Yksin jääneen suru ja ikävä..

[rita4]

Ei mua kotona odota kukaan Kuuntelin tänään tuota laulua ja voiih, kuinka monia ajatuksia se nostikaan pintaan. Sillä, vaikka mulla onkin täällä nuorin pojistani ja koirakin, niin siltikin tuntuu ettei minua enää kukaan kuitenkaan odota minua..sillai.. Aina välillä kuin luulen selvinneeni edes jotenkin jo mieheni tammikuisesta kuolemasta, mutta olenko?

On täytynyt paljon olla rukouksessa ja jutella Herran kanssa, edessä. Ja onkin ollut hyvä olla rukouksessa ja nyt olen kantanut Herran ristin juurelle erästä asiaa, joka on koskettanut tunne-elämääni aika rajustikin ja tuntuu kuin mun pitäisi koko ajan kaikilta pyydellä vain anteeksi, että olen edes elossakaan ja kun en tiedä, että onko se asia Herrasta, vaiko vain minusta; mitä koen niinkin voimakkaasti?

Olen miettinyt muita puolisonsa menettäneitä ja miten he ovat sen kokeneet, tai siitä selvinneet? Onko minulla lupaa ajatella tulevaisuutta leskenä? Onko minulla koskaan enää lupaa rakastua? Vai pitääkö jäädä yksin ja elää vain Herralle, koska en halua menettää läheistä suhdettani Jeesukseenikaan.. Ja johdattaako Isä elämääni minulle sopivaa miestä, jos se on Hänen tahtonsa? Nyt jatkuvasti huomaan kiittäväni siitä, että; Isä tiesi elämäni kaikki käänteet, kohtaamiset, puolisotkin ennen kuin olin edes syntynyt, kuin myöskin aikani täällä ajassa, uskonikin..ym..

Ps. 139:
13 Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
14 Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
15 Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.
16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.

Huomaan, että se tehtävä joka on minulle suotu, niin se on kuin vain vahvistunut viime kuukausina, Ja se on esirukoilijan tehtävä, joka on varmasti sinullakin ja kaikilla Herran omilla, jos me vain tahdotaan sitä myöskin käyttää. Tahdommeko, tahdotko?

Sellaisia rukousaiheita, joita en olisi takuulla itse alkanut, osannut edes alkaa rukoilla, niin heidät on nyt kuin nostettu sydämelleni ja huomaan niiden olevan sellaisia varsinkin, joiden omainen on poistunut jo ajasta ikuisuuteen; uskovana ja heidän jälkeläisiään kehotetaan kantamaan rukouksin Jeesuksen ristin juurelle: saamaan pelastuksen.

Nyt jäänkin mielenkiinnolla odottamaan mitä seuraavaksi, kun olen saanut aivan yllätäviäkin soittoja, viestejä, kohtaamisia, ym ..

Tämä on tullut minulle rakkaaksi lauluksi viime aikoina; Mestarin kädessä, Kaarneet

[rita4]

Jatkanpa hiukan tuosta aiheesta kun on taas jo aikaakin siitä viime kirjoituksestani kulunut ja kaikenlaista on ollut ja paljon on edelleenkin tarvittu rukouksessa oloakin. Mutta olen myöskin kuin tajunnut, miten ovela on sielunvihollinenkin, joka osaa matkia Jumalan sanoja, ihan Raamatunkin lauseita käyttää, mutta ei tuodakseen totuutta, ei, vaan eksyttääkseen poispäin Herran ristin juurella viipymisestäkin, ym.. Ja siinä menee kokeneempikin uskova harhaan, niin miksen sitten minäkin heikko ja vajaa uskova, niinpä niin.

Mutta jotenkin olen samalla kuin kokenut kuin halua aina kuin kyseenalaistaa kaikkea ja kysellä Isältäkin, että: "Onks tää nyt susta: vaiko vain minua, tai jopa saatanasta olevaa ajattelua?" Sitä on kuitenkin yksin jäänyt aikalailla heikoillakin, jos ei pysy ristinsä juurella, rukouksessa ja uskalla jopa kyseenalaistaa asioita, jos ne alkaa vaivaan mieltä, tms.. Sitä kun haluais uskoa kaiken hyvältä vaikuttavan olevan Isästä, mutta onko sittenkään? Ehkä se on sitä hunajaa jota sielunvihollinen tarjoaa, jotta menisi harhaan ja uskoisi valheenkin..HM??

Mutta on aina hyvä ja turvallistakin tiedostaa ja muistaa, että: Isä saattaa jopa sallia sen ja vain kuin koetella sen kautta uskoammekin ja miten uskomme Sanaansa, pysymme lähellään tai rukoilemme, pyydämme ohjaustaan ja viisauttaan, sekä varjelusta vaaroista ja vääristä teistä, ja jopa vääristä ihmisistäkin elämämme poluilla. Hän kun ei salli lastensa eksyvän, eikä itkevän, kärsivän, vaan nähdä vahvoja ja onnellisia lapsiaan ja iloita heistä ja heidän kanssaan myöskin.

Olen rukoilemalla rukoillut erään asian takia viikkoja ja pyytänyt ottaan pois mielestäni erään asian ja silti se on vaan roikkunut 24 tuntia päivässä mielessäni ja se on vaivannut mua tosi rankasti ja olenkin huutanut, itkenyt, kapinoinutkin sen asian tähden todella usein Herran edessä ollen. En ole käsittänyt, miksi Hän ei vain poista sitä ajatusta mielestäni, vaikka tietääkin miten se on rassanut mua ja vienyt masennukseen asti ja vaikka mihin ikävään olotilaan. Ja tottakai sielunvihollinenkin on käyttänyt hyväkseen heikkoa olotilaani uskovana ja hyökännyt, valehdellut muka Herran sanoina asioita, mutta tänä armon aamuna kun taas siitä puhuin, kiukuttelinkin Herran edessä ollen ja pyysin poistaan sen asian mielestäni ja menihän siinä aika pitkäänkin kun vetosin Sanaansa ja miten itse äitinä toimisin jos lapsellani ois niin paha olla ja vaikeaa, niin rakkaat; Isä käänsi mieleni kuin tosta vain sen rukouksen ja Raamatun luvun jälkeen. Siis; Vau! Se kaikki oli poissa ja uusi oli sijaan tullut. Ja tuli takasin ilo, ja uudet mietteet, sekä olinkin kuin peipponen sen jälkeen eikä edes enää väsyttänytkään..(oli aikainen aamu) Olin niin iloinen ja helpottunut! Kiitti Isä, Sä oot Mahtava! Jess!!

Toki samalla tulee aikoja kun tulee valtava ikävä miestänikin, mutta koen että näin vain piti tapahtua hänen kohdallaan ja hän on nyt kotona ja odottaa minua siellä. Olenkin kuunnellut aika usein tätä laulua; Lähdit taakse pilvien