David Wilkersonin kirjoituksia

[rita4]

PYSÄHDY KUUNTELEMAAN
by David Wilkerson | April 26, 2013

Ihmettelen usein, väsyykö Herra siitä, että hänen lapsensa tulevat hänen läsnäoloonsa, eikä koskaan lakkaa kuuntelemasta heitä. Mikään ei ole tyhjempää ja epätyydyttävämpää kuin yhdensuuntainen keskustelu. Yritä kuunnella jotakuta muutama tunti saamatta yhtään sanaa väliin. Se panee sinut tuntemaan yksinäisyyttä. Henkilö, joka sai ”laskettua kuorman omalta sydämeltään” menee pois tuntien olonsa paremmaksi, mutta kuuntelijaparka jää saamatta tyydytystä.

Kuinka usein me jätämme Herran yksin salaiseen kammioomme, yksinäiseksi ja vaille tyydytystä? Me kiirehdimme hänen läsnäoloonsa sanoen: ”Ylistys sinulle, Jeesus! Rakastan sinua, Herra! Tässä olisi minun ostoslistani ja paranemiskorttini. Aamen! Kuinka monta kertaa hän on ollut valmis ja innokas avaamaan omaa sydäntään, kun ihme ja kumma, ketään ei ollutkaan paikalla?

Jos rukoilemme tunnin, me puhumme tunnin. Jos rukoilemme tuntikausia, me puhumme tuntikausia. Jos rukoilemme koko yön, puhumme koko yön: miljoonia ääniä puhumassa ja ylistämässä! Kaiken julistustyöni ajan olen yrittänyt saada ihmisiä rukoilemaan. Nyt näen, ettei vika olekaan siinä. On ongelmallista jättää Vapahtaja yksin salaiseen kammioon, vaille tyydytystä siitä, että olisi voinut sanoa sanan meille.

Olemme lähteneet salaisesta kammiostamme sitten, kun olemme kertoneet kaiken meitä painavan taakan. Me kerroimme hänen toiveistamme, unelmistamme, haluistamme. Me lähdimme tuosta pyhästä rukouksen paikasta tyytyväisinä. Herramme vain jäi odottamaan intoa täynnä saadakseen jakaa sydäntään yhteydessä meihin. Uskon, että Herramme sanoo: ”Kyllä, kyllä, kiitos ylistyksestäsi. Otan sen vastaan. Olen niin iloinen, kun otit aikaa sulkeutuaksesi minun kanssani kahdenkeskeiseen oloon. Olen kuullut pyyntösi, ja Isä on antava sinulle, mitä haluat sydämessäsi. Odota kuitenkin! Älä lähde aivan vielä. Minulla on muutamia asioita, joita haluaisin jakaa sinulle. Sydämeni on halkeamaisillaan halusta kertoa niitä sinulle. Olen pullottanut kaikki kyyneleesi, olen lohduttanut huolekasta mieltäsi. Nyt on minun vuoroni puhua! Anna minun kertoa sinulle, mitä minulla on sydämelläni”.

Herramme Jeesus haluaa puhua. Hän tahtoo kertoa meille, mikä särkee hänen sydäntään meidän sukukunnassamme. Hän haluaa puhua jokaiselle lapselleen suunnitelmastaan niitä varten, jotka uskovat häneen. Hän haluaa näyttää ihania totuuksia. Hän haluaa antaa meille johdatusta ja auttaa meitä kasvattamaan lapsiamme, ratkaisuja ongelmiimme, uusia työntekijöitä ja toimintoja, jotka voivat pelastaa kadotettuja. Hän haluaa puhua erityisiä sanoja työpaikastamme, urastamme, kodistamme, elämänkumppanistamme, totuutta taivaasta, helvetistä ja tulevista kauheuksista. Ennen kaikkea hän haluaa puhua meille siitä, kuinka hän rakastaa meitä ja välittää omistaan.

”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani”(Ilm.3:20).

[rita4]

KURITTOMAT USKOVAT
by David Wilkerson | April 30, 2013

”Kun Mooses näki, että kansa oli kurittomuuden vallassa, koska Aaron oli päästänyt heidät kurittomuuden valtaan, vahingoniloksi heidän vihollisillensa”(2 Moos.32:25). (suom. huom. englanninkielisessä Raamatussa käytetään sanaa ”alaston”). Alkukielen heprean sanana käytetty para merkitsee ”irrottaa, paljastaa, hyljätä kaikki estot”. Se merkitsee myös ”uutta alkua”. Israelilaiset sanoivat: ”Mikään ei ole niin kuin pitäisi. Me olemme väsyneitä taisteluun, väsyneitä odottamaan Jumalaa. Nyt aiomme nauttia olostamme. Pois kaikki vanha meno! Me haluamme uutta vapautta, uuden alun ja me haluamme sen nyt!”

Raamatussa alastomuus merkitsee myös sitä, ettei ole kilpeä taistelussa. Kaikki miehet ilman kilpeään olivat kuin alastomia. Yllämainitut israelilaiset olivat kirjaimellisesti alastomia, he olivat riisuneet vaatteet yltään ja olivat tanssimassa kultaisen vasikan edessä. Heillä ei ollut enää haarniskaakaan yllään.

Voitko kuvitella, miltä he näyttivät vihollistensa, amalekilaisten edessä, jotka katselivat heidän menoaan ympäröiviltä vuorilta? Amalekilaiset vapisivat aiemmin israelilaisten näkemisestäkin. Jumala oli pannut heidän sydämeensä pelon omaa kansaansa kohtaan. Nyt he näkivät Israelin ottavan päältään haarniskansa ja riisuvan pois vaatteensa. Amalekilaiset pilkkasivat ja nauroivat heitä: ”Katsokaa, he ovat aivan kuin me! He haluavat nautintoa ja huveja ja käyttäytyvät aivan kuin mekin. Mitä pyhyyttä tämä on? Ei, vaan teeskentelyä!”

Yhdessä alastomuuden hetkessä israelilaiset pienensivät Jumalansa jumalattomien silmien edessä. He tekivät Herrasta sydämettömän, julman, välinpitämättömän, avuttoman. He tarhasivat hänen kunniansa, hänen mahtinsa, hänen kaikkivaltiutensa. He eivät olleet enää esimerkkinä maailmalle.

Näin juuri mekin teemme, kun riisumme yltämme uskon vaipan ja lakkaamme luottamasta Jumalaan. Jos uskovalla ei ole lapsenomaista luottamusta Jumalaan, hän seisoo alastomana maailman edessä, alttiina kaikelle epäilylle, pelolle ja epäuskolle!

[rita4]

KUKA SEISOO HERRAN RINNALLA?
by David Wilkerson | May 1, 2013

”Mooses seisahtui leirin portille ja huusi: "Joka on Herran oma, se tulkoon minun luokseni". Silloin kokoontuivat hänen luoksensa kaikki leeviläiset”(2 Moos.32:26).

Miten Jumala voisi rusentaa Israelin korruption? Kenet hän valitsisi työvälineekseen pahana aikana? Tulisivatko enkelit alas ja suorittaisivat oikeudenmukaisen tuomion? Aaron ja hänen poikansa olivat jo korruptoituneet. Kenet siis Jumala nostaisi säteilemään hänen sotaväkensä pyhyyttä?

Kaikista ihmisistä hän valitsi Leevin pojat, murhaajan pojat. Hänhän veljensä Simeonin kanssa aiheutti Jaakobin perheelle suuren häpeän pakanoiden silmien edessä. Simeon ja Leevi ottivat miekkansa ja löivät kuoliaaksi Siikemin sisarensa Diinan raiskaamisesta. He surmasivat myös tämän isän, Hamorin ja ottivat heidän lampaansa, härkänsä ja aasinsa, heidän rikkautensa ja vaimonsa ja lapsensa.

Voi, sitä Jumalan armon äärettömyyttä, kun hän valitsee työvälineekseen arvottoman, kaikista heikoimman. ”Silloin kokoontuivat hänen luoksensa kaikki leeviläiset. …Niin leeviläiset tekivät Mooseksen käskyn mukaan”(2 Moos.32:26, 28).

Ehkä heidän sisimmässään oli jotakin, joka sanoi: ”Me emme petä Jumalaamme, niin kuin isämme tekivät! Me emme saata Jumalamme nimeä häpeään. Me astumme esiin ja seisomme Herran puolella!”

Mooses oli luvannut heille: "Koska te nyt olette olleet omia poikianne ja veljiänne vastaan, niin vihkiytykää tänä päivänä Herran palvelukseen, että hän tänä päivänä antaisi siunauksen teille"(2 Moos.32:29). Jumala tosiaankin palkitsi heidät papillisella nimityksellä ”leeviläiset”, joille annettiin tehtäväksi palvella Jumalan huoneessa.

Jos olemme Herran puolella, otamme miekkamme ja käytämme sitä taistelussa epäuskon voimia vastaan, pannen pois kaiken epäilyksen ja pelon. Se merkitsee uskollisuutta Jumalaa ja hänen sanaansa kohtaan, välittämättä siitä, mitä ihmiset sanovat. Silloin ei katsota, kuinka uskollisia ystävämme, kuinka maailmallisia rakkaimpamme ovat. Meidän täytyy astua esiin ja julistaa: ”Minä olen Herran puolella! Minä lähden torjumaan kaikkia meidän Jumalamme kaikkivaltiutta ja uskollisuutta vastaan tehtyjä hyökkäyksiä!”

[rita4]

HERRA VALITSEE EDELLEEN HEIKKOJA
by David Wilkerson | May 2, 2013

”Sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään”
(1 Kor.1:27).

Jumala valitsee edelleen heikkoja näyttääkseen voimansa. Oletko koskaan ollut murheissasi oman heikkoutesi takia? Oletko kokenut olevasi Jumalalle vähäpätöinen, surkea ja tarpeeton? Oletko katsonut toisia, jotka näyttävät niin vahvoilta ja täydellisiltä, ja ajatellut olevasi liian syntinen, liian tylsä Jumalan käyttöön? Jumala ei etsi hengellisiä jättiläisiä, vaan pikemminkin tavallisia pyhiä, joilla on lapsenomainen usko ja jotka ovat menettäneet luottamuksensa lihan käsivarteen.

Jumala yllättää vahvat ja viisaat voitelemalla työkaluikseen niitä, joita pidetään heikkoina ja hölmöinä. Herra ohittaa ne, jotka nojaavat lihan käsivarteen, jotka luottavat omiin kykyihinsä, tietoonsa, taustaansa, perheen maineeseen. Sen sijaan hän nostaa esiin ne, joilla on särkynyt sydän, jotka ovat heikkoja ja surkeita. Hän vuodattaa heidän ylleen ylistyksen hengen ja rakkauden kasteen. Hän näyttää heille suuruutensa, uskollisuutensa, liittonsa ja heistä tulee väkeviä Herrassa ja hänen valtansa voimassa.

Onko sinussa henki, jotka haastaa sinua uusiin ja korkeampiin paikkoihin Herrassa? Onko sinun sisälläsi palo Jumalan puoleen? Koetko vetoa uudistumiseen uskossa ja luottamuksessa Jumalaan? Ole kiitollinen! Se on Herran Jeesuksen Kristuksen kutsu!

Hän lupaa meille suuria ja ihania asioita: ”Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat pelkääväisillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä! Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten salavehkeiltä; sinä kätket heidät turvaan kielten riidalta”(Ps.31:19- 20).

”Niin kuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat". Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin”
(1 Kor.2:9- 10).

[rita4]

HÄN EI UHANNUT
by David Wilkerson | May 3, 2013

Tässä on Kristuksen kärsimykseen yhdistetty ihmeellinen totuus: “Joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut”(1 Piet.2:23).

Mikä ihmeellinen lause: ”Kun hän kärsi, hän ei uhannut.” Hän ei koskaan puolustautunut niitä vastaan, jotka kohtelivat häntä väärin. Hän ei rankaissut ketään eikä kostanut kenellekään.

Me olemme erilaisia! Me uhkaamme, kun kärsimys käy sietämättömäksi. Me puolustaudumme, suojelemme oikeuksiamme ja mainettamme. Pahinta kaikesta, me uhkaamme Jumalaa. Se on aika paha juttu, eikä useimmat meistä edes huomaa tekevänsä niin. Kun rukouksiimme ei tule vastausta, kun vaikeudet ja odottamattomat tapahtumat kohtaavat elämäämme, kun Herra näyttää hyljänneen meidät ja meistä tulee yksinäisiä ja kivun kalvamia, me peräydymme Jumalan luota. Me laiskistumme rukoilemisessa ja Raamatun lukemisessa. Silti rakastamme häntä, mutta annamme intomme laskea. Me alamme ajelehtia ja uskomme tylsistyy, passivoituu. Näillä tavoin juuri uhkaamme Herraa.

Joka kerta, kun peräydymme etsimästä Herraa kaikesta sydämestämme, me uhkaamme häntä. Se on inhottava tapa sanoa: ”Herra, minä tein parhaani, mutta sinä hylkäät minut”.

Jumalalla on loputtomasti kärsivällisyyttä niitä kohtaan, joilla on kipuja. Hän odottaa rakastaen, kunnes palaamme hänen hellään hoitoonsa. Jumalan uskollisuuden uhkaamisesta voi kuitenkin tulla elämäntapa, jos emme suostu heräämään ja uudistumaan uskossamme ja toivossamme häneen. Jotkut meistä pettyvät niin, että he antavat himoilleen ja haluilleen vallan. He tyydyttävät halujaan, koska taistelu näyttää niin toivottomalta. Sillä tavoin he sanovat: ”Mitä kannattaa? Me pyydämme Jumalaa auttamaan, vapahtamaan, mutta apua ei tule. Edelleenkin minussa on jäljellä sama, kaikkien kyyneleiden ja rukousten jälkeen.”

Lopulta päädymme tähän: ”Minulla on oikeus tehdä se, koska minua on satutettu niin pahasti.” Tämä taas on uhkaus Jumalalle, tapa päästä hänen kanssaan tasoihin, koska hänkään ei vastannut rukouksiimme aikanaan.

Rakas lukija, on vielä toivoa! Sotajoukkojen Jumala on kanssamme! Hän yksin on varjelijamme. Hän ei anna lastensa liukastua tai langeta. Hän pitää meitä kämmenellään.

Tehkäämme, niin kuin Kristus teki. Hän ”jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee” (1Piet.2:23). ”Jättää asiansa” tarkoittaa, että annamme elämämme kokonaan hänen käsiinsä. Lopeta taistelusi, lakkaa yrittämästä suorittaa mitään omassa voimassasi. anna ruumiisi ja sielusi varjeleminen kokonaan Sotajoukkojen Jumalan haltuun!

[rita4]

PALVELIJANA
by David Wilkerson | May 7, 2013

Ylpeys on palvelemisen pahin vastustaja. Tänä päivänä jokainen tahtoo olla kaikkea muuta kuin palvelija. Lasten keskuudessa suosittu peli on ”Masters of Universe”, maailmankaikkeuden hallitsijat. Siitä on kuitenkin tulossa monien kristittyjen teologiaa. Luemme Raamatusta näin: ” Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta”(Gal.4:7). Tässä Paavali sanoo oikeastaan, että lapsi, joka on oppinut oikein, tietää, että hän kuninkaan lapsi kaikilla oikeuksilla, mutta hän rakastaa isäänsä niin paljon, että valitsee palvelijan osan. Paavali sanoi, että hän oli ”Jeesuksen Kristuksen palvelija”(Room.1:1) ja Jaakob nimitti itseään ”Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelijaksi”(Jaak.1:1).

Palvelijalla ei ole omaa tahtoa. Hänen isäntänsä sana on hänen tahtonsa. Risti kuvaa kaikkien omien suunnitelmieni, omien ajatusteni, halujeni, toiveideni ja unelmieni kuolemaa. Se merkitsee ennen kaikkea oman tahtoni ehdotonta kuolemaa. Tämä on todellista nöyryyttä. ”Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti”(Fil.2:8). Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon”(Joh.4:34). Toisin sanoen: ”Kieltäydyn ottamasta asioita omiin käsiini. Odotan Isältäni johdatusta kaikkeen.”

Johannes kirjoitti: ”Sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa”(1 Joh. 4:17). Jokaisen tosi uskovan pitää pystyä sanomaan: ”Haluan todella tehdä hänen tahtonsa”. Tässä kohdin kuitenkin kadotamme sen. Panemme sydämemme johonkin, jota haluamme, mikä näyttää hyvältä, mikä kuulostaa loogiselta, mutta ei ole Jumalan tahto. Paastoamme, rukoilemme ja pidämme esirukouksia. Me itkemme kyynelvirtoja. Pidämme sen totena. Siteeraamme Raamattua. Saamme toiset olemaan kanssamme samaa mieltä. Pahin ansa uskoville on hyvä ajatus, joka ei ole Jumalasta. Hyvä menetelmä, joka ei ole hänestä, hyvin kehitelty suunnitelma, joka ei ole Jumalan. Voitko haluta jäädä eloon ristillä? Voitko mennä tiehesi ja jättää kuolematta sillä? Sinun pitää pystyä sanomaan rehellisesti: ”Ehkä paholainen ei olekaan se, joka estää minua, vaan sinä itse. Jos tämä ei ole sinun tahtosi, se voi tuhota minut. Annan sen ristille. Tee, Herra oman tahtosi mukaan!”

[rita4]

LAULUA VAIKEIDEN AIKOJEN KESKELLÄ
by David Wilkerson | May 8, 2013

”Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: ’Veisatkaa meille Siionin virsiä’. Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?”(Ps.137:3-4).

Jumalan kansa oli elämänsä vaikeimmassa paikassa. Kun heitä vietiin pois, heidän vangitsijansa vaativat heitä laulamaan. Heissä ei ollut enää mitään elämää, vain masennusta, epätoivoa, toivottomuutta.

Tänään uskovien joukot ovat samassa tilanteessa. Ehkä olet joutunut olosuhteittesi ansaan tai paholainen tulee luoksesi vanhojen kiusausten kanssa. Olet melkein antamassa periksi ajatellen: ”En pysty siihen. Kaikista rukouksistani ja huudoistani huolimatta vanha side vainoaa minua ikuisesti!”

Kun Israel joutui pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan, heidän vangitsijansa huusivat heille: ”Laulakaa meille! Soittakaa meille! Olemme kuulleet teistä kaiken. Myös sen, mitä Jumala teki teille. Ottakaa nyt tamburiininne, ottakaa esiin harppunne. Soittakaa meille laulu. Näyttäkää ilonne Jumalassanne!”

En usko, että tämä pyyntö esitettiin vain pilkkana. Uskon, että siinä oli mukana sääliä. Babylonian jumalat eivät antaneet heille mitään, vaan olivat tyhjiä ja kuivia. Heillä ei ollut toivoa. He olivat kuulleet Israelin laulavan Jumalalleen, joka oli vienyt heidät läpi mahdottomien olosuhteiden. He sanoivat: ”Näillä on Jumala, joka voi avata meren heidän kulkea läpi. Hänen tulensa tulee alas taivaasta, ja hän seisoo heidän vihollisiansa vastassa. Heidän Jumalassaan on oltava jotakin erityistä”.

Niin kuin koko maailma, hekin halusivat nähdä kansan, joka oli kärsinyt samoja ongelmia kuin he itse ja kohdannut samoja taisteluja kuin he. Kuitenkin nämä lauloivat ja huusivat ja pysyivät uskossaan pimeimpänä hetkenä! Babylonialaiset vaativat laulua, koska jokaisen ihmisen sydämessä on jotakin, mikä huutaa: ”Mikä maailmassa voi panna sinut laulamaan, vaikka olet menettänyt kaiken?” He halusivat todisteen! Jumalan lapsille on tärkeätä laulaa Siionin lauluja aikana minä hyvänsä: ”Jumala, luotan sinuun, tapahtui mitä tahansa.”

Maailma huutaa meille: ”Voitteko näyttää jonkin ihmeen! Ei meitä vakuuta Punaisen meren halkaiseminen. Eikä sokean silmien avautuminen tai ramman parantaminen. Meille riittää todisteeksi vain se, että voit nähdä elämäsi pimeimmän hetken, tilanteen, joka on toivoton kaiken inhimillisen mittapuun mukaan, ja kuitenkin hymyillä ilosta, laulaen ylistystä Jumalalle. Se on ihme, jonka haluamme nähdä”.

[rita4]

AUTA MINUN EPÄUSKOANI
by David Wilkerson | May 9, 2013

”Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa”(Jaak.1:6-7)

Maailma on täynnä uskovia, jotka eivät pitäydy Jumalan sanassa. He ajattelevat viattomaksi jutuksi istua Jumalan huoneen pöydässä ja murista sekä valittaa, ikään kuin Jumala ei kuulisi. Jumala kuulee meidän murinamme! Ne ovat syytöksiä häntä kohtaan siitä, että hän ei välitä, vihjailua, että hän on hyljännyt minut.

Jumala on varoittanut minua lausumasta nalkuttavia epäilyjä ja pelkoja, ei vaimolleni, ystäville, läheisille eikä työtovereille. Jumala käskee meidän viedä nuo epäilykset ristille ja sanoa: ”Jeesus, auta minun epäuskoani. Ota se pois”.

Israel vietti neljäkymmentä vuotta sekasortoa: epämiellyttävää, valitusta, täynnä katkeruutta ja kateutta. Mitä surkeata heillä olikaan, kun he toisaalta väittivät olevansa Jumalan lapsia, pyhiä. Se oli heidän todistuksensa, ei Jumalan.

Sinun pitää tulla paikkaan, jossa voit luottaa häneen. Jos opit sen nyt, seuraavan kriisin tullessa voit laulaa ja huutaa ylistyksiä Vapahtajallesi. Voitto on siinä, mutta tärkeämpää on, että olet antanut kuoliniskun kaikelle epäilylle, pelolle ja epäuskolle.

Mistä alkaisit? Katso ensin Jumalan sanan peiliin. Mieti sitten sanojasi ja tekojasi viimeisten kolmenkymmenen päivän aikana: Oletko murissut tai valittanut? Voit vastata: ”Kyllä, mutta en ole murissut Jumalalle!” Kyllä vain olet! Olet valittanut jostakin asiasta tai henkilöstä, mutta kaikki kohdistuu lopulta Jumalaan.

Mihin käännynkin Raamatun sivuilla, näen aina sanat: ”Luota minuun ja minä autan sinut perille. Anna vain kaikki tiesi minun haltuuni.” Mitä se vaatii? Yksinkertaisesti: Seiso paikallasi ja näe Herran pelastus. Sinä kysyt: “Jos ei tapahdukaan mitään?” Tuo vastaus osoittaa epäilyn ja pelon.

Rakas lukija, käänny tänään Jumalan puoleen ja sano: ”Herra, olen tehnyt kaiken voitavani tässä tilanteessa. En osaa ratkaista tätä ongelmaa missään tapauksessa. Minä aion luottaa sinuun ja odottaa sinun voittoasi.”

Anna Jumalan todistaa maailmalle, todistaa omasta uskollisuudestaan. Rakasta häntä kaikesta sydämestäsi juuri nyt. Anna hänelle kaikki ongelmasi, uskosi ja luottamuksesi.

[rita4]

HÄNEN ARMOLLISUUTENSA
by David Wilkerson | May 16, 2013

Meidän tulee julistaa Herran armollisuutta kaikelle maailmalle. Daavid sanoi: ”Minä en peitä sinun vanhurskauttasi omaan sydämeeni, vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja avustasi; minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta”(Ps.40:10).

Daavid ei pitänyt tätä ihanaa sanomaa vain omana tietonaan, hän tiesi että koko seurakunta tarvitsee sitä niin kuin koko tuskainen maailmakin. Daavid oli kiitollinen Jumalalle siitä valtavasta rakkaudesta, koska hän tunsi olevansa omien epäonnistumisiensa ympäröimänä:

”Minun rikkomukseni ovat ottaneet minut kiinni”(Ps.40:12). Sillä ei ole mitään merkitystä, kuinka paljon ihmiset ovat tehneet syntiä, Jumala rakastaa heitä silti. Siksi hän lähetti Poikansa. Siksi me myös saarnaamme maailmalle!

Voitko sanoa Daavidin kanssa: ”Minä en peitä sinun vanhurskauttasi omaan sydämeeni”?

Ehkä kaikkein eniten siteerattu ja laulettu jae Jumalan sanassa on tämä: ”Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua”(Ps.63:3). Saatat kysyä: ”Mitä tarkoitat, hänen armonsa muka parempi kuin elämä?” Elämä on lyhyt! Se kuihtuu kuin ruoho, joka kukoistaa hetken ja kuihtuu pian. Hänen armonsa sen sijaan pysyy iankaikkisesti. Miljardin vuoden päästä tästä Jeesus on yhtä hellä ja rakastava meitä kohtaan kuin juuri nyt. Toiset voivat ottaa sinulta hengen, mutta he eivät voi ottaa sinulta hänen armoaan.

Parhaiten voit ilmaista hänen armoaan iloisesti ylistäen. Pysähdy hetkeksi ajattelemaan: Jumala ei ole enää vihainen sinulle. Jos olet valmis hylkäämään syntisi, voit saada anteeksi ja kaikki uudistuu juuri tällä hetkellä.

Jumalan Sana sanoo, ettei mikään voi tulla meidän ja Herramme väliin: ei synti, ei syyllisyys, ei tuomitsevat ajatukset. Voit sanoa: ”Minun elämäni on siunaus Herralle, ja voin iloita ja ylistää häntä. Olen puhdas, vapaa, olen saanut anteeksi, minut on vanhurskautettu, pyhitetty ja vapahdettu.”

Jos oikein ymmärtäisit, kuinka hellä, kuinka kärsivällinen, kuinka huolehtivainen hän on sinua kohtaan, kuinka valmis antamaan anteeksi ja siunaamaan, et pystyisi hillitsemään itseäsi. Sinä huutaisit ja ylistäisit häntä äänesi käheäksi.

Rakas lukija, Jeesus tulee ja me olemme valmiit lähtemään. Sinulla on rakastava, hellä Isä, joka välittää sinusta. Hän on pannut talteen kaikki kyyneleesi, jotka olet vuodattanut. Hän on nähnyt kaikki sinun tarpeesi ja tiennyt kaikki ajatuksesi, ja hän rakastaa sinua.

[rita4]

LOPUTON MYÖTÄTUNTO
by David Wilkerson | May 17, 2013

Kaunis, 19-vuotias sairaanhoitaja pysäytti minut erään kokoussarjan esirukouspalvelussa. Hän sopersi kyynelehtien säälittävän tunnustuksen: ”Herra Wilkerson, olen lesbo. Koen itseni niin likaiseksi ja epäpuhtaaksi. Seurakunta, jossa olen käynyt, käski minua poistumaan. Pastori sanoi, ettei hän voi ottaa sitä riskiä, että viettelisin muita hänen seurakunnassaan. Minulla ei taida olla muuta tietä ulos tilanteesta kuin itsemurha. Elän kovan pelon ja tuomion alaisena. Pitääkö minun tappaa itseni löytääkseni rauhan?”

Hän perääntyi minusta koko ajan kuin tuntien itsensä liian epäpuhtaaksi minun lähelläni. Kysyin, rakastiko hän edelleen Jeesusta. ”Voi, kyllä”, hän vastasi. ”Jokaisen valveilla olon hetken sydämeni huutaa hänen puoleensa. Rakastan Kristusta kaikella voimallani, mutta silti olen sidottu tähän kauheaan tapaani.”

Oli ihanaa nähdä, miten hänen kasvonsa alkoivat loistaa, kun kerroin, kuinka paljon Jumala rakastaa häntä huolimatta hänen taistelustaan. Sanoin hänelle: ”Älä anna itseäsi syntisi valtaan. Jumala piirtää rajan juuri sinun kohdallesi. Mikä hyvänsä lisääntynyt yrityksesi hänen puoleensa luetaan vanhurskaudeksi. Rajan ylitys taaksepäin, poispäin hänen luotaan taas on synti. Jos me lähestymme häntä, hän lähestyy meitä. Pidä huolta hengellisestä lähestymisestäsi. Rakasta Jeesusta edelleen, vaikka et ole voittanut tapaasi kokonaan. Ota vastaan hänen päivittäinen anteeksiantamuksensa. Elä päivä kerrallaan! Ole varma siitä, että Jeesus rakastaa syntisiä. Siksi hän varmasti rakastaa myös sinua.”

Hän hymyili huojentuneena ja sanoi: ”Herra Wilkerson, te olette ensimmäinen pastori, joka on tarjonnut minulle toivon sädettä. Syvällä sydämessäni tiedän, että hän rakastaa minua yhä, ja tiedän, että hän voi päästää minut tästä siteestä. Kaikki muut ovat tuominneet minut. Kiitos teille toivon ja rakkauden sanomasta.”

Tämän hartauden lukija, elätkö sinä tuomion alla? Oletko tehnyt syntiä Herraa vastaan? Oletko murehduttanut Pyhän Hengen elämäsi aikana? Arveletko häviäväsi taistelun ylitse käyvää kiusausta vastaan?

Sinun pitää vain lukea Jumalan Sanaa ja löytää siitä armon, rakkauden ja loputtoman myötätunnon Jumala. Daavid sanoi: ”Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää? Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin”(Ps.130:3-4).