Miksi?

Miksi?

ViestiKirjoittaja rita4 » 12.12.2013 16:57

Charles Stanley
Suomentanut;Eeva Kallinen

Lue 1Mooseksen kirja 50:15:21

Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat." 5. Mooseksen kirja 29: 28

Emme ehkä koskaan saa tietää, miksi kohtaamme kärsimystä. Ystävä kuolee täysin turhassa auto-onnettomuudessa. Läheinen sairastuu parantumattomaan tautiin. Lapsi kuolee harvinaiseen oireyhtymään. Mietimme, miten sellainen syvä suru voisi ikinä tuottaa mitään hyvää.

Joissakin tilanteissa Jumala selittää meille kärsimyksen syyt, mutta toisinaan hän jättää ne hämärän peittoon. Juuri kätkettyjen tarkoitusperien edessä uskomme joutuu kaikkien kovimmalle koetukselle.

Jeesus tunsi Isän tahdon. Hän ymmärsi, että tuska ja kärsimys kuuluivat suunnitelmaan. Silti hänkin ristillä riippuessaan huusi ahdistuneena: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" (Matt. 27:46) Sillä hetkellä kaikki inhimillinen tuska valtasi Jeesuksen: yksinäisyys, pelko, sekasorto, hyljätyksi tuleminen. Vapahtaja ei jumalallisuudessaankaan voinut paeta ihmisyyttään.

Jeesus on pyytänyt meitä tulemaan hänen luokseen, kun meillä on sydänsuruja tai kun pelko tuntuu nielaisevan meidät tai kun emme tiedä , miten jaksamme kulkea huomisen läpi. Hän haluaa meidät luokseen silloinkin, kun koko sisimpämme huutaa, että Jumala on epäoikeudenmukainen. Hän ymmärtää tuskamme, sillä hän on itse tuntenut ihmisten kivut ja surun.

Kärsimykseen liittyy aina selittämätön puoli, mutta nekin asiat, joita emme ymmärrä, eivät ole Jumalalta salassa. Jeesus tietää suunnitelman, ja vaikkei hän aina anna täällä ajassa valmiita vastauksia, hän on luvannut, ettei hän ikinä jätä eikä hylkää meitä.

Vaikeimmallakaan hetkellä et koskaan ole yksin. Kutsu Jeesusta avuksesi, sillä hän kuuntelee sinua joka hetki.

Rakas Isä, kun olen yksinäinen, pelokas, hämmentynyt tai hyljätty, auta minua muistamaan, että sinä tiedät kaiken eivätkä tunteeni ole sinulle vieraita. Sinä tunnet tuskani. Olen kiitollinen, etten vaikeuksissakaan ole yksin.

Pekka Simojoen psalmilauluja - Kuinka kauan
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9696
Liittynyt: 20.10.2013 10:53

Re: Miksi?

ViestiKirjoittaja rita4 » 28.12.2013 13:47

:roll: Niin... emme koskaan pysty käsittämään sitä, että: miksi on niin paljon kärsimystä ihmislapsilla. Tuntuu ettei se lopu, vähene, vaan lisääntyy kun kuljemme ajassa eteenpäin. Ja yhä suuremmaksi nousee ero köyhän ja rikkaankin välillä. On niin paljon sairautta, syöpä, ym pahat taudit vain lisääntyy..lasten kärsimys lisääntyy, eikä lapset saa enää olla lapsia, vaan "pikku aikuisia", jopa alkoholisti vanhemmistaan huolehtivia, sekä: aivan liian pieninä joutuvat ottamaan vastuuta asioista..

Kärsimys ja ahdinko, ahdistus, yksinäisyys, kelpaamattomuus, masennuksen syöverit; kuinka tuttua nykyään, eikös vain?

Emme ehkä koskaan saa tietää, miksi kohtaamme kärsimystä. Ystävä kuolee täysin turhassa auto-onnettomuudessa. Läheinen sairastuu parantumattomaan tautiin. Lapsi kuolee harvinaiseen oireyhtymään. Mietimme, miten sellainen syvä suru voisi ikinä tuottaa mitään hyvää.

Joissakin tilanteissa Jumala selittää meille kärsimyksen syyt, mutta toisinaan hän jättää ne hämärän peittoon. Juuri kätkettyjen tarkoitusperien edessä uskomme joutuu kaikkien kovimmalle koetukselle.


Minulta on kuollut 2 siskoa onnettomuuden kautta. Toinen 3v ja toinen 35v Itse olen käynyt kurkkaamassa kuolemaa silmästä silmään nuorimmaiseni syntymän jälkeen -87

Olen usein miettinyt näitä kaikkia ja miksi näin tapahtui? Nyt siskoni mies on vakavasti sairas, ja vanhin poikani ns taiteilee jaksamisen ja kestämisen äärirajoilla; sairautensa ja parisuhteensa vuoksi. Näemme niin paljon kärsimystä ja tapahtumia, joista sitten jossittelemme, että: Jos ja jos, niin sillai ei olisi koskaan tapahtunut.. Olisiko? Ehkä kaiken tarkoitus on sittenkin myöskin kärsimyksessä? Ja ihmisellehän on annettu oma aikansa täällä ajassa, jossa; Jumala odottaa hänen etsivän yhteyttään ja apuaan, halua pelastua ja päästä kerran taivaan kotiin.

Mutta tämä aika on niin hektinen ja kiireinen, täynnään suunnitelmia ja.. Ettei ihminen kuin kerkiä/ malta pysähtyä miettimään omaa kohtaansa Jumalan suunnitelmissa ja tulla herätykseen sen myötyä. On niin kiire ja niin paljon pitäisi tapahtua, saada, mennä, jne..Ei ole rahaa, eikä ole aikaa, ei ...

Haluaisimme ymmärtää ja tietää: miksi kaikki on niin kuin on ja miksi se ja se tapahtui meille, heille..? Mutta kuinka usein se jää meiltä salatuksi ja Jumala ei paljasta suunnitelmaansa, tekojaan, miksi; noin ja näin tapahtui, miksi se ihminen kuoli, tai sairastui, erosi, menetti pitkäaikaisen työpaikkansa, tms..Jäämme kuin paikoillemme, jämähdämme siihen vain suremaan ja jopa suutumme, kiukustumme, kapinoimme Jumalalle, kun salli niin tapahtua, vaikka oltiin ehkä: niin paljon rukoiltukin ja...

On vain suostuttava, nöyrryttävä Kaikkivaltiaan edessä ja minkäänlainen uhma ja kiukuttelu, syyttely, tms ei auta asiaamme, päinvastoin. Mutta siinä se onkin... siunauksen ja toivon siemen.. kun suostuu, alistuu ja nöyrtyy Isän Jumalan edessä, lopettaa kapinoinnin ja uhman, kiukuttelun ja syyttelyn ja vain vaikenee ja kiittää, kun Herra auttaa ja kantaa vaikeuksienkin ylitse ja vahvistaa, vie kerran perille. Oppia kiittämään vaikeuksistakin, kas siinäpä mahtava juttu, koska se tuo mukanaan siunauksen ja rauhan, levonkin sydämiimme.. ajan myötä. Herra toki saattaa koetella ensin, että; haluammeko todellakin muuttua, suostua, nöyrtyä, jne..

Se ei ole helppoa, eikä lihalle mukavaa, mutta se kannattaa opetella ja haluta muuttua, niin että oppii kiittämään myöskin vaikeistakin asioista. Uskotko rakas ystäväni voivasi oppia ja suostua kiittämään Jumalaa myöskin niistä vaikeista ja raskaistakin asioista elämässäsi? Vai: Etkö usko pystyväsi siihen, tai etkö vain halua toimia niin? Valinta on sinun, ei minun. Mutta minä olen nimenomaan OPPINUT ja kuin suostunut, tahtonutkin oppia kiittämään myöskin vaikeista ja raskaistakin asioistani, sairaudestani ym..

Ja olen huomannut etten enää nykyään niin kauheesti niihin sillai kiinnitä edes huomiota. Ne kuuluu elämääni, mutta Taivaallinen rauha ja lepo antaa voimia ajatella muutakin ja nähdä valoa tunnelin päässä. Me päätämme ja Jumala auttaa ja siunaa meitä rakkaan Poikansa Jeesuksen nimessä ja veressä, Henkensäkin kautta, niin että kykenemme muuttumaan hänen tahtoonsa suostuen..Se tie ei ole helppo, mutta se on siunatuin tie ja uskallan sitä suositella kaikille. ;)

1. Tess. 5:18 Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9696
Liittynyt: 20.10.2013 10:53

Re: Miksi?

ViestiKirjoittaja rita4 » 26.07.2015 11:19

Jeesus tunsi Isän tahdon. Hän ymmärsi, että tuska ja kärsimys kuuluivat suunnitelmaan. Silti hänkin ristillä riippuessaan huusi ahdistuneena: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" (Matt. 27:46) Sillä hetkellä kaikki inhimillinen tuska valtasi Jeesuksen: yksinäisyys, pelko, sekasorto, hyljätyksi tuleminen. Vapahtaja ei jumalallisuudessaankaan voinut paeta ihmisyyttään.

Jeesus on pyytänyt meitä tulemaan hänen luokseen, kun meillä on sydänsuruja tai kun pelko tuntuu nielaisevan meidät tai kun emme tiedä , miten jaksamme kulkea huomisen läpi. Hän haluaa meidät luokseen silloinkin, kun koko sisimpämme huutaa, että Jumala on epäoikeudenmukainen. Hän ymmärtää tuskamme, sillä hän on itse tuntenut ihmisten kivut ja surun.

Kärsimykseen liittyy aina selittämätön puoli, mutta nekin asiat, joita emme ymmärrä, eivät ole Jumalalta salassa. Jeesus tietää suunnitelman, ja vaikkei hän aina anna täällä ajassa valmiita vastauksia, hän on luvannut, ettei hän ikinä jätä eikä hylkää meitä.

Vaikeimmallakaan hetkellä et koskaan ole yksin. Kutsu Jeesusta avuksesi, sillä hän kuuntelee sinua joka hetki.


Meidän olisi hyvä ainakin joskus pysähtyä miettimään sitä todellisuutta, että: Jeesuksin kärsi. Ja hän kärsi vielä paljon paljon enemmän kuin yksikään meistä ihmisistä voisi koskaan kärsiä tai edes;kestää kärsimystä..Jos ja kun avaamme tätä salaisuutta, niin alamme hiukan jo käsittää silloin myöskin sen, että: Jeesus itse kyllä tietää: miltä tuntuu kärsimys, kipu, pelko, epätoivo, tms..Koska hän on sen ristillä jo itsekin joutunut kokemaan, kun koko maailman synnit heitettiin hänen päälleen. Hän Kärsi sanan varsinaisessa merkityksessä ja koki Isän Jumalankin jo hyljänneen hänet, mikä Hirvittävä Tuska ja pelko sen onkaan täytynyt silloin olla hänen sisimmässään...

Me helposti teemme kärpäsestä härkäsen ja liiottelemmekin saadaksemme myötätuntoa, tai sääliä osaksemme. Toki kipua ja kärsimystä on meillä ihmisilläkin aivan riittämiin ja joskus vain tuntuu, että; toiset ihmiset pääsee helpommalla, kuin toiset näissäkin asioissa. En tiedä? Mutta olen myöskin alkanut kuin käsittää tuon em lasahdukseni syynkin, koska Jumala kyllä tietää: mitä me itsekukin kestämme ja mitä emme kestä. Ja sen mukaan varmasti on myöskin vaikeuksia ja kipuja, kärsimyksiä, epäonnistumisia, ym ym..Ehkäpä tässä pätee se Raamatunpaikka myöskin, että jolle on paljon uskottu, siltä enemmän vaaditaankin.

Mutta kun ajattelen omaa elämääni syntymästäni tähän päivään, niin voin sanoa; Ettei ole helpolla päästy tähän ikään ja hetkeen. Elämä on ollut todella vaikeaa, raskasta ja paljon sairauksia, ihmisuhteissa ongelmia, joita en vain pysty aukomaan, vaikka kuinka haluaisinkin. Ym ym..On käyty kuoleman rajalla ja saatu jatkoaikaa, on avioeron hirvittävä tuska ja on vaikka ja mitä. Ihmisarvoni on ollut nollassa, enkä sano tätä etsien sääliä, ei. Vaan olin perheeni mustalammas, joka tietää mitä on pelko ja kun sattuu .. ja ex-ni haki vain koko ajan parempaa naista ja olin sen jätkäkaveri, en vaimo, jota se sitten käsitteli kovakouraisesti. Ja nyt.. Niinpä, en usko minkään muuttuvan ennenkuin pääsen kotiin taivaseen.

Kaikesta huolimatta tahdon katsoa Herraan turvaten ja luottaen eteenpäin ja saada olla Hänen käytössään sen mukaan kuin osaan olla. Osaampa ainakin jotenkin mennä rinnalle, kun ..Tai ainakin toivon osaavani mennä toisen särkynene rinnalle ja välittää, lohduttaa, rohkaista... Se mitä itse on joutunut kokemaan ja käymään läpi voikin nyt olla kuin voimavara ja sieltä voi ammentaa sen avun mitä itse ihmisenä ja vajavaisena Jumalan lapsena voin jollekin ehkä jopa antaa.

Niin juuri rakas lukijani; Huuda Jeesusta auttamaan! Huuda häntä ja rukoile häntä koskettamaan ja vahvistamaan sinua ja elämääsi, sekä ilmestymään niin että saat avun ja opit luottamaan Häneen, joka yksin ja ainoastaan voi sinua auttaa. Jeesus Kristus ei hylkää tai jätä sinua yksin itkemään, jos vain tahdot kääntyä puoleensa. Kuka muu voiis sinua ymmärtää, joka nin tarkkaan tietäisi kaikki ajatuksesikin ja elämäsi kulun, kuin vain ja ainoastaan: Mestari Jeesus Kristus?! Hän välittää sinusta ja hän tuntee sinut ja kutsuu sinua nimeltä. Ota vastaan apunsa, niin jaksat loppuun asti taivaltaa ja päästä sitten kerran taivaan kotiinkin.. :thumbup: :wave: :D
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9696
Liittynyt: 20.10.2013 10:53


Paluu Arjessa, vaikeuksissa elämisen taito

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron