KIVUN TAAKKA

[rita4]

by David Wilkerson | June 11, 2014

Tavalla tai toisella olemme kivuliaita. Jokainen ihminen maan päällä kantaa omaa kivun taakkaansa.

Jos sinua on loukattu syvästi, ei kukaan voi sammuttaa sisäisiä pelkoja ja syvimpiä ahdistuksia. Parhaimmatkaan ystävät eivät voi ymmärtää, millaista taistelua olet käymässä tai millaiset haavat ovat satuttaneet sinua.

Onko särkyneeseen sydämeen balsamia? Onko parantumista syvistä, sisäisistä haavoista? Voiko palaset koota ja sydämestä tulla entistä vahvempi? Kyllä! Ehdottomasti kyllä! Jos ei, silloin Jumalan sana on petosta ja Jumala itse pelkkä valhettelija. Niin ei voi olla!

Jumala ei luvannut sinulle kivutonta elämäntietä, mutta hän lupasi sinulle ”hätäuloskäynnin”. Hän lupasi auttaa sinua kantamaan kipusi. Hän lupasi voimaa, jotta voit nousta pystyyn, kun heikkous panee sinut horjumaan.

Meidän rakastava Isämme sanoi: ”Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää”(1 Kor.10:13).

Taivaallinen Isäsi valvoo sinua uupumattomalla silmällä. Jokainen liikkeesi pannaan ylös, jokainen kyyneleesi pullotetaan. Hän samaistuu sinun kipuusi ja tuntee jokaisen tuskasi. Hän ei anna sinun kipusi pahentaa mieltäsi. Hän ei koskaan anna sinun hukkua kyyneliisi ja hän lupasi tulla, juuri ajoissa, pyyhkimään pois nuo kyyneleet ja antaa sinulle iloa murheen sijaan.

Sinulla on oleva kyky saada sydämesi iloitsemaan ja riemuitsemaan Herrassa. Jumalan silmä on sinun päälläsi, ja hän käskee meidän nousta ylös ja ravistaa kaikki pelot yltämme, kun ne aiheuttavat epäilyksiä.

”Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa” (Ps.34:15).
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
1. Pietarin kirje 2:
19 Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien.
20 Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa.
21 Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä,
22 joka "ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut",
23 joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee,
24 joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut".

[rita4]

Jumala ei luvannut sinulle kivutonta elämäntietä, mutta hän lupasi sinulle ”hätäuloskäynnin”. Hän lupasi auttaa sinua kantamaan kipusi. Hän lupasi voimaa, jotta voit nousta pystyyn, kun heikkous panee sinut horjumaan.

Otampa pikkasen lainauksen edellisestä kirjoituksesta. Sen aihe ehkä enempikin käsittelee sydänsurua, mutta sen voimme muuttaa sairaudenkin kivuksi, koska onhan sydänkin osa meitä, tärkeä lihas, jota ilman ei ole elämää. Ja kyllähän siinä usein on sydän suruakin ja masennusta, kun on sairaana.

Minusta ei saa vääntämälläkään mennaria, koska nehän lupaa aina parantumista, ja rikkauksia..Mä taas olen alkanut oppia erään asian elämästä, joka on myönnettäköön ollut kova pala opiskella, uskoa, ymmärtää ja vielä lopuksi alkaa hyväksyynkin se tosiasia, että... ja sehän on se, ettei Jumala ole koskaan edes luvannut yhdellekään ihmiselle kivutonta elämää, jossa ei ole sairautta, tai vaikeuksia elämässään. Kyllä uskovan tie on useimmiten, nimenomaan; sanan varsinaisessa merkityksessä; Ristintie, ristinsä kantamisen tie.

Joh. 19:17 Ja kantaen itse omaa ristiänsä hän meni ulos niin sanotulle Pääkallonpaikalle, jota kutsutaan hebreankielellä Golgataksi.

Otin tämän kohdan, jossa haluan muistuttaa ensin itseäni ja sitten meitä kaikkia uskoon tulleita, miten Jeesus kantoi OMAA Ristiänsä ja hänet ristiinnaulittiin... Näin meidänkin pitää kantaa omaa ristiämme, joka aivan takuulla on meille itsekullekin sopiva, vaikka usein valitammekin sen ristimme painoa ja hankauksia, ym. Meidänkin tulee naulita lihamme tahto joka päivä ristille. Se on ainoa ja oikea tapa seurata Herraa ja ettei lihantahtomme saa vietyä meitä poispäin kaidalta tieltä.

Ja tiedätkö muuten, että kun me vain suostumme kantamaan sitä omaa ristiämme, joka meille on annettu kannettavaksemme, niin ja menemme: joka päivä.. toivottavasti ainakin kerran päivässä polvillemme rukoukseen, paljastettavaksi, puhdistumaan, niin se ristikään ei sieltä rukouksesta noustuamme enää tunnukaan niin raskaalta ja vastenmieliseltä, kuin mitä se saattoi olla vielä sinne Golgatan verisen ristin juurelle mennessämme ja polvistuessamme Herramme eteen paljastettavaksi, parannettavaksi, autettavaksi, syntimme verellään pestäväksi..

Luuk. 14:
27 Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.
28 Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi,
29 etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä
30 sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi'?
31 Tahi jos joku kuningas tahtoo lähteä sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu ja pidä neuvoa, kykeneekö hän kymmenellä tuhannella kohtaamaan sitä, joka tulee häntä vastaan kahdellakymmenellä tuhannella?
32 Ja ellei kykene, niin hän, toisen vielä ollessa kaukana, lähettää hänen luoksensa lähettiläät hieromaan rauhaa.
33 Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.

Otin hiukan pisemmästikin kuin aluksi ajattelin laittaa tuosta Raamatun paikasta, koska siinä on juuri tuo kustannusten laskeminen. Se voidaan soveltaa uskoontuloa suunnittelevalle, jonka olisi hyvä kuin laskea; mitä maksaa ruveta Jeesuksen seuraajaksi ja opetuslapseksi, uskovaksi. Ja myöskin meille jo uskossa oleville on hyväksi laskea kustannuksia, siinä mielessä, että me ymmärtäisimme, miten kuitenkin kallisarvoista onkaan suostua kantamaan se ies, jonka olemme itsellemme, elämäämme saaneet, se risti, joka ei ole kiva, mutta joka laittaa meidät pienelle paikalle ja huutamaan Herramme puoleen. "Herrani, en jaksa, osaa, pysty jatkaamaan yksin eteenpäin; Auta ja armahda minua kurjaa syntistä reppanaa!"

Siis, kun lopetamme toisten kadehtimisen, kun me Luulemme heillä olevan asiat paremmin ja vähemmän kipua, vaivaa, vaikka.. Niin, kuinka usein sillä toisella voikin olla paljon enemmän vaivaa, kipua, särkyjä, parantumatontakin sairautta, unettomia öitä, tai vaikeuksia ihmissuhteissa tms.. Mutta sitä ei tuo toinen vain ehkä tuo julki, niin että hän siitä tekisi ns numeroa. Ehkäpä se toinen on alkanut jo oppia; ettei se rutina mitään auta, tulee vain tympeämpi olo, niin itselleen, kuin läheisilleenkin ja ystävilleen. Ja ehkä se toinen ymmärtää, sen viisauden, että: on parempi mennä vaikka sairaana taivaaseen, kuin terveenä kadotukseen, luopua uskosta, tai olla edes tulematta uskoon, tai .. Kun on kuin Pakko parantua. Ja sit juosta itsensä väsyksiin asti ja turhaan: eri rukoilijoiden käsien alla, jotta paranisi, vaikka mahdollisesti Herran tahto ei olisikaan parantaa; koska sairaana ja vaikeuksissa pysyy nöyrempänä, lähempänä Herraa, sekä häntä tarvitsevana. Mutta kun ne toiset tsemmppaavat, ett; onhan sen herran sinut parannettava, koska Raamattukin niin lupaa.. Katteetomia lupauksia annetaan sairaalle, jotka lopulta vain ahdistaa lisää, kun ei paranekaan, vaan pysyy sairaana loppuun asti.

Opi tyytymään oloosi, sillä voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä miten Mahtavaa kuitenkin on elää, vaikka niinkin sairaana, kuin itsekin olen ja parantumista ei ole näköpiirissä, enkä edes halua mennä keiden vain käsien alle siunattavaksi, kun niin paljon on väärän hengenkin voimassa parantavia puoskareita olemassa. Niin, olen saanut vaeltaa sairaana Jeesukseni kanssa ja Aina olen saanut voimaa jaksaa päivän matkan eteenpäin ja iloakin olen saanut kokea kun olen oppinut öisinkin olemaan rukouksessa, kun ei pysty nukkuun kipujen takia, ym..

Voisin sanoa kuin Paavali, että: Olen oppinut oloihini tyytymään. Opettele sinäkin sairas ja vaivattu ystäväni turvautumaan Herraan, suostu polvistumaan ristinsä juurelle ja tee reilua parannusta joka ikinen päivä, ja opettele kiittämäänkin, tuomaan kaiken Jeesuksellesi, niin alat huomata miten Herra kantaa sinunkin taakkaasi ja ristikään ei enää ole niin kamalan raskas kantaa. Hän, Jeesus on kanssasi, aivan siinä vieressäsi ja odottaa, että vain ojennat Hänelle kätesi, niin Hän taluttaa sinut kotiin asti ja pääset Karitsan häihinkin! Silloin poistuu kaikki kivut ja murheet ja alkaa ilonaika, jossa kyyneleitä ei enää ole..

[rita4]

Sellanen ajatus nousi mieleeni... ja tuo otsikko sopii siihen oikein hyvin, mitä olen tänäänkin miettinyt..ja se on se; kivun taakka, jota me monet joudumme tavalla tai toisella kärsimään, kestämään.

Kuinka moni uskova on sairas, tai vain ihan maissa? Moni! Kuinka moni Herran oma kärsii huonoa omaatuntoa, kun ei jaksa, ja ajatukset karkaa luvattomillekin teille toisinaan, tai sielunvihollinen syyttää, hyökkää päälle. Ja on mieli maasssa kun kun ei pysty, jaksa vastustaa niitä, vaikka kuinka yrittääkin ihan tosissaan. Ja kas, siitäpä saakin vihollinen oivan aseen meitä ja mieltämme vastaan, jolla se sitten pommittaa syytöksiä, tai laittaa etsiin syitä heikkouteensa, tms..

Hes. 34:15-16
Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.

Ps. 119:116-117
Tue minua lupauksesi jälkeen, että minä eläisin, äläkä anna minun joutua toivossani häpeään. Vahvista minua, että minä pelastuisin, niin minä katselen alati sinun käskyjäsi.

1. Tess. 5:14-15
Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan. Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille.

Laitoin tuohon muutamia Raamatun paikkoja. Noh, niissä ei ehkä ole sitä mitä ensin ajattelin, mutta niissä on sanoma Isän sydämeltä meille jokaiselle. Ja myöskin sellaista nöyrää, kuin rukousta taivaan Isän puoleen; Jeesuksen nimessä ja veressä.

Olen paljon ajatellut sitä, miten meidän pitäisi yhä vain enemmän haluta rohkaista niitä, joilla on vaikeaa, jotka sairastavat ja ovat pelon, tai kivun, tai kenties molempien ahdistamina täällä kulkiessaan kohti kotia, taivaan rantaa.

Olemmeko niitä rinnallakulkijoita, kuulevia korvia, sääliviä sydämiä, olkapäitä, lämmin käsi joka pitää vain hiljaa ollen toisen kädestä kiinni, kuin turvaa tuoden, tms.. Monilla sairailla on paljon hiljaista (salattua,) tai häpeän tuomaa tuskaa ja pelkoja, kysymyksiäkin sydämissään, jotka he haluaisivat kertoa jollekin, joka olisi tarpeeksi luotettava ja turvallinen, toisesta välittävä sisko tai veli, ystävä. Onko heitä, meitä?

Monella voi olla katkeruutta sairautensa tähden ja on vaikeaa kiittää Jeesusta niistä sairauden päivistä. Mutta ... Niin, kuitenkin juuri halu ja pyrkimys kiitokseen, vaikka on niin kipee ettei jaksa edes kissaa välillä sanoa, ei mitään ja joka paikkaa särkee, tai masentaa, tai ei tiedä mitä seuraavaksi tulee, tapahtuu. Niin sittenkin olisi siunattua kyetä ja ennenkaikkea haluta opetella; kiittämään vaikka mitään ihmimillisesti ajateltuna ei olisikaan syytä kiitokseen. Tiedätkö sairastava ystäväni; Kiitoksessa on salattu siunaus ja voima, joka selviää vasta kun: alkaa kiittään sairauksistaankin ja vaikeuksistaan. Uskalla kokeilla, se kannatta!!

Niin mieleliäni sanoisin, että; odota vain, kohta Jeesus parantaa sinut! Mutta vaikka niin mirelääni sen haluaisnkin luvata sinulle, niin en vaan voi, sillä kaikki vain eivät parane rukouksista huolimatta, vaikka lopun elämäänsä kävisivätkin monien, monien käsien alla rukoiltavana. Minä itse olen jo lopettanut rukoiltavana käymiset, koska uskon, että: Jos se on Herramme tahto, että paranisin, niin Hän voi parantaa niin tahtoessaan minut vaikka juuri tässä ja nyt kirjoittaessani tätä kirjoitusta.

Ja jos hän ei parannakaan, niin mieluimmin kuolen nöyrtyen, joka päivä parannusta tehden ja sairaana; Jeesukseen vain katsoen, kuin parantuneena ja ylpeänä, kaikkea muuta elämässä hamuten ja lopulta ehkä joutuen jopa kadotukseen, kun Jeesus jääkin toiselle sijalle elämässäni, kun olisin terve ja ..Kaikki muu alkaisikin kiinnostaa mahdollisesti enemmän, kuin Herrani ja Mestarini seuraaminen koko sydämisesti. Sairaus voi olla myöskin omalla tavallaan kuin siunauskin ja saamme ja osaamme paremmin silloin olla toisillekin sairaille tukenaan, lohduttamassa, rohkaisemassa..

Nina Åström - Rinnallakulkija