Rikas mies ei kokenut syyllisyyttä eikä hän siksi tarvinnut

[rita4]

Rikas mies ei kokenut syyllisyyttä eikä hän siksi tarvinnut armoakaan
Petri Malk

"Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin."

Joskus kuulee väitettävän, että tuossa edellä olevassa jakeessa Mark. 10:18 Jeesus kieltää olevansa Jumala. Näinhän asia ei ole.

Markuksen evankeliumin kertomuksessa Jeesuksen luokse tulee rikas mies, joka puhuttelee Jeesusta "hyvänä opettajana." Hän kysyy Jeesukselta, mitä hänen tulisi tehdä, jotta hän perisi iankaikkisen elämän. Mies kertoo noudattaneensa laajalti käskyjä nuoruudestansa saakka.

Jeesus tajusi heti, että miehellä oli vakava hengellinen ongelma, vaikka hän vaikutti ottavansa Jumala-suhteensa vakavasti. Mies ei ymmärtänyt Jumalan laista paljoakaan, koska hän kuvitteli eläneensä sen mukaan. Miehen hengellinen sokeus oli niin syvää, että miehen arvio Jeesuksesta oli "hyvä opettaja." Tämä tuskin saattoi perustua oikeisiin kriteereihin, vaikka itse luonnehdinta olikin oikea.

Mies ei nähnyt Jeesuksessa muuta kuin ihmisen, jonka luokse voi tulla kehumaan omia hengellisiä saavutuksiaan. Miehen tila muistutti Paavalin fariseuselämän aikaista itsekeskeistä ja itseensä luottavaa uskoa Fil.3, jonka vallassa hän kuvaa olleensa "intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton.."

Tämän takia Jeesus käänsi keskustelun rikkaan miehen saavutuksista miehen arviointikriteereihin: Miksi sanot minua hyväksi? Niin, miksi?

Usein tämä Jeesuksen kysymys tulkitaan Jeesuksen kielloksi "Älä sano minua hyväksi! Vain Jumala on hyvä."

Kysymys ei ole kuitenkaan siitä.

Jeesuksen "Miksi sanot minua hyväksi" ei ollut kielto, vaan Jeesus asettui ihmisen asemaan ja ihmisen tasolle: Tämä mies oli omasta mielestään noudattanut kaikkia käskyjä erinomaisesti, kaikkia käskyjä, mitä voi kuvitella. "Tätä kaikkea olen noudattanut--- nuoruudestani saakka."

Jeesus tiesi, ettei rikkaan miehen puhe ollut totta, sillä kukaan ei pysty elämään lain mukaan noudattaen kaikkea, mitä Jumala tahdostaan laissa ilmoittaa.

Mutta Jeesus ei kuitenkaan sanonut miehelle: "Puhut palturia", vaikka Jeesus näki, että miehen itsetuntemus lain suhteen oli täysin nollassa. Tällainen lähestymistapa ei olisi ollut hyödyllinen.

Koska Jeesus näki, että mies piti itseään erinomaisena aivan väärillä perusteilla, Jeesus kysyi mieheltä: miksi sanot minua hyväksi? Herra tiesi, että miehen arviointikriteerit olivat väärät. Sen takia Jeesus sanoi: Ei kukaan muu ole hyvä kuin Jumala.

Sillä Jeesus ei viitannut poispäin itsestään, vaan itseensä, ei sellaisena kuin mies hänet näki (eli ihmisenä, joka oli opettaja kuten muut Israelin opettajat) vaan sellaisena, kuin Jeesus todella oli: Jumala.

Rikas mies pyrki iankkaikkiseen elämään lain tietä. Sillä tiellä ei ole kuitenkaan mitään muuta kuin käskyjä käskyjen perään. Heti kun olet todennut, että "näitä kaikkia olen noudattanut", sinulle osoitetaan uusi käsky, jota et vielä ole noudattanut.

Tämä on lain luonne. Laki voi vain vaatia, käskeä. Se ei koskaan osoita ihmisen päässeen jollekin korkeamamlle tasolle, vaan se osoittaa aina vain puutteita ja vajavuuksia. Sen takia Paavali sanoo: Lailla on kuoleman virka.

Ollakseen johdonmukainen miehelle, joka ei tajunnut lain luonteesta mitään, Jeesus antoi hänelle yhden käskyn, jonka jokainen tajuaa ylivoimaiseksi: Mene ja myy kaikki omaisuutesi, niin sinulla on oleva aarre taivaissa. Tämän kaltaisia käskyt ovat: ylivoimaisia.

Nyt mies tuli surulliseksi eli laki pääsi tekemään varsinaista työtään miehen sydämessä. Laki osoittaa ihmiselle, ettei lakia voi noudattaa. Oikein Jeesukselta kysyttiinkin heti tämän jälkeen: Kuka sitten voi pelastua? Näin kysyy lain ymmärtänyt ihminen.

Jeesus vastasi: Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista. Pelastuminen on siis Jumalan teko, ihmisen kannalta poikkeus lain kaavaan, jotain lain kannalta täysin epäoikeudenmukaista. Se on jotain, jota ei voi lainkaan kuvata lain skaalalla. Se on Jumalan lahja.