David Wilkersonin kirjoituksia

[rita4]

JUMALAN KUUNTELEMINEN
by David Wilkerson | March 29, 2012

Useimmat uskovat eivät kuuntele Jumalaa. He menevät hänen tykönsä vain puhumaan. Raamattu kuitenkin opettaa, että jokainen Jumalan käyttämä henkilö oppi viipymään hänen läsnäolossaan, kunnes kuuli hänen puhuvan.

Raamattu sanoo selvästi, että Herra tahtoo puhua jokaiselle meistä: "Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: 'Tässä on tie, sitä käykää' "(Jes. 30:21).

Kuulin pienestä tytöstä, joka kärsi leukemiasta ja kamppaili kuoleman ajatuksen kanssa. Eräänä aamuna, kun äiti tuli hänen huoneeseensa, tyttö hehkui onnellisuutta. "Mitä sinulle on tapahtunut?" äiti kysyi.

Pieni tyttö vastasi: "Enkeli tuli minun luokseni ja sanoi, että olisin lähdössä matkalle. Jumala tuli ja otti minua kädestä vieden minut kauniin puutarhan läpi." Hän kertoi minulle: "Sinä tulet tänne huomenna olemaan minun kanssani".

Jumala puhui tälle pienelle lapselle ja otti kaiken tuskan ja pelon pois hänen sydämestään. Seuraavana päivänä, kun hän lähti aivan rauhallisena olemaan Jumalan kanssa.

Saatko sinä ohjeita Jeesukselta, kun olet hänen läheisyydessään? Kertooko hän sinulle, mitä sinun pitäisi tehdä ja koska ja miten? Jotkut uskovat eivät usko Jumalan tekevän niin, mutta Jeesus sanoo: "Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua" (Joh.10:27).

Koetuksessa ollessasi mene yksin Jeesuksen luo ja rukoile: "Herra, sinä olet ainoa, joka voit auttaa minua. Vain sinä tiedät, miten pääsen tästä läpi. Niinpä pysyn tässä, kunnes kerrot, mitä minun tulee tehdä."

Tällainen rukous miellyttää Jumalaa. Se merkitsee kaiken toiminnan pysähtymistä. Vain silloin kuulet hänen puhuvan selvästi sydämellesi: "Sinun pitää selvittää asiat tämän henkilön kanssa." tai "Odota seuraavaan viikkoon. Älä kiirehdi. Istu vain läsnäolossani ja luota minuun". Hän kyllä antaa sinulle selvät ohjeet.

[rita4]

KUN TOIVOA EI OLE
by Gary Wilkerson | March 26, 2012

Elisa peri Elialta roolin Israelin profeettana. Toisen Kuningasten kirjan neljännessä luvussa Elisa joutui ensimmäisiin koetuksiinsa. Hänen luokseen tuli suunemilainen nainen, jonka poika oli juuri kuollut. Epätoivoisena hän kertoi Elisalle: "Olen rukoillut, paastonnut, itkenyt ja anonut, mutta en ole saanut Herralta mitään. Poikani kuoltua en jaksa enää elää. Haluaisin vain ymmärtää, mitä Jumala tekee. En jaksa enempää."

Elisa vastasi tekemällä jotakin epätavallista. "Hän sanoi Geehasille: 'Vyötä kupeesi ja ota minun sauvani käteesi ja mene. Jos kohtaat jonkun, älä tervehdi häntä, ja jos joku tervehtii sinua, älä vastaa. Ja pane minun sauvani pojan kasvoille' "(2 Kun.4:29).

Seuraten Elisan käskyä Geehasi meni perheen kotiin ja pani sauvan kuolleen lapsen kasvoille. Kun elämä ei näyttänyt palautuvan, Geehasi meni takaisin Elisan luo sanoen: "Poika ei herännyt"(2 Kun. 4:31).

Kysyn sinulta: "Mitä teet, kun mikään yrityksesi ei tuota tulosta? Mihin käännyt, kun mikään toimesi ei saavuta tarkoitustaan?

Tulee aika, jolloin meillä ei muuta keinoa kuin Jeesus. Kertomuksessamme Elisa on Kristuksen tyyppi. Hän meni suunemilaisen perheen luokse ja kurottui kuolleen pojan ylitse. Kun hän oli tämän kanssa kasvokkain, jalka jalan päällä ja käsi käden, hän hengitti häneen.

Mitä sitten tapahtui? Raamattu sanoo, että poika aivasti seitsemän kertaa (j. 35). Hän oli elossa!

Kuka sai aikaan tämän elämän? Jeesus itse hengitti tähän tilanteeseen. Kun meillä ei ole mitään toivoa, ei keinoa, taitoa, Kristus hengittää yliluonnollisen elämän meidän ongelmaamme.

Rukoile näin: "Herra, minulla ei ole ketään muuta kuin sinut ja minä tarvitsen sinua juuri nyt. Jos et hengitä minun ongelmaani, en selviä. Minä en pysty siihen, mutta sinä pystyt.

[rita4]

JORDANIN YLI
by Gary Wilkerson | March 19, 2012

Herra on antanut meille korkean kutsumuksen. Jossakin vaiheessa elämäämme hän panee eteemme etukäteen suunnitellun tehtävän, joka meidän pitää täyttää. Jumala lupaa meille, että hän vie suunnitelman päätökseen, jos me vain toimimme uskossa.

Tämä ei useinkaan ole helppoa. Jokainen Jeesusta vähänkin aikaa seurannut, tietää, ettei hänen kutsunsa seuraamisesta puutu hankaluuksia. Tavallisin hankaluus on epäilyksen ääni. Kun pyrimme ylittämään Jordanin virtaa Luvattuun maahan, kuulemme monenlaisia ääniä, jotka sanovat, ettei meidän tulisi mennä yli.

Joosua kuuli näitä ääniä, kun Jumala rohkaisi häntä johtamaan Israelin kansa Jordanin yli. Virran ylitykseen liittyivät kaikki Jumalan antamat lupaukset kansan tulevasta kunniasta maan päällä. Voit olla varma siitä, etteivät he olisi pystyneet ylitykseen kuulematta häiritseviä epäilyksen ääniä.

Jumalamme haluaa hälventää kaikki epäilyn äänet, jotka estävät meitä tottelemasta hänen johdatustaan. Kun hän pyytää meitä ottamaan uskon askeleen, hän "johtaa" meitä "ylittämään" sillä tavalla, ettemme ole ennen tunteneet sellaista luottamusta.

Kun liitonarkkia kantavat papit astuivat vuolaana virtaavaan jokeen, Jumala halkaisi virran juoksun yliluonnollisesti. Siitä pitäen kaikki epäilevien äänien lausumat ennustukset kääntyivät Jumalan kansan parhaaksi.

Tahdotko sinä astua virtaan? Jumala sanonee: "Jos vain suostut laittamaan varpaasi veteen, näet: minun halkaisevan sinulle virran. Minä kannan sinut yli. Minulla on jo suunnitelma valmiina sinua varten. Aion saattaa sen päätökseen."

Kehotan sinua: Luota Jumalan johdatukseen oman Jordanisi yli. Anna hänen hiljentää epäilyksen ääni. Hänen suunnitelmansa sinua varten toteutuvat. Hän on uskollinen!

[rita4]

PARANNUS EI KUULU AINOASTAAN SYNTISILLE
by David Wilkerson | March 20, 2012

Mitä pitempään vaellan Jeesuksen kanssa, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että parannus ei kuulu vain syntisille, vaan myös uskoville. Se ei ole kertatapahtuma, vaan Jumalan kansan pitää tehdä sitä jatkuvasti Jeesuksen paluuseen saakka.

Jokainen parannuksessa vaeltava uskova saa osakseen Jumalan erityisen huomion. Parannus avaakin meille sellaista, mitä mikään muu ei voi. Jos vaellamme Herran edessä katuvalla sydämellä, hän hukuttaa meidät uskomattomiin siunauksiin!

Katuva sydän on pehmeä, herkkä ja taipuisa. Pyhä Henki voi muovailla sitä vaivatta. Se vastaa ja reagoi jumalalliseen moitteeseen.

Tärkein katuvan sydämen piirre on valmius tunnustaa syyllisyytensä. Se on halu hyväksyä rikkomuksesta annettu moite. Se sanoo: "Minä se olen, Herra, olen tehnyt syntiä."

Jollei syntiä tunnusteta, ei voida tehdä parannusta, katua: "Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu"(2 Kor.7:10). Jos et halua tunnustaa olevasi väärässä, sanot samalla, ettei sinun tarvitse katua.

Ennen kuin Pilatus antoi Jeesuksen murhanhimoisten pappien ja vanhimpien käsiin, hän halusi maailman tietävän, ettei se ollut hänen syynsä. Hän pyysi vadillisen vettä, kastoi kätensä siihen ja julisti itsensä viattomaksi Jeesuksen vereen vihaisen kansanjoukon edessä:

"Ja kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: "Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne" (Matt.27:24).

Sanonta "katsokaa itse eteenne" tarkoittaa tässä "varmistakaa, että kaikki tietävät minun käsieni olevan puhtaat. Minä en ole tehnyt mitään pahaa ja olen puhdas kaikesta syyllisyydestä."

Pilatuksen kädet eivät tietenkään olleet puhtaat, koska hän juuri antoi Jumalan Pojan murhaajien käsiin. Tällainen asenne sulkee ihmisen kaiken mahdollisen katumuksen ulkopuolelle. Jos joku profeetta olisi seuraavana päivänä tullut Pilatuksen luo sanoen: "Tee parannus tai joudut kadotukseen!" hallitsija olisi ollut kauhuissaan. "Kuka, minäkö?" hän olisi kysynyt, "En minä ole tehnyt mitään väärää. Kuinka voin katua, kun en ole tehnyt syntiä?"

Johannes kirjoittaa: "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä"(1 Joh.1:8, 10).

[rita4]

PELON POISTAMINEN
by David Wilkerson | March 16, 2012

"Ja katso, käsi kosketti minua... Ja hän sanoi minulle: 'Daniel, sinä otollinen mies, ota vaari niistä sanoista, jotka minä sinulle puhun, ja nouse seisomaan' Ja hänen puhuessansa minulle tämän sanan minä nousin vavisten.. Ja hän sanoi minulle: 'Älä pelkää, Daniel, sillä ensimmäisestä päivästä asti, jona sinä taivutit sydämesi ymmärrykseen ja nöyryyteen Jumalasi edessä, ovat sinun sanasi tulleet kuulluiksi; ja sinun sanojesi tähden minä olen tullut'"(Dan.10:10- 12).

Näytä minulle uskova, joka ei suostu tunnustamaan syntiänsä vaan sanoo: "Minun käteni ovat puhtaat". Väitän, että hän on väärässä hurskaudessa. Sellainen henkilö hymyilee leveästi, vaeltaa vakaasti ja vielä kerskuu sillä, että kaikki on kunnossa. Se vain on ulkonaista! Raamattu tekee aivan selväksi, että se joka rikkomuksensa salaa, ei menesty. Jumala nostaa Henkensä pois hänestä ja hänen katumaton sydämensä on täynnä levottomuutta.

Näytä minulle katuva uskova, joka on herkällä omallatunnolla synnin suhteen, haluaa, että hänet tutkitaan. Hän huudahtaa: "Olen syyllinen, Jumala". Siitä ihmisestä väitän, että hän pian saa vaeltaa ilman pelon häivää. Jumala ojentaa mahtavan kätensä tuon uskovan sydäntä kohti ja poistaa sieltä pelon juuret. Sitten hän saa tuntea Jumalan mittaamattoman suosion ja siunauksen.

Rakas lukija, anna Jumalan tutkia sydämesi. Pyydä Pyhää Henkeä ilmaisemaan kaikki, missä olet sanoin tai teoin murehduttanut hänet. Ajattele ketä hyvänsä, jotka olet parjannut tai josta olet juorunnut, ja tunnusta se synniksi. Mene sen henkilön luo ja pyydä anteeksi.

Kun teet asiat oikein, lupaan, että Jumalan suosio elämässäsi lisääntyy mittaan, jotka et ole koskaan ennen tuntenut. Herra avaa silmäsi, korvasi ja ymmärryksesi ja sinä saat ilmestyksen toisensa perään tulevista asioista: "Ja minä tulin opettamaan sinulle, mitä on tapahtuva sinun kansallesi päivien lopulla; sillä vielä tämäkin näky koskee niitä päiviä." (Dan.10:14)

[rita4]

HÄNEN ÄÄNENSÄ KUULEMINEN JA TUNNISTAMINEN
by David Wilkerson | August 19, 2011

Pietari varoittaa viimeisten päivien uskovia siitä, että Saatana tulee heidän luokseen kovaäänisesti koettaen saada heidät pelkäämään. "Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä"(1 Piet.5:8).

Tarkoitan tätä: Jos Saatana tekeekin äänensä hyvin kuuluvaksi näinä viimeisinä päivinä, näyttäen voimaansa kadotettujen sielujen joukoille, niin kuinka paljon tärkeämpää on Jumalan ihmisten tuntea Isänsä ääni? Luuletko Herran vain istuvan vieressä katsomassa, kuinka Saatana karjuu maailmalle, sanomatta sanaakaan? Ei ikinä! Jesaja sanoi: "Herra antaa kuulla äänensä" (Jes.30:30).

Aatamin ja Eevan ajoista asti Jumala on puhunut ihmisille. "Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä"(1 Moos.3:8). Aatami sanoi: "Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin"(1 Moos.3:10).

Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Uuden Testamentin loppuun asti Jumala antoi kansansa tuntea äänensä. Profeettojen kirjoissa näemme lauseen "Ja Jumala sanoi":kerran toisensa jälkeen. Ihmiset tunsivat ja ymmärsivät Jumalan äänen.

Jeesus vahvisti tätä käsitystä Uudessa Testamentissa, kun hän puhui Hyvästä Paimenesta: "Lampaat kuulevat hänen ääntänsä" ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä(Joh.10:3 - 4).

Aatami meni pakoon Jumalan ääntä, koska tunsi syyllisyyttä ja häpeää syntinsä tähden. Aivan samassa tilanteessa ovat monet Jumalan ihmiset tänä päivänä: piilossa, peläten Jumalan äänen kuulemista!

Jos haluat kuulla Jumalan äänen, sinun pitää olla valmis siihen, että sielusi puhdistetaan. "Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä"(1 Joh.1:9).

[rita4]

JUMALA TAHTOO PUHUA SINULLE!
by David Wilkerson | August 25, 2011

Jumala haluaisi puhua sinulle, kuin olisit aterialla hänen kanssaan. Hän haluaa keskustella sinun kanssasi, sydämeltä sydämelle, mistä hyvänsä asiasta! Raamattu sanoo: "Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee Minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän Minun kanssani" (Ilm.3:20).

Tätä jaetta siteerataan usein, kun puhutaan pelastumattomille. Me puhumme Jeesuksesta, joka seisoo syntisen sydämen ovella ja etsii sisäänpääsyä. Mutta ei, Kristus puhuu uskovalle!

Tekstiyhteys osoittaa, että Kristus puhuu niille, jotka ovat puetut valkeaan vaatteeseen (vanhurskauteen), jotka on ostettu tulessa koetellulla kullalla. Heidän silmänsä on voideltu (he ovat päässeet ymmärrykseen). Heitä rakastetaan, nuhdellaan ja kuritetaan (ks. Ilm.3:15- 19). Nämä ovat parannuksen tehneitä, pyhiä ihmisiä, jotka haluavat kuulla Jumalan äänen!

Kun luin kerran toisensa jälkeen jakeen 20, kaksi sanaa tuntui tulevan minua kohti: "Avaa ovi! Avaa ovi!" Jumalan Henki puhui sydämelleni hyvin selvästi: "David, syy siihen, ettet kuule ääntäni niin kuin haluaisin sinun kuulevan sen, on siinä, ettet ole hengessäsi kokonaan avoinna kuulemaan!"

Ymmärtääkseni tämä ovi kuvaa antautumista, jota monet uskovat eivät ole vielä täysin tehneet. Useimmat uskovat rukoilevat: "Herra, tarvitsen pienen neuvon sanan, muutaman ohjeen muistuttamaan sinun rakkaudestasi. Kerro minulle, teenkö oikein vai väärin. Kulje edelläni ja avaa ovet!"

Jeesus vastaa meille: "Jos et halua minulta muuta kuin johdatusta, voin lähettää luoksesi profeetan. Jos haluat tietää, minne mennä ja mitä tehdä, voin lähettää jonkun ja voit suodattaa kaiken hänen lävitsensä. Älä kuitenkaan hylkää minua!"

Jeesus haluaa läheisyytesi, syvimmät tunteesi, suljetun kammiosi. Hän haluaa istua kanssasi ja jakaa kaiken sydämeltään. Hän haluaa puhua kanssasi kasvoista kasvoihin. Ilmestyskirjan kolmas luku kuvaa tätä ihanasti. Se puhuu rakkaudesta ja läheisyydestä, salaisuuksien jakamisesta ja hellistä äänistä.

Kun Jeesus tulee sisään, hän tuo ruoan ja leivän, toisin sanoen itsensä! Kun ravitset itsesi hänellä, saat täyden tyydytyksen!

[rita4]

MEIDÄN APUMME ON HERRAN NIMI
by David Wilkerson | March 14, 2012

Miten pääset helmasynnin ansasta? Kenelle sinä huudat: "Minä tahdon vapauteni takaisin"?

Kuvittele itsesi lintuna linnustajan ansassa. Pysy paikoillasi. Älä väräytäkään siipiäsi. Älä ponnistele. Siinä on vapautuksesi salaisuus, Ei se niin vaikeata ole:

"Meidän apumme on Herran nimi, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan"(Ps.124:8).

Ihmeellinen lupaus! Pääset vapauteen Jeesuksen nimessä, hänen ihmeellisessä, kirkkautta täynnä olevassa, kaikkivaltiaassa nimessään.

Sinun pitää vain tietää, että hän on sinun puolellasi. Hän ei ole vihainen sinulle siitä, että lankesit ansaan. Hän ei ole sinua vastaan. Ei ikinä! Hän kuulee avunhuutosi, koska varpunenkaan ei putoa maahan hänen tietämättään.

Lintu laulaa itsekseen vapauduttuaan ansasta: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan. Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan"(Ps.91:2-3, 14- 15).

Rakas lukija, lepää varmana siitä, että Jumala vapahtaa sinut. Ei ole väliä sillä, mikä lankeemuksesi, vaikeutesi, ansasi syy on, hän on sinun puolellasi. Seiso vain hiljaa alallasi ja katsele hänen pelastustaan. Vaikka olisit kuinka heikko, voit rukoilla häntä, koska hän lupaa tulla repimään verkon ympäriltäsi.

Hän on tullut päästämään sinut epätoivostasi, katkaisemaan paulan, joka sitoo sinua ja päästämään sinut vapaaksi. "Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta"(Ps.124:7).

[rita4]

PAULA KATKESI
by David Wilkerson | March 13, 2012

"Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois"(Ps.124:7).

Kuvittele pientä lintua, joka on joutunut linnustajan ansaan. Se makaa avuttomana, pieni sydän pamppailee kauhusta, ja siivet pieksävät hurjasti verkkoa vasten, ei apua. Mitä enemmän se ponnistaa, sitä pahemmin se satuttaa itsensä. Pelästyneenä pieni lintu alkaa huutaa ja kirkua, mutta pakoon se ei pääse. Se on kokonaan linnustajan armoilla.

Rakas lukija, tuo pieni lintu olet sinä, synnin verkkoon joutunut. Linnustaja on paholainen. Hän asetti ansansa ja sai sinut kiinni.

Mieti nyt pientä ansaan joutunutta lintua. Miten se pääsisi vapaaksi omin voimin? Jos se yrittää ponnistaa verkon läpi, se vain kietoutuu enemmän siihen. Se saattaa jopa satuttaa siipensä tai kuolla verenvuotoon. Se ei voi pelastaa itse itseänsä.

