Näky..

[rita4]

David Noakes.

Saatu 1990.
"Olin vetäytynyt rukoilemaan ja odottamaan Herraa..... Tänä aikana sain elävän näyn sielussani, näin ensiksi laajan tyhjän meren rannan, meri oli kaukana hiekkarannasta , hiekalle oli sijoitettu sinne tänne kalliolohkareita, jotka näyttivät olevan kahden tai kahden ja puolen metrin korkuisia, kunkin lohkareen huippu oli tasainen ja sillä seisoi pieni majakka.

Sitten näyttämö vaihtui, pienet kalliot eivät enää tukeneet majakoita vaan olivat muuttuneet toisenlaisiksi, hietikolla oli paljon ihmisiä pitämässä hauskaa kauniina päivänä, sitten minun katsoessani suoraan hietikon yli pyyhkäisi äkkiä hyvin nopeasti liikkuva nousuveren virtaus, kenelläkään ei ollut aikaa päästä pois sen tieltä muutamia harvoja lukuunottamatta, jotka kapusivat korkeille kallionlohkareille ja seisoivat niillä veden rajan yläpuolella, joka näytti olevan puolentoista tai kahden metrin syvyinen.

Niiden joukossa, jotka jäivät veteen ei ilmennyt mitään paniikkia, hetken kestäneen hämmennyksen jälkeen he pulikoivat ympäri ja huusivat niille, jotka olivat kalliolla: "Tulkaa tänne, vesi on lämmintä ja täällä on ihanaa" kallioilla seisojat kieltäytyvät sanoen "me emme luota siihen", sitten yhtä äkkiä kuin nousuvesi oli saapunut se pakeni takaisin hiekkarannan yli ja kaikki, jotka olivat vedessä tempautuivat sen mukana mereen.

Ranta oli nyt taas tyhjä lukuunottamatta niitä jotka seisoivat kalliolohkareilla, kalliot olivat nyt muuttuneet majakoiksi, jotka olin ensin nähnyt.

Kysyin Herralta, Mitä tämä merkitsi, ja sain seuraavan vastauksen, nousuvesi kuvasi tulevaa petoksen aaltoa, se ei ollut ensimmäinen ja se vetäytyy takaisin, mutta se ei tule olemaan viimeinen: yhä useampia petoksen aaltoja saapuu tulevaisuudessa, ne jotka polskivat onnellisina vedessä, oli pettänyt heidän lihallinen vetovoimansa siihen, mitä heille oli tapahtunut.

He laiminlöivät tutkia sen todellisen olemuksen, se että heidät vedettiin virran mukana mereen tarkoitti, että heidät pyyhkäistäisiin helposti seuraavaan aaltoon, kun se saapuisi, ja petettäisiin uudelleen.

Ne jotka seisoivat kallioilla, olivat niitä, jotka pysyivät Jumalan sanan kalliolla eivätkä luottaneet siihen, mikä nopeasti tapahtui, he tulisivat jatkamaan majakoina ja varoittamaan, kun uudet vuorovesiaallot saapuisivat ja yrittäisivät pettää Jumalan kansaa"

Lainattu kirjasta Toronto ilmiö läpivalaisussa
P. Hiltunen

[rita4]

"Olin vetäytynyt rukoilemaan ja odottamaan Herraa..... Tänä aikana sain elävän näyn sielussani, näin ensiksi laajan tyhjän meren rannan, meri oli kaukana hiekkarannasta, hiekalle oli sijoitettu sinne tänne kalliolohkareita, jotka näyttivät olevan kahden tai kahden ja puolen metrin korkuisia, kunkin lohkareen huippu oli tasainen ja sillä seisoi pieni majakka.

Sitten näyttämö vaihtui, pienet kalliot eivät enää tukeneet majakoita vaan olivat muuttuneet toisenlaisiksi, hietikolla oli paljon ihmisiä pitämässä hauskaa kauniina päivänä, sitten minun katsoessani suoraan hietikon yli pyyhkäisi äkkiä hyvin nopeasti liikkuva nousuveren virtaus, kenelläkään ei ollut aikaa päästä pois sen tieltä muutamia harvoja lukuunottamatta, jotka kapusivat korkeille kallionlohkareille ja seisoivat niillä veden rajan yläpuolella, joka näytti olevan puolentoista tai kahden metrin syvyinen.

Niiden joukossa, jotka jäivät veteen ei ilmennyt mitään paniikkia, hetken kestäneen hämmennyksen jälkeen he pulikoivat ympäri ja huusivat niille, jotka olivat kalliolla: "Tulkaa tänne, vesi on lämmintä ja täällä on ihanaa" kallioilla seisojat kieltäytyvät sanoen "me emme luota siihen", sitten yhtä äkkiä kuin nousuvesi oli saapunut se pakeni takaisin hiekkarannan yli ja kaikki, jotka olivat vedessä tempautuivat sen mukana mereen.

Ranta oli nyt taas tyhjä lukuunottamatta niitä jotka seisoivat kalliolohkareilla, kalliot olivat nyt muuttuneet majakoiksi, jotka olin ensin nähnyt.

Herra voi näyttää näyn Häntä rukoilevalle, sekä seurassaan viihtyvälle uskovalle. Jopa minäkin olen joskus saanut katsella näkyä, ilmestystä, ja kyllähän se laittaa pienelle paikalle silloin ainakin.

Tätä lueskelin eilen illalla ja koin, että; tässähän on selvä sanoma tämän ajan uskoville. minua puhtteli nuo kalliolohkaret, joita oli sijoiteltu sinne tänne ja joiden päällä oli majakka. Minulle majakka puhuu valon näyttäjästä meren rannalla, niin ettei eksy, eikä ajaudu karikolle. Niin varmasti sinäkin ajattelet majakasta, joka tuikkii valoaan sumuiseen ja pimenevään iltaan, ettet joutuisi meren vaarallisille karikoille, niin se varoittaa: joutumasta niihin kiinni, tai jopa, että laivasi hajoaa ja juuttuu niin lujasti siihen karikkoon kiinni, ettet enää pääse irti siitä omin avuin.

Koen, että tämä meri on se maailma, jossa elämme ja se meri on ne harhaopetukset, väärät profeetat, jotka lupaavat kaikkea hyvää ja että sielusi ei koskaan joudu kadotukseen, vaikka eläisitkin miten synnillisesti tahansa.He lupaavat, että riittää kun kerran olet tullut uskoon ja nyt sitten vain etsimään nautintoja, rikkauksia, tms.. He eivät puhu parannuksesta, ei synnin tunnostakaan, vaan että saat elää, niin kuin maailmakin elää, ettei tarvitse erottautua, vaan voit palata entisenlaiseen elämään, jota elit ilman Jeesusta. He kyllä puhuvat Jeesuksesta, mutta heidän jeesuksensa, ei ole Jumalan Poika, ei, vaan se on se toinen, väärä jeesus, jolla ei ole naulanjälkiä käsissään, jaloissaan.

Mutta.. aivan yllättäen tuleekin nousuvesi, tai kova myrskytuuli, tsunamin kaltainen ja se huuhtoi kaikki siinä uivat kauaksi ulapalle, jossa ei enää ollutkaan tuvakalliota jalkojensa alla, nuo, joilla ei ollut mitään hätää, ei Jumalan pelkoaklaaan sydämessään, vaan olivat mieltyneeet väärien opettajien opetuksiin, joissa kaikki oli niin kivaa sekä helppoa, ilman mitään huolta siitä, että heidän opettajnsa olikin vääräprofeetta, eksyttäjä, joka oli ensin itse eksynyt pois Totuuden tieltä. Joka tuuditti hyväuskoisia valheen turvaan..Ja ei enää osattu /välitetty olla valmiina, hereillä, valvoa omaa hengellistä tilaansa Raamatun Sanan valossa. Koska heillä oli halu etsiä raamatuistaan vain itselleen mukavia, helppoja, sopivia kohtia, jotka eivät koskettaneet omaatuntoa, eivätkä he kuunnelleet Hengen varoituksiakaan..

