PIMEYDEN HENKIVALTA

[rita4]

Juhani Karvinen

Vihollinen ei ole kaikkialla läsnä oleva

Jotkut voivat yllättyä kuullessaan, ettei vihollinen olekaan kaikkialla läsnä oleva. Kuka meitä sitten kiusaa, ellei se ole paholainen? Raamattu sanoo, että kiusaaja voi kyllä meitä kiusata (1 Tess. 3:5), Jopa heittää muutamia vankeuteen (Ilm. 2:10), mutta pääasiallinen kiusauksen lähde on oma turmeltunut lihamme, joka kiusaa jokaista ( Jaak. 1:14).

Sielunvihollinen on tosin kaiken pahan alkusyy, mutta nykyiset kiusaukset asuvat langenneessa lihassamme, siksi lankeamisia kutsutaan lihan teoiksi (Gal. 5: 19-21).

Ei kaikkitietävä

Paholaisen tietojen puutteellisuudesta on oivallisena esimerkkinä Jeesuksen ristiinnaulitseminen (1Kor. 2:8). Tämä on hämmästyttävää, sillä Jeesus oli puhunut kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan oppilailleen, ja nämä tapahtumat oli myös ennustettu Raamatussa.

Vihollisella näkyy olleen tässä kohtaa sokea piste. Tässä tapauksessa sen tietämättömyys Jumalan suunitelmista kostautuikin kohtalokkaalla tavalla. Sielunvihollinen ei myöskään ymmärrä kielilläpuhumista ( 1 Kor. 14:2) . On jopa kyseenalaista, kykeneekö se tietämään hengellisten ihmisten ajatuksia ja mielenliikkeitä ( 1 Kor. 2:15).

Viholisen tietoja ja älyä ei pidä kuitenkaan halveksia. Vaikkei se olekaan kaikkitietävä, sillä on niin pitkä kokemus ihmisten käsittelystä ja sellainen ihmistuntemus, että se pystyy aina voittamaan ihmisen, joka koettaa selviytyä ilman Jumalaa.

Ei iankaikkinen

Luotuna olentona ei sielunvihollinen ole myöskään iankaikkinen. Joskus on ollut hetki, jolloin ei sitä eikä mitään muutakaan luotua ole ollut. Kerran luotuna se nyt kuitenkin on eräässä mielessä ikuinen kuten muutkin henget ja ihmiset. Pahan iankaikkisuus tulee kuitenkin kulumaan helvetissä (Ilm. 20:10)

Ei kaikkivaltias

Kaikkivaltius on sekin Jumalan ominaisuus. Pyrkiessään esiintymään Jumalana se kuitenkin yrittää esiintyä kaikkivaltiaana (Ilm. 13:1-7). Jumala antaakin sille lopunaikana suuren vallan lyhyeksi ajaksi maan päällä. Se on kuitenkin vain vihollisen vallan lopun alkua.

Kristityille on annettu valta ja valtuudet vastustaa paholaista ja voittaa se (Jaak. 4:7). Seurakunnan ylösotto ennen Antikristuksen valtaannousua selittääkin luontevasti pahan vallan äkillisen kasvun lopunaikana. Onhan näin " tieltä poistettu se mikä vielä pidättää."

Jeesuksen paluu maan päälle lopettaa kuitenkin lyhyeen vihollisen herruus unelmat, kun taivaan sotajoukot kukistavat hetkessä sen vallan (ilm.19:11).

Vaikka vihollinen ei olekaan kaikkivaltias, sillä on omalla alueellaan suuri valta. Se hallitsee pimeydessä (Ef. 6;12). Niin kauan kuin ihminen elää pimeydessä, hän on jokseenkin vihollisen armoilla. Pimeys tarkoittaa Raamatussa syntiä ja tietämättömyyttä.

Jumalan valtakunta on ihmiselle ainoa luotettava turva-alue vihollisen valtaa vastaan (Kol. 1:12-13). Seurakunta edustaa maailmassa tätä valtakuntaa. Siksi seurakunnasta erottaminen onkin "saatanan haltuun hylkäämistä" (1 Kor. 5:5 ja 1 Tim. 1: 20).

[rita4]

Vihollinen ei ole kaikkialla läsnä oleva

Jotkut voivat yllättyä kuullessaan, ettei vihollinen olekaan kaikkialla läsnä oleva. Kuka meitä sitten kiusaa, ellei se ole paholainen? Raamattu sanoo, että kiusaaja voi kyllä meitä kiusata (1 Tess. 3:5), Jopa heittää muutamia vankeuteen (Ilm. 2:10), mutta pääasiallinen kiusauksen lähde on oma turmeltunut lihamme, joka kiusaa jokaista ( Jaak. 1:14).

Sielunvihollinen on tosin kaiken pahan alkusyy, mutta nykyiset kiusaukset asuvat langenneessa lihassamme, siksi lankeamisia kutsutaan lihan teoiksi (Gal. 5: 19-21).

Mietippä, kuinka paljon puhutaan vain siitä, että vihollinen on kaikkialla oleva, kaiken kuuleva ja kaiken tietävä, sekä se, joka ainoastaan on syypää ihmisen ongelmiin ym..Niin, kyllähän vihollinen on toki moniinkin asioihin ihan syypää, kiusanhenki, rääkkääjä, mutta.. Ei kuitenkaan kaikkeen. Koska, jos ajattelemme ja miellämme kaiken aina johtuvan vihollisesta, kun on ikävää, vaikeaa, menetyksiä, ongelmia, siis raskasta elämää, niin silloinhan me kiellämme sen Raamatullisen totuuden, jossa kuin samalla kiellämme lihamme tahdon ja teot, väärään menomme ym.. Ja puolustaudumme ainoastaan sillä, että; "En minä ole syypää tähän asiaan/vaikeuteen, ongelmaan, vaan syypääksi automaattisesti laitetaan saatana!"

Katsos ystäväiseni, sinä niin kuin minä myöskin olemme vajaita ihmisiä ja hyvinkin usein (valitettavasti) mukavuuden haluisiakin, tai vain laiskoja Herran työhön, kun halutaan päästä helpolla, tai etsiä korvasyyhyyn puhujia, jotka eivät laita parannuksen paikalle, vaan sallii kaiken, synnissä elämisenkin. Kuulen sanoja, luen kirjoituksia, joissa sanotaan, ettei uskova ihminen voi langeta, tai ei uskovan ihmisen enään tarvitse tehdä parannusta ja siksi parannussarnaajat joutavat romukopaan. Näinköhän?

Kokeileppa elää ainakin pari viikkoa, niin että ihan sydämesi halusta pyrit olemaan päivittäin siellä verisen ristin juurella ja tunnuseksi antavaa mielenlaatua ym, niin uskoisin sinun huomaavan siellä myöhemmin, että: kiusaukset alkaa väistyä, eikä tule niin helposti tunnetta, että; vihollinen sinua taas kiusaa. Vaan alatkin kokea taivaallista iloa, rauhaa, voimaa, turvallista oloa, jne..

Mitä lähempänä HALUAT elää ristiä ja katsoa vain yksin Jeesukseen (ei ihmisiin, parhaimpiinkaan, tai mukavimpiinkaan) vaan todellakin siirrät katseesi taivaallisiin ja tahdot olla käytössään, omanaan, puhdistettuna joka päivä; sovintoverellään, niin sitä mukaa kuin tähän ojennaudut, niin elämääsi alkaa tulla uutta intoa, uutta voimaa, uudenlaista rauhaa ja iloakin, vaikka ois kuinka synkkää juuri sillä hetkellä. Kokeile edes!

Päätä ristiinnaulita lihasi ristille joka ikinen elämäsi päivä, loppuun asti. Äläkä usko niitä, jotka väittää, että, ei mukamas tartte tehdä parannusta, katua, hävetä väärään menoaan, koska Jumala on niin kamalan rakkaudellinen ja antaa anteeksi pyytämättäkin. Höpö höpö! Jumala odottaa että saa olla armollinen ja auttaa, vahvistaa, mutta sitä ennen sinun ja minunkin täytyy suostua; nöyrtymään, luopua ylpeydestä, luopua maailman hekuman perässä ja helpon elämän perässä juoksemisesta ja tulla pieneksi, heikoksi sekä Paljon paljon: Jeesusta Kristusta tarvitsevaksi!! Suostutko?

Ei kaikkivaltias

Kaikkivaltius on sekin Jumalan ominaisuus. Pyrkiessään esiintymään Jumalana se kuitenkin yrittää esiintyä kaikkivaltiaana (Ilm. 13:1-7). Jumala antaakin sille lopunaikana suuren vallan lyhyeksi ajaksi maan päällä. Se on kuitenkin vain vihollisen vallan lopun alkua.

Kristityille on annettu valta ja valtuudet vastustaa paholaista ja voittaa se (Jaak. 4:7). Seurakunnan ylösotto ennen Antikristuksen valtaannousua selittääkin luontevasti pahan vallan äkillisen kasvun lopunaikana. Onhan näin " tieltä poistettu se mikä vielä pidättää."

Jeesuksen paluu maan päälle lopettaa kuitenkin lyhyeen vihollisen herruus unelmat, kun taivaan sotajoukot kukistavat hetkessä sen vallan (ilm.19:11).

Vaikka vihollinen ei olekaan kaikkivaltias, sillä on omalla alueellaan suuri valta. Se hallitsee pimeydessä (Ef. 6;12). Niin kauan kuin ihminen elää pimeydessä, hän on jokseenkin vihollisen armoilla. Pimeys tarkoittaa Raamatussa syntiä ja tietämättömyyttä.

Jumalan valtakunta on ihmiselle ainoa luotettava turva-alue vihollisen valtaa vastaan (Kol. 1:12-13). Seurakunta edustaa maailmassa tätä valtakuntaa. Siksi seurakunnasta erottaminen onkin "saatanan haltuun hylkäämistä" (1 Kor. 5:5 ja 1 Tim. 1: 20).