rita4;n omia ajatuksia, runoja

Re: rita4 omia runoja

ViestiKirjoittaja rita4 » 03.01.2016 13:20

Uuden vuoden tullessa

Jo alkoi taas uusi vuosi ja
on mietettä monenlaista, ihmisillä:
mitä tuokaan vuosi tää mulle,
sulle, tullessaan..?

On huomattu, miten aika kuluu nopsaan
ja ihminen vanhenee, heikkeneekin.
On suunnitelmaa monilla monenmoista,
mitä tahtoisi itselleen vuoden tuovan
ja mitä vielä haluaisi tehdä, mennä, harrastaa..

Mutta, kuinka moni pysähtyy tänään:
eteen ristin Golgatan, verisen, Jeesuksen?
Ja kuin miettii tulevaa; missä sen viettää saa?
Onko taivas edessäpäin mulla, vaiko sittenkin
pimeyteenkö tää kaikki loppuu, katoaa sittenkin?

On edessä risti ja takana elämä entinen
laulaa eräs lauluyhtye ja se laittaa pohtiin;
onko minun edessäni risti, vai katsonko vain
omiin tarpeisiini ja toiveisiini, haaveisiini
ja unohdan jo näinkin pian seimen lapsen,
tuon Vapahtajamme syntymän, kuoleman?

Nyt voit päättää kääntää katseesi ristille,
Jeesukseen ja antaa Hänen sinua johdattaa,
kuljettaa läpi elämäsi, päivien raskaidenkin
kohti kirkkauden rantaa, ihanaa, lupausta:
kaikki silmät saavat Minut nähdä!

On toivoa sittenkin vuodessa tässä, tulevassa.
On toivoa sinullakin ystäväni rakas, kallis,
kun käännät vain katseesi itsestäsi: Jeesukseen
ja ristille, suostut nöyräksi tulemaan, syntiseksi,
joka tarvitsee veren pesua sydämeensä likaiseen,
joka ainoa elämänsä päivä ja hetki loppuun asti!

On meillä uusi vuosi ja uusia armon päivä tää,
siis kiittäkäämme Herraa ja iloitkaamme.
Iloitaan sittenkin, vaikka murhe koittaa masentaa
ja pelko alleen musertaa, epätoivo vallata mielen.
Hän, Jeesus Kristus; voi meitä kurjia yksin auttaa.
ja taivaan kotiin ihanaan: meidät käsillään kantaa.

Siell' iloitaan jokaisesta katuvasta syntisestä ihmisestä,
joka päättää ottaa vastaan Jeesuksen ja tulla pieneksi jälleen
lapseksi Jumalan taivaallisen, Kaikkivaltiaan! :thumbup:
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9697
Liittynyt: 20.10.2013 10:53

Re: rita4 omia runoja

ViestiKirjoittaja rita4 » 18.01.2016 23:37

VARJELE OMANASI

Tässä oon taas, ois Herrani kallis mun.
Tulen eteesi rukoillen, pyytäen, anoen:
varjele syömmeni, sieluni puhtaana,
niin etten joudu harhateille, eksyksiin.

Niin paljon on oppia, opettajaa liikkeellä,
jotka sanan totuutta lupaavat kaiuttaa,
oikeaako, vaiko sittenkin valhe evankeliumia?
Onko se sittenkin se toinen Jeesus,
jota he julistaa ja josta he puhuu?

Mistä voi siis tietää laps pien' Jumalan
mikä on totta, mikä harhaa, sielullista?
Paljastaako Raamattu sittenkin totuuden,
varoittaako Pyhä Henki opetuslapsia Jeesuksen?

On monta, jotka uskoo olevansa tiellä oikealla.
Siis, häntäkö nyt kuunelkaa, seuratkaa,taii..
Eikö sittenkään hän ookkaan sinun lähettämäsi,
vaan lihallinen ja sielullinen, eksynyt, pimeydestäkö?

He puhuu niin raamatullisesti ja ennustaa.
Profetioitaan tuovat kuultavaksesi, mut ..
Oi, Rakas Jeesukseni; onko he sun lähettämiäsi?
Onko ilmestykset, näyt, profetiat sittenkään sinulta?
Vaiko sittenkin valheen ruhtinaan: harhaa, eksymystä?

