Oon onnellinen vaeltaja

[mira]

Oon onnellinen vaeltaja
https://www.youtube.com/watch?v=sJvkH0MdmjE
Oon onnellinen vaeltaja
käyn maailmasta parenpaan
ei siellä tuskaa vaikeuksia
on kirkas määrä matkallain

saan nähdä Isän taivaallisen
ei enää tarvis harhailla
käyn yli viran voittajana
ja olen vihdoin kotona

pian kaikuu laulu vapaudesta
saa luonaan rauhan sieluni
kunnia suuri kanssaan olla
nyt elää saan ja iäti

saan nähdä rakkaan vapahtajan
Hän kerran kuoli tähteni
käyn yli virran voittajana
ja olen vihdoin kotona


Onnemme on olla Herraa lähellä sillä Hänessä meillä on tie, joka vie meidät kerran täältä parenpaan eli uuteen Jerusalemiin. Siellä pyyhitään viimeinenkin kyynel poskelta eikä siellä enää vaivaa minkäänlainen tuska eikä ahdistus. Toivomme täyttymys Jeesuksessa Kristuksessa on iäinen rauha Isän rakkaudessa taivaallisessa kirkkaudessa.

Ei tarvitse lammasten harhailla. Paimen on luotsannut laumansa hukkaamatta ainoatakaan kotisataman suojaan. Kun täältä lähdemme Jeesuksen omina, niin lähdemme voittajina. Määränpäämme on koti kirkkaudessa.

Jo täällä voimme laulaa vapaudesta, johon Kristus on meidät vapauttanut. Tämä laulu saa voiman Jeesuksen rakkaudesta meitä kohtaan. Kun sielu on saanut rauhan Isän luona, niin silloin soi laulu vapaudesta täydellisenä ylistyksenä taivaan kuorossa. Sen suurenpaa kunniaa ei kukaan voi saada kuin, että Jeesus ihmisen puhdistaa verellään synneistä ja lunastaa omakseen. Ansioton saa armon omakseen ja saa kunnian kerran saapua taivaan kotiin Isän luo.

Ansiottomalle kallein lahja ja suurin rakkaus on iäinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa. Nyt ojentaudumme toivossa ja uskossa kohti Kristusta vaikkemme vielä Häntä näe. Perillä saamme katsella Mestariamme kasvoista kasvoihin. Vapahtajaamme, joka uhrasi itsensä Golgatan ristillä antaen henkensä ja vuodattaen verensä, jotta meillä elämä olisi.

Synti erotti ihmisen Jumalasta. Erottavan kuilun yli ei ole muuta siltaa kuin Jeesus Kristus. Jeesuksen omina voimme laulaa: käymme yli virran voittajina ja pian olemme kotona.

Olli Melanen

[rita4]

Onnemme on olla Herraa lähellä sillä Hänessä meillä on tie, joka vie meidät kerran täältä parenpaan eli uuteen Jerusalemiin. Siellä pyyhitään viimeinenkin kyynel poskelta eikä siellä enää vaivaa minkäänlainen tuska eikä ahdistus.

Toivomme täyttymys Jeesuksessa Kristuksessa on iäinen rauha Isän rakkaudessa taivaallisessa kirkkaudessa. Ei tarvitse lammasten harhailla. Paimen on luotsannut laumansa hukkaamatta ainoatakaan kotisataman suojaan. Kun täältä lähdemme Jeesuksen omina, niin lähdemme voittajina. Määränpäämme on koti kirkkaudessa.

Kun lukee tuon laulun sanat, niin sydän alkaa jo hyräillä tuota laulua. Se on niin mahtava. Ja niin lohduttava. Katse siirtyy sinne rajan taakse kirkkauden rantaan, jossa ei enää ole kyyneliä, ei tuskaa, murhetta, kipua, eikä kukaan enää satuta sydämiämme, koska olemme päässeet kotiin, Jeesuksen luokse, Isän Jumalan luokse ja kaikkien pyhien joukkoon laulamaan ylistystä, sekä kiitosta Karitsallemme, joka voitti kuoleman! Halleluja!!

Siellä on rauha ja lepo, rakkaus läsnä. Ja mikä parasta, se elämä ei lopu milloinkaan, vaan on ikuista iloa ja rauhaa. Soi kiitosta sydämein nyt Karitsalle, joka kärsi vuoksi mun syntieni ja pelasti verellään, toi valoon pimeyden kätköt, sekä rakkaudessaan armahti kurjan syntisen, jolle antoi uuden elämän Hänessä ja Hänen seurassaan.

Mietippä tuota omakohtaisesti, siis omalle kohdallesikin, niin johan on kumma jos ei hymyn kare jo kohta näy suupielessäsi, vaikka nyt olisikin kuinka vaikeaa ja raskasta elämäsi taival. Sinulla ja minulla, meillä kaikilla jotka olemme; uudestisyntyneet Elävään uskoon Jeesuksessa Kristuksessa.. niin meillä on toivo, joka kestää vaikeuksien ja sairauksienkin yli. Se toivo ja ilo meillä on: Herrassamme ja Vapahtajassamme, joka suostui ristille meidän syntiemme tähden, jotta meillä elämä Hänessä ja Hänen kauttaan aina olisi, sekä rauhan ranta jo häämöttää... Näetkö sen?!

Ansiottomalle kallein lahja ja suurin rakkaus on iäinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa. Nyt ojentaudumme toivossa ja uskossa kohti Kristusta vaikkemme vielä Häntä näe. Perillä saamme katsella Mestariamme kasvoista kasvoihin.

Vapahtajaamme, joka uhrasi itsensä Golgatan ristillä antaen henkensä ja vuodattaen verensä, jotta meillä elämä olisi.

Synti erotti ihmisen Jumalasta. Erottavan kuilun yli ei ole muuta siltaa kuin Jeesus Kristus. Jeesuksen omina voimme laulaa: käymme yli virran voittajina ja pian olemme kotona.

Kun Sä Käyt Yli Virran

[rita4]

Sen suurenpaa kunniaa ei kukaan voi saada kuin, että Jeesus ihmisen puhdistaa verellään synneistä ja lunastaa omakseen. Ansioton saa armon omakseen ja saa kunnian kerran saapua taivaan kotiin Isän luo.

Ansiottomalle kallein lahja ja suurin rakkaus on iäinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa. Nyt ojentaudumme toivossa ja uskossa kohti Kristusta vaikkemme vielä Häntä näe. Perillä saamme katsella Mestariamme kasvoista kasvoihin. Vapahtajaamme, joka uhrasi itsensä Golgatan ristillä antaen henkensä ja vuodattaen verensä, jotta meillä elämä olisi.

Näin juuri, vain yksin Jeesuksen kautta ja Hänen nimessään on meillä mahdollisuus pelastua ja päästä myöskin kerran sinne kirkkauteensa, johon jo ainakin minun sydämeni kaipaa. Kaipaatko sinä rakas ystäväni jo päästä kotiin Isän luo?

Joskus on aikoja ettei niitä syntejään aivan kuin edes tajua ja tuntuukin, ettenhän minä edes ole tehnyt mitään ns syntiä Herraani vastaan. Ja sitten taas joskus on niin syntinen olo ja tuntuu ettei minusta löydy mitään puhdasta tai hyvää. Olenkin joskus jopa miettinyt, että; Kun ei tunnu että ois syntiä sydämelläni, niin tuoko sen tunteen, ajatuksen minulle sielunvihollinen, joka sillai koittaa estää minua rukoilemasta syntejäni anteeksi? Miksi se niin tekisi sitten? Noh, koska jos emme pyydä syntejämme joka päivä Jeesukseltamme anteeksi, siis; tuntui niitä sitten olevan tai sitten ei, niin jos jätämme ns parannuksenteon tekemättä, niin se on kyllä saatanan tahto, mutta ei Jumalan tahto meihin nähden. Kyllä minusta meidän tulee pyytää joka päivä syntejämme anteeksi, koimme, näimme, tunsimmepa niitä sitten itsessämme tai sitten emme.

Sillä, niin juuri, emmehän me kukaan edes tiedä päiviemme määrää, mittaa. Kukaan ei voi sanoa, että; elän vielä tunninkin päästä, huomenna, viikon, kuukauden, jopa vuosien ja vuosikymmentenkin päästä. Vai voitko mielestäsi niin sanoa ja uskoakin sen: ettei sinulla ole mitään kuin tarvetta muutokseen, koska olet terve, ja sinulla on kaikki kondiksessa? Onko? Et tiedä, jos Herra sanookin sinulle; "Tänä päivänä minä vaadin sinulta sielusi niin olethan sinä silloin valmis lähtemään kotiin?"

Minä En missään mielessä, tai tapauksessa halua pelotella sinua enkä ketään kuolemisella; EN! Mutta se on kuitenkin se elämän realiteetti, että: "Meidän kaikkien on kerran kuoleminen!" Me elämme niin kamalan hektistä aikaa, että siinä helposti unohtuu sekin puoli elämän totuudesta, ettei kukaan voi sanoa kuinka kauan kukin täällä maan päällä vielä elää (älkäämme rakastuko tähän maailmaan tai sen antimiinkaan, rikkauksiin, tms). Olemmehan nähneet, kuinka nopeasti kaikki voi muuttua, kun se on muuttuakseen; vain sekuntti, kaksi ja se oli siinä. Ja silloin kysytään; "Olitko valmis lähtemään?" Ei enää auta kauniit virret, ei mikään, kun elämänlanka katkeaa, silloin ON oltava valmis, joka hetki lähtemään kotiin, jos nimittäin on uudestisyntynyt uskova. Ilman uudestisyntymistä, ei taivas aukea se on se karu, ilkeltäkin kuulostava, mutta Raamatullinen Totuus. Joh. 3:3- Se löytyy esim tuosta..

Sydämen rauha ja lepo, mitä se on, kun myrskyt pauhaa ja vihollinenkin hyökkää rajusti, pelotellenkin siis.. koittaen saada masentuun ja luovuttaan, antaan kuin periksi kilvoittelustamme. Kas siinäpä se oikein näkyykin, jos vain hoksaa katsoa, pysähtyä tajuun, että: "Hei, on aivan kamala olo, itkettääkin ja surettaa, pelottaa, kiukuttaa, joku on loukannut sanoillaan tai teoillaan, tai ties mitä on mielen päällä, mutta Jumalan Rauha on siellä silti kaiken aikaa läsnä ja pitää myrskyn keskelläkin meidät koossa: masennuksen aallokossa, epätoivoisissa ajatuksissammekin, niin se mahtava sydämen rauha on ja pysyy, säilyy sydämemme pohjalla, ja tukee, vahvistaa, lohduttaakin meitä, jotta selviäisimme siitäkin myrskystämme voittajina. Eikä se poistu, vähene, vaan: Se vain lisääntyy; mitä suurempi myräkkä elämässämme sitten onkin, niin sitä suuremmpana näkyy ja tuntuu se aivan ihmisjärjelle täysin käsittämätön; Jumalan Rauha kaiken keskellä, siellä sydämessämme, taustalla, mutta silti; pysyvänä ja varmana auttajana." Jess!! Kiitos Jeesus, kiitti: Oot Mahtava Auttaja!

2. Joh. 1:3 Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta, on oleva meidän kanssamme, totuudessa ja rakkaudessa.

Tämä laulu vielä lopuksi; Rainer Lindeman - Suuri rakkautes on