Jumala, minun parantajani – Jahve Rapha

[rita4]

”Minä, Herra, olen sinun parantajasi." (2. Moos.15:26)”Katsokaa nyt, että minä, minä olen, eikä yhtäkään jumalaa ole minun rinnallani. Minä kuoletan ja minä teen eläväksi, minä lyön ja minä parannan; eikä ole sitä, joka pelastaisi minun käsistäni.” (5. Moos. 32:39)

Raamatussa Jumala ilmaisee itsensä nimiensä kautta. Edellä lainatussa Raamatun kohdassa hän sanoo olevansa armahtava Jumala, joka tuntee sääliä - El Rachum (hepr). Matteuksen evankeliumi kuvaa Jeesuksen toimintaa seuraavasti: ” Ja astuessaan maihin Jeesus näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, ja hän paransi heidän sairaansa.” (Matt.14:14). Jeesus on oman opetuksensa mukaan Isänsä kuva, ja hän toimii niin kuin Isä. Matteuksen kohta kuvaa kahta Jumalan tapaa toimia, hän säälii ja parantaa. Jo Vanhassa liitossa Jumala ilmaisi itsensä niin armahtajana kuin parantajana. Sana ’Rapha’ on hepreaa ja merkitsee korjata, tehdä uudeksi, parantaa. Kun Jeesus lähetti oppilaansa viemään hyvää uutista, hän sisällytti parantamisen käskyynsä: ” Ja hän (Jeesus) kutsui tykönsä ne kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henkiä ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta.” (Matt.10:1)

Jumalan Sanassa on parantuminen ja terveys

Voimme nähdä, miten Jeesuksen toiminnassa parantaminen ja opettaminen vuorottelivat. Hän kulki synagogissa ja opetti. Näemme tästä, että Jumalan Sanassa on terveytemme lähde. Jeesus luki kirjoituksia synagogassa, opetti ja paransi sairaita. Tässä on meille hyvä ja raamatullinen metodi.

”Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.” (Snl. 4:20-22)

Kapernaumin synagogassa Jeesus ensin opetti kuulijoitaan ennen kuin hän vapautti miehen, joka oli saastaisten henkien vallassa (Mark. 1:21-). Matteus kuvaa, miten Jeesuksen opetusmatkat Galilean synagogissa sisälsivät monenlaista parantamista (Matt. 4: 23-24).

Fyysinen parantuminen ja pelastuminen

Uusi testamentti liittää yhteen parantumisen ja pelastumisen. Se on mielestäni tärkein näkökulma parantumiseen, koska siinä parantuu ja uudistuu meidän suhteemme Isään Jeesuksen Kristuksen kautta. Raamattu puhuu Jeesuksen ristinkuolemasta Jumalan tienä parantaa meidät. Pietari opettaa, miten Jeesus kantoi ristinpuulle meidän syntimme, jotta me kuolisimme pois synneistämme ja eläisimme vanhurskaudelle. Pietari toteaa, että Jeesuksen haavat ovat parantaneet meidät (1. Piet. 2:24)

Kreikan kielessä on useita parantumista tarkoittavia verbejä. Tässä keskitymme niistä kahteen, ja muista parantumisen alueista tyydyn luettelonomaiseen mainintaan tällaisessa lyhyessä kirjoituksessa.

Luukkaan evankeliumin 17. luvussa kymmenen spitaalista tulee Jeesusta vastaan ja he huutavat: ”Jeesus, mestari, armahda meitä!" He puhdistuivat. Mutta yksi heistä, huomattuaan parantuneensa, lähtee takaisin Jeesuksen luokse. Jakeessa 15 Luukas käyttää verbiä ’iaomai’, joka tarkoittaa fyysistä parantumista ja on lääketieteellinen termi klassisessa kreikassa. Yksi palasi Jeesuksen luokse ylistäen Jumalaa. Hän oli enemmän kuin vain parantunut spitaalista, hän oli kokonaan terve, kuten mm. englannin kielen eri käännökset asian ilmaisevat: ’made you well, made you whole (terve, eheä, kokonainen), completely well’ - täydellisen terve. Jeesus sanoo miehelle, että tämän usko on pelastanut hänet. Luukas käyttää tässä kohdassa kreikan kielen sanaa ’sozo’, joka tarkoittaa pelastaa, tehdä terveeksi. Pelastuminen täydensi hänen ensimmäistä, fyysistä parantumistaan. Vasta nyt mies oli kokonaan terve.

Emotionaalinen parantuminen

Jumala on meidän terapeuttimme. Yleinen sairauksien hoitoon liittyvä kreikan kielen verbi on ’therapeuo’ - parantaa, huolehtia, hoitaa, uudelleen rakentaa, passiivissa käytettynä parantua. Emotionaalinen parantuminen on ilmeistä monissa Raamatun esimerkeissä Kuolemansa jälkeen Jeesus vahvistaa Pietaria ja vapauttaa hänet syyllisyydestä. Emmauksen tiellä hän kuuntelee opetuslapsiaan ja ottaa vastaan heidän menetetyn toivonsa.

Hengellinen parantuminen ja henkivaltojen painostuksesta vapauttaminen

Jeesus kohtasi usein mykän ja kuuron hengen. Joskus tuntuu, että myös suomalainen mies, niin uskova kuin uskosta osaton, on erityisesti tämän hengen valtaama. Se estää meitä puhumasta totuuden ja lohdutuksen sanoja ja sulkee korvamme niin Jumalan kuin lähimmäistemme puheelta. Sokea henki estää meitä näkemästä Jumalan teitä.

Pyhittyminen on parantumista

Pyhittymistä ei useinkaan nähdä osana parantumista. Se on kuitenkin osa sitä prosessia, jossa Jumala tekee meistä ehyitä ja kokonaisia, kun opimme tuntemaan hänet paremmin. Ukkosenjylinän pojat, Jaakob ja Johannes parantuivat kärsimättömyydestään, äkkipikaisuudestaan ja kiihkeästä kunnianhimostaan päästä parhaille paikoille valtakunnassa. Johanneksesta tuli rakkauden apostoli. Pyhittyminen merkitsee mielemme, ajatusmaailmamme ja asenteidemme puhdistumista ja korjaantumista.

Jumalan valtakunta ei ilmene puheina vaan voimana

1. Kor. 4:20

Kun Johannes vangitsemisensa jälkeen lähetti oppilaansa kysymään Jeesukselta, onko hän Messias, Jeesuksen vastauksen voisimme kiteyttää yllä lainattuun Paavalin lauseeseen. Tosin Korintin tilanteesta nousevana ajatuksena voisimme lisätä siihen, ettei Jumalan valtakunta ilmene tyhjänpäiväisenä, rehentelevänä puheena vaan voimana. Jeesus painottaa vastauksessaan sekä tekojaan että sanojaan. Sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuolleita herätetään ja köyhille julistetaan hyvä sanoma. Tämä on kauan odotettu ja kauan sitten ennustettu Jumalan valtakunta, ja se on nyt täällä. Tässä valtakunnassa syntiset julistetaan vapautetuiksi ja alas painetut nostetaan (Matt.11:4–6). Tämä on valtakunta, jossa Jumalan voima muuttaa ihmisen elämän. Kristuksen seurakunta on kutsuttu julistamaan evankeliumia ja toimimaan Jumalan voimassa, ettemme eksyisi niin kuin saddukeukset, joille Jeesus joutui sanomaan: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.” (Matt. 22:29).

Markku Ylipää on kanttori ja evankelista
sekä Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksen jäsen

[ Raamatunpaikkojen vaihto -92,sta= 33/38,saan( Kopioija)]

[rita4]

Pyhittyminen on parantumista

Pyhittymistä ei useinkaan nähdä osana parantumista. Se on kuitenkin osa sitä prosessia, jossa Jumala tekee meistä ehyitä ja kokonaisia, kun opimme tuntemaan hänet paremmin. Ukkosenjylinän pojat, Jaakob ja Johannes parantuivat kärsimättömyydestään, äkkipikaisuudestaan ja kiihkeästä kunnianhimostaan päästä parhaille paikoille valtakunnassa. Johanneksesta tuli rakkauden apostoli. Pyhittyminen merkitsee mielemme, ajatusmaailmamme ja asenteidemme puhdistumista ja korjaantumista.

