Elä tunnustuksesi mukaan Jeesuksen julistaman armon varassa

[rita4]

Keijo Kurkikangas

"Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon? " (Luuk.6:46)

On paljon ihmisiä, jotka tunnustavat: " Jeesus on Herrani!" Mutta eivät elä niin, että Jeesus on elämän ylin auktoriteetti. Heidän elämänsä ei tue sitä, mitä he tunnustavat. He noudattavat Jumalan tahtoa niin pitkälle kuin se ei ole ristiridassa heidän omien mieltymystensä ja toiveidensa kanssa. He valitsevat mieluummin oman tiensä, jos Jumalan tahto vie heitä eri suuntaan.

Tämä elämäntyyli on rusinoiden poimimista pullasta, kuten on tapana todeta. Jeesus sanoi: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen." (Mark. 8:34-35)

Penseys

Jeesus ei sanonut, että joka tahtoo kadottaa elämänsä. Ei riitä, että tahdomme kadottaa elämämme, meidän tulee todella kadottaa se. Emme voi kävellä sekä laveaa että kaitaa tietä sen mukaan, mikä meistä kulloinkin tuntuu parhaalta.

Kuinka moni onkaan halukas ottamaan vastaan pelastuksen siunaukset, kunhan voi itse hallita elämäänsä. On mukavaa sulautua myös maailman menoon ja säilyttää kaikki se, mistä on maailmassa nauttinut. Jos ajaudutaan vähitellen penseyteen, josta Jeesus meitä varoittaa.

"Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos."(Ilm. 3:16)

Jeesus tarkoittaa: Minä oksennan ruumiistani ne, jotka sanovat kuuluvansa minulle mutta jotka todellisuudessa eivät kuulu. Tällainen käännynnäinen ei tosiasiassa palvele Jumalaa vaan itseään. Kaikki, mitä hän tekee ja mitä hän rukoilee, pyörii hänen itsensä ympärillä ja palvelee hänen omia tarkoitusperiään.

Tietoinen tottelemattomuus

Tällainen ihminen ei edistä todellista Jumalan sisäistä tuntemista. Häneltä puuttuu henkilökohtainen kokemus pelastusvarmuudesta. Hän rukoilee vain siksi, että hänellä olisi hyvä olla täällä maan päällä ja että Jumala siunaisi hänen toimiaan ja henkilökohtaista elämäänsä maan päällä.

Jeesus on meitä kohtaan uskollinen 365 päivää vuodessa. Sitä samaa hän edellyttää meiltä itseään kohtaan. Hän ei tule noutamaan morsianta, joka on luovuttanut osan sydämestään maailmalle! Kukapa meistäkään antaisi aviopuolisolleen luvan olla silloin tällöin halunsa mukaan meille uskoton!

Mutta mehän elämme armon varassa! Eikö armo peitä edellä kuvatun kaltaisen tottelemattomuuden? Jumalan armo on niin suuri asia, että se oli uskoon tultuani vaikea ymmärtää. Miten voi olla mahdollista, että jotakin sellaista etua saisi yrittämättä ja suorittamatta, ihan vain lahjaksi?

Jo lapsuudessa opetettiin, että aina pitää yrittää loppuun saakka eikä saa antaa periksi. Ei saa luovuttaa. Tätä edellyttivät silloiset elämänolosuhteetkin. Minun oli luettava viisi armon käsitettä avaavaa kirjaa ennen kuin se tosiasia avautui, että armo kuuluu minullekin.

Lukemani lopputuloksena minulle muodostui käsitys, että armo ei kaikessa kattavuudessaankaan peitä itsekästä ja lihallista elämäntapaa.

Jumala on armollinen

Armoa ei ihminen voi ansaita, Jumala lahjoittaa sen. Armo kyllä peittää mutta toisin kuin yleisesti ajatellaan. Armo ja Jumalan rakkaus eivä ole puolustuksena tietoiselle tottelemattomuudelle. Emme saa olla tottelemattomia Jumalaa kohtaan. Jokainen meistä kuitenkin joskus hairahtelee uskonelämässään, koska me emme ole täällä ajassa täydellisiä. Meidän on tehtävä jatkuvasti parannusta.

Kuitenkin on niin, että jos sinä uskot Jumalaan ja hänen syyttömyyteensä, sinut on vapautettu syntituomiosta Jeesuksen uhrin ansiosta. Meidän ei tarvitse silloin olla huolissamme siitä, olemmeko pelastettuja vai emmekö ole. Tämä on Jumalan armoa. Armo antaa meille kyvyn ja voiman elää kuuliaisina.

Synti ei hallitse armon alla elävää ihmistä, sillä armo on voittovoima. Jumala on armollinen tietämättömyyttämme ja heikkouttamme kohtaan (1Tim. 1: 13; Hebr. 5:2) mutta tahallista tottelemattomuuttamme kohtaan ( Hebr. 10: 26-31). Hän antaa meille kylliksi armoa voittaaksemme heikkoutemme. Tie armoon käy kuitenkin vain nöyryyden kautta.

Armosta pelastettu

"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä." (Tiit. 2: 11-13)

Armo auttaa siis elämään vapaana jumalattomuudesta ja maailmallisista himoista. Se on johtamassa ihmistä kuuliaiseen elämään.

"Armosta te olette pelastettuja uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojenne kautta, ettei kukaan voisi kerskailla." (Ef. 2:8-9)

Kunpa voisimme vilpittömästi tänään sanoa Paavalin tavoin: "Nyt olen kääntänyt selkäni kaikelle sille, mitä ennen pidin suuressa arvossa. Olen pannut luottamukseni ja toivoni yksin Kristukseen." (Fil. 3:7)