Usko, toivo ja rakkaus

[rita4]

Teksti: Kimmo Leino

”Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme. Mutta suurin niistä on rakkaus.” (1. Kor. 13:13.) Mielestäni tähän jakeeseen kiteytyy olennaisin kristillisen elämän perusta.

Usko itsessään on eräs voimakkaimmista elämää säilyttävistä voimista. Mutta kristillinen usko, josta apostoli Paavali tässä puhuu, on riittävän voimakas kannattelemaan yli kuoleman rajan. Heprealaiskirje määrittelee uskon olevan lujaa luottamusta siihen, mitä toivotaan, ja varmuutta siitä, mikä ei näy. Vanhempi käännös puhuu ojentautumisesta. Usko on eräällä tavalla paradoksi, joka ulottuu sekä näkyvään että näkymättömään ja yhdistää ne keskenään. Luonnollista uskoa voi esiintyä esimerkiksi suurten haasteiden edessä. Luonnollisen uskon määrä vaihtelee kovasti määrältään henkilökohtaisella tasolla. Toinen on ikuinen optimisti toimissaan ja toinen pessimisti, joka näkee enemmän mahdollisuuksia epäonnistumiseen kuin onnistumiseen. Kristillinen usko perustuu sekä silminnäkijöiden todistuksiin että kirjallisesti kerrottuun ilmoitukseen. Usko nojaa siis tapahtuneisiin tosiasioihin.

Uskon käsite

Herra Jeesus sanoo: ”Pitäkää Jumalan usko.” Sama kohta on käännetty myös: ”Pitäkää usko Jumalaan.” Nehän eivät kuitenkaan tarkoita samaa asiaa. Jumalan usko tai jumalallinen usko on lähtöisin ylhäältä, kun taas usko Jumalaan painottaa ihmisen osuutta uskomisessa. Kumpaakin tarvitaan, mutta luulisin, että se usko, joka on lähtöisin ylhäältä, on aidompaa ja oikeampaa. Heprean kielen sana emunáh tarkoittaa uskoa, samoin kuin kreikan kielen pistis. Uskollisuus (kr. pistos) on osa näiden sanojen merkitystä. Sana amén johtuu sanasta emunáh ja tuo sisällöllisesti mukaan luotettavuuden, aitouden ja oikeellisuuden, kun sen merkitys on ”näin se on”, ”se on totta”. Nyt ymmärrämme paremmin, mitä Jeesus sanoo itsestään Johanneksen ilmestyksessä, Ilm. 3:14: ”Näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alku.” Jeesus on aito, oikea ja täynnä uskoa, uskollinen, luotettava ja tosi.

Mitä toivo on?

Israelin kansallislaulu on nimeltään HaTiqvah eli Toivo. Ehkäpä eräänä päivänä myös usko ja rakkaus liittyvät sen rinnalle. Emme usein tunnista toivon merkitystä, mutta kun kaikki on riistetty eikä mitään tunnu jääneen jäljelle, on vielä toivo paremmasta. Room. 4:18–22 toteaa: ”Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut. Hän uskoi tulevansa monen kansan isäksi... Sen tähden usko luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.” Toivo on polttopuuta uskolle, uskomme saa voimaa toivosta, ja toivo voi herättää hiipuvan uskon.

Entä rakkaus?

“Esteitä ei siis ole Jumalan puolelta. Esteet ovat ihmisen sydämessä.

Rakkaus antaa merkityksen uskolle ja toivolle. Hepreaksi rakkaus on ahaváh. Kreikan kielessä on useita sanoja, jotka tarkoittavat rakkauden eri osa-alueita, tunnetuimpia niistä ovat eros, filos ja agape. Sanojen merkitykset ovat lähinnä miehen ja naisen välinen rakkaus, rakkaus, joka ilmenee ystävyydessä, ja rakkaus, joka ei aseta ehtoja. Raamatussa Jumala määrittää oman rakkautensa iankaikkiseksi. Aika ei vähennä sitä. Rakkaudella on aina kohde, rakkaus ei ole pelkkä tunnekuohu vaan voimavara ja motivaatio elämälle ja uskolle.

Pienoisevankeliumi kertoo, kuinka Jumala osoitti rakkautensa ihmisiä kohtaan antamalla oman Poikansa, jotta meillä olisi ikuinen elämä uskon kautta häneen. Jumala määritti, millaista rakkautta hän edellyttää. Se on rakkautta, joka antaa ja uhrautuu. Ihminen tekee monesti omista ajatuksistaan ja teoistaan mittapuun, johon muiden onnistumisia verrataan. On hyvä kuitenkin muistaa, että meidän ei kannata laskea perustusta omille teoillemme tai sen olettamuksen varaan, että me olemme riittävän hyviä kelvataksemme Jumalalle. On kyse melkein mistä uskonnosta tahansa, sieltä löytyy ajatus siitä, mitä pitää tehdä ollakseen Jumalalle kelpaava. Näissä uskonnoissa pahojen tekojen sovittaminen on ihmiselle mahdollista, jos hän tekee niin paljon hyvää, että hyvät teot painavat vaakakupissa enemmän kuin pahat teot. Raamattu kertoo kuitenkin, että Jumalan edessä ”kaikki meidän vanhurskautemme on kuin saastainen vaate”. Jumala on vapauttanut kristityn tästä taakasta antamalla meille kaikki syntimme anteeksi. Meidän ei tarvitse ahkeroida tullaksemme kelvollisiksi, vaan koska meidät on tehty täydellisen sovitustyön kautta Jumalalle kelpaaviksi, me saamme tehdä hyvää siitä ilosta, että meille on jo annettu kaikki, mitä me tarvitsemme. Jumala haluaa meidän iloitsevan kaikesta tästä.

Uskonvaelluksemme

Jos olemme aina murheellisia, emme lisää sillä hurskauttamme piirun vertaa. Jos olet uskoen hyväksynyt sen, mitä Jumala teki Kristuksen kärsimyksen ja kuoleman kautta, riittää, että tunnustamme syntimme niitä katuen ja käännämme katseemme Kristukseen, joka ”ottaa pois maailman synnin”. Jos jäämme tuijottamaan syntisyyttämme liian kauaksi aikaa, kadotamme ilon, jonka Jumala tarkoitti omilleen.

Entä ajatus armon kerjäläisyydestä? Raamattu puhuu siitä, että ”meillä on avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan”. En näe sellaista kuvaa, että tämän lähteen luo pääsemiseksi olisi rakennettu esteitä. Sitä käsittääkseni tarkoittaa sana ”avoin”. Esteitä ei siis ole Jumalan puolelta. Esteet ovat ihmisen sydämessä. Monille jo uskominen Jumalan olemassaoloon on suuri este. Toinen suuri ihmisen rakentama este on uskoa olevansa liian syntinen. Tärkeää on, että me, jotka uskomme Kristukseen, emme tee pääsyä avoimen lähteen luo vaikeammaksi. Yksinkertainen rukous riittää: ”Herra Jeesus, minä uskon, että olet kuollut syntieni tähden. Minä olen tehnyt syntiä ja haluan tehdä parannuksen. Anna syntini anteeksi ja tee minusta omasi. Aamen.”

Lähde; Raamattu Kansalle lehti 1/2019

[rita4]

Otan tähän veljen hyvään kirjoitukseen oman ajatukseni joka kuin kolahti tuosta otsikosta; Usko, toivo ja rakkaus.

Kun ajattelen uskoa, jonka olen Herran armosta saanut omistaa; oikeanlaisena sydämelleni uudestisyntymisessäni n 29½v sitten, niin se on suuri kiitosaihe taivaisiin, kun vapauduin uskonnollisuuden kahleesta sekä valheestakin silloin jo. Mutta joka päivähän on jatkuvaa oppimista, nöyrtymistä, kasvuakin meillä kaikilla Herran omilla kohti sitä ihanaa voittopalkintoamme, joka meille on luvattu Jeesuksessa Kristuksessa kerran saada sekä omistaakin: iankaikkisuudessa, taivaassa. Amen!

Joh. 3:
13 Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.
14 Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän,
15 että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.

16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.

Toivo, Roomalaiskirje 8:24-25 sanoo sen näin; " Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee? Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä."

Kuinka vaikeaa meille ihmisinä usein saattaa olla vain uskoa siihen, mitä Raamatussa on luvattu. Niinpä niin.. Ja toivoa, että se mitä on Krjoitettu, niin se myöskin kerran toteutuu. Toivomme niin monia asioita elämämme aikana ja monet niistä toiveistamme eivät koskaan edes täyty, toteudu. On hyvä, kun on toiveikas, eikä anna masennukselle ja epätoivolle, negatiiviselle mielenlaadulle valtaa, vaikka kyllähän se niin usein saattaa vallata positiivisemmankin ihmisen mielen. Mutta ojentautua sitä kohti, mikä on Sanaan kirjoitettu meidän toivoksemme, niin siinä on vahva perusta pysyä ja pitäytyä toiveikkaana, vaikka elämä miten heittelisikin ja musertaisi meitä eri asioiden tai jopa ihmistenkin kautta/ takia ja siten veisi ja koittaa viedä sen toivomme elämästämme.. Pitäisi vain katsoa silloin yhä vain enemmän Kristukseen Jeesukseen, sekä koittaa pysyä siellä verilähteellään, sekä puhdistetavanaankin.

Rakkaus, on sana joka aina kuulostaa ja tuntuu sydämissämme, sekä korvissammekin ihanan kuuloiselta ja kauniilta, sekä kuin lämmittää mieltämme. Eikös vain?

Mutta todellakin rakkkauttakin on niin monenlaista ja moni nykyaikana mieltää rakkaudeksi senkin, mikä ei ole oikeaa ja puhdasta, Jumalan siunaamaa rakkautta, vaan syntiä, saastaa ja Jumalan tahdonkin sekä Sanansa halveksumista ja vastustamista. Mutta kun jotkut opettavat ja sanovat että; Nainen voi rakastua naiseen tai mies mieheen ja ompa rakkautta jo meikäläinenkin kuullut olevan eläimiin, puihin, autoonsa ym ym.. Mikä Hirvitys ja Jumalan pilkkaakin sellainen vääristymä on.

Ja mistä tällainen syntyy, tulee, jos ei juuri siitä meidän vihollisestamme saatanasta. Se, kun koittaa vääristää sekä kääntää kaiken päälaelleen ja onnistuukin siinä jossain määrin ainakin aika hyvinkin, koska niinhän sen täytyy olla, kun kuulee miten eräskin nuori tyttö, nainen puhuttelee jotain naista vaimokkeekseen ja on kuulemma niin rakastunut häneen ja ..?? Yök, sanon minä. Ja uskovat vanhemmat hyväksyvät sen, koska ei uskalleta sanoa tyttärelleen; miten asia on Raamatun Sanankin mukaan. Niin kuin Roomalaiskirje 1:24-32 sanoo sen olevan Jumalan slmissä:

"Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen. Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.

Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät."

Minusta Rakkaus sana on niin kaunis ja koskettavakin, että on hirvittävää, miten se on väännetty ja käännetty ihan minkä vain rakastamiseksi, joka ei ole Isämme mieleen, tai edes Hänen tahtonsa. Mutta niinhän se on, että ihmiskunta on ollut aina kuin kapinassa Jumalaansa vastaan/kohtaan ja tahtoo itse päättää sen, mitä he pitävät oikeana ja totuudellisenakin tai mikä itsestä tuntuu hyvältä, tai sallittavalta, oikealta, jne.. Se on kuitenkin vaarallista touhua sellainen, koska Jumala ei jätä rankaisematta sitä, jos siihen ei tule muutosta, katumusta, häpeää sekä tahtoa parannukseenkin. Uskosta osattomathan eivät välttämättä sitä oikein usko, että se olisi edes väärin, mutta me uskovina; Herran Jeesuksen omina ja seuraajinaan sen jo tiedämme, koska Pyhä Henki on sen meille; Herran Jeesuksen omille, seuraajille paljastanut, niin Jumalan Sanan kautta, kuin myöskin henkeemmekin.

On sitten eri asia uskommeko sen sellaiseksi synniksi, josta seuraa ikävä kohtalo sellaiselle joka sitä harrastaa surutta, vaiko emme..Ja kun se niin jo hyväksytään kirkoissa ja kohta varmaankin vapaissakin suunnissa "rakkautena".. jota se Ei todellakaan ole, vaan; syntiä ja tottelemattomuutta Jumalan pyhää Sanaa ja Henkeäkin vastaan! Herätkäämme siis halusta olla kivoja, sallivia, jotka eivät varoita, sano asiaa, niin kuin se on: Raamattuun kirjoitettunakin!

Hes. 3:
17 "Ihmislapsi, minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani.

18 Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niin jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.

19 Mutta jos sinä varoitat jumalatonta ja hän ei käänny jumalattomuudestansa eikä jumalattomalta tieltänsä, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut.

20 Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja tekee vääryyttä ja minä panen kompastuksen hänen eteensä, niin hän kuolee-kun et sinä häntä varoittanut, niin hän synnissänsä kuolee, ja vanhurskautta, jota hän oli harjoittanut, ei muisteta-mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.

21 Mutta jos sinä vanhurskasta varoitat, ettei vanhurskas tekisi syntiä, ja hän ei tee syntiä, niin hän totisesti saa elää, koska otti varoituksesta vaarin, ja sinä olet sielusi pelastanut."

Otin hiukan laajemminkin tuon Raamatunpaikan, kuin muistuttamaan itseäni ja samalla sinuakin rakas kanssamatkaajani siitä; mikä On Jumalan tahto, sekä Sanansa Totuuskin!

Mutta, ettei menisi ihan synkäksi koko aihe, niin kaikesta huolimatta on olemassa oikeaa, todellista sekä Jumalan vaikuttamaa ja antamaa rakkautta olemassa, joka on; puhdasta ja ihanaa, siunattuakin. Ja Kun Jumala antaa meille puolison, rakkautta ja se tapahtuu Hänen hyvän sekä pyhän aivoituksensakin mukaan, kautta, niin silloin siinä on mukana Jumalan antama; siunaus ja voima, apu, kyky elää sen toisen kanssa: Rakastaen, anteeksiantaen ja sopien, kuin myöskin itselleen kuollen, jolloin lihamme tahto ja halut eivät ole tärkeimpiä, ei ulkomuotokaan, tms, vaan ja ainostaan se; mitä on sydämessä. Amen!

Laitankin loppuun nämä mieleeni nousseet laulut: Sydän rakastaa

Jumala rakastaa maailmaa