David Wilkersonin kirjoituksia

[rita4]

VIHAN ALTA ARMON ALLE
by David Wilkerson | April 27, 2012

Jumalan pyhyys vaatii, että hän vihaa syntiä, mutta rakastaa armoa. Nyt Jeesuksen veri on tyydyttänyt Jumalan oikeudenmukaisuuden niin, että hän voi tulla meidän luoksemme repeytyneen väliverhon läpi, osoittaa armoa ja rakkautta.

Vanha Testamentti antaa voimallisen esikuvan armollisesta Ylimmäisestä Papistamme. Neljännen Mooseksen kirjan luvussa 16 näemme Israelin koko seurakunnan nousevan kapinaan ja valittavan Moosesta ja Aaronia vastaan. Jumala oli tuhonnut kaksisataa viisikymmentä päämiestä, koska he olivat kapinoineet Jumalaa vastaan. Kansa oli vihainen Moosekselle ja Aaronille heidän kuolemastaan. ”Kaikki israelilaisten seurakunta napisi Moosesta ja Aaronia vastaan sanoen: ’Te olette surmanneet Herran kansaa’ "(4 Moos 16:41).

Jumala ilmestyi pilvessä käskien Moosesta ja Aaronia väistymään kansan luota: "Poistukaa tämän joukon luota, niin minä tuokiossa heidät tuhoan"(4 Moos 16:45).

Heti puhkesi kansan joukossa kauhea rutto. Kauhistuneena Mooses käski Aaronia, ylimmäistä pappia: "Ota hiilipannu ja viritä siihen tuli alttarilta, pane siihen suitsuketta ja vie se nopeasti seurakunnan luo ja toimita heille sovitus, sillä viha on lähtenyt liikkeelle Herran tyköä, vitsaus on jo alkanut"… hänen siinä seisoessaan kuolleitten ja elävien vaiheella vitsaus taukosi(4 Moos 16:46, 48).

Mooses sanoi siis: ”Juokse ympäri leiriä ja heiluta suitsutusastiaa, jotta kansa peittyisi suitsutukseen”. Aaron teki niin.

Aaron on tässä Jeesuksen esikuva ja suitsutus tarkoittaa hänen rukouksiaan kapinallisten ihmisten puolesta. Jumala osoittaa uskomattoman kuvan armostaan Ylimmäisen Papin rukouksien tähden. Näemme kuvan Jeesuksesta juoksemassa kapinallisten syntisten keskellä, lähettämässä rukouksia Isän puoleen heidän puolestaan. Heiluttaessaan suitsuketta kunkin ihmisen kohdalla hän huutaa: ”Isä, ole armollinen!”

Asianajaja on oikeudenistunnossa se, joka kertoo oikeudelle, mikä on laillista, mikä oikein ja mitä pitäisi tehdä. Meidän asianajajamme, Jeesus sanoo: ”Olen täyttänyt lain. Olen maksanut täyden hinnan Jumalan oikeudenmukaisuuden tyydyttämiseksi. Paholainen ei voi syyttää Jumalaa epäoikeudenmukaisuudesta”.

Vaikka 14,700 israelilaista kuoli ruton kourissa, kaksi tai kolme miljoonaa olisi voinut menehtyä, mutta Jumala oli heille armollinen.

Samoin sinun ja minun olisi jo aikaa sitten pitänyt kuolla syntiemme tähden. Isä on kuitenkin Jeesuksen rukouksien tähden pitänyt huolta meistä armollisesti voimallaan.

[rita4]

MAKSETTU ON VELKANI MUN
by David Wilkerson | April 26, 2012

Kerran vuodessa ylimmäinen pappi meni Kaikkein Pyhimpään toimittaakseen sovituksen Israelin synneistä. Pyhitettyään itsensä (suoritettuaan puhdistavan pesun) hän otti mullikan verta ja kultaisen suitsutusastian, joka riippui kolmessa ketjussa. Sitten pappi otti vähän hiiliä alttarilta, laittoi niitä suitsutusastiaan, otti kourallisen suitsutusta ja meni Kaikkein Pyhimpään.