Tämä koko kirjoitus on todella puhutteleva ja laittaa miettiin omaa uskon tilaa, sekä miten Jeesus tahtoo parantaa sekä pelastaa. Ja kun pelastuu, niin sisinkin puhdistuu synnistä, vääränlaisesta elämän tyylistä pikku hiljaa ja joka taas vapauttaa sellaiseen elämään, josta seuraa rauha ja ilo, sekä: halu etsiä Jeesuksen Mestarinsa kasvoja, tahtoa.

Kun uskova tulee sydämensä kaipauksesta Jeesuksen, sekä ristinsä juurelle parannusta tehden, niin s eon selvä merkki halusta myöskin pyhittyä, kuin puhdistuakin synneistään. Ja kun on halu tulla ja polvistua siihen ristin juurelle, puhua Herralleen kaiken sekä; pyytää antamaan synnit ym anteeksi, niin siitä seuraa mielestäni myöskin pyhittyminen. Ja se taas vapauttaa sisintämme ja uudistaa, puhdistaa, tekee meistä todellisia Jeesuksen evankeliumin todistajia ja toivottavasti myöskin armahtavia lähimmäisiä kaikenlaisille ihmisillekin, joista näkyy ja maistuu Kristus kirjeenä, suolana olo.

Ymmärtäisin, että pyhittymisessä on sydän suostunut, aivankuin asennoitunut niin, että; synti, sekä vääränlainen käytös, puheet, teot, elämä uskovana vaivaa mieltämme ja siksi me tahdomme puhdistua ja pyhittyä, muuttua Kristuksen kuvan kaltaisuuteen yhä vain enemmän ja enemmän..Ja kun näin tapahtuu, niin me yhä useammin silloin tahdommekin myöskin rukoilla. Tahdomme kuolla lihamme tahdolle, sekä maailman tarjonnalle, tavoille tms..

Joh. 17:
14 Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
15 En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta.
16 He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
17 Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.
18 Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;
19 ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa.

Joos. 7:
10 Mutta Herra sanoi Joosualle: "Nouse! Miksi makaat kasvoillasi?

11 Israel on tehnyt syntiä, he ovat rikkoneet minun liittoni, jonka minä olen heille säätänyt; he ovat ottaneet sitä, mikä oli vihitty tuhon omaksi, he ovat varastaneet ja valhetelleet, he ovat panneet sen omain tavarainsa joukkoon.
12 Sentähden israelilaiset eivät voi kestää vihollistensa edessä, vaan heidän täytyy kääntyä pakoon vihollistensa edestä, sillä he itse ovat vihityt tuhon omiksi. En minä enää ole teidän kanssanne, ellette hävitä keskuudestanne tuhon omaksi vihittyä.

13 Nouse, pyhitä kansa ja sano: Pyhittäytykää huomiseksi, sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sinun keskuudessasi, Israel, on jotakin tuhon omaksi vihittyä; sinä et voi kestää vihollistesi edessä, ennenkuin olette poistaneet keskuudestanne tuhon omaksi vihityn.

[rita4]

Jumala, minun parantajani – Jahve Rapha Amen!

Olen taas miettinyt Jumalan tahtoa meidän omiensa kohdalla ja tahtooko Hän parantaa? Ja jos ei paranna, niin miksi Hän ei paranna? Kestämmekö sen, jos Hän ei tahdokaan parantaa meitä monista rukouksistamme ja toistenkin rukouksista huolimatta?

Kaikkihan eivät parane koskaan, se on se, ehkä epämiellyttäväkin totuus. Ja se Ei silti tarkoita sitä, etteikö Jumala rakastaisi sitäkin sairasta ihmistä, vaikka ei parannakaan häntä. Kyllä Hän rakastaa häntäkin (sairasta ihmistä) aivan yhtä paljon kuin muitakin omiaan ja Hän tahtoo auttaa kestämään sairautensa mukanaan tuomat vaikeudet ja kivut, ym..

Niin juuri, siinähän se ns 'juttu' juuri onkin, että: meidän tulisi oppia hyväksymään sekin tosiasia ettei Isä välttämättä parannakaan meitä, vaikka kuinka juoksisimme monienkin käsien alta parantumista hakemassa. Niin monet etsivät vain parantumista, joka on täysin ymmärrettävääkin, mutta.. Niin; oisko jo kuin aika lopettaa tai ainakin vähentää sen parantumisen toivossa elämistä, jossa haetaankin apua ihmisiltä, heidän rukouksistaan, eikä edes tahdota; vain jäädä Jeesuksen varaan, varaansa, sinne verisen ristinpuun juurelle.

Puhun hyvin aralla tunnolla ja alhaalta, ja toivottavasti sanani eivät loukkaisi ainakaan kovin paljon ketään, sillä olenhan itsekin monisairauksinen, jos sen nyt niin voisi sanoa.. Vaivoja, ja vaikeuksia normaaliin elämään riittää tänä päivänä vaikka toisillekin jakaa asti, koska .. Niin, kysymykseni onkin, että: onko Herra sallinut asioiden kohdallani mennä niin kuin ne ovat menneet ja moni asia, joihin ennen pystyin hyvin, niin nyt tuottaa suurta vaivaa, kipua, ongelmia, tai en pysty enää ollenkaan tekemään joitakin asioita vaivojeni takia. Varmaankin on sallinut on vastaukseni tänä armon päivänämme.

On vain kuin täytynyt oppia ja opetellakin; jäämään vain yksin Herrani varaan ja jutella hänelle tuntojani ja pelkojanikin, pyytäen veren pesuaan syntieni ylle, sekä voimaa jaksaa taas uusi armon päivä Hänen avullaan ja kanssaan, voimassaan.

Niinpä, olen alkanut opetella kuuntelemaan mitä Herra haluaa minulle sanoa. Ja kun kerroin eräästäkin mieltäni painavasta asiasta, joka ilmeni ihan vasta, hiljan ja se oli terveyttäni koskettava asia, tieto, niin se tuotti lisää pohdintaa ja pelkoakin, että: sairastunko vain lisää, taas uuteen sairauteen? Mutta kun siitä puhuin tässä hiljan eräänä yönä rukouksessa ollessani Jeesukselle, niin sain vastaukseksi sanat; "Älä pelkää, minä autan sinua ja kaikki on hyvin!" Se oli niin selvää ja rakkaudellista puhetta sydämelleni, että huoleni katosi siinä hetkessä täysin taivaan tuuliin. Ja nyt kun eilen sitä samaa taas jankkasin rukouksessa ollessani, kun vihollinen koitti oikein mustata mieleni ja pelotella, niin taas sain niin kuulla ihanan turvallisen äänen ja niin rakkaudelliset sanat kuulla sydämelleni: "Minähän lupasin auttaa sinua. Kaikki on hyvin, ei mitään hätää!" Kiitos Jeesus, olet ihana ja rakkaudellinen, mahtava Auttaja ja Turvakallioni!

Voin ja saankin siis vain jäädä varaansa sekä: luottaa siihen, että kaikki on jo Hänen tiedossaan ja silloinhan kaikki on hyvin, vaikka minusta itsestäni tuntuisi, tai näyttäisikin asiat olevan niin huonosti kuin vain voi olla. Hän auttaa ja vahvistaa, lohduttaa minua. En halua kapinoida ja nurista vastaan. Ja jos jotain tuleekin lisää sairauksieni listaan, niin voinko minä niitä, sitä estää? En voi! Voin vain opetella hyväksymään tilanteeni ja silti pyrkiä elämään sekä olemaan Herrani käytössä, omanaan ja vain pyytää voimia jaksaa, kestää ne kaikki mitä sitten onkin kuin esteenä terveisiin ihmisiin verrattuna, elämässäni. Se on minulle annettu risti, jota joudun kantamaan ja hiertäähän se aika ajoittain melkolaillakin olkapäätäni, mutta olen päättänyt kestää sen painon. En omassa voimassani, en todellakaan siihen kykenisikään, vaan väsyisin ja ... Vaan Herrani ja Vapahtajani Jeesuksen Kristuksen avulla, Hänen voimassaan!

Gal. 6:2 Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.

Luuk. 14:27 Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.

Fil. 3:
7 Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.
8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen
9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.

12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.