Nyt otan käteeni pyhän Raamattusi ja rukoilen;
Mestarini Jeesus Kristus; valaise Hengelläsi sydämeni!
Puhu minulle Jumala Henkesi kautta ja neuvo oikeaan.
Olen niin hämmentynyt, epävarma, itku silmäni kostuttaa,
kun kaipaan Henkesi ohjausta oikeaan, Sanasi kautta.

Hiljaa painan pääni ristisi juurella Jeesus,ja odotan..
Haluan olla avoin ja vipitön, rehellinen edessäsi sun.
Syntejäni siinä pyydän anteeks' rukoilen, katuen.
Ristiisi kiinni otan ja käteni siihen tarraan,
enkä irroita ennenkuin jäät siunaamaan, sekä
lupaat siunata ja johdattaa; totuuden tuntemiseen.

Oi, Herrani puhuu, vahvistaa ja neuvoo mua kurjaa, heikkoa:
"Lapseni, rakkaimpani, olen kanssasi, kun tahdot viipyä
verilähteelläni Golgatan ja muuttua, kuolla; omalle tahdollesi.
Tässä olen, aivan edessäsi, ja autan sinua, vahvistan ja siunaan sinua,
koska turvaat vain minuun ja pyydät neuvojani mun, et ihmisten.

Nyt ma ymmärrän jo paremmin ja kiitän siitä Herraani,
kun tahtoo mua johdattaa ja opastaa oikeaan suuntaan;
hylkäämään väärät opettajat, toiminnan ja ne paljastamaankin.

Ei aina ole helppoa pysyä kuuliaisena, kun liha tahtoo ruokaa.
Silloin voimme mennä vain juurelle ristin verisen, polvistuen
ja pyytää Jeesusta auttamaan, pesemään synnit pois verellään,
sekä odottaan ääntään lempeää, joka puhuu: totuutta Jumalan
sekä johdattaa aina lopulta oikeaan, katsomaan vain Kristukseen!

Älkäämme siis eksykö valheen tuojaa kuuntelemaan, uskomaan,
joka maireasti puhuu satujaan, valheitaan, eksyttää pienin askelin:
pois Sanasta Jumalan ja rukoustamme muuttaman ylistykseen,
jopa karkeloon, tanssi askeliin sielullisiin.
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9697
Liittynyt: 20.10.2013 10:53

Re: rita4 omia runoja

ViestiKirjoittaja rita4 » 25.02.2016 23:00

Tuskan huutoa taivaaseen!

Nyt kuule; huutaa maa ja sen ihmiset;
on tuskaa täynnä koko tämä maa.
He vaikeroivat tuskissaan, ahdingossaan.
Siis: onko auttajaa, joka pois voisi ottaa
tuskan, pilkan, häväistyksen, kaiken sen?

Noin hyökkää vihollinen, murskatakseen
Herran omat, nuo pyhät ja puhdistetut.
Se kiljuu ympärillä; saattakseen vapisemaan heidät
ja luopumaan uskostaan, vaikeroimaankin.
Kuka auttaa vois, kun viha, kiukku purkautuu?

Miks' niin ahtaalle joutuu uskova ihminen?
Miks' jopa ystävät, uskovat kääntää selkänsä
ja puhuvat pahaa, pilkaten, häpäisten, hyljäten?
Missä on se rakkaus valtava Jumalan sydämistään?
Miks' he toista uskovaa pilkkaa, moittii, syyllistää ja syyttää?
Eikö heissä olekaan vikaa, heikkkoutta, väärää mitään?

Nyt on siis vain yksi tie, ja yksi tehtävä;
Huutaa apua Herralta Jeesukselta: Auta Herra!
Sillä, vain hän ymmärtää, tietää ja auttaa voi,
Vain Hän sulle voiman, avun, lohdutuksensa antaa.
Häneen turvata saat, ihminen heikoin ja kurjinkin.
Olenko se minä, vaiko sinä ystävä kallis, uskova?
Kaikki saavat tulla: juureen ristin verisen, Golgatan!

Katso vain; Kristukseen Jeesukseen ja ristinpuulle,
niin saat avun ja voimankin parhaan, sekä lohdutuksen,
joka antaa sulle voiman kestää: pilkka iva, häväistys ja valhe.
Itsessämme emme siihen koskaan kuitenkaan kykene;
murtumatta, loukkaantumatta, kostamatta..
Tarvitsemme Jeesusta, Hänen johdatustaan, apuaan, voimaansa.

Siksi Huuda jo puoleen Mestarin, Jeesuksen Kristuksen!
Hän kuulee huutosi ja rientää pian auttamaan, vahvistamaan,
lohdun antaa parhaimman jolloin sydämesi rauhoittuu,
siellä levon saat, ilon uuden, voiman, näkökyvynkin; miksi.
Huomaat; "Olen turvassa, koska Jeesuksen veri riittää!"
Veressään on voima ihmeellinen, pelastava, vapauttava.
Turvaathan siis kaikessa vain Jeesukseen Kristukseen, sekä;
verensä voittovoimaan, ikuiseen ja ihanaan, muuttumattomaan!
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9697
Liittynyt: 20.10.2013 10:53

Re: rita4 omia runoja

ViestiKirjoittaja rita4 » 13.03.2016 23:45

HERRANI, ARMAHDA!

Oi, Herrani, Jeesus, armahda mua
kurjaa ja väsynyttä syntistä lastasi.
Niin väsynyt mä tässä taas oon,
kun odotan kätesi kosketusta hellää,
sekä sanaasi niin voimaannuttavaa.

Elämä koettelee lasta Jumalan pientä.
Ei tahdo aina voimat riittää, ei mitenkään.
Vaan uupumus valtaa, ja sydän hiljaa kyselee
ei ymmärrys riitä, ei käsittäää tätä voi mitenkään;
miksi kaikki tämä sallitaan ja mitä tapahtuu, miksi?

Herrani ja Jumalani; katso puoleen kärsivän lapsesi
ja tule viereen, rauhoita mieli ahdistunut, loukattu.
On voimat niin vähissä, kun.. niin kun;
vihollisen voimat taas hyökkää ja masentaa.
On voimat pimeyden niin murskaavat,...

Oi, Rakkain Jeesukseni, sinuun mä turvaan tänäänkin
ja huudan tuskassani; Auta ja armahda, vahvista mua!
En näe tietä mä eteenpäin, en uskalla astua mä..
en askeltakaan, kun jo hyökkää pimeyden voimat nuo
jotka murtaa mielen onnellisen, jälleen laittaen itkemään.

On turva meillä paras Jumalassamme ja hän tietää kaiken,
hän näkee ja kuulee huudon, väsyneen, taistelussa uupuvan
tuon lapsensa pienoisen ja heikon, vapisevan, säikähtäneen.

Katso: Hän rientää jo auttamaan, ja syliinsä ottamaan,
lohduttamaan väsynyttä, tiellä taivaan taistelijaa,
lasta uupunutta, joka ei enää jaksa taistella, rukoilla
ei ottaa vastaan sanoja kovia, ilkeitä, lyöntejä sanojen
rakaudettomien, raakoja ja loukkaavia, valheita, syytöstä.
On voimat poissa aivan kokonaan, eteesi polvistun.
On vain tuskan, surun, pettymyksenkin kyyneleet seuranain.

Nyt kätensä jo Jeesus ojentaa, kohti lastaan itkevää, uupunutta
ja sanoo Hän näin; "sua mä rakastan, olet rakas, tärkeä!
Vaikka muut sut hylkääkin ja satuttaa, loukkaa, pilkkaa
niin sitä en tee minä, en milloinkaan rakkaimmalleni mun.
Vaan sua rakastan ja vahvistan; Vahvistu jo lapseni
nosta katseesi: Minuun katsomaan, uskomaan!"
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9697
Liittynyt: 20.10.2013 10:53

Re: rita4 omia runoja

ViestiKirjoittaja rita4 » 12.05.2016 14:03

Herra, Jumalamme voi!

Hän voi Kaiken: Aivan kaiken!
Siis häntä ainoaa kiittäkäämme!
Hän kuulee meidän rukouksemme,
huokauksemme heikoimmankin.

Hän tietää mitä tulee tapahtumaan
jo ennen kuin me sitä edes vielä,
itse: näemme, koemme tapahtuvan.
Hän johdattaa askeleitamme aina oikeaan
ja kääntää sydämemme Hänen puoleensa,
niin että saamme rohkeasti lähestyä Häntä
sekä rukoilla apuaan, voimaansa, johdatustaan...

Mitäpä voi savi Suuren Valajansa kädessä?
Vain olla hiljaa ja taipua tahtoonsa, nöyrtyen.
Mutta, kuinka usein me teemmekään
kaiken aivan toisin, kuin hän tahtoisi meidän
sen tekevän, sanovan, toimivan...?
Niinpä: Liian usein, aivan liiankin usein!

Tahtoisimme aina kaiken itse päättää ja päätellä
sanoa sen viimeisen sanan aivan kaikessa.
Tahtoisimme olla viisaita ja suuriakin, tietäviä
ja päätellä kaiken aivan itse, oman tahtomme,
ja oman ajatuksemme ja tunteemmekin mukaan.
Emmekä suostua kuuntelemaan, tottelemaan
ääntä, kehotusta: Isän Jumalan, Kaikkivaltiaan!

Herra Elää ja vaikuttaa tahtonsa mukaan tänäänkin,
siis nöyrtykäämme kuuntelemaan häntä, ääntään;
mitä Hän tahtoisi meille, omilleen puhua, näyttää.
Älkäämme siis enää olko tottelemattomia, kurittomia
ja uhmakkaita, uppiniskaisia, Häntä vastustavia.

Rakkaat; hiljennytään rukoukseen, eteen Vapahtajan:
Jeesuksen Kristuksen verisen ristinsä juurelle;
kuuntelemaan puhettaan sydämiimme, Herran, Jumalan.
Hän tahtoo meitä opastaa ja neuvoa,vahvistaa ja varoittaa,
kunhan vain suostumme: Hänen tahtoansa tottelemaan,
ja siihen nöyränä kaikessa aina alistumaan.

Hän Voi Kaiken: Uskothan sen ystäväni kallis? Hän Voi!
Hän voi sinutkin pelastaa, joka et vielä ole Hänen omansa
etkä siis Poikansa verellä pesty vielä puhtaaksi synneistäsi.

Silloin, kun syntisi tunnustit ja hylkäsit luona Vapahtajan ristin,
niin olet silloin puhtaaksi pesty synneistäsi aivan kokonaan.
Hän Voi, sinut uudistaa, joka eksyit maailmaan takaisin,
tai joka miellyt väärään evankeliumiin, uskomaan sitä,
ja jouduitkin pois totuudesta, eksyit kauaksi Mestaristasikin.

Hän Voi sinutkin uudistaa, joka jo luovuit uskomasta Kristukseen.
Hän Voi sinut parantaa, joka sairastat ja kipuilet, epätoivoinenkin,
olet jo niin väsynytkin kaikkeen.. elämässäsi. Muista: Hän Voi!

Aivan kaikesta, Hän Voi,.. jos se vain on Hänen tahtonsa?
Ja jos Hän ei parannakaan, niin antaa Hän sulle uuden voiman
kestää kivut, loukkauksetkin, kaiken pahan ja väärän ja..
pääset kerran vapaaksi synneistäsi, taakoistasi luona Taivaan Isän
Valtaistuimen.

Kiirehdi, oi, ystäväni kallis! Ethän sä viivyttele enään,
vaan juokse jo ja kiirehdi luokse ristin verisen, Golgatan!
Jeesus siellä sua yhä odottaa ja vartoo, ja kutsuu tulemaan..

Vain siellä saat rauhan ja levon sydämees rauhattomaan.
Älä siis katso enää siihen mitä maailma sulle vois antaa.
Vaan katso Golgatan ristin miestä, Jeesusta; Vapahtajaasi!

Tänään on vielä Pelastuksen ja uudistumisen päivä!
Huomisesta ei kukaan voi tietää mitään, mutta juuri Nyt:
Tänään: on hetki ja aika polvistua eteen ristin keskimmäisen,
ristin Herran, Vapahtajamme; tuon verisen ja armahtavan!

Tule jo pois sieltä väärältä tieltä! Tule jo tielle: ELÄMÄN! :thumbup:
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9697
Liittynyt: 20.10.2013 10:53

Re: rita4 omia runoja

ViestiKirjoittaja rita4 » 25.07.2016 22:08

VÄSYMYS!

Oletko sä väsynyt, uupunut, masentunut;
oi, rakas ystäväin kallis?
Minä olen niin jotenkin, väsynyt,
kun koittaa nää vanhuuden päivät
ja vaivat sen kuin vain pahenee.
Mutta silloinkin on kaikille meille
varattuna paikka tuo sopiva;
juurella ristin verisen, Golgatan.

