David Wilkersonin kirjoituksia

[rita4]

KELVOTON PALVELIJA
by David Wilkerson | January 11, 2013

”Kelvoton palvelija kätki” talenttinsa. Hän oli liian laiska investoimaan elämäänsä ja aikaansa Jumalan etuihin. Hänestä tuli vetelys Jumalan asioissa. Tämä oli kiireinen mies tai nainen, joka tuli Herran huoneeseen kerran viikossa pitääkseen yllä näennäistä kuvaa uskonnon harjoittajana.

Näin Herra sanoo tälle umpimähkäisesti ja puolisydämisesti palvelevalle: ”Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen. … Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys”(Matt.25:26- 27, 30).

Alkaa valtava itku ja valitus, kun kelvottoman palvelijan kirja avataan. Tuomari näyttää maailmalle, kuinka paljon hän käytti aikaa ja energiaansa rahan ansaitsemiseen, oman turvallisuutensa takaamiseen, pankkitilien lihottamiseen, huoliin, perheen laiminlyömiseen, Jumalan unohtamiseen ja uskovien yhteyden jättämiseen.

Sinä päivänä Jumala tuo esiin jokaisen kirkossa käynnin laiminlyönnin, jokaisen laiskan ja itsekeskeisen toiminnan. Sitten aivan tämän palvelijan silmien eteen ilmestyy kaikki, minkä parissa hän on elämänsä aikana askarrellut: talot, autot, sisustus, veneet, vaatteet, korut, osakkeet ja joukkovelkakirjat.

Tuomarin silmien välähdys sytyttää palamaan kaiken vety-ytimen sulamisen tavoin. Enkeli seisoo Tuomarin edessä käsissään tomukasa. Herra kääntyy kelvottoman palvelijan puoleen ja sanoo: ”Tämä on jäljellä koko elämäsi työstä. Minä tarvitsin sinua ja kutsuin sinua, mutta sinä löit minut laimin. Sinä annoit minulle niin vähän ajastasi, että lopulta työnsit minut ulos koko elämästäsi. Sinä hukkasit elämäsi kouralliseksi tomua. Sinua kyllä varoitettiin, että kaikki palaisi poroiksi kuin oljet uunissa.”

Voi, mikä katumus hänellä onkaan sydämessä sinä päivänä, kun hänellä ei nyt ole aikaa Jumalalle! Hän käy sunnuntaiaamuna kirkossa, pakonomaisesti vaimonsa ja lastensa kanssa, koska se on ”maan tapa”. Mutta hänellä ei ole sydäntä Jumalalle!

[rita4]

PYHÄN HENGEN ELONKORJUU
by David Wilkerson | October 19, 2012

”Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta?”(Gal.3:5).

Paavali sanoo, että Jumala mittaa meille Pyhää Henkeä ja sen hän tekee uskomme mukaan, ei omien tekojemme. Läpi historian on ollut miehiä ja naisia, joille on annettu suuri määrä Pyhää Henkeä. Sellaiset uskovat ovat aina tienneet, ettei heidän tarvitse ponnistella itkeäkseen kadotettua, murtunutta maailmaa, koska Pyhä Henki itkee heidän puolestaan, heissä.

Meidän osamme on rukoilla: ”Pyhä Henki, sinä tunnet oman elinpiirini jokaisen ihmisen, joka on tuomion alaisena, koska sinä itse tuomitset heidät. Sinä näet jokaisen kyyneleen, joka vuotaa pimeässä yössä. Sinä tunnet jokaisen, joka on epätoivoinen ja rukoilee apua. Minä olen sinun työkalusi. Täytä minut sinun taakallasi ja johda minut niiden luo, jotka olet valmistanut minulle.”

Jumala tahtoo vahvistaa meitä yhdestä syystä: lähtemään kaduille, täynnä hänen Sanaansa ja Pyhän Henkensä johtamina. Hän tahtoo meidän olevan kykeneviä puhua satuttavan sanan, jossa tuntee Hengen tulen.

Liikuttavatko sinua kadotettujen sielut? Kannatko taakkaa oman ympäristösi ihmisistä? Kohdistatko mielenkiintosi loputtomasti vain omiin tarpeisiisi? Jos et tunne Kristuksen sydäntä ja kanna hänen taakkansa, et voi odottaa hänen koskaan käyttävän sinua.

Monien uskovien työ ei olekaan kaukaisissa maissa, vaan suvun, ystävien ja työtovereiden keskellä. Edellytykset ovat kuitenkin aivan samat. Kadotettujen saavuttamiseksi meidän pitää pyytää Herraa antamaan heille syyllisyyden tunnon ja valmistamaan heidän sydäntänsä sopivan hetken sanaan.

Paastoa, rukoile ja pyydä sitten Pyhää Henkeä johdattamaan sinut niiden luokse, jotka hän on saanut synnin tuntoon ja valmistanut kuulemaan hänen sanaansa. Sitten vain luotat johdatukseen ja voimaan tehdä ihmeitä!

[rita4]

SIUNAUKSIA YLIMMÄISELTÄ PAPILTAMME
by David Wilkerson | May 8, 2012

Raamattu kertoo meille, että Kristus astuessaan taivaaseen alkoi toimia niiden ylimmäisenä pappina, jotka tulevat hänen luokseen uskossa. ”Mutta tällä on katoamaton pappeus, sen tähden että hän pysyy iankaikkisesti”(Heb.7:24).

Jeesus on muuttumaton, sana eilen, tänään ja iankaikkisesti. Niin kauan kuin elät, hän on Ylimmäisenä Pappina taivaassa ja rukoilee sinun puolestasi. Hän pysyy tässä asemassa siihen asti, kun sinä pääset kotiin hänen luokseen.

Ylimmäinen Pappimme istuu Isän oikealla puolella, voiman valtaistuimella: ”Meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa”(Heb.8:1). Meidän Ylimmäisellä Papillamme on valta ja voima hallinnassaan.

Jeesus on Isän luona juuri nyt ja rukoilee meidän puolestamme. Hän kohtaa vastustajamme ja sanoo: Minä moitin sinua, Saatana. Tämä on minun omani, koska hänet on vihmottu minun verelläni. Hän on turvassa, ja hänen velkansa on maksettu viimeiseen asti.” Uskon, että meillä olisi kyllä muutakin oppimista ihmeellisestä Ylimmäisestä Papistamme ja hänen teoistaan meidän hyväksemme.

Vanhan Testamentin ylimmäisen papin velvollisuuksiin ja tehtäviin kuului astua esiin Kaikkein Pyhimmästä ja siunata kansaa. ”Herra puhui Moosekselle sanoen: ’Puhu Aaronille ja hänen pojillensa ja sano: Siunatessanne israelilaisia sanokaa heille: Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua; Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan’ ”(4 Moos.6:22 -26). Toisin sanoen, sen jälkeen kun ylimmäinen pappi on vienyt verta Kaikkein Pyhimpään, vihmonut sillä armonistuinta ja heiluttanut suitsutusastiaa, hän tulee ulos, astuu kansa luo ja siunaa heidät.

Tämä on ylimmäisen papin muuttumaton tehtävä. Jeesus sanoo: ”Minä peitän sinut verelläni. Minä rukoilen sinun edestäsi Isää, tulen sitten luoksesi ja siunaan sinua.”

Kun Vanhan testamentin pappi lausui siunauksen kansalle, se ei ollut vain toivotus. Hän ei sanonut: ”Minä toivon sinulle rauhaa. Minä toivon, että Herra valistaisi kasvonsa sinulle.” Ei, siunauksen takana oli Jumalan täysi voima (ks.4 Moos.6:27).

Samoin, kun Jeesus, meidän Ylimmäinen Pappimme siunaa, hän ei toivo meille vain hyvää. Hän lausuu oman siunauksensa arvovallalla ja se tapahtuu!

[rita4]

RISTIN KRIISI
by David Wilkerson

Miten saamme Jeesuksen voiton ja voiman elämäämme? Miten saamme hyödyn hänen ylösnousemuksestaan ja elämän uudistuksesta?

Ensin kysyn sinulta: Miten tiedät olevasi pelastettu? Tietenkin uskon kautta. Tämä tieto tulee ainoastaan uskosta Jumalan Sanaan.

Samalla tavalla meidän tulee ottaa ristimme, syleillä sitä ja ottaa vastaan voitto uskon kautta Jeesuksen vuodatetun veren voimaan.

Meidän tulee tunnustaa: ”Jumala, ei minulla ole voimaa. Ei minulla ole kykyä vapauttaa tai ristiinnaulita itseäni. Ei minulla ole voimaa syntiin nähden. Luovun kaikista omista yrityksistäni kuolla synnille”.

Uskon kautta me olemme ”Kristuksessa” ja saamme nauttia kaikesta hänen ansaitsemastaan. Siitä hetkestä asti näet, kun uudestisynnyimme, olemme olleet Kristuksessa. Se merkitsee, että olemme päässeet sisälle siihen, mitä tapahtui Kristukselle. Siihen kuuluu hänen voittonsa samoin kuin ristiinnaulitsemisensa. Jos olemme samaa mieltä Jumalan Sanan kanssa siitä, että syntimme ovat tavattoman pahoja, meidän pitää myös olla samaa mieltä Sanan kanssa siitä, että saamme kaikki ristin tarjoamat hyvät asiat. Ne ovat meidän, koska Jeesus täytti kaiken meidän edestämme.

Jumalan Sana sanoo, että syleillessämme ristiä meidät ristiinnaulitaan Kristuksen kanssa ja olemme samalla tavalla ylösnousseet elämän uudistumiseen. Meidät on vapautettu! Voimme antaa ruumiimme Herran palvelukseen ja tarjota jäsenemme vanhurskauden aseiksi.

Joskus saatat kompastella epäuskon tähden, mutta voit myös pitää kiinni totuudesta, että täysi voitto on sinun, koska sinä huudat: ”Herra, aion luottaa sinuun, kunnes voitto tulee.”

Kiitän Jumalaa Kristuksen rististä ja kiitän Jumalaa sen kriisistä. Tiedän kokemuksesta, että suurinta saarnaa armosta maailmassa on saarna rististä. Joko sinulla on ollut oma ristin kriisisi? Entä se sidos, josta haluat päästä eroon?

Tänään sinulla on mahdollisuus vapautukseen, mutta sitä ennen sinun on polvistuttava Jeesuksen eteen ja koettava oma ristin kriisisi. Siellä sinun täytyy hyväksyä hänen sanansa ja sanoa: ”En voi jatkaa enää synnissä, ei hetkeäkään enempää. Jumala, tuon sen sinulle juuri nyt”.

[rita4]

RISTIN KUTSU
by David Wilkerson | August 8, 2012

Jumala katsoi alas ihmisten syntisairaaseen maailmaan. He olivat teljetyt pelon ja epätoivon vankilaan, ja hän lähetti ainoan Poikansa. Jeesus tuli maailmaan, otti hauraan ihmisen lihan muodon, ja sanoi kaikille, jotka olivat valmiit kuulemaan: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon”(Matt.11:28).

Ristin kutsu kuuluu jokaiselle sielulle, joka on syntisairas. Jeesus kutsuu kaikkia, jotka kantavat sitovien kahleiden, voimakkaiden tapojen ja helmasyntien kuormia. ”Tulkaa minun luokseni nyt kaikkien raskaiden taakkojenne kanssa. Tie sinne käy vain minun ristini kautta.” Jeesus ei kuollut ristillä vain syntien anteeksiantamisen takia, vaan murtaakseen kaikki meitä uuvuttavat vallat. Synti näet väsyttää lihaa. Se imee kaiken hyvän, ystävällisen ja kallisarvoisen. Se kovettaa sydämen, tuhoaa rauhan ja aiheuttaa syyllisyyttä, surua ja häpeää. Se kuluttaa mielen ajatukset, heikentäen ja pimentäen sielun. Synti aiheuttaa pelkoa ja, pahinta kaikesta, se katkaisee yhteyden Jumalaan.

Jos minun pitäisi saarnata ristin vaatimuksista monissa seurakunnissa tänään, sen tuomiosta kaikille himoille ja maallisille nautinnoille, joukot pakenisivat, niin kuin ihmiset tekivät Jeesuksen aikaan hänen kertoessaan heille seuraamisensa hinnasta.

Sellaiset seurakunnat eivät koskaan edes mainitse ristiä. Sen sijaan ne vuodattavat energiansa älykkäisiin tilaisuuksiin, joissa käytetään parhainta esiintymistaitoa, dramaattisia kuvauksia ja saarnoja siitä, miten selviytyä elämän ongelmista.

Uskon, että Jumalan täytyy vilkuttaa silmää monille näistä surkeista yrityksistä houkutella sieluja nykyaikaisin keinoin. Hänellä näyttää olevan hyvin paljon kärsivällisyyttä hyvää tarkoittaville, lihallisille yrityksille edistää evankeliumia. Jumala auttakoon näitä seurakuntien työntekijöitä, jos he kieltäytyvät kehottamasta omia jäseniään hylkäämään synnin.

Jeremia valitti: ”He vahvistavat pahantekijäin käsiä, niin ettei kukaan käänny pois pahuudestansa”(Jer.23:14).

”Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa”(Jer.23:22). Minä sanon seurakuntien työntekijöille: ”Tuokaa risti takaisin tai kansan veri on teidän käsissänne.”

[rita4]

ELÄ JUMALAN ARMOSSA
by David Wilkerson | August 1, 2012

Rakas lukija, tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole latistaa sinua tai luennoida. Pikemminkin uskon sen olevan toivon sana sinulle. Haluan selittää, miksi on vaikeaa olla niin ystävällinen, armollinen, armahtava uskova kuin haluaisit olla.

Löydämme vastauksen Psalmista 119. Sen kirjoittaja lausuu voimallisesti: ”Sinun armosi olkoon minun lohdutukseni, niin kuin sinä olet palvelijallesi luvannut”(Ps.119:76). Jakeen merkitys on: ”Herra, sinun sanasi sanoo minulle, että minun lohdutukseni on siinä tiedossa, että sinä olet armollinen ja täynnä myötätuntoa minua kohtaan. Anna minun saada lohdutusta tästä suuresta totuudesta.”

Jos haluat katsoa sanojen ”armollinen” ja ”armo” merkitystä Raamatun sanakirjasta, löydät satoja viittauksia. Jumalan sana hukuttaa meidät lupauksiin hänen ihmeellisestä armostaan, rakkaudestaan ja myötätunnostaan meitä kohtaan. Hän haluaa meidän vakuuttuvan siitä, että hän on armollinen, pitkämielinen ja hidas vihaan meidän pettämistemme, heikkouksiemme ja kiusauksiemme tähden.

”Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa”(Ps.103:8).

Kaikki Jumalan lupaukset armosta ovat annetut lohduttamaan meitä koetuksissamme. Kun petämme Jumalaa, ajattelemme, että hän on vihainen meille, valmiina tuomitsemaan. Sen sijaan hän haluaa meidän tietävän: ”Minä vien sinut perille. Tee vain parannus, kadu tekojasi. En ole vihainen. Olen armollinen, täynnä armoa ja rakkautta sinua kohtaan. Ota lohdutus tästä“. On lohduttavaa tietää, että hänen armonsa ei koskaan väisty meistä. Kuinka lohduttavaa onkaan tietää, että hänen rakkautensa meidän kohtaan kasvaa vain suuremmaksi aina, kun me teemme syntiä tai lankeamme siihen.

Jos emme saa lohdutusta Jumalan armosta, emme voi armahtaa toisiakaan lohduttaaksemme heitä. Vain, kun koemme Jumalan ehdottoman armollisuuden, jokainen ympärillämme oleva saa kauttamme armon vuodatuksen. Meistä tulee armollisia, koska itse elämme Jumalan armossa!

[rita4]

VAATTEENI OLIVAT TIELLÄ
by David Wilkerson | July 27, 2012

Muistan julistaneeni nuorena saarnaajana eräässä tapahtumassa viiden tuhannen ihmisen edessä Los Angelesissa.

Ainakin kaksi tuhatta heistä oli uskovia hippejä. He olivat juuri uudestisyntyneitä ja tulivat hippikulttuurista. Monet näistä nuorista ihmisistä makasivat edessäni lattialla paljain jaloin, pitkätukkaisena ja kuluneet vaatteet yllään.

Sinä iltana ylläni oli muodikas sininen irtotakki ja kapea solmio, jalassani viimeistä muotia olevat trumpettihousut ja kiiltävät kengät. Kun menin korokkeelle puhumaan, aloin silmäillä noita kavereita. Sanoin: ”Jotkut teistä näyttävät hirveiltä. Pankaa päällenne kunnon vaatteet ja menkää leikkauttamaan tukkanne, ennen kuin tulette takaisin huomeniltana.”

Tilaisuuden päätyttyä tuli luokseni lavan taakse noiden pitkätukkaisten, nuorten uskovien hippien lähetystö. Eräs heistä sipaisi muodikkaan takkini kaulusta ja sanoi: ”Mikä kaunis puku”. Sitten hän nosti katseensa minuun ja sanoi: ”Veli-David. Me emme nähneet tänä iltana Jeesusta.”

”Miksi ette?” minä kysyin.

Vaatteesi olivat tiellä”, hän vastasi. Mielestäni he olivat pukeutuneet ala-arvoisesti. Heidän mielestään minä olin liian hienossa asussa.

Eivät nämä nuoret tehneet minusta pilaa. He olivat tosissaan. He itkivät sanoessaan minulle: ”Uskomme, että olet Jumalan mies, mutta jotakin sinulta puuttuu.” Tiedän nyt, että minulta puuttui armahtavaisuutta. En ikinä enää huomauttanut kenenkään vaatteista. Jumala antoi minulle kovan opetuksen, jonka toivon aina jäävän sydämeeni.

Saanko sanoa tämän: Monet uskovat ajattelevat, ettei riitä, että on puhdas ja pyhittynyt. Me ajattelemme, että se on tärkein asia. Meidän vain pitää pysyä erossa pahasta, lähteä maailmasta ja pysyä puhtaina. Niin kauan, kun emme tupakoi, juo, tee huorin tai aviorikosta, ajattelemme olevamme puhtaita.

Kukaan toinen ei varmasti ole saarnannut lujemmin pyhyydestä ja puhtaudesta kuin minä. Jaakobin kirjeen mukaan puhtaus on vain ensimmäinen huolenaihe: ”Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele”(Jaak.3:17). Niin, meidän tulee olla ensiksi puhtaita. Armollisuuden, laupeuden ja ystävällisyyden pitää kuitenkin seurata sitä.

[rita4]

LÄHESTY HÄNTÄ
by David Wilkerson | July 25, 2012

Minulla on sana Herralta monille, jotka lukevat tämän hartauskirjoituksen: Jumalan sanassa on valtavan voimallinen lupaus, johon sinun täytyy tarttua juuri nyt. Uskon, että voit todistaa suuresta, uudenlaisesta voitosta elämässäsi, jos nyt otat kiinni tästä lupauksesta.

Lupaus kuuluu näin: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä”(Jaak.4:8). Sinun pitää kyllä lukea jakeen loppuosakin: ”Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.”

Tässä on valtava lupaus kaiken synnin voittamisesta. Kuitenkaan et voi saada sitä aikaan omin voimin. Et voi puhdistaa käsiäsi tai sydäntäsi. Ei, Jaakob sanoo: ”Jos tahdot puhdistaa kätesi ja sydämesi, jos tahdot voittaa syyllisyyden, kiusaukset ja kaiken pahan, joka tulee hyökäten kimppuusi, sinun pitää vain vetäytyä lähemmäs Jumalaa ja uskoa, että hän on lähellä sinua.”

Kaikki riippuu Jumalan läheisyydestä. Lähesty vain yksinkertaisesti häntä. Usko, että hän on lähelläsi, ja hän huolehtii kaikista lihassasi asuvista vihollisista.

Saatat kysyä: ”Kuinka pääsen lähelle Jumalaa?” Vastaus on yksinkertainen, melkein lapsellinen: Mene vain Herran eteen ja puhu hänelle. Milloin tahansa, missä tahansa ja pitkin päivää. Suihkussa, matkalla työhön, kaikkialla, puhu hänelle, lähesty häntä täydessä uskon luottamuksessa.

Vuosia sitten tein työtä nyt jo kuolleen Kathryn Kuhlmanin kanssa. Tällä Jumalan rakkaalla naisella oli tapana työskennellä seitsemäntoista tuntia päivässä. Ihmettelin usein: ”Milloin hänellä on aikaa sulkeutua hiljaisuuteen ja rukoilla?”

Sitten tajusin, että hän näytti jatkuvasti mutisevan itsekseen. Hän rukoili! Hän rukoili, kun ajoi autolla, käytti hissiä! Minne hän vain menikin, hän puhui aina Herran kanssa.

Eräänä päivänä hän kertoi minulle: ”David, Raamattu käskee meitä rukoilemaan lakkaamatta. Minä puhun Herran kanssa koko päivän. Hän on minulle aivan yhtä todellinen kuin sinä. Ei minun tarvitse sulkeutua jonnekin päästäkseni hänen yhteyteensä, koska puhumme koko ajan. Olemme ystäviä.”

Rakas lukija, Jumala on aina rinnallasi. Uskon kyllä kammiorukouksiin, mutta sinun salainen paikkasi voi olla maanalaisessa, autossasi, missä vain voit vetäytyä hänen läsnäoloonsa.

Jumala lupaa sinulle tässä, jos harjoitat koko päivän hänen lähellään oloa: ”Jumala nousee, hänen vihollisensa hajaantuvat, hänen vihamiehensä pakenevat hänen kasvojensa edestä. Sinä hajotat heidät, niin kuin savu hajoaa; niin kuin vaha sulaa tulen hohteessa, niin jumalattomat häviävät Jumalan kasvojen edessä”(Ps.68:1-2).

[rita4]

RISTIN KOHTAAMINEN
by David Wilkerson | July 24, 2012

Haluan selittää sinulle, mitä tarkoitan ristin kohtaamisella.

Kuvittele miestä, joka on kyllästynyt syntiseen elämäntapaansa, mutta jatkuvasti joutuu vain syvemmälle siihen. Hän on luvannut itselleen satoja kertoja, ettei niin käy enää. Kuitenkin hän vähän ajan päästä putoaa syvälle kiusaukseen ja nauttii vapauden määrästään. Myöhemmin surkeus tulee vastaan moninkertaisena.

Mies on peittänyt syntinsä, valehdellut siitä, pettänyt sen tähden ja siitä on tullut hänelle paljon surua. Hän ei enää nauti siitä, muttei voi lopettaakaan. Niinpä hän vain taantuu edelleen.

Mies tietää, että hänen eräänä päivänä pitää seisoa tuomioistuimen edessä. Siksi hän kulkee elämänsä läpi peläten paljastumista ja skandaalia. Synti on koukuttanut, kahlinnut ja pettänyt hänet. Se on vienyt hänet sellaiseen kurjuuteen, jossa hän ei enää pysty olemaan. Hän on tullut oman tiensä päähän.

