David Wilkersonin kirjoituksia

[rita4]

PELON POISTAMINEN
by David Wilkerson | March 16, 2012

"Ja katso, käsi kosketti minua... Ja hän sanoi minulle: 'Daniel, sinä otollinen mies, ota vaari niistä sanoista, jotka minä sinulle puhun, ja nouse seisomaan' Ja hänen puhuessansa minulle tämän sanan minä nousin vavisten.. Ja hän sanoi minulle: 'Älä pelkää, Daniel, sillä ensimmäisestä päivästä asti, jona sinä taivutit sydämesi ymmärrykseen ja nöyryyteen Jumalasi edessä, ovat sinun sanasi tulleet kuulluiksi; ja sinun sanojesi tähden minä olen tullut'"(Dan.10:10- 12).

Näytä minulle uskova, joka ei suostu tunnustamaan syntiänsä vaan sanoo: "Minun käteni ovat puhtaat". Väitän, että hän on väärässä hurskaudessa. Sellainen henkilö hymyilee leveästi, vaeltaa vakaasti ja vielä kerskuu sillä, että kaikki on kunnossa. Se vain on ulkonaista! Raamattu tekee aivan selväksi, että se joka rikkomuksensa salaa, ei menesty. Jumala nostaa Henkensä pois hänestä ja hänen katumaton sydämensä on täynnä levottomuutta.

Näytä minulle katuva uskova, joka on herkällä omallatunnolla synnin suhteen, haluaa, että hänet tutkitaan. Hän huudahtaa: "Olen syyllinen, Jumala". Siitä ihmisestä väitän, että hän pian saa vaeltaa ilman pelon häivää. Jumala ojentaa mahtavan kätensä tuon uskovan sydäntä kohti ja poistaa sieltä pelon juuret. Sitten hän saa tuntea Jumalan mittaamattoman suosion ja siunauksen.

Rakas lukija, anna Jumalan tutkia sydämesi. Pyydä Pyhää Henkeä ilmaisemaan kaikki, missä olet sanoin tai teoin murehduttanut hänet. Ajattele ketä hyvänsä, jotka olet parjannut tai josta olet juorunnut, ja tunnusta se synniksi. Mene sen henkilön luo ja pyydä anteeksi.

Kun teet asiat oikein, lupaan, että Jumalan suosio elämässäsi lisääntyy mittaan, jotka et ole koskaan ennen tuntenut. Herra avaa silmäsi, korvasi ja ymmärryksesi ja sinä saat ilmestyksen toisensa perään tulevista asioista: "Ja minä tulin opettamaan sinulle, mitä on tapahtuva sinun kansallesi päivien lopulla; sillä vielä tämäkin näky koskee niitä päiviä." (Dan.10:14)

[rita4]

HÄNEN ÄÄNENSÄ KUULEMINEN JA TUNNISTAMINEN
by David Wilkerson | August 19, 2011

Pietari varoittaa viimeisten päivien uskovia siitä, että Saatana tulee heidän luokseen kovaäänisesti koettaen saada heidät pelkäämään. "Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä"(1 Piet.5:8).

Tarkoitan tätä: Jos Saatana tekeekin äänensä hyvin kuuluvaksi näinä viimeisinä päivinä, näyttäen voimaansa kadotettujen sielujen joukoille, niin kuinka paljon tärkeämpää on Jumalan ihmisten tuntea Isänsä ääni? Luuletko Herran vain istuvan vieressä katsomassa, kuinka Saatana karjuu maailmalle, sanomatta sanaakaan? Ei ikinä! Jesaja sanoi: "Herra antaa kuulla äänensä" (Jes.30:30).

Aatamin ja Eevan ajoista asti Jumala on puhunut ihmisille. "Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä"(1 Moos.3:8). Aatami sanoi: "Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin"(1 Moos.3:10).

Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Uuden Testamentin loppuun asti Jumala antoi kansansa tuntea äänensä. Profeettojen kirjoissa näemme lauseen "Ja Jumala sanoi":kerran toisensa jälkeen. Ihmiset tunsivat ja ymmärsivät Jumalan äänen.

Jeesus vahvisti tätä käsitystä Uudessa Testamentissa, kun hän puhui Hyvästä Paimenesta: "Lampaat kuulevat hänen ääntänsä" ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä(Joh.10:3 - 4).

Aatami meni pakoon Jumalan ääntä, koska tunsi syyllisyyttä ja häpeää syntinsä tähden. Aivan samassa tilanteessa ovat monet Jumalan ihmiset tänä päivänä: piilossa, peläten Jumalan äänen kuulemista!

Jos haluat kuulla Jumalan äänen, sinun pitää olla valmis siihen, että sielusi puhdistetaan. "Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä"(1 Joh.1:9).

[rita4]

JUMALA TAHTOO PUHUA SINULLE!
by David Wilkerson | August 25, 2011

Jumala haluaisi puhua sinulle, kuin olisit aterialla hänen kanssaan. Hän haluaa keskustella sinun kanssasi, sydämeltä sydämelle, mistä hyvänsä asiasta! Raamattu sanoo: "Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee Minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän Minun kanssani" (Ilm.3:20).

Tätä jaetta siteerataan usein, kun puhutaan pelastumattomille. Me puhumme Jeesuksesta, joka seisoo syntisen sydämen ovella ja etsii sisäänpääsyä. Mutta ei, Kristus puhuu uskovalle!

Tekstiyhteys osoittaa, että Kristus puhuu niille, jotka ovat puetut valkeaan vaatteeseen (vanhurskauteen), jotka on ostettu tulessa koetellulla kullalla. Heidän silmänsä on voideltu (he ovat päässeet ymmärrykseen). Heitä rakastetaan, nuhdellaan ja kuritetaan (ks. Ilm.3:15- 19). Nämä ovat parannuksen tehneitä, pyhiä ihmisiä, jotka haluavat kuulla Jumalan äänen!

Kun luin kerran toisensa jälkeen jakeen 20, kaksi sanaa tuntui tulevan minua kohti: "Avaa ovi! Avaa ovi!" Jumalan Henki puhui sydämelleni hyvin selvästi: "David, syy siihen, ettet kuule ääntäni niin kuin haluaisin sinun kuulevan sen, on siinä, ettet ole hengessäsi kokonaan avoinna kuulemaan!"

Ymmärtääkseni tämä ovi kuvaa antautumista, jota monet uskovat eivät ole vielä täysin tehneet. Useimmat uskovat rukoilevat: "Herra, tarvitsen pienen neuvon sanan, muutaman ohjeen muistuttamaan sinun rakkaudestasi. Kerro minulle, teenkö oikein vai väärin. Kulje edelläni ja avaa ovet!"

Jeesus vastaa meille: "Jos et halua minulta muuta kuin johdatusta, voin lähettää luoksesi profeetan. Jos haluat tietää, minne mennä ja mitä tehdä, voin lähettää jonkun ja voit suodattaa kaiken hänen lävitsensä. Älä kuitenkaan hylkää minua!"

Jeesus haluaa läheisyytesi, syvimmät tunteesi, suljetun kammiosi. Hän haluaa istua kanssasi ja jakaa kaiken sydämeltään. Hän haluaa puhua kanssasi kasvoista kasvoihin. Ilmestyskirjan kolmas luku kuvaa tätä ihanasti. Se puhuu rakkaudesta ja läheisyydestä, salaisuuksien jakamisesta ja hellistä äänistä.

Kun Jeesus tulee sisään, hän tuo ruoan ja leivän, toisin sanoen itsensä! Kun ravitset itsesi hänellä, saat täyden tyydytyksen!

[rita4]

MEIDÄN APUMME ON HERRAN NIMI
by David Wilkerson | March 14, 2012

Miten pääset helmasynnin ansasta? Kenelle sinä huudat: "Minä tahdon vapauteni takaisin"?

Kuvittele itsesi lintuna linnustajan ansassa. Pysy paikoillasi. Älä väräytäkään siipiäsi. Älä ponnistele. Siinä on vapautuksesi salaisuus, Ei se niin vaikeata ole:

"Meidän apumme on Herran nimi, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan"(Ps.124:8).

Ihmeellinen lupaus! Pääset vapauteen Jeesuksen nimessä, hänen ihmeellisessä, kirkkautta täynnä olevassa, kaikkivaltiaassa nimessään.

Sinun pitää vain tietää, että hän on sinun puolellasi. Hän ei ole vihainen sinulle siitä, että lankesit ansaan. Hän ei ole sinua vastaan. Ei ikinä! Hän kuulee avunhuutosi, koska varpunenkaan ei putoa maahan hänen tietämättään.

Lintu laulaa itsekseen vapauduttuaan ansasta: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan. Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan"(Ps.91:2-3, 14- 15).

Rakas lukija, lepää varmana siitä, että Jumala vapahtaa sinut. Ei ole väliä sillä, mikä lankeemuksesi, vaikeutesi, ansasi syy on, hän on sinun puolellasi. Seiso vain hiljaa alallasi ja katsele hänen pelastustaan. Vaikka olisit kuinka heikko, voit rukoilla häntä, koska hän lupaa tulla repimään verkon ympäriltäsi.

Hän on tullut päästämään sinut epätoivostasi, katkaisemaan paulan, joka sitoo sinua ja päästämään sinut vapaaksi. "Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta"(Ps.124:7).

[rita4]

PAULA KATKESI
by David Wilkerson | March 13, 2012

"Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois"(Ps.124:7).

Kuvittele pientä lintua, joka on joutunut linnustajan ansaan. Se makaa avuttomana, pieni sydän pamppailee kauhusta, ja siivet pieksävät hurjasti verkkoa vasten, ei apua. Mitä enemmän se ponnistaa, sitä pahemmin se satuttaa itsensä. Pelästyneenä pieni lintu alkaa huutaa ja kirkua, mutta pakoon se ei pääse. Se on kokonaan linnustajan armoilla.

Rakas lukija, tuo pieni lintu olet sinä, synnin verkkoon joutunut. Linnustaja on paholainen. Hän asetti ansansa ja sai sinut kiinni.

Mieti nyt pientä ansaan joutunutta lintua. Miten se pääsisi vapaaksi omin voimin? Jos se yrittää ponnistaa verkon läpi, se vain kietoutuu enemmän siihen. Se saattaa jopa satuttaa siipensä tai kuolla verenvuotoon. Se ei voi pelastaa itse itseänsä.

Eikö tämä ole kuva meistä, kun joudumme synnin verkkoon? Teemme Jumalalle jos jonkinlaisia lupauksia. Ponnistelemme ja rukoilemme, yritämme päästä irti kahleestamme. Olemme menettäneet vapautemme ja olemme loukussa!

Ajattelepa uudelleen pientä, ansaan joutunutta lintua. Sinä iltana linnustaja menee nukkumaan uneksien tästä erityisestä pienestä linnusta, jota hän on jahdannut. Hän saa tuskin unta silmäänsä ja on intoa täynnä mennä seuraavana päivänä ulos ja kokea ansansa.

Kun linnustaja lähestyy ansaansa, hän näkee, että siihen on tullut saalis, ja hän innostuu. Hän odottaa näkevänsä surkean, verta vuotavan, pelokkaan, puolikuolleen pienen linnun verkossaan. Pettymys on suuri, kun hän näkee, että verkko on repeytynyt, rikki. Lintu on lentänyt tiehensä!

Löydämme pienen linnun pesästään korkealla puunoksan hangassa Jumalan vuorella. Se on vapaa ja sen haavat ovat jo parantumassa, koska Herra tuli ja avasi verkon.

Tuo pieni lintu sanoo itselleen: "Jos Herra ei olisi tullut apuun, jos hän ei olisi rientänyt luokseni, minut olisi nielty ja joutunut vatsan täytteeksi. Jumalapa rikkoi ansan ja päästi minut paulasta!"

Paula katkesi ja me pääsimme vapaaksi!

[rita4]

TAHATTOMAT HARHAILUT
by David Wilkerson | March 9, 2012

Meidän ajatuksillamme on luonnollinen taipumus vaellella ja ajelehtia. Joskus emme pysty nukkumaankaan, kun emme saa suljetuksi ajatuksien tulvaa, joka ajautuu mieleemme. Nimitän tätä "tahattomaksi harhailuksi".

Istuessasi vähän aikaa sitten kirkossa, mieleeni tulvi erilaisia ajatuksia, työstämme, seuraavasta saarnastani, seurakunnan taloudesta, lisätilan tarpeesta. Tietenkin ne kaikki ovat tärkeitä asioita, mutta harhailin täysin omissa mietteissäni, vaikka olin jumalanpalveluksessa. Piti pinnistää voimat saadakseni ajatukseni hallintaan.

Kun Jumala keskusteli ja teki liiton Aabrahamin kanssa, tämä tappoi viis eläintä ja asetti ne uhriksi. Raamattu sanoo: "Niin laskeutui petolintuja ruumiiden päälle, mutta Abram karkoitti ne pois"(1 Moos.15:11).

Näin juuri tapahtuu meille jumalanpalveluksen aikana. Ajatukset lentävät päällemme kuin harmilliset linnut. Ne aiheuttavat häiriötä läheisyyteemme Herran kanssa, yrittävät niellä meidän uhrimme. Aabrahamin tavoin meidän tulee ajaa ne pois.

Joka kerta, kun sulkeudun yksinäisyyteen rukoilemaan, alkavat kymmenen minuutin sisällä ajatukseni kulkea eri suuntiin. Kuulen suuni ylistävän Herraa, mutta mieleni on täysin jossain muussa. Jos yritän taistella ajatusten tulvaa vastaan, niitä ilmaantuu lisää. Liha taistelee jatkuvasti henkeä vastaan, haluten meidän huomiomme.

Sama tapahtuu minulle Herran huoneessa. Voin ylistää häntä, täynnä rakkautta Jeesusta kohtaan, kun yhtäkkiä mieleni alkaa ajaa takaa ihan muita asioita. Vaeltavat ajatuksemme eivät aina ole paholaisen aiheuttamia. Joskus ne vain kasautuvat meihin, ajatukset työstä, perheestä, ongelmista, vaikeuksista. Ne täytyy saada hallintaan, koska olemme sodassa.

Liha yrittää häiritä ylistystämme tai rukoushetkeämme. Meitä käsketään vastustaa lihaamme. Meidän pitää kohdistaa katseemme jälleen Jeesukseen. Jos pidämme mielemme keskittyneenä Jumalaan, hänen tulensa lankeaa pyhän uhrimme päälle.

[rita4]

YHTEYS
by David Wilkerson | February 27, 2012

Kun Jeesus pesi opetuslasten jalat, hän opetti syvällisesti, miten Kristuksen ruumiin yhteys saavutetaan.

Kun Jeesus lähestyi Pietaria pestäkseen hänen jalkansa, Pietari vetäytyi taaksepäin ja kysyi ihmeissään: "Herra, sinäkö peset minun jalkani? Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani!" (ks. Joh.13:6) Jeesus vastasi: "Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani"(jae 8). Jeesus sanoi oikeastaan: "Pietari, jos pesen sinun jalkasi, meillä on perusta arvokkaalle toveruudelle, todelliselle yhteydelle".

Kun Jeesus oli pessyt opetuslasten jalat, hän kysyi heiltä: "Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt?"Jos he olisivat käsittäneet äskeisen tapahtuman hengellisen merkityksen, heidän syntiensä tahrojen ja syyllisyyden poistamisen, se olisi vaikuttanut heissä syvää kiitollisuutta.

Mitä Jeesus teki sinulle, kun hän puhdisti sinut? Hän pyyhki pois kaiken syyllisyytesi ja teki sinusta puhtaan ja ehjän. Hän laittoi ilon sieluusi ja täytti sinut sellaisella rakkaudella häntä kohtaan, että olisit voinut seurata häntä minne hyvänsä ja tehdä mitä hyvänsä hänelle.

Rakas lukija, siinä on yhteyden salaisuus. Puet yllesi armon pyyhkeen, rohkaiset tuskaista ja langennutta veljeäsi halaamalla häntä kivuista huolimatta. Kun peset jonkun henkilön jalat, rakennat lujan perustan todelliselle yhteydelle ja hienolle toveruudelle. Teistä tulee yhtä yhteisen kokemuksenne takia.

Tämä sanoma on yhtä lailla minulle kuin kenelle muulle hyvänsä. Vasta äskettäin ymmärsin täysin, mistä jalkojen pesemisessä on kyse. Jumalan armon avulla puen ylleni armon pyyheliinan toisten kanssa. Sitten etsin niitä kivuissa olevia, joiden jalat tarvitsevat pesua.

Jeesus sanoi: "Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat-- Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette"(Joh.13: 14,17).

Nyt kun "tämän tiedämme", niin kuin Jeesus sanoi, voimme tehdä sen. Kysyn sinulta: Haluatko ja oletko valmis pukemaan pyyhkeen päällesi rakkaudessa?

[rita4]

JEESUKSELLE ANTAUTUNEENA
by David Wilkerson | February 23, 2012

Kerron sinulle nyt "työmatkalaisten ja maanalaisten käytävissä viipyvien antautuneesta elämästä". Se on kiireisten uskovien yksinkertainen tapa viettää käytännöllistä ja syvästi antautunutta elämää, jossa ei ole mitään kummallista.

Jeesukselle antautuminen tarkoittaa häneen luottamista kaikessa, mitä tarvitsemme niin ruumiin, sielun kuin hengenkin puolesta. Se tarkoittaa, ettemme enää hae näihin tarpeisiimme apua toisilta ihmisiltä tai toisista lähteistä. Monet yksinelävät ihmiset sanovat: "Olen kyllästynyt olemaan yksinäinen. Minä haluan puolison. Jospa Jumala antaisi minulle jonkun!"

Ei puoliso voi auttaa tällaisessa hädässä. Itse asiassa puoliso saattaa tehdä sinut kaksi kertaa onnettomammaksi, koska sinulla olisi oman päänsärkysi lisäksi vielä sen toisenkin kivut! Vaivut yhä syvemmälle epätoivoon niin kauan, kuin Jeesus ei ole elämäsi keskipiste, joka yksin antaa sinulle tyydytyksen.

Jossakin vaiheessa Jeesus halusi todistaa opetuslapsilleen, että hän hallitsi tilanteen kuin tilanteen. Niin hän kutsui Pietarin astumaan veneestä ja kävelemään vettä pitkin häntä kohti. Pietari totteli. Niin kauan kuin hänen katseensa oli kiinnittynyt Jeesukseen, hän oli kaiken yläpuolella, todella kävelemässä vettä pitkin. Kun opetuslapsi sitten alkoi katsella ympärilleen, hän alkoi vaipua (ks. Matt.14:28 -31).

Tämä opetus on aivan alkeita. Silti kysyt: Mitä teet, kun sinulle tulee vaipumisen tunne? Kutsutko ystävän apuun vai pidätkö silmäsi kiinnitettyinä Jeesukseen ja huudat: "Herra, pelasta minut"?

Kristuksen morsian on niiden kaltainen, jotka ovat lakanneet etsimästä apua, lohdutusta tai tyydytystä mistään tässä maailmassa. He ovat oppineet riippumaan täydellisesti siinä yhdessä, jota he rakastavat. Hän tyydyttää heidän nälkänsä ja janonsa.

Vaellatko sinä tällä tavalla Jeesuksen kanssa? Kehotan sinua pitämään silmäsi kiinnitettyinä Ylkääsi. Odota hänen paluutaan millä hetkellä hyvänsä äläkä etsi ketään tai mitään muuta täyttämään sinun tarpeitasi.

[rita4]

SOTA ON HERRAN
by David Wilkerson | February 10, 2012

On aivan sama, millaisessa hädässä olet, et yksinkertaisesti selviä siitä omin avuin.

Ymmärtääksemme, miten Jumala päästää meidät nöyryytyksestä, meidän on tutkittava, miten hän vapautti Israelin heidän orjuudestaan. Raamattu sanoo: "Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille"(1 Kor.10:11).

Kaikki, mitä Israelille tapahtui: orjuus, koetukset ja vapautus Egyptistä, ovat todistuksia ja esimerkkejä meille tänään.

Herra sanoi Moosekselle: "Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huutonsa sortajainsa tähden; niin, minä tiedän heidän tuskansa. Sen tähden minä olen astunut alas vapauttamaan heidät ...(2 Moos.3:7-8).

Jumalan sana sanoo tässä selvästi: "Minä tiedän heidän tuskansa". Rakas lukijani, jos tämä ei lohduta sinua omassa tuskassasi, ei sitten mikään. Herrahan sanoo: "Minä tiedän, mitä joudut käymään läpi, mutta taistelu ei ole sinun. Paholainen on liian kova pala sinulle. Siksi olen tullut alas vapauttamaan sinut."

"Minä olen Herra, ja minä vien teidät pois egyptiläisten sorron alta ja vapautan teidät orjuudesta ja pelastan teidät ojennetulla käsivarrella ja suurilla rangaistustuomioilla. Niin minä otan teidät kansakseni ja olen teidän Jumalanne; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka vien teidät pois egyptiläisten sorron alta. Ja minä johdatan teidät siihen maahan, jonka minä olen kättä kohottaen luvannut antaa"(2 Moos. 6:6-8).

Koeta vain vapauttaa itsesi, unelmoi, laskelmoi ja käytä vääriä keinoja, lopulta kuitenkin Jumala sanoo: "Minä sen teen".

Kun Daavid meni jättiläistä vastaan, hän sanoi: "Ja koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoa miekan eikä keihään voimalla; sillä sota on Herran" (1 Sam.17:47).

Daavid ei ottanut asioita omiin käsiinsä ja sanonut: "Minä rohkaisen itseni ja teen sen omin voimin." Ei!

Hän tiesi, että taistelu oli Herran.

[rita4]

HÄIVÄHDYS JUMALAN TUSKAA
by David Wilkerson | February 2, 2012

"Silloin Herra sanoi Moosekselle: 'Mene, astu alas, sillä sinun kansasi, jonka johdatit Egyptin maasta, on turmion tehnyt. He tekivät itselleen valetun vasikan. Sitä he ovat kumartaneet ja sille he ovat uhranneet. Minä näen, että tämä kansa on niskurikansa. Anna minun olla, että vihani leimahtaisi heitä vastaan, hukuttaakseni heidät; mutta sinusta minä teen suuren kansan' "(2 Moos.32:7- 10)

"Mutta Mooses rukoili armoa Herralta, Jumalaltansa, ja sanoi: 'Herra, miksi sinun vihasi syttyy omaa kansaasi vastaan, jonka olet vienyt pois Egyptin maasta suurella voimalla ja väkevällä kädellä? ... Käänny vihasi hehkusta ja kadu sitä turmiota, jonka aioit tuottaa kansallesi. Niin Herra katui sitä turmiota, jonka hän oli uhannut tuottaa kansallensa"'(2 Moos.32:11 -14).

Lukiessaan tätä kohtaa monet uskovat antavat Moosekselle armollisemman leiman kuin Jumalalle. He ajattelevat: "Mooses rukoilee suurta armoa Israelin kansalle, kun taas Jumala on valmis tuhoamaan heidät." Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Mooses saattoi rukoilla sillä tavalla vain, koska hän tunsi Jumalan armollisen sydämen.

Jumalan oikeudenmukaisuus vaati, että kansa olisi tuhoutunut, mutta Mooses tiesi sen pahoittavan hänen mieltään aivan liikaa. Niinpä hän kohotti Jumalan puoleen tämän anomuksen: "Tiedän, että sinun oikeudentuntosi itkee ja näiden uppiniskaisten ihmisten tulisi joutua tuhon omaksi. Tiedän kuitenkin, ettet voi kestää sitä kipua, minkä sen tekeminen tuottaa sinulle. Minä tunnen sinun sydämesi, Jumala ja tiedän, ettet voi tuhota Israelia, koska rakastat sitä."

Raamattu sanoo, että Jumala "katui", mikä tarkoittaa, että hän muutti mielensä Israelin tuomitsemisesta. Hän ei tuhoaisi heitä. Sen sijaan kansa joutuisi kuolemaan erämaassa. Vaikka kansa jatkaisikin Jumalan tuskastuttamista epäuskollaan vielä kolmekymmentä kahdeksan vuotta, Herra silti suojelisi heitä, johtaisi heitä, ruokkisi heidät ja vaatettaisi heitä heidän kuolinpäiväänsä asti.