David Wilkersonin kirjoituksia

[rita4]

LÄHESTY HÄNTÄ
by David Wilkerson | July 25, 2012

Minulla on sana Herralta monille, jotka lukevat tämän hartauskirjoituksen: Jumalan sanassa on valtavan voimallinen lupaus, johon sinun täytyy tarttua juuri nyt. Uskon, että voit todistaa suuresta, uudenlaisesta voitosta elämässäsi, jos nyt otat kiinni tästä lupauksesta.

Lupaus kuuluu näin: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä”(Jaak.4:8). Sinun pitää kyllä lukea jakeen loppuosakin: ”Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.”

Tässä on valtava lupaus kaiken synnin voittamisesta. Kuitenkaan et voi saada sitä aikaan omin voimin. Et voi puhdistaa käsiäsi tai sydäntäsi. Ei, Jaakob sanoo: ”Jos tahdot puhdistaa kätesi ja sydämesi, jos tahdot voittaa syyllisyyden, kiusaukset ja kaiken pahan, joka tulee hyökäten kimppuusi, sinun pitää vain vetäytyä lähemmäs Jumalaa ja uskoa, että hän on lähellä sinua.”

Kaikki riippuu Jumalan läheisyydestä. Lähesty vain yksinkertaisesti häntä. Usko, että hän on lähelläsi, ja hän huolehtii kaikista lihassasi asuvista vihollisista.

Saatat kysyä: ”Kuinka pääsen lähelle Jumalaa?” Vastaus on yksinkertainen, melkein lapsellinen: Mene vain Herran eteen ja puhu hänelle. Milloin tahansa, missä tahansa ja pitkin päivää. Suihkussa, matkalla työhön, kaikkialla, puhu hänelle, lähesty häntä täydessä uskon luottamuksessa.

Vuosia sitten tein työtä nyt jo kuolleen Kathryn Kuhlmanin kanssa. Tällä Jumalan rakkaalla naisella oli tapana työskennellä seitsemäntoista tuntia päivässä. Ihmettelin usein: ”Milloin hänellä on aikaa sulkeutua hiljaisuuteen ja rukoilla?”

Sitten tajusin, että hän näytti jatkuvasti mutisevan itsekseen. Hän rukoili! Hän rukoili, kun ajoi autolla, käytti hissiä! Minne hän vain menikin, hän puhui aina Herran kanssa.

Eräänä päivänä hän kertoi minulle: ”David, Raamattu käskee meitä rukoilemaan lakkaamatta. Minä puhun Herran kanssa koko päivän. Hän on minulle aivan yhtä todellinen kuin sinä. Ei minun tarvitse sulkeutua jonnekin päästäkseni hänen yhteyteensä, koska puhumme koko ajan. Olemme ystäviä.”

Rakas lukija, Jumala on aina rinnallasi. Uskon kyllä kammiorukouksiin, mutta sinun salainen paikkasi voi olla maanalaisessa, autossasi, missä vain voit vetäytyä hänen läsnäoloonsa.

Jumala lupaa sinulle tässä, jos harjoitat koko päivän hänen lähellään oloa: ”Jumala nousee, hänen vihollisensa hajaantuvat, hänen vihamiehensä pakenevat hänen kasvojensa edestä. Sinä hajotat heidät, niin kuin savu hajoaa; niin kuin vaha sulaa tulen hohteessa, niin jumalattomat häviävät Jumalan kasvojen edessä”(Ps.68:1-2).

[rita4]

RISTIN KOHTAAMINEN
by David Wilkerson | July 24, 2012

Haluan selittää sinulle, mitä tarkoitan ristin kohtaamisella.

Kuvittele miestä, joka on kyllästynyt syntiseen elämäntapaansa, mutta jatkuvasti joutuu vain syvemmälle siihen. Hän on luvannut itselleen satoja kertoja, ettei niin käy enää. Kuitenkin hän vähän ajan päästä putoaa syvälle kiusaukseen ja nauttii vapauden määrästään. Myöhemmin surkeus tulee vastaan moninkertaisena.

Mies on peittänyt syntinsä, valehdellut siitä, pettänyt sen tähden ja siitä on tullut hänelle paljon surua. Hän ei enää nauti siitä, muttei voi lopettaakaan. Niinpä hän vain taantuu edelleen.

Mies tietää, että hänen eräänä päivänä pitää seisoa tuomioistuimen edessä. Siksi hän kulkee elämänsä läpi peläten paljastumista ja skandaalia. Synti on koukuttanut, kahlinnut ja pettänyt hänet. Se on vienyt hänet sellaiseen kurjuuteen, jossa hän ei enää pysty olemaan. Hän on tullut oman tiensä päähän.

Tähän surulliseen, uupumuksen tilaan Pyhä Henki tuo hänelle sanoman: ”On vielä toivoa. On olemassa voiton, rauhan, ilon ja uudistumisen paikka. Ota vastaan Kristuksen kutsu tulla hänen luokseen ja löytää lepo. Mene Jeesuksen Kristuksen ristin juurelle.”

Rakas lukija, kun sinä polvistut ristin juurelle, et kuule mitään helppoa pehmopuhetta, ainakaan aluksi. Vaikka risti onkin ovi elämään, joudut kuuntelemaan puhetta kuolemasta, kaiken synnin kuolemasta.

Ristin juurella joudut kohtaamaan elämäsi kriisin, ja tämä puuttuu useimmista seurakunnista. Rististä julistaminen saa aikaan kriisin synnistä, omasta tahdosta. Se puhuu sinulle rakastaen, mutta lujasti. Sanat kertovat niistä seurauksista, joita synnissä jatkaminen aiheuttaa: ”Kiellä itsesi. Syleile ristin kuolemaa. Seuraa minua!”

”Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen”(Luuk.9:24).

[rita4]

KÄRSIVÄLLISYYS KOETUKSELLA
by David Wilkerson | July 19, 2012

Israel kieltäytyi uskomasta Jumalan sanaa siitä, kuinka arvokkaita he olivat hänen silmissään. Sen sijaan he katsoivat mieluummin olosuhteitaan, ongelmiaan, heikkouttaan ja kyvyttömyyttään. Siksi he joutuivat pelon valtaan.

Jonkin ajan kuluttua Jumalan kärsivällisyys loppui. Hän sanoi Moosekselle: "Kuinka kauan tämä kansa pitää minua pilkkanaan eikä usko minuun, huolimatta kaikista tunnusteoista, jotka minä olen tehnyt sen keskuudessa? Minä tuhoan sen rutolla ja hävitän sen perin juurin, mutta sinusta minä teen suuremman ja väkevämmän kansan, kuin se on" (4 Moos. 14:11 -12).

Jumala antoi Israelille anteeksi Mooseksen tähden, mutta he eivät saaneet lupaa mennä Luvattuun Maahan. Heidän kohtalonsa oli harhailla erämaassa, jatkuvan pelon ja tuhoisien epäilysten varjossa. He saivat anteeksi, mutta jäivät silti kurjaan tilaansa! He olivat menettäneet toivonsa, leponsa ja rauhansa, jotka he olivat saaneet siitä, että olivat uskoneet olevansa Jumalan erityisiä lapsia.

Rakas lukija, Jumalan kärsivällisyys loppuu ainoastaan silloin, kun me kieltäydymme uudelleen ja uudelleen hyväksymästä sitä, että hän rakastaa meitä ja haluaa auttaa meitä koetusten läpi. Monet uskovat tänäkin päivänä ovat todella kääntyneet takaisin itse muovaamaansa erämaahan. Heillä ei ole iloa eikä voittoa. Katsoessasi heitä luulet Jumalan hyljänneen heidät vuosia sitten. Oikeastaan hän on vain antanut heidän kääntyä omiin valituksiinsa ja murinaansa.

Kiitä Jumalaa siitä, että Joosua ja Kaaleb pääsivät Luvattuun Maahan. Miten he riemuitsivatkaan! Jumala siunasi heitä valtavasti, ja he olivat kuin viheriöivät puut hänen huoneessaan aivan kuolinpäiväänsä asti. He olivat vallan ja näyn miehiä, koska he tiesivät, että olivat arvokkaita Jumalalle.

Sinäkin olet kallisarvoinen Herralle, huolimatta kaikista ongelmistasi ja lankeamisistasi. Olkoot koetuksesi ja taistelusi mitä vain, sinä voit olla vihreä puu Jumalan huoneessa, niin kuin Joosua ja Kaaleb aikoinaan. Seiso vain hänen lupauksensa varassa: ”Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun”(Ps.18:19). Siinä on todellisen uskon perusta.

[rita4]

TÄYNNÄ TOIVOA
by David Wilkerson | July 18, 2012

Joosua ja Kaaleb olivat niiden joukossa, jotka lähetettiin vakoilemaan Luvattua Maata. He eivät vuodattaneet kyyneleitä, surkeillen olosuhteita, jotka he havaitsivat. He pikemminkin iloitsivat tutkittuaan maata ja palasivat täynnä toivoa, uskoa ja näkyä.

Tunnetko tällaisia uskovia? He iloitsevat aina. Tiedät, että he käyvät läpi hirveitä koetuksia ja kuitenkin näyttävät osaavan pitää kiinni Jumalasta keskellä tilannettaan.

Entä sinä itse? Oletko aina maassa, valitat? Ehkäpä henkilökohtaiset ongelmasi tai vaikeudet perheessä ovat saaneet sinut valtaansa ja syöneet sieluasi. Rakas lukija, mitä hyvänsä olet käymässä läpi, Jumalalle olet aina kallisarvoinen. Jos tulet hänen eteensä katuvalla sydämellä ja janoavalla sielulla, hän antaa sinulle näyn ja toivon.

Joosua ja Kaaleb saivat todistuksen omasta arvostaan Jumalan silmissä. He tiesivät, että Israel oli erityinen Jumalalle. Se oli heidän toivorikkaan, voitokkaan henkensä avain. Joosua sanoi: ”Jos Herra on meille suosiollinen, niin hän vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä”(4 Moos.14:8). Toisin sanoen: ”Koska hän on suosiollinen meille, olemme itse asiassa jo perillä Luvatussa Maassa”.

Daavid sai samanlaisen todistuksen: ”Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun”(Ps.18:19). Jokainen voitokas uskova saa tänä päivänä samanlaisen todistuksen taivaalliselta Isältään: ”Me emme voi lannistua! Kaikki vihollisemme ovat ”helppoja nakkeja” meille, koska me olemme kallisarvoisia Herralle. Hän iloitsee meistä”.

Anna minun osoittaa Jumalan suuri rakkaus Joosuan ja Kaalebin puheessa. Israel oli viettänyt yönsä kapinoiden, piehtaroiden epäuskossa, itkien ikään kuin Jumala olisi hyljännyt heidät. Lopulta he valitsivat johtajan viemään heidät takaisin Egyptiin. Niin Herra lähetti Joosuan ja Kaalebin puhumaan heille: ” Jumala iloitsee teistä huolimatta koko yön sekavuudesta, huolimatta kurjuudestanne ja valituksistanne. Hän johtaa teidät eteenpäin. Älkää pelätkö, olette hänelle kallisarvoisia.”( ks. 4 Moos.14:9).

[rita4]

HÄN TOIMII SINUN PUOLESTASI
by David Wilkerson | July 13, 2012

Luuletko, että Herra istuu passiivisena ja antaa paholaisen tehdä sinulle, mitä mielii? Jos Jumala ei toimisi sinun puolestasi, kun tarvitset häntä, hän ei olisi muuta kuin Baal- jumalan kopio.

Elia järjesti varsinaisen näytöksen Baalin profeetoille Karmelin vuorella, johon rakennettiin alttari. Oli määrä selvittää, kuka olisi se Jumala, joka vastaa rukouksiin siinä paikassa. Elia rukoili, että tuli lankeaisi yliluonnollisesti taivaasta alttarilla olevan uhrin päälle. Juuri niin tapahtui.

Ennen kuin se tapahtui Baalin profeetat tanssivat aamusta keskipäivään asti huutaen, rukoillen ja anoen jumalaansa, että tämä vastaisi. ”Mutta ei ääntä, ei vastausta! ”(1 Kun.18:26).

Elia pilkkasi vääriä profeettoja: "Huutakaa kovemmin; hän on tosin jumala, mutta hänellä voi olla jotakin toimittamista, tahi hän on poistunut johonkin, tahi on matkalla; kenties hän nukkuu, mutta kyllä hän herää" (1 Kun.18:27). Elia sanoi: ”Missä teidän jumalanne on? Onko hän lomalla? Nukkuuko hän? Varmasti hän on lähtenyt kävelylle?”

Me pilkkaisimme Jumalaa samalla lailla, jos hän ei vastaisi meidän rukouksiimme. Kun rukoilemme, on kysymys hänen kunniastaan. Hän ei halua joutua pilkan kohteeksi, vain koska ei ole vastannut. Raamattu sanoo hänestä: ”Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku”(Ps.121:3-4). Jumala on hereillä kaiken aikaa ja kuulolla, kun me pyydämme häneltä jotakin.

”Lähellä ovat ilkeät vainoojat, jotka ovat kaukana sinun laistasi. Lähellä olet sinä, Herra, ja kaikki sinun käskysi ovat todet”(Ps.119:150- 151).

Tämän kappaleen totuus saattaa muuttaa elämäsi, tuoda sinulle rauhan ja levon, joka on ylempänä kaikkea ennen kokemaasi. Kun näet kerran ymmärrät Jumalan olevan alituiseen lähelläsi, rakastavan sinua ja olevan aina vierelläsi, kaikki pelko ja ahdistus väistyy.

[rita4]

ERITYINEN AARRE
by David Wilkerson | July 17, 2012

Voimme lukea 4. Mooseksen kirjan luvuissa 13 ja 14, kuinka Israel lähetti kaksitoista vakoojaa tutkimaan Luvattua Maata. Kun he palasivat matkaltaan neljänkymmenen päivän kuluttua, he kylvivät Israelin kansan sydämeen kolme valhetta:

”Siinä maassa on liian monta kansaa ja he ovat liian vahvoja meille!”
”Kaupunkien muurit ovat liian korkeita. Heidän linnoituksensa ovat mahdottomia vallata.”
”Maassa asuu jättiläisiä, emmekä me pärjää heille. Olemme toivottomia, kaikki on lopussa.”

Israelin kansa uskoi nämä valheet, ja he viettivät yönsä epätoivossa. ”Silloin koko kansa alkoi huutaa ja parkua, ja kansa itki sen yön”(4 Moos.14:1). Voitko kuvitella tämän tilanteen? Miltä se on mahtanut kuulostaa? Enemmän kuin kaksi miljoonaa ihmistä itkee, valittaa, katsoen vain omaa heikkouttaan ja kykenemättömyyttään. Ne epäuskon valitushuudot varmasti pommittivat taivasta.

Rakas lukija, Kun katsot nyt tuota näytelmää, voit ehkä kuvitella itsesi sen keskelle. Oletko koskaan viettänyt tuollaista yötä, valittaen ja itkien, koska demonisia valheita on istutettu sisimpääsi? Olet ehkä huutanut Jumalalle: ”Nyt riittää, en pysty kantamaan enempää. Tämä koetus menee liian pitkälle. Nämä hyökkäykset kukistavat minut. En selviä tästä. Olen jo hävinnyt taistelun.”

Paholainen heittää samat kolme valhetta kaikkien Jumalan lasten päälle: “Kiusauksia on liian paljon. Himosi ovat ylitsepääsemättömiä. Olet liian heikko vastustamaan sinun kimppuusi hyökkääviä voimia.”

Jumalan sana silloiselle Israelille kuuluu tänä päivänä myös meille: ”Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun”(2 Moos.19:5).

”Sillä sinä olet Herralle, sinun Jumalallesi, pyhitetty kansa, ja Herra on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on”(5 Moos. 14:2).

[rita4]

MIKSI JUMALA VAPAUTTI SINUT AIEMMIN?
by David Wilkerson | July 6, 2012

Daavid kirjoitti: ”Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa… Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä; hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät. He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni. Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun. (Ps.18:6, 16- 19).

Rakas pyhä, lepää siinä varmuudessa. että sinua on kohdannut ahdistus vain, koska Jumala on sinuun mielistynyt. ”Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa"(Hebr.12:6). Sinun ahdistuksesi ovat merkkinä hänen rakkaudestaan.

Sinun pitää myös muistaa se, milloin olet jonkin ongelman edessä. Vastikään luin kappaleen omaa päiväkirjaani, jonka olin kirjoittanut kovan koetuksen keskellä. Kolmen kuukauden ajan kaikki muistiin kirjoitetut kappaleet päättyivät sanoihin: ”Voi, Jumala, koska tämä painajaisuni päättyy?” Sitten lopulta, erään sivun yli oli kirjoitettu suurilla kirjaimilla: ”NYT SE ON OHI. HÄN ON VAPAUTTANUT MINUT!”

Voin rehellisesti sanoa, että olen oppinut enemmän ahdistuksieni kuin hyvien päivien aikana. Menestys ei opeta meitä, mutta ahdistukset opettavat. Albert Schweitzer sanoi: ”Onnella on hyvä terveys, mutta huono muisti.” Ei niin, vaan onnellisuus on sitä varten, että muistaisimme, millä lailla Jumala on kuljettanut meitä.

Kysyn uudestaan: ”Miten suhtaudut ahdistuksiisi? Tuhlaatko ne, ryhtyen epäilijäksi ja valittajaksi? Vai rakennatko uskoasi, tietäen, että Jumala vapauttaa sinut?

Yksi keino kestää läpi nykyisten huoliesi on tämä: Muista, että sinun taivaallinen Isäsi on sinuun mielistynyt. Hänellä on suunnitelma, hän on investoinut sinuun paljon. ”Hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka(Fil.1:6). Sinun Isäsi valmistaa sinusta veteraania hengelliseen sotaan, uskon esimerkkiä ja antaa sinulle luottamusta tähän sukupolveen.

[rita4]

MUISTA, MITÄ JUMALA ON TEHNYT
by David Wilkerson | July 5, 2012

Me olemme taipuvaisia unohtamaan kaikki hyvät asiat, joita Jumala on tehnyt meille. Kun kohtaamme uusia haasteita, usein unohdamme, miten pääsimme aikaisemmista.

Kun Daavid seisoi Goljatin edessä, hän rohkaisi itseään muistelemalla menneitä voittojaan. Hän sanoi Saulille: "Palvelijasi on ollut kaitsemassa isänsä lampaita. Jos leijona tai karhu tuli ja vei lampaan laumasta, niin minä hyökkäsin sen jälkeen, löin sen maahan ja tempasin saaliin sen suusta; ja jos se karkasi minua vastaan, niin minä tartuin sen partaan, löin sen maahan ja tapoin sen. Kun palvelijasi on lyönyt maahan sekä leijonan että karhun, niin tuolle ympärileikkaamattomalle filistealaiselle käy niinkuin niille; sillä hän on häväissyt elävän Jumalan taistelurivejä" (1 Sam.17:34- 36).

Mooses muistutti Israelia kaikista ihmeteoista, joita he olivat nähneet ja varoitti kansaa: ”Ole vain varuillasi ja ota itsestäsi tarkka vaari, ettet unhota, mitä omin silmin olet nähnyt, ja ettei se lähde sinun sydämestäsi koko elinaikanasi, vaan että ilmoitat sen lapsillesi ja lastesi lapsille”(5 Moos.4:9).

Raamattu sanoo Israelin kansasta: ”Eivät he pitäneet Jumalan liittoa…, vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti”(Ps.78:10- 11). Meillä on aivan samanlainen taipumus unohtaa mennyt, kun kohtaamme uuden ahdistuksen tai koetuksen. Silloin sanomme: ”Voi, Jumala tällä kertaa en kestä tätä.” Jumalapa vastaa: ”Katso taaksepäin ja muista minut.”

Jos tarpeen on, pidä päiväkirjaa Jumalan suurista vapahduksista elämässsäsi muistuttamaan itseäsi. Pistä muistiin muutama asia joka ilta, ennen kuin menet nukkumaan. Tee mitä tahansa, että muistaisit kaiken, mitä hän on tehnyt hyväksesi. Kirjoita ylös kaikki sydänsurusi, joista olet päässyt, ja miten hän on auttanut sinut eri tilanteissa. Kun sitten uusia ahdistuksia nousee elämääsi, avaa muistikirjasi ja sano paholaiselle: ”Tällä kertaa et kyllä petä minua. Minun Jumalani on tuonut minut voittoon ennen, ja hän tekee sen uudelleen”!

[rita4]

ÄLÄ TUHLAA AHDISTUKSIASI
by David Wilkerson | July 4, 2012

Joudumme lukemaan 4. Mooseksen kirjasta surullisesta esimerkistä, miten ahdistus tuhlataan. Selofhadin viisi tytärtä tuli Mooseksen luo pyytämään perintöosaansa Luvatusta maasta. He kertoivat Moosekselle: "Meidän isämme kuoli erämaassa, mutta hän ei ollut siinä joukossa, joka kävi kapinoimaan Herraa vastaan, Koorahin joukossa, vaan hän kuoli oman syntinsä tähden, eikä hänellä ollut poikia”(4 Moos.27:3). Nämä naiset sanoivat siis: ”Kun toiset nousivat sinua vastaan Koorahin kanssa, meidän isämme ei ollut mukana. Hän ei kapinoinut. Hän kuoli omien syntiensä tähden.”

Viimeinen lause kolahti minuun, kun luin sen: ”Hän kuoli omien syntiensä tähden.” Tämä tarkoittaa, että heidän isänsä näki kaikki uskomattomat ihmeet, Egyptistä vapauttamisen, veden vuotamisen kalliosta, taivaasta tulevan mannan. Silti hän kuoli epäuskoisen sukupolvensa lailla. Vain Joosua ja Kaaleb selvisivät erämaavaelluksesta hengissä.

Ilmeisesti nämä viisi tytärtä olivat syntyneetkin erämaassa ja kasvaneet perheessä, joka oli täynnä vihaa Jumalaa kohtaan. Kaikki Israelin koetukset ja koettelemukset olivat vain kovettaneet heidän isänsä epäuskoisen sydämen. Nämä nuoret naiset kuulivat koko nuoruutensa ajan murinaa, valitusta ja katkeruutta. Aamiaisella, lounaalla ja päivällisellä alituisia vatsanväänteitä, ei koskaan uskon ja luottamuksen ilmaisuja Jumalaa kohtaan. Näiden naisten täytyi tulla Mooseksen luo sanoen: ”Meidän isämme ei jättänyt meille mitään, ei toivoa, ei omaisuutta, ei todistusta. Hän vietti kaikki neljäkymmentä vuotta valittaen, katkeruudessa, koska elämä oli kovaa. Hän kuoli synnissä, ja koko elämä oli täysin turhaa.”

Kauheata on sanoa tällaista omasta vanhemmastaan. Varoitankin kaikkia vanhempia, jotka nyt lukevat tätä: teidän lapsenne seuraavat teitä, kun olette ahdistuksessa ja teidän reaktioitanne ja käytöstänne. Se vaikuttaa koko heidän elämäänsä. Miten käyttäydytte? Tuhlaatteko ahdistuksenne, ei itseltänne vaan tulevalta polvelta? Toivon, että teidän perillisenne ovat Kristukseen perustuneita, kun he kuulevat teidän sanovan: ”En kyllä pidä tästä ahdistuksesta, mutta Herran nimi olkoon siunattu.”

Tunnen monia uskovia, joista tulee joka ahdistuksen jälkeen entistä katkerampia ja huonotuulisempia. Niiden olisi pitänyt harjoittaa ja sulostuttaa heitä, Jumalan koetusten ilmaista hänen uskollisuuttaan. Sen sijaan näistä ihmisistä on tullut tapa-valittajia, hapannaamoja ja ilkimyksiä. Ihmettelen kovasti, missä heidän uskonsa on, missä heidän luottamuksensa Herraan. Mitähän heidän lapsensakin ajattelevat.

Rakas lukijani, älä tuhlaa ahdistuksiasi. Anna niiden tuottaa sinussa luottamuksen ja uskon suloista tuoksua Herrassasi.

[rita4]

VANKILASSA JEESUKSEN TÄHDEN
by David Wilkerson | July 3, 2012

”Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi”(Fil. 1:12). Kun Paavali kirjoitti tämän, hän oli vanhahko, erittäin kokenut mies. Kesken kaikkein kovimpia koetuksiaan hän puhui ystäville sydämestään.

Vaeltaessasi Jeesuksen seurassa olet varmaan tuntenut kipua, koetuksia, ahdistuksia. Miten olet toiminut silloin? Mikä on kokemuksisesi summa? Ovatko ahdistukset olleet turhia? Oletko sittenkin oppinut Jumalan rakkaudesta ja uskollisuudesta niiden keskellä?

Olet ehkä sydämen uskova, joka on antanut elämänsä Jeesukselle. Sinulla on taakka maailman hukkuvista ihmisistä. Olet saanut kutsun sielujen pelastamiseen. Niinpä kerrot ystävillesi, että lähdet määrättyyn kaupunkiin todistamaan Jumalan armosta.

Kun saavut sinne, ystävillesi kerrotaan uutinen, ettei Jumala käytäkään sinua. Mikään ei ole sujunut suunnitelmien mukaan. Itse asiassa julistuksesi on kuollut. Ei sinulla ole mitään näytettävää suoristuksistasi huolimatta. Sen sijaan, että olisit herättänyt koko kaupungin, joudutkin vankilaan.

Miten reagoisit, jos kaikki yrityksesi näyttää, kuinka sitoutunut olet, teet työtä ja uhrauksia, olisikin ollut pelkkää tyhjää?

Monet uskovat panisivat suupielet alaspäin. He alkaisivat epäillä Jumalan sanaa heille ja kyseenalaistaa Hengen johdatuksen. Jotkut uskovat kuitenkin vastaisivat kuten Paavali, iloiten siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään Kristuksen tähden. Paavali ei yrittänyt ymmärtää ahdistustensa syytä. Hän vastasi niihin ilolla, uskolla ja toivolla, koska hän tiesi, että hänestä koulutettiin Jumalan todistajaa. Hän kirjoitti ystäville vankilasta: ”Minun asiani on keskustelun kohteena koko keisarin palatsissa. Itse asiassa kaikki Roomassa puhuvat siitä, mitä minulle tapahtuu. Minä olen vankilassa Jeesuksen tähden.” Hän oli varmaan aikamoinen näky siellä vankisellissään: juutalainen, pelkkää luuta ja nahkaa, rohkaisemassa jokaista ympärillään olevaa. ”Iloitse ahdistuksistasi. Jumala on uskollinen!”

Paavali ei tuhlannut yhtään ahdistustansa, koska hän tiesi, että jokainen niistä oli Jumalan suunnittelema. Samoin Herra katsoo meitä nähdäkseen, kuinka me käyttäydymme koetustemme keskellä.