Eikö tämä ole kuva meistä, kun joudumme synnin verkkoon? Teemme Jumalalle jos jonkinlaisia lupauksia. Ponnistelemme ja rukoilemme, yritämme päästä irti kahleestamme. Olemme menettäneet vapautemme ja olemme loukussa!

Ajattelepa uudelleen pientä, ansaan joutunutta lintua. Sinä iltana linnustaja menee nukkumaan uneksien tästä erityisestä pienestä linnusta, jota hän on jahdannut. Hän saa tuskin unta silmäänsä ja on intoa täynnä mennä seuraavana päivänä ulos ja kokea ansansa.

Kun linnustaja lähestyy ansaansa, hän näkee, että siihen on tullut saalis, ja hän innostuu. Hän odottaa näkevänsä surkean, verta vuotavan, pelokkaan, puolikuolleen pienen linnun verkossaan. Pettymys on suuri, kun hän näkee, että verkko on repeytynyt, rikki. Lintu on lentänyt tiehensä!

Löydämme pienen linnun pesästään korkealla puunoksan hangassa Jumalan vuorella. Se on vapaa ja sen haavat ovat jo parantumassa, koska Herra tuli ja avasi verkon.

Tuo pieni lintu sanoo itselleen: "Jos Herra ei olisi tullut apuun, jos hän ei olisi rientänyt luokseni, minut olisi nielty ja joutunut vatsan täytteeksi. Jumalapa rikkoi ansan ja päästi minut paulasta!"

Paula katkesi ja me pääsimme vapaaksi!

[rita4]

TAHATTOMAT HARHAILUT
by David Wilkerson | March 9, 2012

Meidän ajatuksillamme on luonnollinen taipumus vaellella ja ajelehtia. Joskus emme pysty nukkumaankaan, kun emme saa suljetuksi ajatuksien tulvaa, joka ajautuu mieleemme. Nimitän tätä "tahattomaksi harhailuksi".

Istuessasi vähän aikaa sitten kirkossa, mieleeni tulvi erilaisia ajatuksia, työstämme, seuraavasta saarnastani, seurakunnan taloudesta, lisätilan tarpeesta. Tietenkin ne kaikki ovat tärkeitä asioita, mutta harhailin täysin omissa mietteissäni, vaikka olin jumalanpalveluksessa. Piti pinnistää voimat saadakseni ajatukseni hallintaan.

Kun Jumala keskusteli ja teki liiton Aabrahamin kanssa, tämä tappoi viis eläintä ja asetti ne uhriksi. Raamattu sanoo: "Niin laskeutui petolintuja ruumiiden päälle, mutta Abram karkoitti ne pois"(1 Moos.15:11).

Näin juuri tapahtuu meille jumalanpalveluksen aikana. Ajatukset lentävät päällemme kuin harmilliset linnut. Ne aiheuttavat häiriötä läheisyyteemme Herran kanssa, yrittävät niellä meidän uhrimme. Aabrahamin tavoin meidän tulee ajaa ne pois.

Joka kerta, kun sulkeudun yksinäisyyteen rukoilemaan, alkavat kymmenen minuutin sisällä ajatukseni kulkea eri suuntiin. Kuulen suuni ylistävän Herraa, mutta mieleni on täysin jossain muussa. Jos yritän taistella ajatusten tulvaa vastaan, niitä ilmaantuu lisää. Liha taistelee jatkuvasti henkeä vastaan, haluten meidän huomiomme.

Sama tapahtuu minulle Herran huoneessa. Voin ylistää häntä, täynnä rakkautta Jeesusta kohtaan, kun yhtäkkiä mieleni alkaa ajaa takaa ihan muita asioita. Vaeltavat ajatuksemme eivät aina ole paholaisen aiheuttamia. Joskus ne vain kasautuvat meihin, ajatukset työstä, perheestä, ongelmista, vaikeuksista. Ne täytyy saada hallintaan, koska olemme sodassa.

Liha yrittää häiritä ylistystämme tai rukoushetkeämme. Meitä käsketään vastustaa lihaamme. Meidän pitää kohdistaa katseemme jälleen Jeesukseen. Jos pidämme mielemme keskittyneenä Jumalaan, hänen tulensa lankeaa pyhän uhrimme päälle.