David Wilkersonin kirjoituksia

[rita4]

JEESUKSEN VERI
by David Wilkerson | April 17, 2012

Useimmat uskovat tietävät, että Jeesuksen veri on vuotanut meidän tähtemme. Kun Jeesus kohotti maljan viimeisenä pääsiäisenään, hän sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan” (Luuk 22:20).

Me muistamme hänen uhriaan joka kerta, kun nautimme ehtoollista. Siihen kuitenkin päättyy yleensä uskovien tietämys Jeesuksen verestä. Tiedämme ainoastaan, että veri vuodatettiin, muttei mitään sen vihmomisesta.

Ensimmäinen Raamatun mainitsema veren vihmominen on 2 Moos.12:22:ssa. Israelilaisten käskettiin ottaa iisoppikimppu (puhdistava yrtti), kastaa se teurastetun lampaan vereen ja vihmoa sitä etuovensa pihtipieliin ja kamanaan. Sinä yönä, kun kuoleman enkeli tuli ja näki veren ovenpielissä, hän kulki talon ohitse.

Koeta ymmärtää, ettei verellä ollut mitään tehoa, niin kauan kuin se vielä oli vadissa. Se oli vain vuodatettua verta. Veri sai pelastavan voiman vasta, kun nostettiin vadista ja vihmottiin!

Mikseivät israelilaiset yksinkertaisesti panneet verivatia kynnykselle ja sanoneet: ”Ei väliä sillä, mitä teemme sillä. Onhan veri sentään verta?” Jos he olisivat panneet astian pellavaliinalla verhotulle pöydälle tai pylvään päähän aivan oven sisäpuolelle.

Jos he olisivat tehneet niin, kuoleman enkeli olisi iskenyt siihen taloon. Veri piti nostaa astiasta ja vihmoa ovelle täyttämään sen suojelevan tarkoituksen.

2. Moos.12. luvun veri on Kristuksen veren tyyppi (esikuva). Golgatalla vuotanut veri ei joutunut hukkaan. Se ei pudonnut maahan ja kadonnut. Ei, se kallis veri kerättiin taivaalliseen suihkulähteeseen.

Jos Kristus on elämäsi Herra, silloin sinunkin ovenpielesi on vihmottu hänen verellään. Tämä vihmonta ei ole syntien anteeksiantamiseksi, vaan myös suoja kaikkia paholaisen tuhovoimia vastaan. Jeesuksen veri ei jäänyt astiaan, vaan se on nostettu siitä ja vihmottu sinun sydämeesi.

[rita4]

PYRI LÄHEMMÄKSI HÄNTÄ
by David Wilkerson | April 13, 2012

Todellisen, pelastavan uskon voimakkain tuntomerkki on halu pyrkiä lähemmäksi Jeesusta. ”Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö”(1 Piet. 3:18).

Miksi Jeesus kärsi ja kuoli? Miksi hän ansaitsi meidän vanhurskauttamisemme? Miksi hänen täydellinen vanhurskautensa luetaan meidän hyväksemme? Siksi, että hän voisi tuoda meidät Jumalan luo. Kaikessa on kyse läheisestä suhteesta Isän kanssa.

Kun Aatami lankesi syntiin, hän menetti kaikkein arvokkaimman asian, mitä kukaan mies tai nainen voisi omistaa: yhteyden Jumalan kanssa. Synti ajoi Aatamin pois läheisestä suhteesta Isään, siksi hän piiloutui Jumalalta. Siitä lähtien ihmisen langetessa syntiin, hänellä on taipumus juosta pakoon ja piiloutua aivan, niin kuin hänen esi-isänsä Aatami teki.

Jumala vihaa syntiä, koska se ryöstää meidät hänen yhteydestään. Hän loi meidät yhteyteen itsensä kanssa. Hän kaipaa tätä yhteyttä niin kovasti, että lähetti oman Poikansa kuolemaan ristillä, jotta voisi vanhurskauttaa meidät ja repiä alas väliseinän, joka esti tämän yhteyden.

Vanhurskautuksen voima on siinä, että se aukaisi tien takaisin Jumalan alkuperäiseen tarkoitukseen ihmisen luomisessa, yhteyteen Isän kanssa.

Nykyinen maailma on täynnä pahuutta, herjausta, saatanallisia valheita, viettelyksiä, syyllisyyttä, pelkoa ja tuomiota Saatana on keksinyt nämä, jotta me tuntisimme itsemme arvottomiksi tulemaan Jumalan yhteyteen. Paholainen haluaisi meidän piiloutuvan, niin kuin Aatami teki, jotta emme voisi olla Jumalan yhteydessä.

Meidät on vapahdettu siitä. Meillä on oikeus Jumalan yhteyteen, kutsu hänen valtaistuimensa eteen, koska olemme täydellisen vanhurskautettuja hänen edessään. Jumala kutsuu meitä armon istuimen eteen, koska olemme hänen mielestään pyhiä Kristuksessa. Meidän syntimme on veren alla, anteeksiannettu, ja nyt meillä on oikeus hänen pyhyyteensä.

Rakas lukija, Jeesus ei kuollut vain saattaakseen sinut paratiisiin. Hän kuoli, että voisit elää joka päivä ihanassa, läheisessä yhteydessä Isään.

[rita4]

LAKKAA LUOTTAMASTA ITSEESI
by David Wilkerson | April 12, 2012

Paavali ei puhunut uskon omistamisesta, ennen kuin oli menettänyt kaiken luottamuksen omaan lihaansa. Hän piti kaiken koulutuksensa, itseluottamuksensa, kykynsä, opin kappaleensa ja intonsa roskana. Hän puhui uskosta vasta sen jälkeen, kun oli sanonut: ”En voi luottaa lihaani”. Sama pätee meihin.

Ennen kuin kukaan on kykenevä todelliseen uskoon, hänen täytyy tulla tuntemaan, kuinka kadotettu, avuton ja täysin toivoton hän on. Meillä ei ole pelastavaa uskoa, ennen kuin vakuutumme siitä, ettei kukaan eikä mikään muu kuin Jeesus voi pelastaa meitä.
Pelastava, vanhurskauttava usko merkitsee elämäsi omistamista Kristukselle koko sydämestäsi. Siihen kuuluu katumus, joka sanoo: ”Jeesus, en voi tarjota mitään sinulle. Tulen eteesi antautumaan sinun herruutesi alle.”

Room. 10:9:ssä Paavali kuvailee pelastavaa uskoa: ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut”. Hän sanoo, että usko on enemmän kuin mielen suostumista. Se on pikemminkin koko elämän antamista hänelle, koko sydämestäsi.

Ap.t 8:37:ssä (puuttuu vuoden -38 käännöksestä, mutta on sulkeissa vuoden 1992 käännöksessä, suom. huom.)”Filippos sanoi hänelle: ’Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista’. Hoviherra vastasi: ‘Minä uskon…’. Tämä ei todellakaan ollut vain mielen “kyllä” Jeesukselle. Hän todella uskoi koko sydämellään ja pelastui.

Vastakohtana tälle taas Simon, joka harjoitti noituutta, kyllä uskoi Paavalin julistuksen. Hänen uskonsa oli kuitenkin välinaikaista, sillä hänen sydämensä ei ollut mukana(ks. Ap.t.8). Jeesuksen ajan ihmisjoukot uskoivat välinaikaisesti Kristuksen nimeen, mutta Jeesus ei antanut itseään heille. Hän tiesi, ettei heidän sydämensä ollut kokonaan antautunut (Joh 2:23- 24).

Nyt varmaan kysyt, kuka oikein pelastuu uskon kautta. Se, joka tietää olevansa kadotettu ja avuton. Hän on yrittänyt kaikkensa ja epäonnistunut. Nyt hän antaa koko elämänsä Herran käsiin, koko sydämestään, mielestään, sielustaan ja voimastaan. Hän rukoilee: ”Herra olen sinun omasi! Sinä olet ainoa toivoni.” Ja hän pelastuu.

[rita4]

TODELLINEN ARMO
by David Wilkerson | April 11, 2012

Todellisen armon saarnan ydin on tässä: ei sallivaa evankeliumia, vaan pyhyyden opettamista.

”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä”(Tiit 2:11- 13).

Paavalin mukaan emme vaella armon alla, ennen kuin olemme päässeet vapaiksi maailman vääristyneisyydestä. Jos emme yritäkään viettää jumalista ja vanhurskasta elämää Pyhän Hengen voimassa, odottaen Herramme paluuta joka valveilla olon hetkenä, emme tunne Jumalan armoa.

Monet uskovat haluavat anteeksiantamusta. Se riittää heille. He eivät päästä irti nykymaailmasta, koska rakastavat sitä. He ovat kiinni synneissään eivätkä halua eroon tämän maailman nautinnoista. Niinpä he riippuvat kiinni opissa, joka sanoo: ”Voin elää niin kuin haluan, niin kauan, kun voin sanoa, että uskon silti.”

He eivät halua kuulla puhetta kuuliaisuudesta, parannuksen teosta, itsensä kieltämisestä, oman ristinsä kantamisesta, Kristuksen ikeen päälleen ottamisesta. He vain haluavat saada armon Tuomiopäivänä, toivoen, ettei heidän rikkomuksiaan huomattaisi. He odottavat Jeesuksen avaavan heille helmiportit, panevan kätensä heidän harteilleen ja vievän kultakatua pitkin heille varattuun asuntoon, vaikkeivät he koskaan ole päästäneet irti tämän maailman hengestä.

Paavali kirjoittaa: ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä”(Room 12:2). Meidän tulee irrottautua tästä maailmasta kokonaan ja vakiintua olemaan vain Kristuksen kanssa!

Jeesus vanhurskauttaa meidät uskon kautta määrättyä syytä varten: Hän haluaa rohkaista ja vahvistaa meitä kestämään paholaista ja voittamaan maailman.

”Joka (Jeesus) antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan”(Gal 1:4).

[rita4]

KRISTUKSESSA
by David Wilkerson | April 10, 2012

Mielestäni vanhurskautus uskon kautta on kristinuskon perustotuus. Et voi tuntea todellista lepoa ja rauhaa, ennen kuin pääset täyteen varmuuteen siitä, ettet voi omavanhurskauden teoillasi saada hyväksyntää Jumalan silmissä.

Jos et ymmärrä, että omistat Kristuksen täyden vanhurskauden uskon kautta, sinun täytyy vaeltaa elämäsi kovassa työssä ja hiki otsallasi. Silloin vietät päiväsi yrittäen miellyttää Jumalaa lain tekojen kautta. Ne ovat toivottomia yrityksiä perustaa omalle vanhurskaudellesi. Totta on kuitenkin se, ettet sillä lailla voi koskaan tuoda Herralle kelpaavaa vanhurskautta.

Tunnet varmaankin Jesajan kohdan, jossa sanotaan, että meidän vanhurskautemme on vain tahrattu vaate Jumalan silmissä (ks. Jes 64:6). Tämä ei tarkoita, että Jumala halveksisi meidän hyviä töitämme, ei ollenkaan. Meidän tulee tehdä hyviä töitä, mutta jos luulet niillä ansaitsevasi pelastuksen, että ne antaisivat sinulle luvan seistä pyhänä Jumalan edessä, silloin ne ovat vain saastaisia riepuja!

Voit tuntea hyvää mieltä hyvien tekojesi takia ja jopa nauttia voiton hetkestä, kun pystyt vastustamaan kiusausta. Tunnet itsesi vanhurskaaksi, mikä on Jumalan mielen mukaistakin.

Seuraavana päivänä kuitenkin lankeat. Putoat takaisin syntiin, ja yhtäkkiä ilosi on kadonnut. Ajattelet, että Herra on vihainen sinulle, ja pelkäät menettäneesi pelastuksen.

