Anteeksiannettu - unohdettu

[rita4]

T. A. Hegre

Joskus annamme anteeksi toiselle, mutta kuitenkin muistelemme mennyttä. Tällainen saa vasta umpeutuneen haavan tulehtumaan uudestaan. Kun kieltäydymme unohtamasta vääryyttä, aiheutamme helposti synnin uusiutumisen.

Yhtä vinoutunutta on anteeksiantomme silloin, jos se on ehdollista. Kun annamme meitä vastaan rikkoneen ymmärtää, että hän saa anteeksi, jos tästä lähin käyttäytyy toisin, on kuin riiputtaisimme miekkaa hänen yläpuolellaan.

Meidän on annettava anteeksi niin kuin Jumala antaa. Meidän on annettava anteeksi ja sitten unohdettava, että mitään anteeksiannettavaa on koskaan tapahtunutkaan.

Monet nautiskelevat muistellessaan kärsimiään vääryyksiä ja epäoikeudenmukaisuuksia. He kokevat kummallista nautintoa kuvitellessaan olevansa marttyyreja. Tästä syntyy kaunaa. Anteeksi antamalla ja unohtamalla vältyt itsesääliltä ja kaunalta.

Meidän on opittava antamaan anteeksi myös itsellemme. Aivan liian usein kidutamme itseämme tuomitsemalla ja syyttelemällä itseämme jostakin synnistä, vaikka itse synti olisi jo tunnustettu ja siitä luovuttu. Mikään katumus tai häpeä ei muuta menneisyyttä.

Jos olemme tehneet väärin, voimme korjata asian ainoastaan pyytämällä anteeksi ja tekemällä parannuksen. Jos menettelymme on vahingoittanut toisia, meidän on tietysti pyydettävä anteeksi ja kykymme mukaan korvattava aiheutunut vahinko. Mutta kun sen olemme tehneet, ei enää mitään tarvitse tai voi tehdä.

[rita4]

Joskus annamme anteeksi toiselle, mutta kuitenkin muistelemme mennyttä. Tällainen saa vasta umpeutuneen haavan tulehtumaan uudestaan. Kun kieltäydymme unohtamasta vääryyttä, aiheutamme helposti synnin uusiutumisen.

Yhtä vinoutunutta on anteeksiantomme silloin, jos se on ehdollista. Kun annamme meitä vastaan rikkoneen ymmärtää, että hän saa anteeksi, jos tästä lähin käyttäytyy toisin, on kuin riiputtaisimme miekkaa hänen yläpuolellaan.

Meidän on annettava anteeksi niin kuin Jumala antaa. Meidän on annettava anteeksi ja sitten unohdettava, että mitään anteeksiannettavaa on koskaan tapahtunutkaan.

Kuinka usein me muka annamme anteeksi ja sitten, hupsista vain; alamme kohta vatvoa sitä, mikä piti olla jo anteeksi annettu. Onko tuttua? Saatamme puhua siitä, mitä se toinen teki, tai sanoi toiselle, vaikka olimme sen jo tavalla tai toisella; sille asianomaiselle anteeksi antaneetkin. Mutta emme vain pysty unohtamaan sitä, tai sitten emme edes haluakaan sitä unohtaa, vaan.. Jatkamme sitä riitelyä, moitetta ja näin vain osoitamme, ettemme antaneetkaan sitä sydämestämme asti anteeksi ja Jeesuksen ristin juurella myöskin pyytäen anteeksi ja voimaa nollata, unohtaa täysin se mennyt ja se ikäväkin tilanne, niin ettei se enää nouse mieliimme uudestaan, kuin siitä jatkaaksemme puhumista. Kyllähän Herramme tahto on, että: Se minkä anteeksi annamme, niin se on kanssa anteeksi annettu ja unohdettu, kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan, tai tapahtunutkaan..

Kun Jumalamme antaa meille jotakin anteeksi, kun sitä anteeksi häneltä pyydämme, niin kyllähän se on täydellistä anteeksiantoa, jossa asia on sitä myöten käsitelty ja kuin heitetty meren syvyyksiin, niin ettei sitä enää mieleen nouse, eikä puida kenenkään muun kanssa enää. Näin meidänkin ominaan pitää, en sano pitäisi, vaan pitää pyrkiä toimimaan, niin Kristuksen Jeesuksen vapaus ja rakkaus pysyy sydämissämme ja näin voimme olla hänen käytössäänkin silloin; sydän pestynä puhtaaksi pahasta omastatunnosta, ym.. Oletko kanssani samaa mieltä?

2. Kor. 5:
17 Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.
18 Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.
19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

Samoin tekin antakaa - Soile ja Esa-Pekka Mattila