Kaikkein Pyhimmässä oli lainarkki. Sen päällä oli armonistuin ja sen molemmin puolin kultaiset kerubit, joiden siivet olivat levittyinä armonistuimen yli. Armonistuin edusti Jumalan läsnäoloa, siinä Herra istui valtaistuimellaan.

Ylimmäinen pappi otti kourallisen suitsutusta ja heitti sen suitsutusastiaan palamaan. Heti ihana tuoksu täytti ilmestysmajan. Pappi heilutti suitsutusastian lainarkin edessä, kunnes koko armonistuin oli tuoksuvan, suloisen suitsutuspilven peitossa.

Rakas lukija, tässä on täydellinen kuvaus siitä, mitä Jeesus on tehnyt meidän puolestamme ja mitä hän tekee juuri nyt. Ensinnäkin, se ilmentää Jeesuksen kuolemaa ja taivaaseen astumista, Isän luokse Ylimmäisenä Pappinamme. Toiseksi, tämä sovituksen toimittaminen ilmentää sitä hetkeä, jolloin Jeesus alkoi rukoilla meidän edestämme, tuoden esirukouksia Isän eteen meidän puolestamme.

Jeesuksen esirukoustyö alkoi hänen verensä vihmomisesta kaikkien sitoumustemme ja velkojemme ylitse. Sitoumus on ”sinetöity velkakirja, joka sitoo velallisen ja hänen perillisensä”. Paholainen vaati sinua omakseen, koska olit kuollut rikoksiin ja synteihin.

Helvetin sisuksissa on varmaan luola, jossa on säilytettynä vuori todisteita, jotka tuomitsevat meidät, sinut ja minut. Muistiinpanoissa sanotaan: ”Sinun tulee maksaa hengelläsi. Rangaistus on iankaikkinen tuomio.” Jeesuksellepa annettiin avaimet helvetin kaikkiin holveihin. Meidän Ylimmäinen Pappimme meni alas kaikkein syvimpiin todistepaikkoihin ja avasi holvit. Hän alkoi käydä läpi todisteita ja poisti meitä koskevat muistiinpanot, kaikkien niiden sitoumukset, velkakirjat ja pantit, jotka uskovat häneen tai vielä joskus uskovat.

Jeesus keräsi muistiinpanot ja vei ne kirkkauteen. Siellä, Isän edessä, hän vihmoi ne verellään, julistaen: ”Nämä velat ovat täysin maksetut minun verelläni.”

[rita4]

ARMOLLINEN YLIMMÄINEN PAPPIMME
by David Wilkerson | April 20, 2012

Rakas lukija, mitä oletkin käymässä läpi, Jeesus on vaeltanut sinun saappaissasi ja se tekee hänestä armollisen ylimmäisen papin. Ei sinun tarvitse kertoa hänelle kaikkia kipujasi. Hän tietää kaiken, koska hän on kokenut sen itse. ”Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä”(Heb 4:15).

Kuvittele arvokasta, huolestunutta miestä, joka on joutunut suureen kiusaukseen. Hän on tehnyt karkean synnin Jumalaa vastaan ja tuntee sydämensä nyt kylmenevän. Hän ajattelee: ”En pysty siihen Olen liian heikko ja Saatana heittää koko helvetin voiman minua vastaan. Vaikka olenkin langennut usein kiusauksiin, rakastan kuitenkin Jeesusta. Voi Herra, tahdon päästä vapaaksi ja puhdistua.”

Mies on uupunut, lannistunut ja paholainen seisoo hänen vierellään syyttäen häntä: ”Hän lankesi syntiin, Jumala. Hän ei pysty voittamaan kiusausta. Hänen vaatteensa ovat likaantuneet, saastaiset.”

Mutta Puolustaja astuu miehen ja hänen syyttäjänsä väliin: ”Isä, tiedän, mitä tämän miehen elämässä on juuri nyt. Paholainen ajoi myös minut erämaahan ja kiusasi minua kovasti. Oli kiusauksessa langeta jumalanpilkkaan, langeta maahan ja kumartaa Saatanaa. Tiedän. mistä kiusauksessa on kyse ja tunnen tämän miehen sydämen. Hänessä on vielä uskon kipinä ja rakkauden hiillos sydämessä minua kohtaan.”

Isä, katso häntä vanhurskauden silmin minun lävitseni. Päästä hänet pimeyden ja pahan vallasta. Haluan, että hyväksyt hänet, annat hänelle anteeksi, eheytät hänet ja annat hänelle voiman korkeudesta vastustaa pahaa. Rukoilen hänelle vapahdusta.”

Seuraavana päivänä tämä mies ottaa esiin Raamattunsa ja lukee siitä voimallisen totuuden, jota ei ollut huomannut koskaan ennen. Hän lankeaa polvilleen, ja Jumala tuo hänelle vapahduksen, koska Ylimmäinen pappimme on rukoillut.

Puolustaja tuntee sinun osoitteesi. Hän on laskenut pääsi hiuksetkin. Hän tietää jokaisen ajatuksesi, tuntee kipusi, kuulee jokaisen rukouksesi. Niin, rakas lukija, rohkaistu, sillä Jeesus rukoilee puolestasi.

[rita4]

SUURIN LOHDUTUKSEMME
by David Wilkerson | April 19, 2012

Jeesuksen oli tarpeen ottaa ihmismuoto, jotta hän voisi kulkea kaiken sen läpi, mitä mekin kohtaamme maan päällä: hylkäämistä, kipua, surua, kiusauksia. Vaikka hän oli Jumala ihmisenä, hän kesti kaikki inhimilliset kokemukset, ei vain Jumalana vaan ihmisenä, jolla oli kaikki meidän heikkoutemme. Se oikeuttaa hänet rukoilemaan puolestamme ylimmäisenä pappinamme valtavalla myötätunnolla: ”Sillä sen tähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa”(Hebr. 2:18).

Mieti rakasta, kamppailevaa sisarta. Hän rakastaa Jeesusta, mutta kokee itsensä lannistuneeksi, masentuneeksi, hyljätyksi. Hän ajattelee: ” Minua on loukattu sydän juuriani myöten, mutta minulla ei ole ketään, joka ymmärtäisi ja jolle voisin puhua siitä.” Joskus hän ihmettelee, voiko Jumala antaa hänelle anteeksi niin suuren uskonheikkouden. Välillä hän jo on aivan luovuttaa.

Paholainen seisoo hänen vieressään sanoen syyttävästi: ”Katso häntä, Jumala. Ei hänellä ole minkäänlaista uskoa. Minkälainen uskova hän oikein on?”

Jeesus näkee hänen tuskansa ja tuntee hänen kipunsa. Hän tietää, kuinka heikko hänen uskonsa on, että hän aivan lannistumisen partaalla. Silloin Jeesus tulee Isän eteen hänen puolestaan ja alkaa rukoilla:

”Isä, minä tiedän, miltä hänestä tuntuu, koska olen ollut samassa tilassa. Oma lihani ja vereni hylkäsi minut. Uskonnolliset joukot pilkkasivat minua. Sotilaat sylkivät minua kasvoihin ja panivat orjantappurakruunun päähäni. Minä huusin: ”Miksi olet hylännyt minut?” Minun myötätuntoni on tämän naisen kanssa, Isä, ja minä olen pessyt hänen syntinsä pois. Tiedän, että hän edelleen uskoo minuun. Hän on minun, Isä ja Saatana ei voi saada häntä.”

Yhtäkkiä, aivan kuin ihmeenä, naisesta alkaa tuntua paremmalta. Hän on saanut armahduksen meidän ylimmäisen pappimme rukouksien kautta. Jeesusta liikuttaa meidän tuntemamme raihnaisuuden ja hän toimii armossaan.

[rita4]

JEESUKSEN RUKOUS
by David Wilkerson | April 18, 2012

Johanneksen evankeliumin 17. luku kertoo yksinomaan Jeesuksen rukouksesta opetuslastensa ja kansansa puolesta, niiden jotka seurasivat häntä ja uskoivat häneen. Jeesus ei kuitenkaan rukoillut ainoastaan seuraajiensa puolesta, vaan ”… myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun”(Joh 17:20).

Mikä voimallinen totuus! Jeesuksen lause ”niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun” sulkee sisäänsä myös sinut ja minut. Jeesus rukoili meidän puolestamme, kun hän vaelsi täällä ihmisenä. Vuosisatoja sitten jo olimme hänen mielessään. Hän tallensi rukouksensa sanaansa tietäen, että me lukisimme sitä. Hän haluaa meidän tietävän, että hän myös rukoilee meidän edestämme Isää.

Rakas lukija, Tuo Jeesuksen esirukous meidän edestämme ei hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Se palaa koko ajan Jumalan alttarilla, ja Jumala on hyväksynyt Poikansa rukouksen meidän jokaisen edestä. Pelastuksemme on tulosta Jeesuksen esirukouksesta. Me olemme hänessä, koska Jumala vastasi hänen rukoukseensa meidän puolestamme.

”Mutta tällä on katoamaton pappeus, sen tähden että hän pysyy iankaikkisesti, jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa”(Heb 7:24 -25).

Juuri nyt Jeesus rukoilee niiden syntisten puolesta, jotka eivät ole kääntyneet hänen puoleensa. Raamattu sanoo, että hän voi pelastaa ”täydellisesti”, mikä merkitsee ”hamaan loppuun asti” kaikki, jotka tulevat hänen luokseen.

Työni aikana olen nähnyt monien narkomaanien ja alkoholistien pelastuvan kirkkaasti. Joka kerta olen ajatellut: ”Tällä on varmasti rukoileva äiti tai esirukoileva isoäiti jossakin menneisyydessä. Jumala vastaa nyt noiden pyhien sotureiden rukouksiin.”

Nyt näen jopa jotakin vielä parempaa, jotakin paljon voimallisempaa ja tehokkaampaa. Ei vain äiti tai isovanhempi rukoillut näiden puolesta, jotka nyt uskovat. Jeesuskin rukoili heidän puolestaan koko matkan. ”Minä rukoilen heidän edestänsä … myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun” (Joh 17: 9, 20).

Jos olet halunnut juosta piiloon Herralta, et kuitenkaan pääse pois hänen rukoustensa ulottuvilta. Isä vastaa Poikansa rukouksiin. Kaikki, jotka yrittävät vastustaa häntä, kovettavat sydämensä Kristuksen rukouksille, joka rukoili heidän edestänsä maan päällä ja rukoilee yhä.

[rita4]

JEESUKSEN VERI
by David Wilkerson | April 17, 2012

Useimmat uskovat tietävät, että Jeesuksen veri on vuotanut meidän tähtemme. Kun Jeesus kohotti maljan viimeisenä pääsiäisenään, hän sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan” (Luuk 22:20).

Me muistamme hänen uhriaan joka kerta, kun nautimme ehtoollista. Siihen kuitenkin päättyy yleensä uskovien tietämys Jeesuksen verestä. Tiedämme ainoastaan, että veri vuodatettiin, muttei mitään sen vihmomisesta.

Ensimmäinen Raamatun mainitsema veren vihmominen on 2 Moos.12:22:ssa. Israelilaisten käskettiin ottaa iisoppikimppu (puhdistava yrtti), kastaa se teurastetun lampaan vereen ja vihmoa sitä etuovensa pihtipieliin ja kamanaan. Sinä yönä, kun kuoleman enkeli tuli ja näki veren ovenpielissä, hän kulki talon ohitse.