Se on tunteiden vuoristorataa, jossa mennään ylös alas, kuumasta kylmään, syntiin ja katumukseen, aina sen mukaan, miten hyväksi tai pahaksi itsesi tunnet minäkin päivänä. Se on surkeata elämään, koska yrität miellyttää Jumalaa lihassasi!

Rakas lukija, mikään lihan vanhurskaus ei kestä Jumalan edessä. Parhaatkin ihmiset, moraalisimmat, jumalisimmat pyhimykset ovat vailla Jumalan kirkkautta. Ei kukaan meistä pääse Isän mielisuosioon omilla teoillaan. Meidät hyväksytään ainoastaan, jos olemme Kristuksessa!

”Kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa”(Gal 3:28). Kun käännymme Kristuksen puoleen itsemme tyhjentäneinä, meistä tulee yhtä Kristuksessa. ”Kristuksessa” oleminen tarkoittaa, että Jumala katsoo Kristuksen vanhurskauden meidän omaksemme. Kaikki syntimme pyyhitään pois hänen työnsä tähden, ei omien tekojemme takia

[rita4]

KUULIAISUUDEN VIRTA
by David Wilkerson | April 6, 2012

On tärkeätä, että ymmärrämme, mikä on motiivina omassa kuuliaisuudessamme. Jos nimittäin lähde ei ole puhdas, kaikki siitä virtaava on saastunutta.

Surullinen totuus on, että monet uskovat tottelevat näinä päivinä Jumalaa vain, koska he pelkäävät helvettiin joutumista. He pelkäävät Isän vihaa ja heidän kuuliaisuutensa häntä kohtaan on vain ”lainalaista”. Heillä ei ole aitoa halua miellyttää häntä.

Jeesus teki kaiken rakkaudesta Taivaallisen Isänsä iloksi: ”Niin Jeesus sanoi heille: ’Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut. Ja hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani; hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista’ "(Joh 8:28 – 29).

Tämä oli se kallio, se perusta, jolle Jeesus rakensi oman elämänsä kuuliaisuuden. Se oli lähde, josta hänen kuuliaisuutensa virtasi. Sen pitäisi olla myös meidän kalliomme.

”Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt”(Joh 6:38).

Jeesus sulkeutui hiljaisuuteen, rukoukseen vuorten huipuilla, usein yökausiksi Isänsä seuraan. Hänen suuri rukouksensa oli: ”Isä, mitä sinä tahdot? Mikä tuo sinulle iloa? Mitä voin tehdä täyttääkseni sinun sydämesi kaipauksen?”

Tämä asenne on henkilöllä, jolla on Kristuksen Henki. Sen pitäisi olla myös meidän asenteemme, jotta voisimme rakentaa kallioille. Kaiken kuuliaisuutemme perustavan syyn pitäisi olla: ”Teen kaiken, koska haluan miellyttää Herraani. Tahdon tuottaa hänelle suurta iloa.”

[rita4]

VERTAUS VALMIINA OLEMISESTA
by David Wilkerson | April 5, 2012

“Sen tähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri"(Matt.7:24 - 27).

Jeesus sanoo, että vain kallioille perustetut asiat voivat kestää tulevaa myrskyä. Yksi mies rakensi kalliolle ”… mutta talo ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu”(Matt.7:25).

Näiden talojen rakentajat edustavat kahta uskovien ryhmää näinä viimeisinä päivinä: viisaita ja tyhmiä. He rakensivat kahdenlaisia taloja, joissa asuttiin, kun myrsky iski.

On toisaalta rohkaisevaa tietää, että osa uskovista ei lankea. He kestävät paholaisen hyökkäykset, jotka tulevat helvetistä, kun myrsky raivoaa. Jeesus tahtoo meidän oppivan tästä vertauksesta, että se, joka rakentaa talonsa kalliolle kestää kaiken tulevan.

Surullista kyllä, on toinenkin ryhmä uskovia, joista Jeesus sanoo: ”heidän sortumisensa on oleva suuri"(jae 27).

Tässä kohdin ihmettelen, mitä ”talon rakentaminen” tarkkaan sanoen merkitsee? On tärkeätä tietää, että Jeesuksen tarkoittama talo on meidän vaelluksemme hänen kanssaan. Rakennamme hänen tuntemisensa, hänen tiensä ymmärtämisen perustusta. Me rakennamme uskoomme piirteitä, jotka määrittävät sitä, miten kestämme paineen.

[rita4]

SELVEMPI NÄKY KRISTUKSESTA
by David Wilkerson | April 3, 2012

Danielin kirja mainitsee useita etuja niille, joiden sydän on katuvainen. Tosiaankin kaikille, jotka tunnustavat syntinsä ,Jumala tekee ihmeitä. Yksi sellainen etu on uusi ja selvempi näky Jeesuksesta. Lue, mitä Danielille tapahtui sen jälkeen, kun hän oli tehnyt parannusta Danielin 9. luvussa:

”Minä nostin silmäni ja näin, ja katso: oli eräs mies, puettuna pellavavaatteisiin ja kupeet vyötettyinä Uufaan kullalla. Hänen ruumiinsa oli kuin krysoliitti, hänen kasvonsa olivat kuin salaman leimaus, hänen silmänsä kuin tulisoihdut, hänen käsivartensa ja jalkansa kuin kiiltävän vasken välke; ja hänen sanojensa ääni oli kuin suuren kansanjoukon pauhina. Ja minä, Daniel, yksin näin sen näyn, mutta miehet, jotka olivat minun kanssani, eivät näkyä nähneet; kuitenkin valtasi heidät suuri pelko, ja he pakenivat ja lymysivät”(Dan.10:5-7).

Kenet luulet Danielin nähneen tässä näyssä? Jeesuksen tietenkin! Minkä ihmeellisen siunauksen Pyhä Henki avasikaan Danielille tässä näyssä, kun hän tunnusti syntinsä. Hänelle annettiin selvempi näky Kristuksesta kaikessa kirkkaudessaan!

Yritä ymmärtää, ettei Daniel pyytänyt näkyä. Hän teki parannusta, eli tunnusti ja katui syntejään. Jeesus itse tuli Danielin luo näyssä. Hän sen vaikutti. Kun me näet teemme parannusta ja selvitämme asiamme Jumalan ja toisten ihmisten kanssa, meidän ei tarvitse odottaa ilmestystä. Jeesus ilmaisee itsensä meille.

Danielilla oli ystäviä, jotka olivat myös jumalaa pelkääviä, koska hän seurusteli vain hurskaiden kanssa. Kuitenkin Raamattu kertoo meille, etteivät muut nähneet näkyä: ”Ja minä, Daniel, yksin näin sen näyn, mutta miehet, jotka olivat minun kanssani, eivät näkyä nähneet; kuitenkin valtasi heidät suuri pelko, ja he pakenivat ja lymysivät. Ja minä jäin yksin”(Dan 10:7-8).

Todella katuvaisen sydämen ei tarvitse koskaan piiloutua Herralta, koska sillä ei enää ole tuomion pelkoa. Jos tunnustat syntisi Jumalan mielen mukaisessa murheessa ja kadut, voit katsoa luottavasti Mestarin kasvoihin. Sinun ei tarvitse säikkyä pelosta, kun kuulet moitteen jyrisevän sanan, koska saat nähdä Kristuksen hänen kirkkaudessaan.

[rita4]

LUOTTAMUS JUMALAN SANAAN
by David Wilkerson | March 30, 2012

Kristus on Jumalan elävä sana. Kun sulkeudut rukoukseen hänen läsnäoloonsa, Pyhä Henki johdattaa sinua jatkuvasti Jumalan sanan ymmärtämiseen. Hän rakentaa uskoasi ruokkimalla sinua Raamatun sanalla, vaikka olisit salaisessa kammiossa.

Meitä kehotetaan: ”Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet… Sen tähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa … ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana” (Ef.6:11, 13, 17).

Usein, kun saat Herralta aivan erityisiä ohjeita, hänen Henkensä kuiskaa: ”Avaa Raamatusta kohta…”, ja sen kautta sinut johdetaan lukemaan jokin Raamatunkohta. Jumalan sana puhuu sinulle suoraan, kertoen, miten pääset läpi kriisistäsi.

Monet uskovat, jotka nyt lukevat tätä kirjoitusta, kuulevat varmaan sanan Herralta. Ei kukaan maan päällä voi auttaa heitä. Ainoa tapa päästä koetuksien läpi on pysyä Kristuksen läsnäolossa, kunnes hän antaa heille ohjeet. Hän varmasti kertoo heille poispääsyn, mitä tehdä ja milloin ja miten toimia. Hänen erityinen ohjauksensa ei tule heille yhtään minuuttia liian aikaisin eikä myöhään. Kaikki riippuu Pyhän Hengen ajoituksesta.

Rakas lukija, ei sinun kannata murehtia koetustasi. Jumala on uskollinen ja vastaa sinun kaikkiin tarpeisiisi ja pyyntöihisi. Rukoile yksinkertaisesti: ”Herra, minä en tule luoksesi vain pyytämään tarpeitani, vaan kohtaamaan sinun tarpeesi.”

Meidän on tarkoitus olla hänen seurassaan vaikeimpinakin aikoina. Kysyn sinulta: ”Pidätkö hänen kanssaan olemisesta? Anna sydämesi huutaa: ”Jeesus, sinä olet minun kaikkeni. Sinä olet sieluni suurin ilo, ja rakastan sinun seuraasi.”

Isä, auta meitä kuuntelemaan sinun Pyhää Henkeäsi hyvin läheltä ja panemaan täysi luottamuksemme sinun sanaasi.

[rita4]

JUMALAN KUUNTELEMINEN
by David Wilkerson | March 29, 2012

Useimmat uskovat eivät kuuntele Jumalaa. He menevät hänen tykönsä vain puhumaan. Raamattu kuitenkin opettaa, että jokainen Jumalan käyttämä henkilö oppi viipymään hänen läsnäolossaan, kunnes kuuli hänen puhuvan.

Raamattu sanoo selvästi, että Herra tahtoo puhua jokaiselle meistä: ”Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ’Tässä on tie, sitä käykää’ ”(Jes. 30:21).

Kuulin pienestä tytöstä, joka kärsi leukemiasta ja kamppaili kuoleman ajatuksen kanssa. Eräänä aamuna, kun äiti tuli hänen huoneeseensa, tyttö hehkui onnellisuutta. ”Mitä sinulle on tapahtunut?” äiti kysyi.

Pieni tyttö vastasi: ”Enkeli tuli minun luokseni ja sanoi, että olisin lähdössä matkalle. Jumala tuli ja otti minua kädestä vieden minut kauniin puutarhan läpi. Hän kertoi minulle: ”Sinä tulet tänne huomenna olemaan minun kanssani”.

Jumala puhui tälle pienelle lapselle ja otti kaiken tuskan ja pelon pois hänen sydämestään. Seuraavana päivänä, kun hän lähti aivan rauhallisena olemaan Jumalan kanssa.

Saatko sinä ohjeita Jeesukselta, kun olet hänen läheisyydessään? Kertooko hän sinulle, mitä sinun pitäisi tehdä ja koska ja miten? Jotkut uskovat eivät usko Jumalan tekevän niin, mutta Jeesus sanoo: ”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua” (Joh.10:27).

Koetuksessa ollessasi mene yksin Jeesuksen luo ja rukoile: ”Herra, sinä olet ainoa, joka voit auttaa minua. Vain sinä tiedät, miten pääsen tästä läpi. Niinpä pysyn tässä, kunnes kerrot, mitä minun tulee tehdä.”

Tällainen rukous miellyttää Jumalaa. Se merkitsee kaiken toiminnan pysähtymistä. Vain silloin kuulet hänen puhuvan selvästi sydämellesi: ”Sinun pitää selvittää asiat tämän henkilön kanssa.” tai ”Odota seuraavaan viikkoon. Älä kiirehdi. Istu vain läsnäolossani ja luota minuun”. Hän kyllä antaa sinulle selvät ohjeet.