Jo alkoi taas uusi vuosi ja
on mietettä monenlaista, ihmisillä:
mitä tuokaan vuosi tää mulle,
sulle, tullessaan..?
On huomattu, miten aika kuluu nopsaan
ja ihminen vanhenee, heikkeneekin.
On suunnitelmaa monilla monenmoista,
mitä tahtoisi itselleen vuoden tuovan
ja mitä vielä haluaisi tehdä, mennä, harrastaa..
Mutta, kuinka moni pysähtyy tänään:
eteen ristin Golgatan, verisen, Jeesuksen?
Ja kuin miettii tulevaa; missä sen viettää saa?
Onko taivas edessäpäin mulla, vaiko sittenkin
pimeyteenkö tää kaikki loppuu, katoaa sittenkin?
On edessä risti ja takana elämä entinen
laulaa eräs lauluyhtye ja se laittaa pohtiin;
onko minun edessäni risti, vai katsonko vain
omiin tarpeisiini ja toiveisiini, haaveisiini
ja unohdan jo näinkin pian seimen lapsen,
tuon Vapahtajamme syntymän, kuoleman?
Nyt voit päättää kääntää katseesi ristille,
Jeesukseen ja antaa Hänen sinua johdattaa,
kuljettaa läpi elämäsi, päivien raskaidenkin
kohti kirkkauden rantaa, ihanaa, lupausta:
kaikki silmät saavat Minut nähdä!
On toivoa sittenkin vuodessa tässä, tulevassa.
On toivoa sinullakin ystäväni rakas, kallis,
kun käännät vain katseesi itsestäsi: Jeesukseen
ja ristille, suostut nöyräksi tulemaan, syntiseksi,
joka tarvitsee veren pesua sydämeensä likaiseen,
joka ainoa elämänsä päivä ja hetki loppuun asti!
On meillä uusi vuosi ja uusia armon päivä tää,
siis kiittäkäämme Herraa ja iloitkaamme.
Iloitaan sittenkin, vaikka murhe koittaa masentaa
ja pelko alleen musertaa, epätoivo vallata mielen.
Hän, Jeesus Kristus; voi meitä kurjia yksin auttaa.
ja taivaan kotiin ihanaan: meidät käsillään kantaa.
Siell' iloitaan jokaisesta katuvasta syntisestä ihmisestä,
joka päättää ottaa vastaan Jeesuksen ja tulla pieneksi jälleen
lapseksi Jumalan taivaallisen, Kaikkivaltiaan!
