Kiusattu Kristus

[rita4]

Petri Malk

Jeesus ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen opetuslapsilleen, jotka olivat peloissaan kokoontuneet lukittujen ovien taakse (Joh. 20:19). Tuomas ei ollut kuitenkaan paikalla. Kun muut opetuslapset kertoivat Tuomakselle nähneensä Jeesuksen, Tuomas kieltäytyi uskomasta heitä. Kahdeksan päivän perästä Jeesus ilmestyi opetuslapsille uudestaan. Nyt Tuomas oli myös paikalla. Jeesus kehotti Tuomasta pistämään kätensä naulojen sijoihin. Tuomas tunnisti Mestarinsa kärsimyksen jäljistä, hänen runnellun ruumiinsa vammoista.

Vapahtajamme oikea tuntomerkki on kärsimys. Vielä Ilmestyskirjassakin Jeesuksella mainitaan olevan vereen kastettu vaippa, 19:13. Ilm. 5:6 ”Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa” (siis taivaassa valtaistuimen keskellä näky on tämä). Myös jakeissa 5:9 , 12 puhutaan teurastetusta Karitsasta, joka on verellään ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kansoista. Maininta teurastetusta Karitsasta esiintyy siis kolmasti Ilmestyskirjan viidennessä luvussa.

Missä tahansa ikinä julistetaan Jeesusta, jolla ei ole ylösnousseenakin tätä tuntomerkkien tuntomerkkiä – kärsimysten jälkiä – kyseessä ei ole oikea Jeesus Kristus.

Jeesusta kiusattiin loppuun saakka

Tavallisesti ajattelemme, että Jeesusta kiusattiin erämaassa, ja näin onkin. Kuitenkaan Jeesuksen suurin ja vakavin kiusaus ei sittenkään tapahtunut erämaassa, jossa perkele yllytti häntä muuttamaan kivet leiviksi sillä vallalla, joka Jeesuksella eittämättä oli. Vielä Getsemanessa perkele palasi kiusaamaan Jeesusta ja ajattelemaan helpompaa tietä – tietä, jolla hänen ei tarvitsisi joutua häväistyksi ja kuolla. Häntä kiusattiin pyytämään: ”Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja...”

Jeesus todella rukoili näin Getsemanessa. Hän jopa lankesi kasvoilleen rukoillessaan. Se on osoitus ensinnäkin mitä suurimmasta ahdistuksesta ja tuskasta, mutta myös nöyryydestä ja kunnioituksesta. Jos Jeesuksen rukous olisi jäänyt tuon lauseen mittaiseksi, hän olisi epäonnistunut. Mutta Jeesus teki sen, mihin ihminen ei pysty. Hän liitti rukoukseensa nuo ihmiskunnan kohtalon muuttaneet sanat: ”Ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä.” Matt. 26:39.

Vielä ristillä riippuvaa Jeesusta perkele kiusasi ylipappien ja kirjanoppineiden suulla käyttämään valtaa omaksi hyväkseen: ”Astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme häneen.” Matt. 27:42. Ylipapit ja kirjanoppineet eivät ehkä tienneet, että Jeesus todella voisi astua alas ristiltä, mutta perkele kyllä tiesi.

Jeesus kesti kaikki kiusaukset

Jeesus kesti kaikki kiusaukset. Miksi? Koska hän uskoi Isän valitseman tien olevan parempi kuin se toinen tie, jolle häntä kiusattiin. Tuo toinen tie olisi ollut itselleen mieliksi elämisen tie.

Paavali saattoikin siis (Room. 15) kirjoittaa, että Kristus ei elänyt itselleen mieliksi. Jeesus ei koskaan etsinyt omaa kunniaansa, vaan lähettäjänsä kunniaa (Joh. 7:18). Tämä toteutui Jeesuksessa täydellisesti mm. siinä, että Jeesus ei koskaan käyttänyt valtaa omaksi hyväkseen.

Jeesus ei muuttanut kiviä leiviksi erämaassa (Matt. 4:3). Hän ei pyytänyt itselleen 12 legioonaa enkeleitä (Matt. 26:53). Hän joi pohjaan saakka sen katkeran maljan, jonka Isä oli hänelle valmistanut. Ja vielä enemmän: Jeesus ei pitänyt itsellään edes sitä, mikä hänellä oli ja mihin hänellä olisi ollut oikeus, vaan luopui siitäkin. ”Hänhän, vaikka Hänellä olikin Jumalan muoto, ei katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, – – ja hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen ristin kuolemaan saakka.” (Fil. 2)

Jeesus täytti täydellisesti Isän tahdon. Tuon tahdon täyttäminen – kuuliaisuus – vei hänet oman tahdon kieltämisen kautta kantamaan ristiä, josta hän ei selvinnyt. Hän kuoli, mutta Isä herätti hänet kuolleista.

Älköön tapahtuko niinkuin minä tahdon...

Kuinka usein me kuvittelemmekaan tietävämme sen tien, jolla Jumala haluaa meitä kuljettaa? Saatamme tehdä rukoussopimuksia ja käydä taistelua Jumalan kanssa saadaksemme ”läpirukouksessa” sen, mitä kuvittelemme Jumalan haluavan meille lahjoittaa. Kuvittelemme suurimmaksi uskovaksi sellaista, joka saa haluamiaan, itse valitsemiaan rukousvastauksia.

Jeesuksen esimerkin valossa edellä kuvatun kaltainen läpirukoustaistelu ei osoita suurinta uskoa, vaan suurinta epäuskoa ja oman kunnian pyytämistä. Se on nöyryyden täydellinen vastakohta. Todellisuudessa suurinta uskoa osoittaa hän, joka uskaltaa jättää itsensä Jumalan käsiin ja uskaltaa myös liittää pyyntöihinsä sanat:

”Älköön tapahtuko niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.”, vaikka tietäisi tuon tien johtavan heikkouteen, häväistykseen, nöyryytykseen, muiden silmissä syylliseksi ja synniksi tulemiseen ja jopa – kuolemaan.

Tässäkin asiassa Jeesus on meille täydellinen esikuva. Oppikaamme siitä, kuinka Hän toimi suurimman ahdistuksen ja tuskan alaisena. Muistammehan, kuinka Herramme Jeesus Kristus opetti meitä itseämme rukoilemaan, kun Hän opetti meille Isä meidän - rukouksen. ”Tapahtukoon sinun tahtosi...”

Jumala kuulee silloinkin, kun Hän ei kuule

Hepr. 5:8 löydämme merkillisen jakeen, joka kuuluu ”(Kristus) uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.” Olen monesti pysähtynyt tuon jakeen kohdalla: Kuinka voidaan sanoa, että Jeesuksen rukoukset kuultiin, kun hän kuitenkin kuoli?

Jumala kuulee rukoukset silloinkin, kun Hän ei kuule niitä.

Jeesus kuoli, mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Meidän osaltamme kuolleitten ylösnousemus on vielä edessäpäin. Näin me voimme tuntiessamme Hänen kärsimystensä osallisuuden tulla Kristuksen kaltaisiksi samankaltaisen kuoleman kautta (Fil. 3:8).

Kristuksen kaltaisuus tässä ajassa eli kuoleman varjon maassa on kärsimysosallisuutta, osallisuutta Kristuksen kärsimyksiin ja haavoihin. Nämä kärsimykset tulevat osallemme ristiä kantaessamme. Oikea kärsimystä ja häpeää tuottava risti ei ole ihmisen itselleen valitsema, vaan Jumalan antama risti. Ja koska Herramme Jeesus Kristus on kaikessa ollut kärsinyt ja kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa (Hepr. 2:18). Emme sittenkään kanna ristiämme yksin.

[rita4]

Jeesus kesti kaikki kiusaukset

Jeesus kesti kaikki kiusaukset. Miksi? Koska hän uskoi Isän valitseman tien olevan parempi kuin se toinen tie, jolle häntä kiusattiin. Tuo toinen tie olisi ollut itselleen mieliksi elämisen tie.

Paavali saattoikin siis (Room. 15) kirjoittaa, että Kristus ei elänyt itselleen mieliksi. Jeesus ei koskaan etsinyt omaa kunniaansa, vaan lähettäjänsä kunniaa (Joh. 7:18). Tämä toteutui Jeesuksessa täydellisesti mm. siinä, että Jeesus ei koskaan käyttänyt valtaa omaksi hyväkseen.

Jeesus ei muuttanut kiviä leiviksi erämaassa (Matt. 4:3). Hän ei pyytänyt itselleen 12 legioonaa enkeleitä (Matt. 26:53). Hän joi pohjaan saakka sen katkeran maljan, jonka Isä oli hänelle valmistanut. Ja vielä enemmän: Jeesus ei pitänyt itsellään edes sitä, mikä hänellä oli ja mihin hänellä olisi ollut oikeus, vaan luopui siitäkin. ”Hänhän, vaikka Hänellä olikin Jumalan muoto, ei katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, – – ja hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen ristin kuolemaan saakka.” (Fil. 2)

Jeesus täytti täydellisesti Isän tahdon. Tuon tahdon täyttäminen – kuuliaisuus – vei hänet oman tahdon kieltämisen kautta kantamaan ristiä, josta hän ei selvinnyt. Hän kuoli, mutta Isä herätti hänet kuolleista.

Kun luin tuota kirjoitusta, niin jäin oikein miettimään mitä tarkoittaa; "Seurata Herraa ja kulkea Hänen jalanjäljissään!" Mitä kaikkea se voikaan pitää sisällään. Niinpä niin!

Nythän monin paikoin opetetaan helppoa taivastietä, johon kuuluu menoa ja meininkiä, itsensä esillä pitämistä, sekä tunnetilojen etsintää, ihmeitä, parantumisia, ym..Nuo em ei ainakaan laita, eikä sallisi uskovankin joutuvan kärsimään, kuin: kärsimystiellä kulkemista, niin kuin Mestarimme vaelsi. Jos etsitään vain itselleen jotain hyvää ja kivaa, helppoa, niin eihän siihen kärsimys teoria sovi alkuunkaan. Vai sopiiko muka?

Minua puhuttelee kovasti tämä seuraava; Jeesus kesti kaikki kiusaukset. Miksi? Koska hän uskoi Isän valitseman tien olevan parempi kuin se toinen tie, jolle häntä kiusattiin. Tuo toinen tie olisi ollut itselleen mieliksi elämisen tie.

Niin rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa Jeesuksessamme; Me voimme toki elää itsellemme ja maailman tapojenkin mukaan, etsiä nautintoja, helppoa ja mukavaa elämää, olla kuin eläisimmekin eri planeetalla, jne.. Niin tai emme halua, tai edes kestä kipua, hylkäämistä, tms? Eihän kukaan pakota meitä kuolemaan itsellemme tai vastustamaan perkeleen kavalia juonia, ei edes Isä Jumala. Mutta mitä me hyödymme, jos emme suostu kärsimään: kysyn sitä; juuri sinulta?

Jos lihamme saa päättää, niin saamme silloin myöskin olla varmoja siitä; Ettei myöskään tapahdu uskonkasvua, eikä voida, eikä osata olla Jeesuksen seuraajinakaan, koska: Hän kesti ja kärsi, kuolikin puolestamme! Meidänkö ei sit tarttekaan kärsiä, kestää, siis; hylätä täysin se lavea ja helppo tie, jolla on kyllä tarjolla vaikka ja mitä, mutta ne jutut eivät muuta sydäntämme, ei! Vaan ne vain laiskistuttaa sydämen ja tullaan turraksi, nurisijoiksi entistäkin enemmän, koska kärsimys ei sovi siihen pirtaan.

Eikä me kuule voiteta mitään vihollisen linnakkeitakaan, vaikka kuinka julistettais veren ja ristinkin voittoa Jeesuksen nimessä, jos oma sydämemme ei suostu alistumaan Jumalan Sanan auktoriteetin alle tottelemaan, niin ja jos emme suostu, kuin kuolemaan kaikelle sille, mikä olisi usein niin mukavaakin mielestämme..Voitot syntyy, kun sydän tahtoo olla Herran kanssa, lähellään, totella, nöyrtyä, suostua tahtoonsa, sekä; kuolla kaikkein rakkaimillekin asioille elämässä, kunhan vain saa olla Herransa kanssa, johdossaan.

Se on nimenomaan jo kärsimystie, jolle harva suostuu, koska se on niin vaikeatie, kun siellä on luovutettava aivan kaikki Herralle. Mutta kaikkihan on joka tapauksessa meille lahjaa, armoa.. Emme ole mitään itse hankkineet, vaan Isä on rakkaudessaan erinäisiä asioita meille antanut ja lahjoittanut, johdattanut elämäämme.. Annetaan niistä kiitos ja kunnia Isällemme ja ymmärretään, että kaikki on vain lainassa ja lahjaa, ei omaa ansiotamme, omaamme millään tavalla. Vaikeaako? Niin varmasti onkin, mutta samalla hyvin siunattua!

Mietin omaa elämämääni ja .. niin .. se on aina ollut raskas tie. Mutta tänä armon päivänämme alan jo kuin aavistaa siihen syynkin. Minua on koeteltu, on ollut kärsimystä, kipua, erämaata, ym ym.. Koska Isä on koetellut minua ja miten suhtaudun asioihin, ihmisiin, katkeroidunko, tulenko anteeksi antamattomaksi, kovaksi, kylmäksi, tms, kun elämä murjoo, lapset hylkää, ja on niin paljon ikävää, paljon kipuja, niin sydämessäni, kuin kehossanikin, koen olevani kuin muukalainen ja outo..

Mutta siltikin, vaikka hyvin tiedostankin, että asiat olisivat toisin, jos en ois niin uskovaa, en ois pysyny Jeesuksen verisen ristin juurella parannusta tehden päivittäin, vaan oisin vain nautiskellut elämän antimista ja hyväksynyt mitä vain, niellyt eri oppeja ja vain siunannut kyseenalaisia julistajia ja oppeja, sekä alkanut mielisteleen toisia, puhunut korvasyyhyyn, jne.. Niin oishan tieni uskovanakin ollut varmasti paljon helpompi elää, mutta..

Minä en voisi elää sellaista elämää, ei kiitos! Vaan minä valitsen yhä vain; mieluimmin kärsimystien, Dolorosan, kuin helpon ja lihalleni mukavan tavan elää uskoani todeksi. Miksikö? Noh, koska uskon, että; Näin on tarkoitettukin ja että pääsen kerran taivaan kotiinkin asti, jäämättä matkalle, tai pois ylöstempauksesta. Koska uskon tämän tien,... vaikka tää onkin tosi rankkaa toisinaan, niin se on sittenkin se parempi tie, jonka kulkemalla saan kerran voittopalkinnonkin. Ja onhan minulla Jeesus Kristus koko ajan kanssani tsemppaamassa, lohduttamassa, vahvistamassa, varjelemassa jne Pyhän Henkensä kautta, jotta jaksaisin loppuun asti kulkea valitsemani tien.

Se tie, niin se on Minun valintani: suostua kärsimäänkin, mutta kuule; silloin ne poutapäivät ovatkin todellisia ilon ja riemun päiviä, kun niitä osaa silloin paremmin arvostaakin, kun ei aina ole pelkkää omaa tahtoaan noudattamassa kaikessa, vaan pyrkii susostumana Isän Jumalamme tahtoon kaikessa..Lihan tahdon ON Kuoltava! Suostutko siihen? Ristiinnaulitaan lihamme tahto ristille, niin henkemme alkaa virkistyä, elää täysipainoisesti Herrallemme, sekä myöskin lähimmäisillemme. Herra taistelee puolestamme, ollaan me vain hiljaa ja suostutaan antamaan: kaikki valta yksin vain Hänelle, joka on jo tallannut käärmeen päänkin..Eletään mekin kuuliaisuudessa Isämme tahtoa kohtaan! Antaa maailman vihata ja haukkua, Herra on puolellamme !

1. Sam. 15:22 Silloin Samuel sanoi: "Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva.