David Wilkersonin kirjoituksia

[rita4]

PAULA KATKESI
by David Wilkerson | March 13, 2012

"Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois"(Ps.124:7).

Kuvittele pientä lintua, joka on joutunut linnustajan ansaan. Se makaa avuttomana, pieni sydän pamppailee kauhusta, ja siivet pieksävät hurjasti verkkoa vasten, ei apua. Mitä enemmän se ponnistaa, sitä pahemmin se satuttaa itsensä. Pelästyneenä pieni lintu alkaa huutaa ja kirkua, mutta pakoon se ei pääse. Se on kokonaan linnustajan armoilla.

Rakas lukija, tuo pieni lintu olet sinä, synnin verkkoon joutunut. Linnustaja on paholainen. Hän asetti ansansa ja sai sinut kiinni.

Mieti nyt pientä ansaan joutunutta lintua. Miten se pääsisi vapaaksi omin voimin? Jos se yrittää ponnistaa verkon läpi, se vain kietoutuu enemmän siihen. Se saattaa jopa satuttaa siipensä tai kuolla verenvuotoon. Se ei voi pelastaa itse itseänsä.

Eikö tämä ole kuva meistä, kun joudumme synnin verkkoon? Teemme Jumalalle jos jonkinlaisia lupauksia. Ponnistelemme ja rukoilemme, yritämme päästä irti kahleestamme. Olemme menettäneet vapautemme ja olemme loukussa!

Ajattelepa uudelleen pientä, ansaan joutunutta lintua. Sinä iltana linnustaja menee nukkumaan uneksien tästä erityisestä pienestä linnusta, jota hän on jahdannut. Hän saa tuskin unta silmäänsä ja on intoa täynnä mennä seuraavana päivänä ulos ja kokea ansansa.

Kun linnustaja lähestyy ansaansa, hän näkee, että siihen on tullut saalis, ja hän innostuu. Hän odottaa näkevänsä surkean, verta vuotavan, pelokkaan, puolikuolleen pienen linnun verkossaan. Pettymys on suuri, kun hän näkee, että verkko on repeytynyt, rikki. Lintu on lentänyt tiehensä!

Löydämme pienen linnun pesästään korkealla puunoksan hangassa Jumalan vuorella. Se on vapaa ja sen haavat ovat jo parantumassa, koska Herra tuli ja avasi verkon.

Tuo pieni lintu sanoo itselleen: "Jos Herra ei olisi tullut apuun, jos hän ei olisi rientänyt luokseni, minut olisi nielty ja joutunut vatsan täytteeksi. Jumalapa rikkoi ansan ja päästi minut paulasta!"

Paula katkesi ja me pääsimme vapaaksi!

[rita4]

TAHATTOMAT HARHAILUT
by David Wilkerson | March 9, 2012

Meidän ajatuksillamme on luonnollinen taipumus vaellella ja ajelehtia. Joskus emme pysty nukkumaankaan, kun emme saa suljetuksi ajatuksien tulvaa, joka ajautuu mieleemme. Nimitän tätä "tahattomaksi harhailuksi".

Istuessasi vähän aikaa sitten kirkossa, mieleeni tulvi erilaisia ajatuksia, työstämme, seuraavasta saarnastani, seurakunnan taloudesta, lisätilan tarpeesta. Tietenkin ne kaikki ovat tärkeitä asioita, mutta harhailin täysin omissa mietteissäni, vaikka olin jumalanpalveluksessa. Piti pinnistää voimat saadakseni ajatukseni hallintaan.

Kun Jumala keskusteli ja teki liiton Aabrahamin kanssa, tämä tappoi viis eläintä ja asetti ne uhriksi. Raamattu sanoo: "Niin laskeutui petolintuja ruumiiden päälle, mutta Abram karkoitti ne pois"(1 Moos.15:11).

Näin juuri tapahtuu meille jumalanpalveluksen aikana. Ajatukset lentävät päällemme kuin harmilliset linnut. Ne aiheuttavat häiriötä läheisyyteemme Herran kanssa, yrittävät niellä meidän uhrimme. Aabrahamin tavoin meidän tulee ajaa ne pois.

Joka kerta, kun sulkeudun yksinäisyyteen rukoilemaan, alkavat kymmenen minuutin sisällä ajatukseni kulkea eri suuntiin. Kuulen suuni ylistävän Herraa, mutta mieleni on täysin jossain muussa. Jos yritän taistella ajatusten tulvaa vastaan, niitä ilmaantuu lisää. Liha taistelee jatkuvasti henkeä vastaan, haluten meidän huomiomme.

Sama tapahtuu minulle Herran huoneessa. Voin ylistää häntä, täynnä rakkautta Jeesusta kohtaan, kun yhtäkkiä mieleni alkaa ajaa takaa ihan muita asioita. Vaeltavat ajatuksemme eivät aina ole paholaisen aiheuttamia. Joskus ne vain kasautuvat meihin, ajatukset työstä, perheestä, ongelmista, vaikeuksista. Ne täytyy saada hallintaan, koska olemme sodassa.

Liha yrittää häiritä ylistystämme tai rukoushetkeämme. Meitä käsketään vastustaa lihaamme. Meidän pitää kohdistaa katseemme jälleen Jeesukseen. Jos pidämme mielemme keskittyneenä Jumalaan, hänen tulensa lankeaa pyhän uhrimme päälle.

[rita4]

YHTEYS
by David Wilkerson | February 27, 2012

Kun Jeesus pesi opetuslasten jalat, hän opetti syvällisesti, miten Kristuksen ruumiin yhteys saavutetaan.

Kun Jeesus lähestyi Pietaria pestäkseen hänen jalkansa, Pietari vetäytyi taaksepäin ja kysyi ihmeissään: "Herra, sinäkö peset minun jalkani? Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani!" (ks. Joh.13:6) Jeesus vastasi: "Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani"(jae 8). Jeesus sanoi oikeastaan: "Pietari, jos pesen sinun jalkasi, meillä on perusta arvokkaalle toveruudelle, todelliselle yhteydelle".

Kun Jeesus oli pessyt opetuslasten jalat, hän kysyi heiltä: "Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt?"Jos he olisivat käsittäneet äskeisen tapahtuman hengellisen merkityksen, heidän syntiensä tahrojen ja syyllisyyden poistamisen, se olisi vaikuttanut heissä syvää kiitollisuutta.

Mitä Jeesus teki sinulle, kun hän puhdisti sinut? Hän pyyhki pois kaiken syyllisyytesi ja teki sinusta puhtaan ja ehjän. Hän laittoi ilon sieluusi ja täytti sinut sellaisella rakkaudella häntä kohtaan, että olisit voinut seurata häntä minne hyvänsä ja tehdä mitä hyvänsä hänelle.

Rakas lukija, siinä on yhteyden salaisuus. Puet yllesi armon pyyhkeen, rohkaiset tuskaista ja langennutta veljeäsi halaamalla häntä kivuista huolimatta. Kun peset jonkun henkilön jalat, rakennat lujan perustan todelliselle yhteydelle ja hienolle toveruudelle. Teistä tulee yhtä yhteisen kokemuksenne takia.

Tämä sanoma on yhtä lailla minulle kuin kenelle muulle hyvänsä. Vasta äskettäin ymmärsin täysin, mistä jalkojen pesemisessä on kyse. Jumalan armon avulla puen ylleni armon pyyheliinan toisten kanssa. Sitten etsin niitä kivuissa olevia, joiden jalat tarvitsevat pesua.

Jeesus sanoi: "Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat-- Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette"(Joh.13: 14,17).

Nyt kun "tämän tiedämme", niin kuin Jeesus sanoi, voimme tehdä sen. Kysyn sinulta: Haluatko ja oletko valmis pukemaan pyyhkeen päällesi rakkaudessa?

[rita4]

JEESUKSELLE ANTAUTUNEENA
by David Wilkerson | February 23, 2012

Kerron sinulle nyt "työmatkalaisten ja maanalaisten käytävissä viipyvien antautuneesta elämästä". Se on kiireisten uskovien yksinkertainen tapa viettää käytännöllistä ja syvästi antautunutta elämää, jossa ei ole mitään kummallista.

Jeesukselle antautuminen tarkoittaa häneen luottamista kaikessa, mitä tarvitsemme niin ruumiin, sielun kuin hengenkin puolesta. Se tarkoittaa, ettemme enää hae näihin tarpeisiimme apua toisilta ihmisiltä tai toisista lähteistä. Monet yksinelävät ihmiset sanovat: "Olen kyllästynyt olemaan yksinäinen. Minä haluan puolison. Jospa Jumala antaisi minulle jonkun!"

Ei puoliso voi auttaa tällaisessa hädässä. Itse asiassa puoliso saattaa tehdä sinut kaksi kertaa onnettomammaksi, koska sinulla olisi oman päänsärkysi lisäksi vielä sen toisenkin kivut! Vaivut yhä syvemmälle epätoivoon niin kauan, kuin Jeesus ei ole elämäsi keskipiste, joka yksin antaa sinulle tyydytyksen.

Jossakin vaiheessa Jeesus halusi todistaa opetuslapsilleen, että hän hallitsi tilanteen kuin tilanteen. Niin hän kutsui Pietarin astumaan veneestä ja kävelemään vettä pitkin häntä kohti. Pietari totteli. Niin kauan kuin hänen katseensa oli kiinnittynyt Jeesukseen, hän oli kaiken yläpuolella, todella kävelemässä vettä pitkin. Kun opetuslapsi sitten alkoi katsella ympärilleen, hän alkoi vaipua (ks. Matt.14:28 -31).

Tämä opetus on aivan alkeita. Silti kysyt: Mitä teet, kun sinulle tulee vaipumisen tunne? Kutsutko ystävän apuun vai pidätkö silmäsi kiinnitettyinä Jeesukseen ja huudat: "Herra, pelasta minut"?

Kristuksen morsian on niiden kaltainen, jotka ovat lakanneet etsimästä apua, lohdutusta tai tyydytystä mistään tässä maailmassa. He ovat oppineet riippumaan täydellisesti siinä yhdessä, jota he rakastavat. Hän tyydyttää heidän nälkänsä ja janonsa.

Vaellatko sinä tällä tavalla Jeesuksen kanssa? Kehotan sinua pitämään silmäsi kiinnitettyinä Ylkääsi. Odota hänen paluutaan millä hetkellä hyvänsä äläkä etsi ketään tai mitään muuta täyttämään sinun tarpeitasi.

[rita4]

SOTA ON HERRAN
by David Wilkerson | February 10, 2012

On aivan sama, millaisessa hädässä olet, et yksinkertaisesti selviä siitä omin avuin.

Ymmärtääksemme, miten Jumala päästää meidät nöyryytyksestä, meidän on tutkittava, miten hän vapautti Israelin heidän orjuudestaan. Raamattu sanoo: "Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille"(1 Kor.10:11).

Kaikki, mitä Israelille tapahtui: orjuus, koetukset ja vapautus Egyptistä, ovat todistuksia ja esimerkkejä meille tänään.

Herra sanoi Moosekselle: "Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huutonsa sortajainsa tähden; niin, minä tiedän heidän tuskansa. Sen tähden minä olen astunut alas vapauttamaan heidät ...(2 Moos.3:7-8).

Jumalan sana sanoo tässä selvästi: "Minä tiedän heidän tuskansa". Rakas lukijani, jos tämä ei lohduta sinua omassa tuskassasi, ei sitten mikään. Herrahan sanoo: "Minä tiedän, mitä joudut käymään läpi, mutta taistelu ei ole sinun. Paholainen on liian kova pala sinulle. Siksi olen tullut alas vapauttamaan sinut."

"Minä olen Herra, ja minä vien teidät pois egyptiläisten sorron alta ja vapautan teidät orjuudesta ja pelastan teidät ojennetulla käsivarrella ja suurilla rangaistustuomioilla. Niin minä otan teidät kansakseni ja olen teidän Jumalanne; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka vien teidät pois egyptiläisten sorron alta. Ja minä johdatan teidät siihen maahan, jonka minä olen kättä kohottaen luvannut antaa"(2 Moos. 6:6-8).

Koeta vain vapauttaa itsesi, unelmoi, laskelmoi ja käytä vääriä keinoja, lopulta kuitenkin Jumala sanoo: "Minä sen teen".

Kun Daavid meni jättiläistä vastaan, hän sanoi: "Ja koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoa miekan eikä keihään voimalla; sillä sota on Herran" (1 Sam.17:47).

Daavid ei ottanut asioita omiin käsiinsä ja sanonut: "Minä rohkaisen itseni ja teen sen omin voimin." Ei!

Hän tiesi, että taistelu oli Herran.

[rita4]

HÄIVÄHDYS JUMALAN TUSKAA
by David Wilkerson | February 2, 2012

"Silloin Herra sanoi Moosekselle: 'Mene, astu alas, sillä sinun kansasi, jonka johdatit Egyptin maasta, on turmion tehnyt. He tekivät itselleen valetun vasikan. Sitä he ovat kumartaneet ja sille he ovat uhranneet. Minä näen, että tämä kansa on niskurikansa. Anna minun olla, että vihani leimahtaisi heitä vastaan, hukuttaakseni heidät; mutta sinusta minä teen suuren kansan' "(2 Moos.32:7- 10)

"Mutta Mooses rukoili armoa Herralta, Jumalaltansa, ja sanoi: 'Herra, miksi sinun vihasi syttyy omaa kansaasi vastaan, jonka olet vienyt pois Egyptin maasta suurella voimalla ja väkevällä kädellä? ... Käänny vihasi hehkusta ja kadu sitä turmiota, jonka aioit tuottaa kansallesi. Niin Herra katui sitä turmiota, jonka hän oli uhannut tuottaa kansallensa"'(2 Moos.32:11 -14).

Lukiessaan tätä kohtaa monet uskovat antavat Moosekselle armollisemman leiman kuin Jumalalle. He ajattelevat: "Mooses rukoilee suurta armoa Israelin kansalle, kun taas Jumala on valmis tuhoamaan heidät." Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Mooses saattoi rukoilla sillä tavalla vain, koska hän tunsi Jumalan armollisen sydämen.

Jumalan oikeudenmukaisuus vaati, että kansa olisi tuhoutunut, mutta Mooses tiesi sen pahoittavan hänen mieltään aivan liikaa. Niinpä hän kohotti Jumalan puoleen tämän anomuksen: "Tiedän, että sinun oikeudentuntosi itkee ja näiden uppiniskaisten ihmisten tulisi joutua tuhon omaksi. Tiedän kuitenkin, ettet voi kestää sitä kipua, minkä sen tekeminen tuottaa sinulle. Minä tunnen sinun sydämesi, Jumala ja tiedän, ettet voi tuhota Israelia, koska rakastat sitä."

Raamattu sanoo, että Jumala "katui", mikä tarkoittaa, että hän muutti mielensä Israelin tuomitsemisesta. Hän ei tuhoaisi heitä. Sen sijaan kansa joutuisi kuolemaan erämaassa. Vaikka kansa jatkaisikin Jumalan tuskastuttamista epäuskollaan vielä kolmekymmentä kahdeksan vuotta, Herra silti suojelisi heitä, johtaisi heitä, ruokkisi heidät ja vaatettaisi heitä heidän kuolinpäiväänsä asti.

[rita4]

EI JUOMAVETTÄ
by David Wilkerson | January 16, 2012

"Sitten kaikki israelilaisten seurakunta lähti liikkeelle Siinin erämaasta ja matkusti levähdyspaikasta toiseen Herran käskyn mukaan. Ja he leiriytyivät Refidimiin; siellä ei ollut vettä kansan juoda. ... he napisivat yhä Moosesta vastaan ja sanoivat: "Minkä tähden olet tuonut meidät Egyptistä, antaaksesi meidän ja meidän lastemme ja karjamme kuolla janoon?" Niin Mooses huusi Herraa ja sanoi: "Mitä minä teen tälle kansalle? Ei paljon puutu, että he kivittävät minut"(2 Moos.17:1-4).

Jumala oli johdattanut Israelin koko erämaan kuivimpaan paikkaan. Siinä paikassa sitä koeteltiin, kun ei ollut virtaa, kaivoa ei vesipisaraakaan. Kaikkein hämmästyttävintä oli, että Israelia johdatettiin "levähdyspaikasta toiseen Herran käskyn mukaan" (j.1).

Jumala oli itse antanut kansansa janon lisääntyä: "Mutta kansalla oli siellä jano"(j.3). Vauvat itkivät, lapset ulisivat, isovanhemmat kärsivät kuivasta kurkusta. Vanhemmat katsoivat perheitään ja ajattelivat: "Muutaman päivän kuluttua olemme kaikki kuolleita." Niin he kääntyivät vihaisina Moosesta vastaan ja huusivat: "Anna meille vettä juodaksemme!" He edelleen riippuivat ihmisen taidosta, lihallisesti!

Tahdon pysähtyä tässä kohdin näyttääkseni jotakin. Ensinnäkin, Jumala vei Israelin Migdoliin meren rannalla koetellakseen heitä. He eivät jaksaneet luottaa häneen. Seuraavaksi hän vie heidät Maaraan, jossa hän oli suunnitellut pelastaa heidät toisella tavalla. Taaskaan he eivät kestäneet koetusta. Nyt hän oli tuonut heidät Refidimiin koetellakseen heitä lisää.

Huomaatko kaavan? Jos et opi luottamaan Herraan pienellä, lapsen uskolla, kun uskoasi koetellaan, hän vie sinut aina edelleen toiseen koetuspaikkaan.

Israel oli taas sellaisessa paikassa. Heillä oli kuuma, jano ja he olivat vihaisia. Jumalalla oli kuitenkin suunnitelma heidän varalleen! Hän ei aikonut antaa heidän kuolla. Hän oli jo valinnut etukäteen paikan, jonne johdattaisi heidät: Hoorebin vuoren. Siellä oli vesivarastot, jotka hän oli säilönyt sinne paljon aikaisemmin. Siitä riittäisi heille juotavaa, ei vain päiväksi, viikoksi tai kuukaudeksi vaan kokonaista kolmeksikymmeneksikahdeksaksi vuodeksi.

Jumala vain odotti Israelin vastaavan hänelle luottamuksella. Hän sanoi: "Olen johdattanut teidät kaikenlaisten vaikeuksien läpi, mutta te ette ottaneet opiksenne. Milloin alatte luottaa minuun? Kuinka monta ongelmaa minun täytyy sallia kohdata teitä, ennen kuin alatte luottaa?

Rakastava Taivaallinen Isämme ei antaisi lastensa kulkea kuivaan erämaahan kuolemaan janoon, varsinkaan, kun hänellä oli aivan lähellä vettä heitä varten, kalliossa. Jumalalla on aina suunnitelma omaan kansaansa varten. Hänellä on suunnitelma sinua varten juuri tällä hetkellä, päästää sinut tämän hetken ongelmastasi.

[rita4]

PYHÄN HENGEN KASVOJEN KOHOTUS
by David Wilkerson | January 9, 2012

Daavid julisti rohkeasti: "Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani (Ps.42:11). Hän toistaa saman väitteen Ps.43:5:ssä. Alkukielisessä heprean lauseessa sanotaan: "Jumala on kasvojeni pelastus!"

Tässä Daavid ilmaisi jotakin hyvin tärkeätä. Kasvosihan ovat kuin ilmoitustaulu, jotka mainostavat sydämesi liikkeitä. Sisimpäsi ilo tai sekavuus näkyy ulkomuodossasi. Tarkoitan tässä kasvojen ilmeitä, kehonkieltä, äänenväriä.

Jos esimerkiksi oma mieleni on meidän seurakuntamme huolten raskauttama: julistus, talous, ihmissuhteet, silloin olen myrtynyt. Näytän varautuneelta. Otsani on rypyssä. Jotkut väittävät minun vaikuttavan surulliselta.

Eräänä päivänä kuljin 52. katua syventyneenä seurakunnan asioihin ja ilmeisesti myrtyneenä. Tulin erään huumetalon luokse. Nainen istui portaiden yläpäässä ja hymyili suu korvissa. Hän oli selvästi aineissa. Hän katseli minua ja lähempänä ollessani puhutteli minua: "Hei, ei sinulla voi olla noin vaikeata".

Olin äimän käkenä! Ajattelin: "Tässä me olemme: huumeissa oleva nainen ja minä, Jumalan ihminen. Hän hymyilee ja näyttää hyvältä, ja minä taas olen myrtynyt, kuin toivoni menettänyt." Mikä moite se olikaan minulle!

Kiitän Jumalaa hänen suuresta pelastuksestaan, sielun, hengen ja ruumiin lunastamisesta. Kuinkahan monella meistä on pelastetut kasvot! Me tarvitsemme Pyhän Hengen kasvojen kohotusta, koska ne antavat maailmalle väärän kuvan sanomastamme.

Päihdekotiimme tuli eräänä päivänä nuori nainen, jolla oli synnin syvälle uurtamat rypyt kasvoissaan. Hänen ulkomuotonsa oli erittäin kova. Kun hän pari viikkoa myöhemmin tuli uskoon, ei kukaan ollut uskoa silmiään. Niin suuri oli muutos hänen ulkomuodossaan, etten minäkään ollut tunnistaa häntä.

Mistä tulee sellainen ulkomuodon muutos? "Ihmisen viisaus kirkastaa hänen kasvonsa, ja hänen kasvojensa kovuus muuttuu" (Saarn.8:1).

Tämän lauseen "viisaus" tarkoittaa Jeesusta Kristusta. Kun Jeesus tulee sydämeesi, välitön muutos näkyy kasvoillasi. Se vaikuttaa kävelyysi, puheeseesi, jopa äänesi väriin.

[rita4]

VAELLA HÄNEN KANSSAAN
by David Wilkerson | June 4, 2014

”Uskon kautta otettiin Eenok pois”(Hebr.11:5).

Tämä uskomaton totuus menee melkein yli meidän ymmärryksemme. Hanokin koko usko oli keskittynyt sydämen ainoaan suureen haluun: olla Herran kanssa. Hanok ei enää sietänyt verhon takana seisomista. Hän halusi vain nähdä Herran. Siksi Jumala vastasi hänen uskoonsa ottamalla hänet pois.

Veli Hanokilla ei ollut Raamattua, ei virsikirjaa, ei opettajaa, ei Pyhää Henkeä asumassa hänen sisimmässään, ei kahtia haljennutta esirippua, jotta hän olisi päässyt Kaikkein Pyhimpään. Hän vain tunsi Jumalan!

”Sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät”Hebr.11:6). Mistä tiedämme Hanokin uskoneen, että Jumala palkitsee hänet? Siitä, että vain usko on otollinen Jumalalle, ja me tiedämme, että Hanok oli hänelle otollinen! Jumala on palkitsija, joka maksaa hyvin uskollisuudesta. Kuinka Herra palkitsee uskollisensa?

Kolme tärkeätä palkkiota saadaan uskomalla Jumalaan ja vaeltamalla hänen kanssaan uskossa:

1.Ensimmäinen palkkio on, että Jumala hallitsee elämäämme. Henkilö, joka kieltää Herran, sinkoutuu pian hänen hallinnastaan, kun paholainen tulee sisään ja saa yliotteen. Jospa hän voisi rakastua Jeesukseen, vaeltaa ja puhua hänen kanssaan. Jumala näyttäisi pian tälle henkilölle, että saatanalla ei ole oikeasti hallintaa hänestä. Silloin hän päästäisi Kristuksen taas hallitsemaan.

2.Toinen palkkio, joka tulee uskosta, on ”puhdas valo”. Kun me vaellamme Herran kanssa, meille annetaan palkkioksi valo, ohjaus, tiedostaminen, ilmestys. Kaikkea tätä erityistä ”tietämistä”, jonka Jumala antaa meille.

3.Kolmas palkkio, joka tulee uskon vaelluksesta, on varjelus kaikista vihollisistamme.
”Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on oleva tehoton”(Jes.54:17). Heprean kielessä tämä jae olisi käännetty: ”Ei mikään suunnitelma, mikään tuhoase, mikään paholaisen sotajoukko voi kaataa sinua tai panna sinua maahan, vaan se itse tuhoutuu.”

[rita4]

KEVÄTSADE
by David Wilkerson | November 30, 2011

"Mutta sinä päivänä minä tahdon hävittää kaikki pakanakansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan. Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niin kuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niin kuin murehditaan katkerasti esikoista" (Sak.12:9- 10).

Tämä Sakarjan profetia kertoo erityisestä Pyhän Hengen vuodatuksesta, joka tapahtuu viimeisinä päivinä. Samantyyppinen vuodatus on kuvattu Joelin toisessa kirjassa, jonka uskon kuvaavan Helluntaita. Lause kuuluu seuraavasti: "Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni"(Joel 2:28- 29).

Juuri näin kävi Helluntaina! Pyhä Henki tuli Jerusalemissa Ylä- saliin tulvana ja profetian Henkenä.

Tästä suuresta Hengen vuodatuksesta on tullut satoja vuosia jatkuva Pyhän Hengen tasainen kastelu. Melkein kahden tuhannen vuoden ajan Jumala on vuodattanut Henkeään kuuroina kansansa ylle, päivittäin kastellen seurakuntaansa ja suojellen sitä. Jesaja viittaa siihen: "Sinä päivänä sanotaan: 'On viinitarha, tulisen viinin tarha; laulakaa siitä: 'Minä, Herra, olen sen vartija, minä kastelen sitä hetkestä hetkeen; minä vartioitsen sitä öin ja päivin, ettei sitä mikään vahingoita'" (Jes.27:2-3).

Näitä kahta Hengen vuodatusta verrataan ensimmäiseen, syys- ja viimeiseen, kevätsateeseen: "Ja jos nyt tottelette minun käskyjäni, jotka minä tänä päivänä teille annan, niin että rakastatte Herraa, teidän Jumalaanne, ja palvelette häntä kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne, niin minä annan teidän maallenne sateen ajallansa, syyssateen ja kevätsateen, ja sinä saat korjata viljasi ja viinisi ja öljysi"(5 Moos.11:13 -14).

Israelin kylvö- ja elonkorjuuajat olivat täysin vastakkaiset meidän aikoihimme nähden. Ensimmäiset sateet, jotka pehmittivät maan, tulivat lokakuusta joulukuun loppuun, juuri ennen kylvökauden alkua. Viimeiset sateet kypsyttivät sadon ja lankesivat maahan maaliskuusta huhtikuun loppuun, juuri ennen sadonkorjuun alkua.

On tärkeää huomata, että nämä kaksi sadetta liittyivät sadonkorjuuseen. Hengen työ on aina keskittynyt korjaamaan sielujen satoa!