Sinun ei tarvitse pelätä, ei epäillä - Hän näkee sinut

[rita4]

George Macdonald

Jos opetuslapset olisivat tienneet, että Jeesus näki heidät vuorenhuipulta ja seurasi heitä koko ajan katseellaan, olisiko myrsky voinut heitä peljättää? Oletetaanpa, että sinä, joka tunnet Jeesuksen, olet yksinäsi merellä ja pelkäät veneesi uppoavan minä hetkenä hyvänsä. Jos saisit äkkiä selville, että Hän katselee sinua jostain korkealta vuorenhuipulta ja näkee kaiken ympärilläsi, ajan ja paikan, pelkäisitkö sinä? Ehkä tarkoitus on, että sinä hukut. Olisiko hukkuminen sinusta kauheaa, kun Hän katselee sinua?

Miksi meidän pitäisi pelätä mitään, kun Hän kerran näkee meidät, Hän, ihmisten Vapahtaja? Mutta itse asiassa me pelkäämmekin Häntä, koska emme usko Hänen olevan se, joka Hän sanoo olevansa - ihmisten pelastus. Pidämme sitä orjuutena ja siitä syystä jatkamme orjan elämäämme. Puhun teille, jotka sanotte uskovanne Häneen. En sano, ettette usko. Mutta haluan teidän tunnustavan, että tekin ansaitsette ne sanat, jotka Vapahtaja sanoi Pietarille: "Sinä vähäuskoinen!"

Kun ajelehdit huoltesi merellä ja kaikenlaiset pelot ja murheet käyvät kimppuusi, eikö Hän seiso vuorenhuipulla? Eikö Hän näe, että aallot ja myrskytuuli heittelevät elämäsi pientä purtta? Aivan varmasti Hän tulee luoksesi vetten päällä. Se ei ehkä tapahdu siten kuin toivot, mutta lopulta pystyt kuitenkin sanomaan: "Näin oli parempi." Ehkä Hän tulee luoksesi sellaisessa hahmossa, että huudat pelosta heikon uskosi tähden, kuten opetuslapset tekivät. Mutta rohkaiskoon kukin teistä mielensä, niin Hän voi sanoa teillekin samoin kuin naiselle, jonka tytär oli sairas ja joka koetteli Hänen kärsivällisyyttään suuresti: "Suuri on sinun uskosi." Rohkaise nyt itsesi ja heitä pois pelkojesi orjuus. Voi te vähäuskoiset, miksi te epäilette?

Älä ajattele niin, ettei Herra mitään näe eikä Hän tule luoksesi. Hän tulee aivan varmasti vuoreltaan, ja olet tälläkin hetkellä vaikeuksiesi keskellä yhtä lailla turvassa kuin opetuslapset myrskyn keskellä Jeesuksen heitä katsellessa. He eivät sitä tienneet, mutta Herra katseli heitä. Ja kun katsot taaksepäin omaa elämääsi, etkö näekin samanlaisia tapauksia? Silloinkin tunsit pelkoa ja toimit aivan kuin Herra olisi sinut unohtanut, ja vasta jälkeenpäin huomasit, että Hän olikin katsellut sinua koko ajan.

Sekä Herra että Vapahtaja

Meidän tulee muistaa, että Jumalan Poika tuli maan päälle ollakseen meille sekä Herra että Vapahtaja. Joku voi kuvitella, että hän voi ottaa Kristuksen vastaan Pelastajanaan, mutta ei hyväksykään Häntä elämänsä Herraksi.

Tällainen ristiriita on sovittamaton. Kristusta ei oteta vastaan annospakkauksissa: nyt Vapahtajana, joskus toiste vasta Herrana ja Kuninkaana. Apostoli Paavali sanoo selkeästi Roomalaiskirjeessä, mitkä ovat pelastumisen edellytykset (Room 10:9-10):

"Sillä jos sinä tunnustat,suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan."

[rita4]

Jos opetuslapset olisivat tienneet, että Jeesus näki heidät vuorenhuipulta ja seurasi heitä koko ajan katseellaan, olisiko myrsky voinut heitä peljättää? Oletetaanpa, että sinä, joka tunnet Jeesuksen, olet yksinäsi merellä ja pelkäät veneesi uppoavan minä hetkenä hyvänsä. Jos saisit äkkiä selville, että Hän katselee sinua jostain korkealta vuorenhuipulta ja näkee kaiken ympärilläsi, ajan ja paikan, pelkäisitkö sinä? Ehkä tarkoitus on, että sinä hukut. Olisiko hukkuminen sinusta kauheaa, kun Hän katselee sinua?

Miksi meidän pitäisi pelätä mitään, kun Hän kerran näkee meidät, Hän, ihmisten Vapahtaja? Mutta itse asiassa me pelkäämmekin Häntä, koska emme usko Hänen olevan se, joka Hän sanoo olevansa - ihmisten pelastus. Pidämme sitä orjuutena ja siitä syystä jatkamme orjan elämäämme. Puhun teille, jotka sanotte uskovanne Häneen. En sano, ettette usko. Mutta haluan teidän tunnustavan, että tekin ansaitsette ne sanat, jotka Vapahtaja sanoi Pietarille: "Sinä vähäuskoinen!"

Olemmeko me vähäuskoisia ja pelkäämekö Herraa Jeesustamme? Sitä on hyvä miettiä tarkemminkin.

Mikä on luottamuksemme Herraamme kohtaan? Luotammeko häneen: joka voi vaikkapa vuoriakin siirtää Sanallaan? Uskommeko, että: hän näkee meidät joka hetki ja tietää; mitä meille on tapahtumassa, tai miltä meistä tuntuu? Uskonko minä ja luotanko 100%;sesti Jeesukseeni? Vaikka sanonkin uskovani häneen, niin onko se sellaista uskoa, jossa alistun hänen tahtonsa alle tottelemaan, sekä Sanansa auktoriteettia tottelemaan, noudattamaan? Entä sinä rakas uskova ystäväni; miten on laitasi; oletko sitä koskaan pysähtynyt miettimään ja pyytänyt Herraa paljastamaan totuuden sinulle?

Meistä on ehkä tullut mukavuudenhaluisia, laiskojakin ja pelkureita, niin ettemme uskalla puhua ihmisille Jumalan tahdosta ja rakkaudestaan. Tai emme mukamas jaksa, halua raahautua toisen ihmisen luokse, olemaan rinnallaan, kuunnella huoliaan ja olla; valona, suolana, Kristus kirjeenä, sekä voittaa ehkä jopa sanoittakin hänet Jeesukselle. Itsessämme emme ketään voi pelastaa, tai parantaa, ei! Sen tekee yksin Jumala Jeesuksen nimessä! Mutta me voimme ja saamme olla Herramme käytössä; sellaisina kuin olemmekin, sen enempää... kuin koittaen itseämme parannella, muuttaa.. omassa voimassamme. Riittää, kun elämme joka päivä: haluten muuttua (parannuksessa) ja tuomme itsemme, sekä syntimme päivittäin ristinsä juurelle, ja pyydämme sydämistämme; "Jeesus Kristus, Poika Jumalan, puhdista minut verelläsi kaikista synneistäni, sekä rikoksistani, lihani laiskuudesta, tai mukavuuden halusta, tms!"

Uskallan väittää, että: Mitä lähempänä elät Herraasi, ja tuot hänelle kaiken sydämestäsi, elämästäsi rukouksessa, sekä haluat kuolla lihasi tahdollekin ja maailman tarjonnalle, niin sinun ei tarvitse enää pelätä mitään. Koska Jeesus katselee sinua taivaastaan ja tietää tasan tarkkaan: mitä sinulle tapahtuu ja miten sen kaiken koet. Hän rientää auttamaan ja vahvistaa sinua Pyhän Henkensä kautta. Saattaapa jopa johdattaa elämääsi ihmisen, joka tsemppaa sinua eteenpäin, tms..Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo!

Älä ajattele niin, ettei Herra mitään näe eikä Hän tule luoksesi. Hän tulee aivan varmasti vuoreltaan, ja olet tälläkin hetkellä vaikeuksiesi keskellä yhtä lailla turvassa kuin opetuslapset myrskyn keskellä Jeesuksen heitä katsellessa. He eivät sitä tienneet, mutta Herra katseli heitä. Ja kun katsot taaksepäin omaa elämääsi, etkö näekin samanlaisia tapauksia? Silloinkin tunsit pelkoa ja toimit aivan kuin Herra olisi sinut unohtanut, ja vasta jälkeenpäin huomasit, että Hän olikin katsellut sinua koko ajan.

Kuunteleppa tätä laulua: Ilman sua