Raamatun näkökulmia rauhaan

[rita4]

Vanhasta Testamentista avautuu kolme erilaista näkökulmaa rauhaan. Yhtäältä Vanha testamentti nostaa esiin kuvan Israelin kansasta valittuna kansana, joka käy pyhää sotaa tai Herran sotaa viholliskansoja vastaan. Toisaalta VT:ssa esiintyy käsite 'shalom', joka yleensä suomennetaan sanalla rauha. Kolmanneksi Vanha testamentti kuvailee tulevaa rauhan aikaa, joka toteutuu aikojen lopussa.

Erityisesti Vanhan testamentin vanhimmissa kirjoissa puhutaan pyhästä sodasta tai Herran sodasta. Israelilaiset katsoivat velvollisuudekseen sotia vääräuskoisia kansoja vastaan ja jopa tuhota ne. Tämä ei suinkaan ollut nimenomaisesti Israelin kansalle ominainen piirre, vaan se oli tyypillistä tuona aikana kaikkien kansojen ajattelussa. Pienenä kansana suurten kansakuntien keskellä Israel taisteli omasta olemassaolostaan ja uskontonsa säilymisestä samaan tapaan kuin kaikki mutkin kansat. Sodissa punnittiin eri jumalien voima.

Myöhemmässä Vanhan testamentin aineistossa näkökulma alkaa muuttua. Jumala aletaan nähdä kaikkien kansojen jumalana, eikä ainoastaan Israelin valitun kansan jumalana. Keskeinen rauhaa tarkoittava käsite VT:ssa on 'shalom' ja se tarkoittaa laaja-alaisesti rauhaa. Heprean kielessä sanan perusmerkityksiä ovat 'eheys' ja 'terveys'. VT:ssa käsite kuvaa tilannetta, jossa Jumalan tahtoma hyvä elämänjärjestys pääsee toteutumaan. Tällaisen tilan perustana on oikeudenmukaisuuden toteutuminen yhtä lailla kansakuntien sisällä kuin niiden välillä. Taustalla on ajatus, että vääryys aiheuttaa väkivaltaa. Todellinen rauhan (shalom) tunnusmerkkeinä voidaan pitää muun muassa sitä, että köyhää ei sorreta.

Vanha testamentti kuvailee myös tulevaa, eskatologista toivon täyttymyksen aikaa, jossa rauha toteutuu kaikkien kansojen ja koko luomakunnan osalta. Kenties tunnetuin kuvaus tästä täyttymyksen ajasta on Miikan kirjassa oleva profetia (Miika 4:1-8), josta on mm. mukailtu nykyiseen virsikirjaamme rauhanvirsi 515. Tämä tuleva rauhan aika koskee kaikkia kansoja, ei vain Israelia: Herra, ratkaisee kansakuntien riidat, hän jakaa oikeutta väkeville kansoille lähellä ja kaukana. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi.(Miika 4:3)

Vastaavanlainen tulevan ajan kuvaus on esitetty myös Jesajan kirjassa. Jesajan profetiassa rauhan tila kuvataan paitsi ihmiskuntaa koskevana, myös koko luomakuntaa koskevana onnen ja tasapainon tilana: Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. (Jes. 11:6-7)

Kristus on voittanut kaikki viholliset

Selkeä ero Vanhan ja Uuden testamentin välillä rauhankysymyksessä on siinä, että Uudessa testamentissa ei missään muodossa enää hyväksytä pyhän sodan ajatusta. Jeesuksen kärismyshistoriassa kerrotaan yksityiskohta, jossa hän, paitsi kieltää opetuslapsi Pietaria tarttumasta miekkaan, myös kieltäytyy rukoilemasta avukseen enkelilegioonia. Jeesuksen tekemä ratkaisu muodostui ohjeelliseksi koko Uudelle testamentille. Sotaa Jumalan nimessä tai Kristuksen johdolla ei hyväksytä.

Jeesus nähdään Uudessa testamentissa Vanhan testamentin lupaamana Rauhan Ruhtinaana (Jes. 9:5). Luukkaan evankeliumin syntymäkertomus huipentuu enkelien ylistyslauluun: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, (kreikan sana 'eirene') joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" Johanneksen evankeliumissa rauhan lupaukseen liittyy myös selkeä lähetyskäsky.

Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät." Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."(Joh. 20:21-23). Jeesus nimesi Vuorisaarnassa omikseen erityisesti "rauhantekijät" (Matt. 5:9). Näin Rauhan Ruhtinaan palvelijat on lähetetty tämän maailman keskelle rauhantekijöiksi.

Paavalin mukaan rauha on yksi Hengen hedelmistä, yhdessä rakkauden, ilon, pitkämielisyyden, hyvyyden, uskollisuuden ja itsensä hillitsemisen kanssa (Gal. 5:22-23). Hengen hedelmät syntyvät jättäytymisestä Jumalan armon varaan. Kristityn ei tarvitse ryhtyä taistelemaan vihollisiaan vastaan, koska Kristus on jo voittanut kaikki viholliset, myöskin niistä suurimman, kuoleman. Kristityn ei tarvitse itse lähteä taistelemaan oikeuksiensa puolesta, koska Kristus on jo tuon taistelun käynyt. Hän on hankkinut oikeuden elämään jokaiselle.

Avainsanana on anteeksiantamus. Sovinto Jumalan kanssa johtaa myös sovintoon ihmisten kesken. Jos siis annamme toisillemme anteeksi, emme ryhdy hakemaan korvausta kokemallemme vääryydelle voimakeinoin kostamalla tai rankaisemalla. Anteeksiantaminen voi tuoda siis myös välittömän rauhan ihmisten ja ihmisryhmien välille.

Uusi testamentti hyväksyy elämänjärjestykseen kuuluvana esivallan miekan, koska ihmiskunta Kristuksen sovitustyöstä huolimatta elää edelleen synnin alaisuudessa. Uuden testamentin apokalyptisissa teksteissä puhutaan myös lopun ajan sodista. Näissä yhteyksissä on tärkeää huomata, että sota kuitenkin nähdään demonisena, pahan vallan ilmenismuotona, eikä Kristuksen sotana. Kristittyjen tehtävän on paljastaa sodan demoniset kasvot ja toimia rauhan puolesta. Lopullisesti kaikki sodat kuitenkin lopettaa itse Kristus "valkoisella ratsulla ratsastaen yhdellä Sanan miekan iskulla" (Ilm. 19).

Kirj. ?

[rita4]

Jeesus nähdään Uudessa testamentissa Vanhan testamentin lupaamana Rauhan Ruhtinaana (Jes. 9:5). Luukkaan evankeliumin syntymäkertomus huipentuu enkelien ylistyslauluun: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, (kreikan sana 'eirene') joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" Johanneksen evankeliumissa rauhan lupaukseen liittyy myös selkeä lähetyskäsky.

Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät." Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."(Joh. 20:21-23). Jeesus nimesi Vuorisaarnassa omikseen erityisesti "rauhantekijät" (Matt. 5:9). Näin Rauhan Ruhtinaan palvelijat on lähetetty tämän maailman keskelle rauhantekijöiksi.

Paavalin mukaan rauha on yksi Hengen hedelmistä, yhdessä rakkauden, ilon, pitkämielisyyden, hyvyyden, uskollisuuden ja itsensä hillitsemisen kanssa (Gal. 5:22-23). Hengen hedelmät syntyvät jättäytymisestä Jumalan armon varaan. Kristityn ei tarvitse ryhtyä taistelemaan vihollisiaan vastaan, koska Kristus on jo voittanut kaikki viholliset, myöskin niistä suurimman, kuoleman. Kristityn ei tarvitse itse lähteä taistelemaan oikeuksiensa puolesta, koska Kristus on jo tuon taistelun käynyt. Hän on hankkinut oikeuden elämään jokaiselle.

Avainsanana on anteeksiantamus. Sovinto Jumalan kanssa johtaa myös sovintoon ihmisten kesken. Jos siis annamme toisillemme anteeksi, emme ryhdy hakemaan korvausta kokemallemme vääryydelle voimakeinoin kostamalla tai rankaisemalla. Anteeksiantaminen voi tuoda siis myös välittömän rauhan ihmisten ja ihmisryhmien välille.

Olen nyt kuin miettinyt; rauhan käsitettä ja mitä on rauha sydämessä, rauha ihmisten kesken ja rauha maailmassa, ym..? Mitä kaikkea se voikaan pitää sisällään, jotta rauha syntyisi ja kestäisi, sekä, että: se myöskin olisi Jumalan tahdon mukaista? Voiko rauha syntyä, vaikka ..?Oletko sinä rakas lukijani miettinyt rauhan käsitettä, rauhan merkitystä ja tärkeyttä sydämessä, ystävien kesken ja maailmassa, tms?

Jeesus on tullut maailmaan, jotta rauha syntyisi ja pysyisi. Hän on Rauhan Ruhtinas! Mutta hän on paljon enemmänkin, sillä hän tahtoo, että veli antaa veljelleen ja sisko siskolleen anteeksi, sekä hyväksyy toisen sellaisena kuin toinen onkin hyveineen ja puutteineen, ym.. Tämä aika on sellaista aikaa, jolloin rakkaus kylmenee ja viha, kateus, katkeruus, kaunaisuus, nurina ja murina lisääntyy ja mikään ei ole mukamas hyvin koskaan ja siksi: moititaan ja arvostellaan, jopa tuomaroidaan toista ihmistä, uskovaa, kovin ja kylmin, ilkein sanoin, osoittaen kaikille ; mitä siellä sydämessä oikesti on. Osoitellaan sormella milloin ketäkin ja mitäkin, jonka takia asiat on pielessä. Mutta niin se vain on, että: meidän olisi opittava tyytymään vähään, tähän hetkeen, oppia iloitsemaan pienistäkin asioista, kohtaamisista, ym..Sekä tsemppaamaan toisia, rohkaisemaan, kunnioittamaan ja hyväksymään erilaisiakin mielipiteitä, elämän mallia, puhe ym tyyliä..Meillä uskovilla varsinkin ois tässä em paljon oppimista, niin minulla itselläni, kuin varmasti monilla muillakin Herran Jeesuksen seuraajilla.

Mitä lähemmäksi haluamme, ja haluat tulla sekä myöskin pysyä Herraasi, pysyä Sanassa ja Totuudessa, elää rukouksen hengestä, ja palvella lähimmäisiäsi, sekä Herraa Jeesusta, niin aivan varmasti pikku hiljaa Herra muuttaa sinua ja minua siihen; mikä on Hänen tahtoansa, eikä enää sitä; meidän omaa ja usein lihallistakin tahtoamme. Se on prosessi, johon joko suostutaan, tai ei suostuta, jokainen sen itse päättää.

Kärsivällisyys, sekä itsensähilitseminen, rauhaisa olemus puhuu paljon niille, joita kohtaamme. Me voimme olla pippurisia omien asioidemme puolustajia, omastamme kynsin ja hampain kiinni pitäviä, ym.. Ja siinä tulee usein sitten myöskin riitaa ja toraa, välirikkoja, ym ikävää elämään, jos tarraudumme siihen kiinni, mitä omistamme ja osaamme ja.. Siksi olisikin viisautta hiukan löysätä otettamme maailmasta ja sen tavarasta, tms kiinni pitämistä, niin ettei tavara, tai oma maine, kunniantarve tulisi ykkösasiaksi elämässämme. Ja siitä kun mokomasta vain syntyy ylpeyttä, joka on vastoin Isän Jumalan tahtoa..Me emme ole tänne mitään tuoneet, emmekä täältä mitään myöskään saa mukaamme, siis miksi tarautua tämän maailman rikkauksiin ja maineen, kunnian saannin etsintäänkään??

Kaikki on meille Taivaan Isän antamaa lahjaa ja Hänen omaansa.. mekin, ihmistaimet, jotka Hän on luonut äitimme kohdussa, kokoon parsinut omaa hyvää ja rakkaudellista tahtoaan ajatellen..Laitetaan aenteemme Isää Jumalaa kohtaan uusiksi, niin asenteemme lähimmäisiämmekin ja sisariamme, veljiämmekin kohtaan muuttuu sen myötä, niin kuin on Isämme tahto, eikä enää meidän lihallinen tahtomaailmamme ja luulomme..Usko on luja luottamus siihen, mikä ei näy..

Jes. 30:15 Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä: Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne.

Tunnethan tieni