Aira Johanna Kiiskinen
Moni kärsivän ohi kulkee ja leimoja lyö vaan.
Uhri hiljaa kärsii, vaikenee, ei ollut auttajaa.
Kristus käsillään kantaa uupuvaa ja kuiskaa:
"Jatka vaan!
Et uupua lapseni, kesken saa, pian taivaan ovi
avataan."
Siellä lepoa, iloa, autuutta vaan,
ei murheita maan,
kun Jeesusta kasvoihin katsoa saan.
