Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho

[rita4]

Vuokko Jokinen

Kun on kevät, katselemme luontoa odottaen. Leskenlehti, metsätähti, vanamo, vehreänvihreä ruoho.

Kaikki on uutta. On kuin ensi kertaa näkisimme sen kaiken. ”On joka suvi ihme uus.”

Ensimmäisten kukkien aika menee ohi ja tulevat seuraavat: juhannuskukat, leinikit, päivänkakkarat.

Ja sitten niiden aika on ohi. Tulee syksy ja talvi. Ruoho kuihtuu ja kukkanen lakastuu. Niiden aika on ohi.

”Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho.” Hetken kukkii ja kukoistaa omalla paikallaan.

Mitä tein? Mitä jälkeeni jää? Ei ollut loistoa, ei kukoistusta. Oli hetken kukinta, elämä. Omalla kasvupaikalla. Oli valoa ja varjoa. Myrskyisiä, pimeitä päiviä. Kirkasta, sinistä taivasta. Lempeää, kevyttä tuulta. Mikä oli tehtäväni? Miten sen tein?

Lakastuessa alkaa ymmärtää, että on vain Yksi, joka on jotakin, jonka työ on jotakin. Onneksi on!

Yksi täytetty työ. Täydellisesti tehty. Loppuun asti. Minunkin puolestani. ”Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho... Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesti.”

Runoilija sanoo saman asian näin:

Pientä on kaikki tää,
pieniä laulus ja vaivas.
Suuri on määränpää,
suuri on meri ja taivas.

[rita4]

Jes. 40:
6 Ääni sanoo: "Julista!" Toinen vastaa: "Mitä minun pitää julistaman?" Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen:
7 ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kun Herran henkäys puhaltaa siihen. Totisesti, ruohoa on kansa.
8 Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.

9 Nouse korkealle vuorelle, Siion, sinä ilosanoman tuoja; korota voimakkaasti äänesi, Jerusalem, sinä ilosanoman tuoja. Korota, älä pelkää, sano Juudan kaupungeille: "Katso, teidän Jumalanne!"
10 Katso, Herra, Herra tulee voimallisena, hänen käsivartensa vallitsee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä.
11 Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita.

Niin, me olemme vain kuin ruoho, joka kasvaa ja vihertääkin, mutta syksyn tullen se lakastuu, menee kasvamattomaksi, ja lopulta kuolee pois. Se on ihmisen elämä, vaikka olisi satakin kevättä ja 100 syksyä elämänsä aikana, niin tärkeintä kaikessa on kuitenkin kääntää katse kohti kirkkautta, valoa, lämpöä, ja sadettakin, joka saa ruohonkin kasvamaan..

Kun nyt olemme viimeinkin saaneet lämpimiäkin ilmoja ja auringonpaistetta, niin voimme ihan omin silmin seurata miten ruskeasta ruohosta alkaa kasvaa läpi vihreää ja se laajenee ja kasvaa, vahvistuukin valon, lämmön sekä sateen myötä. Onko meidän uskomme ja sydämemme ollut, kuin tuo jo kuivunut ja kuollutkin ruoho, kasvillisuus ja se tarvitsisi jo sitä uutta voimaa ja siihen tarvittavaa lannoitettakin, jotta se alkaisi taas kasvaa ja vahvistua, sekä olla iloksi muillekin kanssa matkaajillemme.

Elämämme on ohuen langan varassa ja se voi päättyä ihan milloin vain. Tosin kenenkään elämä ei pääty Herran sitä tietämättä/sallimatta. Joku kuolee nuorena, joka vasta vanhana elämästään kaiken saaneena. Mutta tärkeintä ei kuitenkana olekaan elämämme pituus, vaan se; Olemmeko ottaneet vastaan Pelastajamme; Jeesuksen Kristuksen, sydämiimme ja lähteneet jatkamaan elämämme matkaa Hänen seurassaan, omanaan. Miillään muulla ei ole väliä. Kunhan edes hapuilemalla olemme etsineet ja kaivanneet muutosta elämäämme ja ymmärtäneet; Mikä on kaikkein arvokainta sittenkin elämässä! Onko se kaikki se, mitä tämä maailma voi meille antaa, lahjoittaa? Vaiko sielumme pelastus ja varmuus pääsystä kerran kuoleman kohdatessa taivaan kotiin; Isän Jumalan luokse. Valinta vain täytyy tehdä täällä vielä eläessämme, ei sitä voi enää tehdä, kun aika loppuu..

Me itse kukin voimme oppia etsimään Herramme tahtoa ja pelastuksen riemua Sanastaan ja rukouksesta. Kaikki muu muuttuu, loppuu, mutta Jumalan Sana ei koskaan muutu, eikä kuole, lopu..Vaan se pysyy ja kestää loppuun asti! Amen!

Moni saattaa ajatella, että uskossa eläminen on kuivaa ja kurjaa, ilotonta, kun kaikesta pitää luopua. Mutta minä ainakin henk koht uskallan ja voin sanoa sinulle rakas ystäväni, että: Minulta on otettu kaikki se pois, joka oli minulle vielä joitakin aikoja sitten omasta mielestäni äärettömän rakasta ja tärkeää, korvaamatonta.. Mutta kun lopulta jo suostuin siihen ja pyysin Herraltani vain Voimaa kestää, jaksaa, pysyä pystyssäkin sekä omanaan, niin hän on kantanut ja auttanut minua ja vahvistanut sydäntäni, askeleitani, johdattanut teitänsä ja näyttänyt myöskin tahtonsa elämässäni, sekä asioissani. Ja vaikka olenkin menettänyt inhimillisesti katsottuna tosi paljon, niin olen samalla saanut tilalle vieläkin enemmän, joka on paljon tärkeämpää ikuisuuttanikin ajatellen, kuin se minkä jouduin antamaan kuin pois ja vain jättämään Herrani hoitoon, johtoonsa ym..

Joel 2:
21 Älä pelkää, maa. Iloitse ja riemuitse, sillä Herra on tehnyt suuria.
22 Älkää peljätkö, metsän eläimet, sillä erämaan laitumet viheriöivät, sillä puu kantaa hedelmänsä, viikunapuu ja viiniköynnös antavat voimansa.

23 Ja te, Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, teidän Jumalassanne, sillä hän antaa teille syyssateen, vanhurskauden mukaan, vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen, niinkuin entisaikaan.
24 Ja puimatantereet tulevat jyviä täyteen, ja kuurna-altaat pursuvat viiniä ja öljyä.
25 Ja minä korvaan teille ne vuodentulot, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka söivät, minun suuri sotajoukkoni, jonka minä lähetin teitä vastaan.
26 Ja te syötte kyllälti ja tulette ravituiksi ja kiitätte Herran, teidän Jumalanne, nimeä, hänen, joka on tehnyt ihmeitä teitä kohtaan. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti.
27 Ja te tulette tietämään, että Israelin keskellä olen minä. Ja minä olen Herra, teidän Jumalanne, eikä toista ole. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti.

28 Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät.
29 Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni.
30 Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita;
31 aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.

32 Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu.