koettelemista niin paljon, ettemme ole valmiit elämän suuriin koetuksiin, joissa hän tutkii ihmisen. Voisiko suuri koettelemus, joka sinulla on juuri nyt, kantamasi tämänhetkinen taakka, ollakin Jumalan tapa koetella sinua?

"Jumala koetteli Aabrahamia ...ja sanoi hänelle: "Ota Iisak ... ja uhraa hänet siellä polttouhriksi ..."(1 Moos. 22:1-2). Jumala koetteli kokonaista kansaa päästäkseen selville, mitä sen sydämessä todella liikkui. "Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö"(5 Moos. 8:2).

Näemme ihmeellisen asian 2 Aik.32:31:ssä: Jumala jätti suuren kuninkaan yksin joksikin ajaksi koetellakseen häntä. "Jumala jätti hänet koetellakseen häntä ja tullakseen tuntemaan kaiken, mitä hänen sydämessään oli".

Usein Jumalan työntekijä, pyrkiessään tekemään työnsä ahkerasti, kokee itsensä Jumalan hylkäämäksi. Hänet on ajettu kestokykynsä rajoille ja jätetty taistelemaan helvetin voimia vastaan yksinään. Kaikki Jumalan siunaamat ihmiset ovat joutuneet samanlaiseen koetukseen.

Onko sinun olosuhteissasi jotain omituista? Koetko itsesi hyljätyksi ja yksin jätetyksi? Oletko joutunut alakynteen taistelussa arvaamatonta vihollista vastaan? Nämä merkit osoittavat, että olet koetuksen keskellä?

Haluamme aina voittaa. Jos kuitenkin häviät, muista, että sydämeesi jäljelle jäävä kiinnostaa eniten Jumalaa, sinun asenteesi voitetun tai yksin hävityn taistelun jälkeen. Hän haluaa vain sinun antautumistasi hänen käsiinsä häviöstäsi huolimatta.

Jeesus lupasi, ettei hän koskaan jätä eikä hylkää meitä. Raamattu kuitenkin osoittaa, että Isä väliin vetäytyy meistä pois koetellakseen meitä. Kristuskin koki tuon yksinäisen hetken ristillä. Juuri silloin siunattua Vapahtajaamme koskee eniten meidän heikkoutemme tunteminen - ja hän kuiskaa: "Minä rukoilen puolestasi, ettet lankeaisi".

Jeesus kehottaa meitä ottamaan ristimme ja seuraaman häntä (kts. Matt.16:24). Mikä on se risti? Se on hauras ja heikko lihamme. Ota se harteillesi, lähde liikkeelle uskossa, ja hänen voimansa tekee sen sinussa täydelliseksi. Onko oman itsesi ja syntisi risti liian raskas? Silloin, ystäväni, ota ristisi ja seuraa häntä edelleen. Hän ymmärtää ja on vierelläsi kantamassa raskasta taakkaa!

[rita4]

SIDOTTUNA JEESUKSEEN

by David Wilkerson | December 2, 2010

Paavali sanoo usein olevansa "Jeesuksen Kristuksen vanki". (Ef. 3:1) Efesolaiskirjeen neljännen luvun alussa hän sanoo Kristuksen vankina olemisen olevan jopa hänen kutsumuksensa. Hän piti tätä Jumalan armollisena lahjana.

Paavali kirjoitti Timoteukselle: "Älä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan." (2. Tim. 1:8 ) Jopa vanhoilla päivillään apostoli iloitsee siitä, että Herra on ottanut hänet kiinni ja vanginnut hänet tahdolleen alamaiseksi: "niin rakkauden tähden minä kuitenkin mieluummin pyydän, ollen tämmöinen kuin olen, minä vanha Paavali, ja nyt myös Kristuksen Jeesuksen vanki." (Filemon 9)

Paavali osaisi kertoa tarkalleen sen hetken, jolloin Herra sitoi hänet ja otti vangikseen. Hän oli Damaskon tiellä, kädessään ylipapin kirjeet ja mielessään vain kristittyjen vieminen takaisin Jerusalemiin. Hänen suustaan tuli ulos vain uhkauksia ja vihaa Herran opetuslapsia kohtaan (Apt. 9:1)

- hän oli täynnä vihaa, katkeruutta ja murhanhimoa väärin ymmärtämässään Jumalan tehtävässä. Kun hän lähestyi Damaskoa, yllätti taivaasta loistava valo hänet. Valo sokaisi hänet kokonaan - valo, joka oli Kristus! Paavali todisti moneen kertaan, miten häntä otettiin kädestä ja johdatettiin Damaskoon

- avuttomana vankina. Hän vietti kolme päivää eristyksissä huoneessaan ilman ruokaa, sokeana. Hänet oli otettu vangiksi - niin sielultaan, mieleltään kuin ruumiiltaankin.

Mitä tuossa huoneessa tapahtui noiden kolmen päivän aikana? Herra sitoi Saulin ja teki hänestä Paavalin, Jeesuksen Kristuksen vangin.

Siinä elämäntäyteisessä hetkessä Paavali päästää irti itsenäisyydestään ja antautuu Kristuksen ikeen alle. Hän ojentaa kätensä Jeesukselle, jotta tämä sitoisi hänet elämän ajaksi! Voit melkein kuulla hänen tuskaisen rukouksensa: "Oi Herra, luulin tekeväni tahtosi. Kuinka saatoin olla niin sokea! Olen mennyt omia teitäni, tehnyt mitä omasta mielestäni pitää tehdä. En voi luottaa omiin ajatuksiin!"

Minun rukoukseni on: "Tässä Jeesus, ota käteni ja laita siteesi niihin. Ota minut vangiksesi, tahtosi alle ja vie minut minne haluat minun menevän. Pidä minut sidottuna sinun vahvaan oikeaan käteesi!"

[rita4]

JUMALA TEKI KAIKEN YHDEN MIEHEN KAUTTA
by David Wilkerson | January 16, 2014

Mieti Israelin kansan surkeata asemaa Egyptissä. Jumalan kansa oli täysin raunioina, suurelta osin luopumuksessa. Saatana oli saanut Israelin kantapäänsä alle. Hän vaikutti sen ajan poliittisiin voimiin säätääkseen lakeja israelilaisia vastaan ja vainotakseen heitä. Vihollinen naureskeli ja pilkkasi Jumalan todistusta maan päällä.

Se oli Israelin historian pimeimpiä hetkiä, ja ajan pitkään kansa lannistui. He alkoivat luopua, himoiten Egyptin nautintoja ja aistillisuutta.

Epäjumalanpalvelus ja irstaus yleistyivät. Israelin tilanne näytti toivottomalta, ja kansakunnan usko hiipui hiljaa.

Mikä oli Jumalan vastaus tähän pimeyden nousevaan voimaan? Lähettikö hän ympäröivät valtakunnat Egyptiä vastaan? Kiihottiko hän sisäsotaan egyptiläisten keskuudessa? Lähettikö hän koston enkelit? Ei, Jumala ei tehnyt niin. Hänellä oli täysin erilainen suunnitelma, ja hän pani kätensä yhden ainoan miehen päälle ja nosti esiin Mooseksen.

”Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille. Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa. Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa”(Ps.103:6-8).

Mooses oli rukouksen mies, täysin sulkeutunut Jumalan läsnäoloon. Hän kieltäytyi kaikista Egyptin nautinnoista, levosta ja kiusauksista ja eli sen sijaan täysin Pyhän Hengen hallinnassa. Hänellä ei ollut mitään omaa ohjelmajulistusta. Hän hylkäsi kaikki inhimilliset kykynsä, luottaen ainoastaan suureen ”MINÄ OLEN” ainoana varustuksenaan ja lähteenään. Hän tuli pyhältä maaperältä ensikäden näkynään Jumalan pyhyys.

Niin, Israelin historian pimeimpänä hetkenä, kun näytti siltä, että vihollinen nielisi Jumalan kansani, Herra nosti esiin miehen, joka toimi todistajana sen keskellä. Tämä mies suisti maahan kokonaisen kansan, mutta nosti ylös toisen. Jumala teki sen yhden ainoan miehen kautta!

[rita4]

"TEE MINULLE, KUTEN HYVÄKSI NÄET"

by David Wilkerson | April 18, 2011

Martti Luther, vaikeimpien koetuksiensa helteessä, todisti: "Herra, nyt kun olet antanut kaiken minulle anteeksi, tee minulle kuten hyväksi näet." Luther oli vakuuttunut, että Jumala, joka voi pyyhkiä kaikki hänen syntinsä ja pelastaa hänen sielunsa, voi varmasti pitää huolta hänen fyysisestä olemuksestaan ja materiaalisista tarpeistaan.

Toisin sanoen Luther sanoi: "Miksi pelkäisin sitä, mitä ihmiset voivat tehdä minulle? Minä palvelen Jumalaa, joka voi puhdistaa minut kaikesta vääryydestäni ja tuoda sielulleni rauhan. Ei ole väliä, vaikka kaikki ympärilläni romahtaisi. Jos Jumala on kykeneväinen pelastamaan minut ja säilyttämään sieluni ikuisuuteen, miksei hän pystyisi pitämään huolta fyysisestä olemuksestani täällä maan päällä?"

"Oi Herra, nyt kun olen saanut armahduksen, anteeksiantamuksen ja pystyn seisomaan edessäsi tuomiopäivänä ylitsevuotava sydämessäni ilo - tee minulle, kuten hyväksi näet."

Veljet ja sisaret - iloitkaa! Tämä nykyinen elämä ei ole todellisuutta. Meidän todellisuutemme on ikuinen elämä siunatun Herramme läsnäolossa.

Pitäkää kiinni uskosta! Maailmassa asiat ovat painumassa alas - mutta me olemme matkalla ylös!

[rita4]

KRISTUS ON VOITTANUT TAISTELUN SINUN PUOLESTASI

David Wilkerson

Viime kuukausina olen lukenut monia surullisia, katuvia kirjeitä, joita aina vain synnillisissä tavoissa kiinni olevat uskovat ovat lähettäneet minulle. Lukemattomat taistelevat uskovat kirjoittavat: " En pysty lopettamaan uhkapelaamista".., olen alkoholiriippuvuuden kynsissä"..., minulla on suhde, jota en pysty lopettamaan ".., olen pornografian orja. Kirjeessä kirjeen perään nämä ihmiset sanovat samaa: "Rakastan Jeesusta ja olen pyytänyt Jumalaa vapauttamaan minut. Olen rukoillut, itkenyt ja etsinyt sielunhoitoa. En vain pääse irti. Mitä voin tehdä?"

Olen viettänyt paljon aikaa pyytäen Herralta viisautta vastatessani näiden uskovien kirjeisiin. Rukoilen: "Herra, sinä tunnet omiesi elämän. Monet ovat hartaita, Hengen täyttämiä pyhiä, ja kuitenkaan heillä ei ole sinun voittoasi. He eivät pääse vapauteen. Mitä tämä tarkoittaa?"

Yhdessä vaiheessa kävin raamatusta läpi Jumalan omilleen antamia lupauksia. Minua muistutettiin sanan kautta siitä, että Herra lupaa estää meitä lankeamasta, asettaa meidät eteensä moitteettomina, pyhittää meidät uskon kautta, pitää meidät pyhinä uskon kautta. Hän lupaa, että meidän vanha ihmisemme on ristiin naulittu uskon kautta ja että meidät on siirretty hänen valtakuntaansa uskon kautta.

Yritätkö voittaa omin voimin? Käytkö taistelua omalla vanhalla luonnollasi? Paavali huomauttaa: "Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi" (Room. 4: 4-5).

Et saavuta voittoa itkemällä ja ponnistelemalla, vaan uskomalla siihen, että Jeesus Kristus on voittanut taistelun sinun puolestasi.

"Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen" (Heb.11:6). Tosiaankin Paavali sanoo, että Jumalan lupauksissa on ainoastaan yksi ehto: "jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet" (Kol.1:23).

Kristus luovutti kaiken Isälleen ollakseen täydellisen kuuliainen Poika. Meidän tulee tehdä samoin. Meidän pitää tulla täysin riippuviksi Isästä, niin kuin Kristuskin oli.

[rita4]

NÖYRYYTYKSESTÄ OPPIMINEN
by David Wilkerson | February 9, 2012

Psalminlaulaja kirjoittaa: "Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi"(Ps.119:71). Ihmettelet varmaan laillani: "Minkälaista teologiaa tämä on? Onko tosiaan hyvä joutua nöyryytetyksi?"

Hepreankielellä sana nöyryytys tässä tarkoittaa "suostutettu, kuritettu, saastutettu, loukattu, nöyryytetty, heikennetty, masennettu". Kun laitat näitä merkityksiä edellä olleeseen lauseeseen, siinä lukeekin: "On hyvä, että minua kuritettiin, nöyryytettiin, heikennettiin, masennettiin, jotta voisin oppia Herran asetukset". Sana asetus merkitsee "kaiverrettua lakia". Psalminlaulaja sanoo siis: "On hyvä, että jouduin menemään näiden vaikeuksien läpi, koska niiden aikana Jumala kaiversi lakinsa ja tiensä sydämeeni."

Herra sallii matkallamme koetuksia tutkiakseen meitä, mutta se ei ole hänen varsinainen päämääränsä. Koettelemuksien tarkoitus on opettaa meitä vaeltamaan oikein hänen edessään. Raamattu sanoo: "Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista"(Ps.34:19). Psalminlaulajan mukaan kärsimysten päämäärä on antaa meille opetus.

Yksi lähettipariskunta kirjoitti tilanteestaan eräässä Afrikan valtiossa, jossa he olivat työssä. Se on maailman köyhimpiä maita. Olot ovat koko ajan vain kiristyneet verisen sisällissodan takia.

Lähetit ajoivat kuorma-autolla tähän epätoivoiseen maahan, mukanaan naapurimaan uskovia. He vievät sinne tarvikekuormaa. Heidän piti olla illalla mukana yhdessä kokouksessa aivan rajan tuntumassa. Kahdeksisen kilometriä ennen rajaa auto alkoi hidastua. Vaikka kuljettaja kuinka yritti antaa kaasua, auto vain hiljensi vauhtiaan. Tiimi oli tosi pettynyt katsellessaan edellä ajavan auton vähitellen häipyvän kaukaisuuteen.

Lopulta tiimi saapui rajalle, ja silloin juuri auton moottori sammui eikä suostunut inahtamaankaan. Kaikki tiimissämme ihmettelivät: "Herra, mitä tämä tarkoittaa?" Yhtäkkiä rajavartijat alkoivat juosta ympäriinsä, huutaen kiihtyneinä. "On tapahtunut räjähdys aivan rajan tuolla puolen! Yksi sotaa käyvistä sissijoukoista oli räjäyttänyt auton, joka juuri ylitti rajaa." Lähettitiimi käsitti, että kyseessä oli auto, joka oli ollut aivan heidän edessään. Jos lähetyksen kuorma-auto olisi toiminut kunnolla, heidänkin kimppuunsa olisi hyökätty.

Seuraavana aamuna lähetyksen autoa ajanut väänsi virta-avainta startatakseen, eikä mitään vikaa ollut. Itse asiassa auto kulki aivan erinomaisesti lopun matkan. He huomasivat, että Jumalan päämäärä oli täyttynyt tämän vaikean tilanteen kautta.

[rita4]

HE LASKIVAT ASEENSA
by David Wilkerson | August 20, 2013

”Kun Mooses näki, että kansa oli kurittomuuden vallassa, koska Aaron oli päästänyt heidät kurittomuuden valtaan, vahingoniloksi heidän vihollisillensa, niin Mooses seisahtui leirin portille ja huusi: ’Joka on Herran oma, se tulkoon minun luokseni’. Silloin kokoontuivat hänen luoksensa kaikki leeviläiset”(2 Moos.32:25- 26).

Alkukielessä käytetty sana para tarkoittaa alastomuutta, merkiten ”irrottaa, paljastaa, hyljätä arvottomana”. Se viittaa myös ”uuteen alkuun”.

Nykyajan olutmainos kehottaa tätä sukupolvea ”irrottelemaan tänä iltana”. Se merkitsee kaiken moraalisen estyneisyyden pois heittämistä, lain kahleista irrottautumista, oman nautintonsa ottamista. Mikä ikinä tekeekin sinut onnelliseksi, tartu siihen.

Vaatteiden riisuminen ei ollut väärin. Se oli vain signaali, sanoma, jonka he lähettivät, kun pakanat katsoivat heidän menoaan. Näetkö amalekilaiset kaukana ympäröivien vuorien laella katsomassa tätä kummallista tapahtumaa? Nämä viholliset, jotka olivat vapisseet pelosta, kun he näkivät Jumalan toimivan heidän keskellään, nauroivat ja pilkkasivat nyt: ”Katsokaa nyt heitä. He ovat meidän kaltaisiamme! Heidän Jumalallaan ei ole voimaa. Eivät he luotakaan häneen! He haluavat tyydyttää himonsa ja juhlia, olla niin kuin mekin. Mitä teeskentelyä!”

Tuolla alastomaksi riisumisellaan he vähensivät Jumalansa arvoa jumalattomien silmissä! He panivat Jumalan näyttämään sydämettömältä, julmalta, välinpitämättömältä ja avuttomalta. He tahrasivat kaikkivaltiaan Jumalan kunnian ja suuruuden. He eivät olleet enää esimerkillisiä, eivät enää ihailtavia, pelkoa ja kunnioitusta herättäviä.

He olivat laskeneet aseensa juhliakseen. He riskeerasivat Jumalan suunnitelman pelastaa heidät. He sanoivat maailmalle: ”Me emme halua enää taistella vihollisiamme vastaan! Me annamme periksi! Olemme jo saaneet tarpeeksi vastustamisesta, uhrautumisesta, tulevaisuuden toivosta ja kaukana edessä olevasta siunauksesta. Me haluamme elää nyt! Me haluamme nauttia tästä! Haluamme hyviä aikoja eteenpäin!”

Vääristyneisyys oli tässä: Tämän piti olla heidän uusi alkunsa. Ei enää taistelua! Jos heidän pitäisi pysyä elossa kovassa, julmassa erämaassa, he lakkaisivat nyt taistelemasta ja tekisivät parhaansa omin päin!