Laodikean seurakunta

[rita4]

Joona Pirttivaara

Ilmestyskirjan seurakuntakirjeet ovat monille tuttuja. Monet meistä ovat lukeneet niitä lukemattomia kertoja ja kuulleet niistä opetusta seurakunnassa. Jumalan Sana on kuitenkin niin ihmeellinen, ettei kukaan voi koskaan ammentaa Sanaa täysin tyhjiin, vaan Pyhä Henki voi avata sieltä uusia asioita ja näkökulmia.

Jeesus nuhteli seurakuntaa sen penseästä tilasta. Tämän jälkeen Jeesus lausuu, millaiseksi seurakunta arvioi hengellisen tilansa ja mikä on todellisuus. Jeesuksen lausuma arvio seurakunnasta oli kuitenkin aivan toista. Mekin saatamme tänä aikana arvioida seurakuntiemme hengellisen tilan aivan erilaisilla perusteilla kuin seurakuntiemme Pää.

Sokea seurakunta

"...etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston." (Ilm.3:17) Huomattavaa on, että Jeesus luokitteli seurakunnan sokeaksi. Hän ei tarkoittanut fyysistä sokeutta vaan hengellistä. Tästä johtuen seurakunta oli täysin kykenemätön arvioimaan oikein hengellistä tilaansa. "Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse.." (Ilm. 3:17)

Seurakunta ei nähnyt mennyttä hengellistä tilaansa, se arvioi kehityksensä maallisten mittapuiden mukaan. Omasta mielestään se oli rikkaampi kuin ennen. Tämä oli maallisesti aivan totta, sillä on selvää, että kun seurakunta kasvaa, myös sen tulot kasvavat.

Todellisuudessa ennen oltiin maallisesti köyhiä ja hengessä rikkaita. Nyt oltiin maallisesti rikkaampia mutta hengessä köyhiä. Eikö tässä ole meillekin hyvin puhutteleva sanoma, ettemme mittaisi omaa ja seurakuntiemme hengellistä tilaa maallisen omaisuuden perusteella? Jos katse on suunnattu aina vain maallisiin asioihin, onko se merkki siitä, että olemme sokeutuneet hengellisesti?

"Minä olen rikas"

Näyttää siltä, että Laodikean seurakunta oli ylpeä tilastaan. Seurakunta ei kuitenkaan ollut huomannut, että Jeeesus oli sen ulkopuolella ja kolkutti päästäkseen takaisin sisään. Johtuiko tämä siitä, että katse oli kiinnitetty kaikkeen muuuhun kuin häneen?

Jeesuksen ulkopuolella seisominen ei merkinnyt sitä, että hän olisi hylännyt seurakunnan, vaan hän rakasti sitä ja odotti, että hänet päästettäisiin takaisin sisään.

Toisin kuin ennen monella seurakunnalla on tänä päivänä omat kirkkorakennuksensa. Joillakin seurakunnila toiminta saattaa olla niin virkeää, että tilaisuuksia on viikon jokaisena päivänä. Saatamme olla jopa ylpeitä siitä, että meillä on kauniit rukoushuoneet ja paljon toimintaa. Muistakaamme kuitenkin, että näillä mittareilla ei mitata seurakunnan hengellistä tilaa.

Mitä meille jää, jos Jeesus on joutunut seurakuntiemme ulkopuolelle? Meille jää vain uskonto, jossa ei ole elämää. Meillä voi olla kauniita lauluja, korkeaoppisia saarnoja ja toimintaa toiminnan perään. Kaikki Hengen tuli ja into on kuitenkin sammunut, ja tilalle on tullut maallistunut tapakristillisyys.

"Enkä mitään tarvitse"

Seurakunnalla oli varsin erikoinen lähetysnäky. Se ei tarvinnut mitään, ei edes uusia sieluja. Saatana on hyvillään tällaisesta lähetysnäystä.

Mikäpä muu on sille yhtä vaaraton kuin itsessään tyytyväinen, kaiken toiminnan rukoushuoneen seinien sisälle keskittänyt seurakunta, jolla ei ole näkyä uusien sielujen voittamisesta eikä minkäänlaista halua mennä sinne, missä ihmiset ovat?

Jumala varjelkoon meidät tällaiselta lähetysnäyltä! Jeesuksen antaessa lähetyskäskyn hän ei käskenyt odottamaan, että ihmiset tulisivat, vaan hän käski menemään.

Jeesus neuvoo sokeita ostamaan häneltä silmävoidetta, jotta hengellinen sokeus väistyy. Jos Jumalan armosta saamme huomata olevamme sokeita, ei meillä ole muuta vaihtoehtoa kuin ja mennä Herramme luo voiteen ostoon.

Ei se ole lihalle ja verelle mieluista, kun joutuu nöyrtymään ja tunnustamaan, että on mennyt pieleen. Henki sen sijaan iloitsee siitä, että Jumala on suonut meille parannuksen armon.