Koeta ymmärtää, ettei verellä ollut mitään tehoa, niin kauan kuin se vielä oli vadissa. Se oli vain vuodatettua verta. Veri sai pelastavan voiman vasta, kun nostettiin vadista ja vihmottiin!

Mikseivät israelilaiset yksinkertaisesti panneet verivatia kynnykselle ja sanoneet: ”Ei väliä sillä, mitä teemme sillä. Onhan veri sentään verta?” Jos he olisivat panneet astian pellavaliinalla verhotulle pöydälle tai pylvään päähän aivan oven sisäpuolelle.

Jos he olisivat tehneet niin, kuoleman enkeli olisi iskenyt siihen taloon. Veri piti nostaa astiasta ja vihmoa ovelle täyttämään sen suojelevan tarkoituksen.

2. Moos.12. luvun veri on Kristuksen veren tyyppi (esikuva). Golgatalla vuotanut veri ei joutunut hukkaan. Se ei pudonnut maahan ja kadonnut. Ei, se kallis veri kerättiin taivaalliseen suihkulähteeseen.

Jos Kristus on elämäsi Herra, silloin sinunkin ovenpielesi on vihmottu hänen verellään. Tämä vihmonta ei ole syntien anteeksiantamiseksi, vaan myös suoja kaikkia paholaisen tuhovoimia vastaan. Jeesuksen veri ei jäänyt astiaan, vaan se on nostettu siitä ja vihmottu sinun sydämeesi.

[rita4]

PYRI LÄHEMMÄKSI HÄNTÄ
by David Wilkerson | April 13, 2012

Todellisen, pelastavan uskon voimakkain tuntomerkki on halu pyrkiä lähemmäksi Jeesusta. ”Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö”(1 Piet. 3:18).

Miksi Jeesus kärsi ja kuoli? Miksi hän ansaitsi meidän vanhurskauttamisemme? Miksi hänen täydellinen vanhurskautensa luetaan meidän hyväksemme? Siksi, että hän voisi tuoda meidät Jumalan luo. Kaikessa on kyse läheisestä suhteesta Isän kanssa.

Kun Aatami lankesi syntiin, hän menetti kaikkein arvokkaimman asian, mitä kukaan mies tai nainen voisi omistaa: yhteyden Jumalan kanssa. Synti ajoi Aatamin pois läheisestä suhteesta Isään, siksi hän piiloutui Jumalalta. Siitä lähtien ihmisen langetessa syntiin, hänellä on taipumus juosta pakoon ja piiloutua aivan, niin kuin hänen esi-isänsä Aatami teki.

Jumala vihaa syntiä, koska se ryöstää meidät hänen yhteydestään. Hän loi meidät yhteyteen itsensä kanssa. Hän kaipaa tätä yhteyttä niin kovasti, että lähetti oman Poikansa kuolemaan ristillä, jotta voisi vanhurskauttaa meidät ja repiä alas väliseinän, joka esti tämän yhteyden.

Vanhurskautuksen voima on siinä, että se aukaisi tien takaisin Jumalan alkuperäiseen tarkoitukseen ihmisen luomisessa, yhteyteen Isän kanssa.

Nykyinen maailma on täynnä pahuutta, herjausta, saatanallisia valheita, viettelyksiä, syyllisyyttä, pelkoa ja tuomiota Saatana on keksinyt nämä, jotta me tuntisimme itsemme arvottomiksi tulemaan Jumalan yhteyteen. Paholainen haluaisi meidän piiloutuvan, niin kuin Aatami teki, jotta emme voisi olla Jumalan yhteydessä.

Meidät on vapahdettu siitä. Meillä on oikeus Jumalan yhteyteen, kutsu hänen valtaistuimensa eteen, koska olemme täydellisen vanhurskautettuja hänen edessään. Jumala kutsuu meitä armon istuimen eteen, koska olemme hänen mielestään pyhiä Kristuksessa. Meidän syntimme on veren alla, anteeksiannettu, ja nyt meillä on oikeus hänen pyhyyteensä.

Rakas lukija, Jeesus ei kuollut vain saattaakseen sinut paratiisiin. Hän kuoli, että voisit elää joka päivä ihanassa, läheisessä yhteydessä Isään.

[rita4]

LAKKAA LUOTTAMASTA ITSEESI
by David Wilkerson | April 12, 2012

Paavali ei puhunut uskon omistamisesta, ennen kuin oli menettänyt kaiken luottamuksen omaan lihaansa. Hän piti kaiken koulutuksensa, itseluottamuksensa, kykynsä, opin kappaleensa ja intonsa roskana. Hän puhui uskosta vasta sen jälkeen, kun oli sanonut: ”En voi luottaa lihaani”. Sama pätee meihin.

Ennen kuin kukaan on kykenevä todelliseen uskoon, hänen täytyy tulla tuntemaan, kuinka kadotettu, avuton ja täysin toivoton hän on. Meillä ei ole pelastavaa uskoa, ennen kuin vakuutumme siitä, ettei kukaan eikä mikään muu kuin Jeesus voi pelastaa meitä.
Pelastava, vanhurskauttava usko merkitsee elämäsi omistamista Kristukselle koko sydämestäsi. Siihen kuuluu katumus, joka sanoo: ”Jeesus, en voi tarjota mitään sinulle. Tulen eteesi antautumaan sinun herruutesi alle.”

Room. 10:9:ssä Paavali kuvailee pelastavaa uskoa: ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut”. Hän sanoo, että usko on enemmän kuin mielen suostumista. Se on pikemminkin koko elämän antamista hänelle, koko sydämestäsi.

Ap.t 8:37:ssä (puuttuu vuoden -38 käännöksestä, mutta on sulkeissa vuoden 1992 käännöksessä, suom. huom.)”Filippos sanoi hänelle: ’Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista’. Hoviherra vastasi: ‘Minä uskon…’. Tämä ei todellakaan ollut vain mielen “kyllä” Jeesukselle. Hän todella uskoi koko sydämellään ja pelastui.

Vastakohtana tälle taas Simon, joka harjoitti noituutta, kyllä uskoi Paavalin julistuksen. Hänen uskonsa oli kuitenkin välinaikaista, sillä hänen sydämensä ei ollut mukana(ks. Ap.t.8). Jeesuksen ajan ihmisjoukot uskoivat välinaikaisesti Kristuksen nimeen, mutta Jeesus ei antanut itseään heille. Hän tiesi, ettei heidän sydämensä ollut kokonaan antautunut (Joh 2:23- 24).

Nyt varmaan kysyt, kuka oikein pelastuu uskon kautta. Se, joka tietää olevansa kadotettu ja avuton. Hän on yrittänyt kaikkensa ja epäonnistunut. Nyt hän antaa koko elämänsä Herran käsiin, koko sydämestään, mielestään, sielustaan ja voimastaan. Hän rukoilee: ”Herra olen sinun omasi! Sinä olet ainoa toivoni.” Ja hän pelastuu.

[rita4]

TODELLINEN ARMO
by David Wilkerson | April 11, 2012

Todellisen armon saarnan ydin on tässä: ei sallivaa evankeliumia, vaan pyhyyden opettamista.

”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä”(Tiit 2:11- 13).

Paavalin mukaan emme vaella armon alla, ennen kuin olemme päässeet vapaiksi maailman vääristyneisyydestä. Jos emme yritäkään viettää jumalista ja vanhurskasta elämää Pyhän Hengen voimassa, odottaen Herramme paluuta joka valveilla olon hetkenä, emme tunne Jumalan armoa.

Monet uskovat haluavat anteeksiantamusta. Se riittää heille. He eivät päästä irti nykymaailmasta, koska rakastavat sitä. He ovat kiinni synneissään eivätkä halua eroon tämän maailman nautinnoista. Niinpä he riippuvat kiinni opissa, joka sanoo: ”Voin elää niin kuin haluan, niin kauan, kun voin sanoa, että uskon silti.”

He eivät halua kuulla puhetta kuuliaisuudesta, parannuksen teosta, itsensä kieltämisestä, oman ristinsä kantamisesta, Kristuksen ikeen päälleen ottamisesta. He vain haluavat saada armon Tuomiopäivänä, toivoen, ettei heidän rikkomuksiaan huomattaisi. He odottavat Jeesuksen avaavan heille helmiportit, panevan kätensä heidän harteilleen ja vievän kultakatua pitkin heille varattuun asuntoon, vaikkeivät he koskaan ole päästäneet irti tämän maailman hengestä.

Paavali kirjoittaa: ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä”(Room 12:2). Meidän tulee irrottautua tästä maailmasta kokonaan ja vakiintua olemaan vain Kristuksen kanssa!

Jeesus vanhurskauttaa meidät uskon kautta määrättyä syytä varten: Hän haluaa rohkaista ja vahvistaa meitä kestämään paholaista ja voittamaan maailman.

”Joka (Jeesus) antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan”(Gal 1:4).

[rita4]

KRISTUKSESSA
by David Wilkerson | April 10, 2012

Mielestäni vanhurskautus uskon kautta on kristinuskon perustotuus. Et voi tuntea todellista lepoa ja rauhaa, ennen kuin pääset täyteen varmuuteen siitä, ettet voi omavanhurskauden teoillasi saada hyväksyntää Jumalan silmissä.

Jos et ymmärrä, että omistat Kristuksen täyden vanhurskauden uskon kautta, sinun täytyy vaeltaa elämäsi kovassa työssä ja hiki otsallasi. Silloin vietät päiväsi yrittäen miellyttää Jumalaa lain tekojen kautta. Ne ovat toivottomia yrityksiä perustaa omalle vanhurskaudellesi. Totta on kuitenkin se, ettet sillä lailla voi koskaan tuoda Herralle kelpaavaa vanhurskautta.

Tunnet varmaankin Jesajan kohdan, jossa sanotaan, että meidän vanhurskautemme on vain tahrattu vaate Jumalan silmissä (ks. Jes 64:6). Tämä ei tarkoita, että Jumala halveksisi meidän hyviä töitämme, ei ollenkaan. Meidän tulee tehdä hyviä töitä, mutta jos luulet niillä ansaitsevasi pelastuksen, että ne antaisivat sinulle luvan seistä pyhänä Jumalan edessä, silloin ne ovat vain saastaisia riepuja!

Voit tuntea hyvää mieltä hyvien tekojesi takia ja jopa nauttia voiton hetkestä, kun pystyt vastustamaan kiusausta. Tunnet itsesi vanhurskaaksi, mikä on Jumalan mielen mukaistakin.

Seuraavana päivänä kuitenkin lankeat. Putoat takaisin syntiin, ja yhtäkkiä ilosi on kadonnut. Ajattelet, että Herra on vihainen sinulle, ja pelkäät menettäneesi pelastuksen.

Se on tunteiden vuoristorataa, jossa mennään ylös alas, kuumasta kylmään, syntiin ja katumukseen, aina sen mukaan, miten hyväksi tai pahaksi itsesi tunnet minäkin päivänä. Se on surkeata elämään, koska yrität miellyttää Jumalaa lihassasi!

Rakas lukija, mikään lihan vanhurskaus ei kestä Jumalan edessä. Parhaatkin ihmiset, moraalisimmat, jumalisimmat pyhimykset ovat vailla Jumalan kirkkautta. Ei kukaan meistä pääse Isän mielisuosioon omilla teoillaan. Meidät hyväksytään ainoastaan, jos olemme Kristuksessa!

”Kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa”(Gal 3:28). Kun käännymme Kristuksen puoleen itsemme tyhjentäneinä, meistä tulee yhtä Kristuksessa. ”Kristuksessa” oleminen tarkoittaa, että Jumala katsoo Kristuksen vanhurskauden meidän omaksemme. Kaikki syntimme pyyhitään pois hänen työnsä tähden, ei omien tekojemme takia