Arvomaailma

[rita4]

Noh, ehkei otsikkoni ollut ihan sopiva sitä ajattellen mitä: ajattelen, haen, mutta kuitenkin haluan puhua siitä arvomaailmasta, joka jokaisella ihmisellä mitä todennäköisemmin on hiukan erilainen. Toinen on tarkka ja jopa pikkutarkka, toinen taas on lepsumpi siinäkin asiassa. Arvoja on monia ja jotkut ovat tärkeitä ja toiset kuin tehdään tärkeiksi, korvaamattomiksi.

Kun ajattelemme uskoa ja uskossa elämistä, niin monilla tulee uskoontulonsa myötä omanlainen arvomaailma ja toisille se taas muokkautuu niiden veljien ja siskojenkin kautta, joita he seuraa, uskoo, kunnioittaa, tai... jopa pelkää. Kun ajattelen omaa elämääni ja uskoontuloani, seurakuntaan liittymistäni ym, niin olen tajunnut miten valtavan paljon juuri seurakunta saa aikaan tietynlaista ajattelumallia ja arvomaailman luomista, joka ei sitten kuitenkaan aina, tai useinkaan välttämättä ole kokonansa totuus, tai edes oikein.

Arvostamme erilaisia asioita itse kukin, eikös vain? Oletko koskaan oikein pysähtynyt miettimään, tarkistamaan sitä mitä arvostat, tai mitä sinulta odotetaan, tai oletetaan sinun arvostavan, niin onko se kuitenkaan Jumalan tahdon ja Raamatun ilmoitetun Sanan mukaista? Olisko se sittenkin vain kuin tullut sieltä uskovien yhteyden kautta tapahtuneesta opetuksesta ja toiminnasta? Minusta jokaisen olisi hyvä tutkistella itseään, ajatuksiaan, oppeja ja onko ne yhä Raamattuun pitäytyviä, sekä sitä: Mikä on vanhemmistosi arvomaailma?!

Olen nyt joutunut pohtimaan omaa uskonelämääni ja onko se todellista ja oikeaa Jumalan edessä? Minusta on aivan sama, mitä nuo muut, minut tuntevat uskovat; minusta ja uskostani, siinä vaeltamisestani sanovat. Minulle on tärkeintä vain ja ainoastaan se; Mitä mieltä Isä Jumala on minusta ja olenko oikella tiellä, käytössään, sekä kuljenko yhä tahtonsa tietä.

En nääs halua luovuttaa, vaikka jäinkin yksin kuin nalli kalliolle, kun jäin pois srk yhteydestä. Rakastan veljiäni ja siskojani siellä Jeesuksen antamalla rakkaudella ja rukoilen heidän puolestaan sydämeni halusta joka päivä, mutta en voi hyväksyä tiettyjä asioita siellä, ja surenkin heidän puolestaan, kun..

Mutta minun arvomaailmani on eri kuin heidän. Se oli vielä jokseenkin samantapainen siellä ollessani, mutta pikku hiljaa se alkoi muuttua, muokkautua erilaiseksi kuin heillä oli ja lopulta jouduin sanomaan sen ääneenkin mitä ajattelen ja missä mennään pieleen. No seuraamukset nähtiin ja kuultiin sit..

No se siitä, olen jo antanut kaiken heille anteeksi enkä muistele enään pahalla mielellä sitä kaikkea. Mutta se minun täytyy rehellisesti sanoa, että tämä aika yksin ja vain Herran kanssa seurustellen, sekä tietenkin foorumin siskojen ja veljien kanssa yhdessä ollen, niin se on kasvattanut minua valtavasti ja tänä päivänä olen kiitollinen, kun olen saanut elää näin, vaikka usein se on ollut tosi rankkaakin ja silloin on foorumin rakkaat ystävät, joista jokaisesta kiitänkin Herraani, sekä Herra Jeesus minua vahvistaneet ja lohduttaneetkin, rohkaiseet jaksamaan..Sillä kun lihaa kuoletetaan ja laitetaan ristille, niin sehän tietty aina sattuu, mutta se kannattaa siltikin..

Olen oppinut juurtumaan Kristukseen Jeesukseen, pysymään verisen ristinsä juurella parannusta päivittäin ja joskus jopa hetkittäinkin tehden, sekä tietenkin: Kuolettamaan omat haluni ja maailman tarjonnankin, koska en enään kaipaa sitä, mitä silloin kauan aikaa sitten muka tarvitsin ja josta vain saatoin tykätä, iloita. Olen oppinut tyytymään vähään, elämämään vaatimattomana, ja sitä myöten sydämeni haluaa olla ihmisten lähellä, kuunnella, välittää, heittää niitä kallisarvoisia uskon siemeniäkin heidän elämäänsä ja sydämiinsä sen mukaan, kuin Herra niitä minulle antaa Pyhän Henkensä kautta annettavaksi maailman ihmisille... Ja miksei uskovillekin. HM? Niin, miksi ei.

Onko sinun rakas ystäväni arvomaailmasi ja sydämesi kaipaus, sekä halu siinä, että: Sinä pienenet, tulet pieneksi ja heikoksi, paljon Jeesusta Kristusta tarvitsevaksi, jolloin tahdot elää joka hetki lähellään, ristinsä juurella parannusta tehden, siis tahtoen muuttua, kuolla itsellesi, maailmalle, ja pyrkiä kuulemaan mitä Isä Jumala tahtoo sinulle puhua, opettaa sinua, johdattaa, ja siten vain voit olla todellisesti käytössään; Heikkona, vajaana, syntisyytesi tunnustaen, katsoen vain Jeesukseen ja ristiinsä, josta loppuun asti vuotaa armo ja rauha, ilo ja lepo, voima jaksaa loppuun asti. Ja sitä ei sinulle tämä maailma, eikä taikuri sedät, nuo mukavat, leppoisat eksyttäjät sinulle voi koskaan antaa.

Matt. 26:39-41
Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen: "Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä". Ja hän tuli opetuslasten tykö ja tapasi heidät nukkumasta ja sanoi Pietarille: "Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani! Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko."

Jer. 23:28-32
Se profeetta, jolla on uni, kertokoon unensa; mutta se, jolla on minun sanani, puhukoon minun sanani uskollisesti. Mitä tekevät oljet jyvien seassa? sanoo Herra. Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka kallion murtaa? Katso, sentähden minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka varastavat minun sanani toinen toiseltansa. Katso, minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka ottavat sanansa omalta kieleltään, mutta sanovat: 'Se on Herran sana'. Katso, minä käyn niiden kimppuun, jotka ennustavat valheunia, sanoo Herra, ja kertovat niitä ja eksyttävät minun kansaani valheillansa ja kerskumisellansa, vaikka minä en ole heitä lähettänyt enkä käskenyt ja vaikka heistä ei ole mitään hyötyä tälle kansalle, sanoo Herra.

[rita4]

Tuosta arvomaailmasta tuli myöskin mieleeni se, kun moni uskomaton ja nykyään jo valitettavasti useampi uskovainenkin etsii maailman rikkauksia ja mammonaa. Arvot löytyykin rahasta, tavarasta, kuinka paljon tienaa, tai omistaa. Enään ei ole edes mitään varmuutta siitä, että Herran oman arvomaailma olisi sinä, mikä on Jumalan tahto kohdallaan ja siihen suostuminen, nöyrtyminen. Vaan hamutaan helppoa, mukavaa, kaiken sallivaa ja kaiken saavaa elämää, jossa Jeesus taitaa jäädä vain enään nimeksi ja siksi, joka kerran pelasti synnin suosta.

Mietin omaa arvomaailmaani ja huomaan, etten kaipaa juuri mitään muuta kuin: rauhaa ja rakkautta, sekä sitä, että: olisi sen verran rahaa millä ostaa ruokaa, maksaa laskut ja joskus hiukan jotain päälleenkin, tms. En ole koskaan ollut rahan, tai hienouden perässä juoksija. Moni sanoo, kun kysyy, että: miksi pitää laittaa niin kaikki viimesen päälle ja elää, kuin ois rahaa millä mällätä, vaikka ei todellisuudessa oiskaan, vaan eletään lainarahalla, niin he vastaa näin: "Kun elin lapsena köyhissä oloissa, niin nyt haluan tuhlata, nauttia hienosta elämästä, rahasta, jolla voin ostaa mitä haluan ja ettei raha lopu, vaan sitä on..!"

En jaksa ymmärtää tuollaista ajattelua. Olenhan itsekin ollut köyhän perheen keskimmäinen ja ei ollu rahaa oikein ruokaankaan, kun isä joi kaikki rahat. Piti pitää isojen siskojen vaatteita ja kerjätä vaatteita rikkaamilta..Mutta en silti ole kaivannut näiden vuosikymmenten aikana mitään luksusta, aivan kuin näyttää; "Täältä pesee ja riittää, tms.."

Raha ja tavara on kuitenkin katoavaista. Voi tulla konkurssi, tms..Mutta kun arvomaailma on taivaassa, Jeesuksessa ja haluten seurata, totella häntä, päästä kerran taivaan kotiinkin, niin sen parempaa arvomaailmaa et saa mistään, tai koskaan. Siinä on Turva, joka on Jumalassa ja vain silloin saat rauhoittaa mielesi, tyytyä siihen mitä on ja silti olla onnellinen.