Mutta, hei, jo hetken kuluttua nuo veteen joutuneet olivat jälleen iloissaan ja ei ollut mitään pelkoa, hätää, kysymyksiä; miksi he joutuivat ihan vaaraan siellä mukavassa vedessä, jossa oli aina niin kivaa olla, niin he kutsuivat kalliolla (Kristus kallio) seisovia mukaansa uimaan, kun vesikin oli niin mukavan lämmintä, ja oli mukavaa..Heillä ei olut mitään huolta, pelkoa, ei edes epäilystä: miksi he ajautuivat hetkesi vaaraan,niin kauaksi ulapalle asti, syvän meren syvyyksiin...

He tuudittautuivat siihen, ettei enää tule vaaratilannetta, eivätkä he ole menossa väärään suuntaan uskossaan..Vaikka kalliolla seisovat koittivat: saada heitä nousemaan pois tuosta liejusta, jossa he nyt uivat ja olivat vaarassa joutua kauaksi totuudesta, se valheopetus, jota he uskoivat oikeaksi evankeliumiksi, kun kerta Jumala on rakkaus, niin täytyyhän sen opetuksen, jota kuuntelivat olla aitoa, sekä oikeaa, kun se hivelee mielihyvää, lihaa.. Niin muttei laita parannuksen paikalle, muuttumaan, niinpä niin?! Voi, niitä jotka uskovat pahan hyväksi ja uskovat valheen totuudeksi ja näin eksyvät, ja joutuvat harhaan, .. Ruokitaankin lihan tahtoa. Ei haluta elää lähellä Heraa Jeesusta, joka ei aina ole yhtä ruusutarhaa, mutta kun lihan tahto joutuu kuolemaan, niin siitä syntyy uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa, joka vaeltaa lopulta, kohti kirkkauden rantaa, eikä kadotuksen kauhut heitä kohtaa. Valintahan on aina ihmisellä itsellään.

Ranta oli nyt taas tyhjä lukuunottamatta niitä jotka seisoivat kalliolohkareilla, kalliot olivat nyt muuttuneet majakoiksi, jotka olin ensin nähnyt.

Kysyin Herralta, Mitä tämä merkitsi, ja sain seuraavan vastauksen, nousuvesi kuvasi tulevaa petoksen aaltoa, se ei ollut ensimmäinen ja se vetäytyy takaisin, mutta se ei tulee olemaan viimeinen: yhä useampia petoksen aaltoja saapuu tulevaisuudessa, ne jotka polskivat onnellisina vedessä, oli pettänyt heidän lihallinen vetovoimansa siihen, mitä heille oli tapahtunut.

He laiminlöivät tutkia sen todellisen olemuksen, se että heidät vedettiin virran mukana mereen tarkoitti, että heidät pyyhkäistäisiin helposti seuraavaan aaltoon, kun se saapuisi, ja petettäisiin uudelleen.

Ne jotka seisoivat kallioilla, olivat niitä, jotka pysyivät Jumalan sanan kalliolla eivätkä luottaneet siihen, mikä nopeasti tapahtui, he tulisivat jatkamaan majakoina ja varoittamaan, kun uudet vuorovesiaallot saapuisivat ja yrittäisivät pettää Jumalan kansaa"

Ef. 5:
6 Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia;
7 Älkää siis olko niihin osallisia heidän kanssaan.

8 Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina
9 -sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä-
10 ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle;

11 Älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä.
12 Sillä häpeällistä on jo sanoakin, mitä he salassa tekevät;
13 mutta tämä kaikki tulee ilmi, kun valkeus sen paljastaa, sillä kaikki, mikä tulee ilmi, on valkeutta.

14 Sentähden sanotaan: "Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!"
15 Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat,
16 ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha.
17 Älkää sentähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on.

Siunausta!