Tähän surulliseen, uupumuksen tilaan Pyhä Henki tuo hänelle sanoman: ”On vielä toivoa. On olemassa voiton, rauhan, ilon ja uudistumisen paikka. Ota vastaan Kristuksen kutsu tulla hänen luokseen ja löytää lepo. Mene Jeesuksen Kristuksen ristin juurelle.”

Rakas lukija, kun sinä polvistut ristin juurelle, et kuule mitään helppoa pehmopuhetta, ainakaan aluksi. Vaikka risti onkin ovi elämään, joudut kuuntelemaan puhetta kuolemasta, kaiken synnin kuolemasta.

Ristin juurella joudut kohtaamaan elämäsi kriisin, ja tämä puuttuu useimmista seurakunnista. Rististä julistaminen saa aikaan kriisin synnistä, omasta tahdosta. Se puhuu sinulle rakastaen, mutta lujasti. Sanat kertovat niistä seurauksista, joita synnissä jatkaminen aiheuttaa: ”Kiellä itsesi. Syleile ristin kuolemaa. Seuraa minua!”

”Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen”(Luuk.9:24).

[rita4]

KÄRSIVÄLLISYYS KOETUKSELLA
by David Wilkerson | July 19, 2012

Israel kieltäytyi uskomasta Jumalan sanaa siitä, kuinka arvokkaita he olivat hänen silmissään. Sen sijaan he katsoivat mieluummin olosuhteitaan, ongelmiaan, heikkouttaan ja kyvyttömyyttään. Siksi he joutuivat pelon valtaan.

Jonkin ajan kuluttua Jumalan kärsivällisyys loppui. Hän sanoi Moosekselle: "Kuinka kauan tämä kansa pitää minua pilkkanaan eikä usko minuun, huolimatta kaikista tunnusteoista, jotka minä olen tehnyt sen keskuudessa? Minä tuhoan sen rutolla ja hävitän sen perin juurin, mutta sinusta minä teen suuremman ja väkevämmän kansan, kuin se on" (4 Moos. 14:11 -12).

Jumala antoi Israelille anteeksi Mooseksen tähden, mutta he eivät saaneet lupaa mennä Luvattuun Maahan. Heidän kohtalonsa oli harhailla erämaassa, jatkuvan pelon ja tuhoisien epäilysten varjossa. He saivat anteeksi, mutta jäivät silti kurjaan tilaansa! He olivat menettäneet toivonsa, leponsa ja rauhansa, jotka he olivat saaneet siitä, että olivat uskoneet olevansa Jumalan erityisiä lapsia.

Rakas lukija, Jumalan kärsivällisyys loppuu ainoastaan silloin, kun me kieltäydymme uudelleen ja uudelleen hyväksymästä sitä, että hän rakastaa meitä ja haluaa auttaa meitä koetusten läpi. Monet uskovat tänäkin päivänä ovat todella kääntyneet takaisin itse muovaamaansa erämaahan. Heillä ei ole iloa eikä voittoa. Katsoessasi heitä luulet Jumalan hyljänneen heidät vuosia sitten. Oikeastaan hän on vain antanut heidän kääntyä omiin valituksiinsa ja murinaansa.

Kiitä Jumalaa siitä, että Joosua ja Kaaleb pääsivät Luvattuun Maahan. Miten he riemuitsivatkaan! Jumala siunasi heitä valtavasti, ja he olivat kuin viheriöivät puut hänen huoneessaan aivan kuolinpäiväänsä asti. He olivat vallan ja näyn miehiä, koska he tiesivät, että olivat arvokkaita Jumalalle.

Sinäkin olet kallisarvoinen Herralle, huolimatta kaikista ongelmistasi ja lankeamisistasi. Olkoot koetuksesi ja taistelusi mitä vain, sinä voit olla vihreä puu Jumalan huoneessa, niin kuin Joosua ja Kaaleb aikoinaan. Seiso vain hänen lupauksensa varassa: ”Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun”(Ps.18:19). Siinä on todellisen uskon perusta.