Valmennusta Herran kohtaamiseen. Nuhteettomat Kristuksen tul

[rita4]

Valmennusta Herran kohtaamiseen. Nuhteettomat Kristuksen tullessa
Maurice R. Irwin

Ja teille Herra antakoon yhä enemmän ja runsaammin rakkautta toisianne kohtaan ja kaikkia kohtaan, niin kuin meilläkin on teitä kohtaan, vahvistaaksensa teidän sydämenne nuhteettomiksi pyhyydessä meidän Jumalamme ja Isämme edessä, meidän Herramme Jeesuksen tulemuksessa, kun hän tulee kaikkien pyhiensä kanssa.
(1 Tess 3:12-13).

Kristuksen toinen tulemus oli hyvin voimakkaasti apostoli Paavalin mielessä hänen kirjoittaessaan Ensimmäistä kirjettä tessalonikalaisille. Jokainen kirjeen viidestä luvusta päättyy viittaukseen tuosta suuresta tapahtumasta.

Kun 1. luvun loppujakeet kuvaavat luottamusta Kristuksen tulemuksessa ja 2. luvun päätössanat puhuvat kruunaamisesta hänen tulemuksensa yhteydessä, 3. luvun loppu korostaa sitä, että olemme nuhteettomat kun kohtaamme Herran.

Vapahtajan toiseen tulemukseen viitataan jakeessa 13 seuraavin sanoin:

”Kun meidän Herramme Jeesus tulee kaikkien pyhiensä kanssa.”

On olemassa eriäviä mielipiteitä siitä, keitä nämä ”pyhät” ovat. Jotkut ajattelevat, että tässä viitataan enkeleihin. Toiset uskovat, että ”pyhät” ovat niitä, jotka kuolivat Kristuksessa ja jotka nyt ovat Herran kanssa ja tulevat takaisin vastaanottamaan kirkastetun ylösnousemusruumiin tuona suurena päivänä.

Keitä hyvänsä ”pyhät” sitten ovatkin, jae 13 vakuuttaa, että itse Kristus palaa tänne maan päälle. Ja tuon tulemuksen eräs näkökulma on nähtävissä sanoissa

”meidän Jumalamme ja Isämme edessä”.

Meidän on selvästikin ymmärrettävä, että kun Kristus tulee takaisin, hän johtaa meidät korotetun ja majesteettisen taivaallisen Isämme henkilökohtaiseen läsnäoloon. Meidät temmataan seisomaan tuon kunnianarvoisen Majesteetin eteen, joka hallitsee kaikkea.

Pelkoa ja kunnioitusta herättävä näkymä

Tuon päivän odottamisen täytyisi täyttää meidät pelolla ja kunnioituksella. Kun Jesaja kohtasi näyn Jumalan läsnäolosta, hän kumartui maahan ja huusi:
”Voi minua! Minä hukun!” (6:5).

Frederick Faber on kirjoittanut:
Oi kuinka pelkään sinua,
elävä Jumala,
pelkään mitä syvimmin ja
hartaimmin,
ja palvon sinua vavisten,
toivoen,
ja katumuksen kyynelin!

Laulamme aivan oikein riemuiten Jeesuksen takaisin tulosta. Se on todella oleva ”ilon päivä”. Se on, kuten A. B. Simpson kirjoitti: ”Toivon tähti toivottomille sydämille.” Mutta Kristuksen tulemuksen odotus on myöskin pelottavaa, koska sinä päivänä kohtaamme kasvoista kasvoihin Kaikkivaltiaan Herran Jumalan.

Kuinka pahaenteinen onkaan odotus joutua kohtaamaan Jumala, kun Kristus tulee, jos kristitty ei ole elänyt niin kuin uskovan olisi pitänyt elää.

Jatkuu otsikolla: Kaksi pyhyyttä - Pelastus ja käytäntö

[rita4]

Valmistautumisen perusedellytykset. Kaksi pyhyyttä - Pelastus ja käytäntö

Herra antakoon teille yhä enemmän ja runsaammin rakkautta toisianne ja kaikkia kohtaan, kuten meilläkin on teitä kohtaan. Hän vahvistakoon sydämenne nuhteettomiksi pyhyydessä Jumalamme ja Isämme edessä, kun Herramme Jeesus saapuu kaikkien pyhiensä kanssa. 1Tess 3:12,13 (Saarnivaara)

Jakeiden alkuosissa Paavalin rukous osoittaa, että oikeaan valmistautumiseen sisältyy kaksi ominaisuutta: rakkaus ja pyhyys. Jotta olisimme nuhteettomat Kristuksen tullessa, meidän täytyy elää pyhyydessä ja vaeltaa rakkaudessa.

1. Pelastava pyhyys

Jae 13 painottaa pyhyyttä, ja meidän on syytä huomioida ensiksi pyhyys ominaisuutena eli pyhyyden tila ja toiseksi sen aiheuttaja.

Sanat ”nuhteettomiksi pyhyydessä” jakeessa 13 kuvaavat tilaa [tai ominaisuutta]. Raamattu puhuu kahdenlaisesta kristityn pyhyydestä. Ensiksi on pyhyys, jonka me saamme sillä hetkellä, kun uskomme Kristukseen henkilökohtaisena Vapahtajanamme.

Samalla hetkellä kun ihminen tunnustaa syntinsä ja syyllisyytensä, kääntyy Jumalan puoleen ja uskoo Kristukseen, Jumala antaa hänelle täydellisesti anteeksi. Se on hetki, jolloin Jumala pukee ihmisen Kristuksen vanhurskauteen.

Sen jälkeen hän on Jumalan edessä juridisesti syytön. Ja tuon pyhyyden perusteella jokainen meistä kuuluu Jumalan perheeseen ja on matkalla taivaaseen.

2. Käytännön pyhyys

Raamattu puhuu kuitenkin myös käytännöllisestä, päivittäisestä pyhyydestä. Se on pyhyyttä, joka näkyy ihmisen teoissa ja asenteissa kristittyinä. Mies voi olla isä kahdessa merkityksessä. Hän on sitä asemansa perusteella ja lain edessä lapsen syntymän hetkellä. Mutta on eri asia, että mies elää todellisen isän elämää, pitämällä yllä kurinalaisuutta, ohjaten ja neuvoen, tarjoten suojaa ja ennen kaikkea tarjoten sitä toveruutta ja rakkautta, jota hänen lapsensa tarvitsee.

Me voimme olla pyhiä asemamme perusteella ja lain edessä syntien anteeksisaamisen ja vanhurskautuksen perusteella. Se pyhyys perustuu asemaan, jonka saamme sinä hetkenä, jolloin todella uskomme Kristukseen Vapahtajanamme.

Mutta on toinen asia elää oikeasti hyvää elämää. Sellainen elämä näkyy huomaavaisena käyttäytymisenä, luonteenpiirteinä ja totuuden mukaisena puheena päivästä päivään.

Asenteet ja teot syynissä

Koska jakeessa 13 käytetään sekä sanaa nuhteeton että sanaa pyhä, se viittaa varmasti siihen, että me tarvitsemme enemmän kuin sitä pyhyyttä, jonka saamme asemamme perusteella, jotta olisimme valmiita kohtaamaan Jumalan, kun Kristus tulee. Jae viittaa siihen, että meidän täytyisi olla vapaita kaikista syntitottumuksista. Ja sen vapauden seurauksena asenteemme alkavat puhdistua ja tekomme parantua.

Meidän tulisi olla ihmisiä, jotka sinä päivänä voivat kohdata Herran ja kiittää siitä, että olemme saaneet vanhurskauden Jeesukselta. Mutta meidän tulisi voida tunnustaa myös, että olemme saaneet elää vanhurskaudessa, koska olemme Jumalan omia.

Onko tavoitteesi suhteessa tulevaisuutesi näkymään?

Jos porskutamme synnissä, muuntelemme totuutta, petämme liikeasioissa, laiminlyömme rukouksen tai muut sellaiset asiat, kuinka me voimme odottaa, että Kristus vie meidät toisessa tulemuksessaan tämän maailmankaikkeuden suvereenin Jumalan majesteettiseen ja pyhään läsnäoloon? Tämän tulevaisuudennäkymän valossa meidän tavoitteemme ei voi olla mikään vähempi kuin olla käytännössä ja omakohtaisesti pyhiä.

Tuottaja eli nuhteettomuuden aiheuttaja

Mutta meidän on myös huomioitava, mikä on tällaisen nuhteettomuuden syy. Kiitos Jumalalle, ettei meitä vaadita tekemään itsestämme pyhiä omin avuin. Jakeessa 13 Paavali rukoilee, että uskovien sydämet vahvistuisivat.

Meidän tulisi ymmärtää, että käytännöllinen pyhyys tulee siitä, että sisäinen voima on lisääntynyt, ei kehittyneistä ulkoisista olosuhteista. Yleensä me luulemme, että voimme lisätä omakohtaista vanhurskautta sillä, että suojaudumme kiusauksilta tai poistamme ärsyttävät asiat tai muutamme olosuhteita. Raamattu opettaa, että pyhä elämä on seurausta sisäisestä hengellisestä voimasta, joka antaa mahdollisuuden voittaa.

Tuon voiman saamme meissä asuvalta Pyhältä Hengeltä. Vaikka häntä ei mainita 1 Tess 3:13:ssa, varmasti Pyhä Henki –Jumala antaa meille pyhyyden tuota päivää varten, jolloin Poika-Jumala esittelee meidät Isä-Jumalalle. Siksi meidän täytyy antautua Hengelle ja vaeltaa Hengessä päivästä päivään (Room 8:1).

Jatkuu otsikolla: Välttämätön rakkaus. Valmius, joka kasvaa kahdessa kohteessa

[rita4]

Valmistautumisen perusedellytykset. Välttämätön rakkaus

Valmius, joka kasvaa kahdessa kohteessa

Raamattu painottaa, että ollaksemme valmiita seisomaan Jumalan edessä, meidän täytyisi olla niitä, jotka vaeltavat rakkaudessa. Erityisesti jakeessa 1Tess 3:12 mainittu valmiuden ehto on vaeltaminen enenevässä ja yhä runsaammassa rakkaudessa toisiamme ja kaikkia kohtaan.

Tässä mainitut kaksi rakkauden suuntaa ovat mielenkiintoiset. Meidän täytyy rakastaa toinen toistamme. Se tarkoittaa toisten kristittyjen rakastamista. Sitten sanotaan, että meidän täytyy rakastaa kaikkia ihmisiä. Se tarkoittaa sitä, että meidän rakkautemme täytyy ulottua seurakuntiemme ja perheidemme ulkopuolella oleviin – kääntymättömiin, vastenmielisiin.

Raamattu ei sano tässä, että meillä täytyy olla lämpimiä tunteita kaikkia kristittyjä ja maailman ihmisiä kohtaan. Yleensä kun kuulemme sanan rakkaus näinä päivinä, me ajattelemme intohimoista tunnetta, joka tekee meidät hyvin sentimentaalisiksi ja myötämielisiksi toista henkilöä kohtaan. Alkuperäisessä kreikan kielessä, jolla Raamattu kirjoitettiin, oli sana kuvaamaan tällaistakin rakkautta. Se oli filia. Mutta sitä sanaa ei ole käytetty tässä.

Sana, joka tässä on käännetty ”rakkaudeksi”, on agape. Tämä käsite ei viittaa tunteisiin vaan asenteisiin. Se kuvaa William Barclayn sanoja käyttääksemme ”- ei vain tunneperäistä kokemusta - vaan se on tietoinen voitto ja tahdon tuote” (New Testament Words, 21).

Tämä rakkaus on huolehtiva ja päättävä asenne palvella toisia heidän tarpeissaan. Raamattu sanoo, että meidän täytyy rakastaa vihollisiamme. Se ei tarkoita sitä, että meidän täytyy tuntea lämpimiä kiintymyksen tunteita niitä kohtaan, jotka meitä vastustavat, hyväksikäyttävät ja loukkaavat. Jeesuksen tunteet vihollisia kohtaan eivät välttämättä olleet sellaisia [sentimentaalisia]. Ei myöskään Paavalin.

Raamattu käskee meidän rakastaa vihollisiamme agape-rakkaudella. Se tarkoittaa sitä, että meidän täytyy päättäväisesti huolehtia niiden hyvinvoinnista, jotka ovat vihollisiamme ja tehdä kaikkemme, jotta he saisivat sellaista apua, joka on heidän todelliseksi parhaakseen.

Raamattu ei vaadi meitä tuntemaan lämmintä kiintymystä kanssakristittyjä ja kaikkia muita ihmisiä kohtaan. Meitä käsketään päättämään sydämessämme huolehtia ja etsiä niiden parasta, jotka ovat ympärillämme.

Jatkuu otsikolla: Niin kuin meilläkin on teitä kohtaan

[rita4]

Valmistautumisen perusedellytykset. Niin kuin meilläkin on teitä kohtaan

Kuvaus siitä rakkaudesta, jolla meidän täytyy rakastaa kaikkia ihmisiä, löytyy jakeen 12 sanoista ”niin kuin meilläkin on teitä kohtaan”. (1 Tess 3:12.)

Tässä Paavali sanoo, että kaikkien kristittyjen tulisi rakastaa niin kuin hän rakasti tessalonikalaisia, ja saman kirjeen 2. luvussa on kuvattu monin eri tavoin samaa rakkautta.

Häntä ei kärsimys voinut keskeyttää

2:2:ssa apostoli muistutti tessalonikalaisia, että hän oli kärsinyt paljon ja hänelle oli tehty vääryyttä Filippissä. Silti hän oli niin huolestunut heidän iankaikkisesta pelastuksestaan, ettei hän lopettanut matkaansa Filippiin.

Hän tuli Tessalonikaan saarnaamaan evankeliumia heille hyväksyen samalla sen mahdollisuuden, että häntä vainottaisiin ja hän joutuisi kärsimään heidän takiaan:

”Vaan, vaikka me ennen, niin kuin tiedätte, olimme kärsineet Filippissä ja meitä siellä oli pahoin pidelty, oli meillä kuitenkin Jumalassamme rohkeutta puhua teille Jumalan evankeliumia, suuressa kilvoituksessa.”

Jatkuu otsikolla: Jumalan työ ihmisen sydämessä

[rita4]

Valmistautumisen perusedellytykset. Jumalan työ ihmisen sydämessä

Paavalin rakkautta ei vääryyskään saanut lannistettua

Paavali työskenteli Tessalonikassa hankkimatta itselleen hyötyä tai kunniaa. Sitä vahvistaa se, mitä hän kertoo kirjeessään (2:5-6):

”Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme, emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta.”

Rakentaja, jota innosti totuus ja rakkaus

Hän kieltäytyi olemasta kiinnostunut palkkiosta tai kiitoksesta. Hän toivoi vain, että ihmiset tuossa paikassa saisivat todellisen avun.

Jae 9 muistutti heitä siitä, että Paavali teki työtä yöt ja päivät saadakseen nähdä, että ihmiset ymmärtäisivät totuuden ja perustautuisivat Kristukseen:

”Muistattehan, veljet, meidän työmme ja vaivamme: yöt ja päivät työtä tehden, ettemme ketään teistä rasittaisi, me julistimme teille Jumalan evankeliumia.”

Jae 11 sanoo, että Paavali rohkaisi ja kehotti heitä. Hän työskenteli monin tavoin rakentaakseen noita ihmisiä Herrassa:

”Samoin kuin te tiedätte, kuinka me, niin kuin isä lapsiansa, kehoitimme itsekutakin teistä ja rohkaisimme teitä, ja teroitimme teille, että teidän on vaeltaminen arvollisesti Jumalan edessä, joka kutsuu teitä valtakuntaansa ja kirkkauteensa.”

Odotetaan lisääntyvää

Apostolin perusasenne näkyy jakeessa 8. Hän sanoi:

”Me halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin.”

Tämä on sen rakkauden luonne, jolla meidän odotetaan asennoituvan kanssakristittyjä ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Ja siltä odotetaan, että se jatkuvasti lisääntyy. 1 Tess 3:12 puhuu rakkaudesta, joka lisääntyy ja enenee, kuten säiliö, joka täyttyy, kunnes se alkaa vuotaa yli laitojen. Mikään vähempi ei riitä tavaksemme elää siinä valossa, jossa tulemme kohtaamaan Jumalan.

Tuottajana rakkauden Henki

Onneksi tälläkään kertaa tämän saavuttaminen ei riipu meidän omista kyvyistämme, vaan Pyhän Hengen antamista kyvyistä. Barclay on kirjoittanut:

”Ihmisten välinen agape, meidän rakkautemme lähimmäisiämme kohtaan, täytyy olla Hengen tuottamaa. Uusi testamentti puhuu selvästi siitä (Gal 5:22; Room 15:30; Kol 1:8). Kristillinen agape on luonnotonta siinä suhteessa, ettei se ole luonnolliselle ihmiselle mahdollista. Ihminen voi ainoastaan kokea tätä kaiken kattavaa hyvyyttä, hän voi puhdistua inhimillisestä vihasta ja luonnollisesta vihamielisyydestä ja loukkaamisesta ja vastenmielisyydestä, kun Pyhä Henki saa hänet valtaansa ja vuodattaa hänen sydämeensä Jumalan rakkauden” (New Testament Words, 22).

On siis ilmeistä, että nämä jakeet edellyttävät epäsuorasti mutta määrätietoisesti Pyhän Hengen työtä meissä, jotta olisimme valmiit Kristuksen tullessa. Meidän täytyy olla pyhyyden ja rakkauden ihmisiä, ja sen voi aikaansaada riittävästi ja ainoastaan Herran itsensä työ sydämissämme.

Puvustajalla on mahti

Muinaisina aikoina vaadittiin hääjuhlaan osallistuvilta tiettyjen häävaatteiden käyttöä. Mutta sulhasen isä varasi aina tarvittavat asusteet.

Meidän täytyy olla pukeutuneita pyhyyteen ja rakkauteen, kun seisomme Jumalan edessä kirkkaudessa. Meidän täytyy antaa Pyhän Hengen pukea meidät niihin vaatteisiin, kun olemme valmistautumassa tuohon päivään.

Maurice R. Irwin
Alliance Life, The Christian and Missionary
Alliancen virallinen julkaisu 1.8.1984.
Käytetty luvalla. Maurice R. Irvin on
Christian and Missionary Alliancen pastori
ja ent. AL:n päätoimittaja.