Polvistummeko siis nyt yhdessä
juurelle ristin tuon verisen, Vapahtajan?
Vai etkö usko sä apuunsa, rakkauteensa,
voimaansa, mahdollisuuksinsa, jolla Hän
Jeesus Kristus, Poika Jumalan:
sua ja mua auttaa tahtoisi ja Voi?

Tule kanssasi juurelle ristin verisen,
siellä saat avun ja levon varman sinäkin!
Tule jo, kutsuu sua: Jeesus, Poika Jumalan!
Sua niin valtavan paljon Hän rakastaa
ja Hän välittää tunteistasi, kivuistasikin sun
ja siksi juuri Hän sua auttaa tahtoo ja Voi.

Miksi siis yhä viivyt sä tiellä maailman
kaiken turhuuden, ja itkien vain taas jäät;
paikallesi ja suruusi, kipuusi itkemään...?
Miksi on sun niin vaikeaa uskoa, luottaa Häneen?
Uskoa voimaansa ja apuunsa, sinun ja minunkin..
Vapahtajan, Auttajan, pelastajan...jopa parantajankin?

Niin säälien hän katsoo sua uupuvaa ja surevaa
ja tahtois sua auttaa ja koskettaa, parantaakin.
Huomaa, kuinka Hän sua ja mua odottaa, välittää.
Hän odottaa, tulemaan ja pyytämään itseämme auttamaan.
Ethän kiellä apuaan, kun Hän sitä sulle tarjoaa?

Ei Hän ainiaan sua kutsu tulemaan..
Vaan aika on silläkin, jos aina vain kiellät apunsa,
niin Hän poistuu ja joudut jäämään yksin, ..
yksin taistelemaan ja suremaan..
Yksin pimeyteen ja synkkyyteen, toivottomuuteesi.

Siksi jälleen pyydän sua rakas ystäväni: tulemaan!
Tulemaan juurelle Ristin Golgatan keskimmäisen
ja pyytämään, puhdistusta, sekä uudistumaan.
Syntejäsikin katumaan, niitä Jeesukselta anteeksi pyytämään.
Katso, Hän sua yhä vielä vain odottaa ja kutsuu
Kutsuu syli avoinna, säälien ja rakastaen, armahtaen!

Tule siis jo joutuisaan, älä enää jää yksin itkemään.
Riennä jo juurelle ristinsä verisen, polvistumaan.
Ja siinä syntejäsi anteeksi katuen rukoillen pyytämään.
Niin saat ne kaikki anteeksi ja aivan uuden elämän,
uuden voiman ja rauhan ihanan, ihmeellisen taivaallisen!

Ei tarvitse sun sitä milloinkaan katua, kun tulit..
kun saavuit hiljaa, tai huutaen, kävellen, taii..
miten vain, eteen ristin, juurelle Golgatan kummun tuon
jossa kaikki syntisi sä tunnustit ja hylkäsit, teit ratkaisun
ja sait ne kaikki anteeksi ja armon, rauhan, ilon, voiman päiviin tuleviin. :thumbup:

SIIS RIENNÄ; TULETHAN JO?! JEESUS SAPUU PIAN NOUTAMAAN: OMIAAN!!
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9697
Liittynyt: 20.10.2013 10:53

Re: rita4 omia runoja

ViestiKirjoittaja rita4 » 22.08.2016 21:43

VÄSYMYS!

Oletko sä niin kamalan väsynyt, uupunut
oi, sä rakas ystäväni mun?
Minä olen usein niin väsynytkin,
kun syksykin taas tuo saapuu
ja samalla vaivatkin nuo vain pahenee.
Mutta silloinkin on kaikille meille, mulle, sulle
varattuna paikka juuri sopiva, mahtava, ihana;
juurella tuon ristin verisen, Jeesuksen; Golgatan.

Polvistuisimmeko siis yhdessä nyt tässä;
juurelle ristin tuon verisen, Jeesuksen, Armahtajan?
Vai etkö sä usko Hänen apuunsa, et luota Häneen,
Et Hänen voimaansa, mahdollisuuksinsakaan,
joilla Hän: Jeesus Kristus, Poika Jumalan:
sua ja mua aivan kaikkia: auttaa voi ja myöskin tahtoo?

Tulisit nyt kanssasi juurelle ristin tuon verisen,
niin sieltä saat sä avun ja levon parhaan ystäväin!
Tule, tule jo, näin kutsuu sua Jeesus, Poika Jumalan!
Koska niin paljon Hän Sua rakastaa, ymmärtää
ja välittää tunteistasi, kivuistasikin, kaikesta elämässäsi sun

Vain Hän, Jeesus sua yksin auttaa voi ja myös tahtookin Hän:
nostaa sinut kalliolle Kristuksen sekä turvaansa, syliinsä turvaan.

Miksi yhä sä viivyt siellä tiellä maailman, joutavan perässä juoisten
tuon kaiken turhuuden, jossa itkien vain sä jäät kuitenkin lopulta;
siihen paikallesi ja suruusi, kipuusi turhautuneena itkemään?
Miksi sun on niin kamalan vaikeaa uskoa, luottaa Häneen, Herraasi?
Miks' on Vaikea kuin Uskoa voimaansa ja apuunsa, sinun ja minunkin:
Vapahtajan, Auttajan, Pelastajan...Jeesuksen rakkauteen?

Niin säälien Hän katsoo nytkin sua uupuvaa ja surevaa
ja tahtoisi sua Hän auttaa ja koskettaa, parantaakin.
Huomaa jo ystäväin; kuinka Hän sua ja mua yhä odottaa.
Hän: Odottaa meitä tulemaan ja pyytämään meitä auttamaan.

Ethän kiellä sä apuaan, kun Hän sitä sulle tarjoaa jälleen kerran?
Sillä rakas ystäväni mun; Ei Hän ainiaan sua kutsu tulemaan..
Vaan aika on silläkin, kaikella, jos sä aina vain kiellät Hänen apunsa,
niin Hän poistuu ja joudut jäämään yksin, ja huudot ei enää autakaan:
ei kuule enää Hän.. Vaan jäätkin yksinäsi taistelemaan ja suremaan..
Yksin sinne pimeyteen ja synkkyyteen, toivottomuuteesi, kylmyyteen.

Siksi jälleen kerran pyydän, anon sua tulemaan kanssani!
Tulemaan juurelle Ristin keskimmäisen; Golgatan.
Ja pyytämään: puhdistumista, ehkä jopa uudistumistakin.
Tullen syntejäsi sinne katumaan ja niitä anteeksi Jeesukselta pyytämään.
Katso, Oi katso, kuinka Hän sua yhä odottaa ja kutsuu lähelleen
Hän Kutsuu sinua: syli avoinna, kuin säälien ja samalla rakastaen!

Tule siis jo joutuisaan, äläkä jää enää yksin sinne itkemään.
Riennä jo joutuisaan; juurelle ristinsä verisen polvistumaan.
Siinä syntejäsi Häneltä anteeksi rukoillen, pyytämään, anomaan.

Niin usko pois: sä saat ne kaikki anteeksi ja aivasn uuden elämän.
Saat uuden voiman, taivaisen ja tuon rauhansa ihanan, ja ihmeellisen!

Ei tarvitse sun koskaan sitä katua, tai hävetä, pelätäkään,
kun sä saavuit sinne hiljaa, tai huutaen, kävellen, tai..miten vain:
Tuonne ristinsä juurelle; Golgatan verisen kummun tuon, jossa:
saat aivan kaikki syntisi sä anteksi, kun ne tunnustit ja hylkäsit.

Sait sä anteeksi ne kaikki ja armon, rauhan, ilon, voiman päiviin tuleviin. Hallleluja! :clap: :D

Väsyneenäkin saat sä tulla ja epäonnistuneena, jopa langenneena, tärkeintä siis vain onkin:
kunhan tahdot; SÄ TULLA VAIN JUURELLE RISTIN TUON, VAPAHTAJAN, KRISTUKSEN!

SIIS RIENNÄ; TULETHAN JO?!!! :thumbup:
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9697
Liittynyt: 20.10.2013 10:53

Re: rita4 omia runoja

ViestiKirjoittaja rita4 » 01.12.2016 19:05

Tuskan kohdatessa

Tuska, kipu, jo sanana niin kavahdettava
ikävän kuuloinen, sekä tuntuinenkin.
Kukapa sitä edes haluaisi kokea, tai peräti
joutua kokemaan sitä, joutua sen painamaksi.

Ei varmastikaan kukaan meistä.
Ja kuitenkin, niin kuitenkin..
se vain ajoittain tulee lupaa kysymättä elämäämme
ja saa aikaan lohduttomuutta, pelkoakin,
sydän itkee ja huutaa Herran puoleen tuskaisena;
"Miksi Herrani sallit tämän kaiken minua kohdata?"

Niin, käännymmekö Herran puoleen, vaiko ihmisen puoleen?
Vai emmekö käänny minkään, tai kenenkään puoleen hädässämme,
vaan jäämmekin; murjottamaan, kiukutteleen, uhomaan tai:
vain itkemään, tuskaammne suremaan sitä ihan yksin
ilman Auttajamme puoleen kääntymistä?

Muista ystäväni; olkoon vaikeutesi tai tuskasi sitten millainen tahansa,
niin Jeesus tietää jo miltä sinusta tuntuu ja hän tahtoo auttaa sinua,
Hän haluaa lohduttaa, vahvistaa, rohkaista sinua ja nostaa silmäsi..
Niin nostaa silmäsi katsomaan vain yksin Häneen; Auttajaasi! Tahdotko?
Käännymmekö Herraamme vastaan, kun sallii koetuksen ja ikävän olon?
Vai miten kohtaamme, kestämme tuskan tuoman surun?

Herra ei halua satuttaa sinua, eikä ketään: muista aina se; Se On Totuus!
Vaan Hän haluaisi pelastaa sinut noilta kurjilta tunteilta, asioilta..
Joskus Hänen vain täytyy kuin sallia niiden kurjienkin päivien, asioiden, tunteiden
tulla elämäämme, vaikka hän tietääkin niiden satuttavan meitä..

Kun maailma, oma lihamme, tai jopa uppiniskaisuutemme vie meitä poispäin
niin Hän Rakkaudessaan laittaa meille asian eteemme jonka Hän toivoisi kuin
saavan meidät murtumaan, muuttumaan, hiljentyyn ja etsimään kasvojaan, tahtoaankin!
Tulemaan takaisin verisen ristinsä juurelle parannusta tekemään. Haluten nöyrtyä..

Jeesus sanoo; "Minulla on hyvä tahto kaikkia Minun omiani kohtaan!"
Saako Hänen hyvä tahtonsa toteutua sinun elämässäsi ja muuttaa sydämesi tilaa?
Murtaa ylpeyttäsi ja kaiken jo osaamistasi, tietämystäsi, sekä lihasi tahtoa?
Jos, niin silloin voit rohkeasti katsoa Golgatan ristille ja kiittää Herraasi,
kun salli elämääsi tulla asian, asioita, joiden kautta sait palata ensirakkauteesi takaisin!
Hallleluja, kiitos Jeesus!! :clap:
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9697
Liittynyt: 20.10.2013 10:53

Re: rita4 omia runoja

ViestiKirjoittaja rita4 » 01.01.2017 15:47

Kuva

UUDEN VUODEN TULLESSA!

On jälleen uusi vuosi, armon, anteeksiannonkin vuosi.
Vuosi uusien haasteiden ja haaveiden, toivomusten.
Vuosi odotuksen, nähdä: Kristuksen ja kirkkauden,
sekä yhä vain lähemmäksi Herraa pääseminen toivo, rukous.

Niin monet juhlivat aattoa tinan ja väkevien juomisten kera,
vaikka sydän ei ole puhdistettu vielä tuolla kalliilla, ihanalla;
verellä Jeesuksen Kristuksen, heidänkin Vapahtajansa.
On olevinaan niin huoletonta ja riemuisaa, eikä huoletkaan paina,
kun he odottaa vuotta uutta, parempaa ja ihmeellisempää.

Tuoko vuosi uusi parempaa, vaiko pahempaa, tiedä ei kukaan?
On ihminen usein niin sokea ja ymmärtämätönkin, ettei välitä;
mihin joutuu sielunsa kallis silloin, kun asiat ei olekaan kunnossa;
kanssa Jeesuksen Kristuksen, Pojan Jumalan, Uhrikaritsan!
Vaan sydän yhä janoaa vettä, lientä maailman houkuttavan, koukuttavan
ja eksyttävän, josta sydän ei rauhaa lopulta kuitenkaan koskaan saa.

Katso siis ystäväni kallis Ristille Golgatan ja Jeesukseen Kristukseen!
Älä enää käännä katsettasi pois kärsivästä Vapahtajasta, sinunkin..
joka kärsi ristinkuoleman kerran, myös vuoksi syntiesi Sun, kadotetun!
Hän sua odottaa luokseen tulemaan ja ristinsä juureen polvistumaan.
Maksoiko Hän turhaan vuoks' syntiesi sun, kun yhä vain kiellät avun
ja voiman taivaallisen, jota tarjoaa Hän sinulle kurjimmalle: rakkaudessaan?

On vuosi uusi ihmeellinen jos otat vastaan sydämees sä jo viimeinkin Jeesuksen!
Ei väkisin Hän sinne rynni, vaan kolkuttaa ovella sydämesi ja odottaa, sekä:
etsikkoaikaa sullekin Hän tarjoaa... rakkaudessaan ja armossaan, anteeksi antaen.
Ethän enää sä kiellä Hältä rakkauttaan, jota Hän sinullekin, kurjimmalle tarjoaa?!

Ja sinä teillesi eksynyt, orpo, kurja, turvaton..pois ristin juuresta lähtenyt: TULE TAKAISIN!
Tule jo takaisin ja pyydä syntejäs kaikkia anteeksi, sekä verensä puhdistusta, armahdadustaan,
niin Hän sua myöskin tahtoo armahtaa, auttaa, johdattaa..
ja kaiken, aivan kaiken Hän Jeesus; sulle myöskin anteeksi antaa.

Älä pelkää, sillä Jumala on Isäsi ja rakastaa sinua juuri sellaisenasi..
Hän, joka sinutkin loi äitisi kohdussa ja antoi elämän, niin Hän sua vartoo
ja pyytää takaisin tuhlaaja lastaan palaamaan luokse ristinsä verisen Golgatan!
TULETHAN?! Ei Hän syytä sua, moiti, vaan arnmahtaa ja anteeksi kaiken antaa!! :thumbup:
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9697
Liittynyt: 20.10.2013 10:53

Re: rita4 omia runoja

ViestiKirjoittaja rita4 » 26.01.2017 23:08

Äidin osa

On osa äidin mulla, ja sulla.
Se siunattua on ja ihanaa.
Se on raskastakin usein kantaa.
Mutta se on osa mun ja sun
rakas ystäväin, ja kalleimpain.

Jaksanko aina olla äiti/äitinä?
Jaksatko sinä olla aina äitinä?
Niin helposti me väsymme
ja uuvummekin tiellä elämän,
jos ei Jeesus kanna meitä
sylissään lepoonsa ihanaan.

Se on suuri ja ihana aarre taivaasta,
saada olla äitinä; Jumalan tahdon mukaan.
Saamme jakaa sydämemme ja rakkautemme
lapsillemme pienoisille, suloisille, viattomille.
Ja isoimmillekin, tottakai ja rukoilla puolestaan!

Saamme kantaa heitä eteen Isän Jumalan
sekä pyytää siunaustaan heidän elämäänsä.
Saamme kertoa taivaasta ja Pelastajasta,
jonka kautta vain käy tie elämään ikuiseen.
Hän on Jeesus Kristus, Poika Jumalan; Vapahtajamme!

Ja kun he suureks jo niin pian varttuvat,
niin saamme olla rinnalla ja rukouksin kantaen
viedä asioitaan eteen ristin verisen, Golgatan.
Vain sieltä löytää avun, voiman, vapahduksen
pieni, iso lapsonen Luojan kuvan mukainen.

Hän muistaa hetket kanssa äidin, turvaisan,
iltarukoukset ja pyynnöt monet taivaaseen.
Hän tietää; on äidillä kanssaan Jumala taivaallinen
ja Poika: Kristus Jeesus, Vapahtaja, Auttaja kaikkien.

Niin kallis aarre on lapsi, jonka Isä antaa hoitoomme,
että häntä kannattaa opettaa ja hoivata, kantaa!
Sillä, onhan Jeesuskin sanonut kerran Sanassaan:
"Antakaa lasten tulla Minun tyköni, älkääkä
estäkö heitä, sillä sen kaltaisten on:
Taivaan valtakunta!"


Siis tuodaan lapsiamme rukouksin eteen ristinsä.
Ja pyydetään, että hekin uskoon tulla vielä vois!
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9697
Liittynyt: 20.10.2013 10:53

EdellinenSeuraava

Paluu Runoja, Ajatelmia..

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa