KULTAINEN VASIKKA

[rita4]

Raamatun kertomus kultaisesta vasikasta osui silmiini ensimmäisen kerran, kun 17-vuotiaana, juuri uskoon tulleena Raamatun lukijana ahmin Israelin kansan erämaavaellusta.

Nuo muinaiset hebrealaiset tuntuivat niin läheisiltä. He vaelsivat esikuvissa, mutta minä sain vaeltaa todellisuudessa luvattua maata kohti.

Kun luin kultaisesta vasikasta, sydämessäni tuli hiljaista, ja otin välimatkaa Israelin kansaan. En voinut mitenkään ymmärtää, että kaiken johdatuksen, huolenpidon ja ihmeiden jälkeen he halusivat elävän ja voimallisen Israelin Pyhän Jumalan tilalle kultaisen vasikan kuvapatsaan.

Pyhän Hengen ääni

Kun en päässyt asiasta yli, noudatin seurakunnassa saamaani neuvoa: jos jokin kohta ei avaudu, jatka Raamatun lukemista eteenpäin. Se kyllä selviää joskus myöhemmin. Se oli hyvä neuvo, ja niin kävikin, tosin vasta lähes 40 vuotta myöhemmin.

Olin silloin rakentamassa uutta pihapiiriä, jota olin hartaasti suunnitellut. Pää oli täynnä eri lajien kasvuvaatimuksia. Olin innolla ryhtymässä istutuspuuhiin ja juoksin kiireissäni noutamaan vielä jotakin tuvasta, kun kesken askareitten kuulin Pyhän Hengen äänen sydämessäni.

Päättelin, että se oli Pyhä Henki, koska siinä ei ollut mitään tuomitsevaa tai syyttävää, vaan viesti oli hienotunteinen ja hellävarainen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se kuului näin: "Ei se niin kovin kaukana ole meistä nykypäivänkään uskovista."

Vaikka se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, se sisälsi niin paljon valoa ja tietoa, että sekunnin murto-osassa käsitin, että nyt puhutaan kultaisesta vasikasta. 40 vuotta oli kuin pois pyyhkäisty. Tuntui, kuin edellisenä iltana olisin tuon Raamatun kohdan edessä kipuillut.

Pysähdyin niille jalansijoilleni kuin jalat olisi liimattu lattiaan, ja Pyhä Henki alkoi pitää raamattutuntia sydämessäni siitä, mitä en nuorena uskovana voinut ymmärtää.

Egyptin loisto ja luvattu maa

Israelin kansa tuli vauraudesta. Se oli jättänyt taakseen orjuuden lisäksi faaraoiden loistokkaan valtakunnan ja Egyptin lihapadat.

Nyt oli tultu Hoorebin vuoren juurelle, ja Mooses viipyi odotettua kauemmin Herran puhuttelussa. Heidän ympärillään olivat vain erämaan loputon hiekka ja kivilouhikot. He kaipasivat Egyptin loistoa ja hyvinvointia ja pitivät sitä luvattua maata parempana.

Psalmintekijä sanoo: "He pitivät halpana ihanan maan, eivätkä uskoneet hänen sanaansa." (Ps. 106:24)

Tästä kaikesta seurasi, että he tekivät itselleen mieleisensä jumalan, jota kaikki hyvin ymmärsivät. Kultainen vasikka hohti juhlallisena kuutamossa, ja iltanuotion loimu välkehti sen pinnalla. He hyväksyivät sen täysin, suorastaan hullaantuivat, kokivat varmaan olevansa melkein faaraoita.

Raamattu sanoo, että kansa riemuitsi, ja meteli ja laulu kuuluivat kauas.

Tämä valinta oli Israelin kansalle kohtalokas. He olivat vähällä menettää asemansa Jumalan valittuna kansana. Ja tämä siis ei ole kaukana myöskään meistä nykypäivän uskovista. Paavalihan kirjoittaa korinttolaisille: "Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut." (1 Kor. 10:11)

Ettei kukaan ottaisi kruunuasi

Onko niin, että mekin voimme menettää paikkamme Kristuksen morsiusseurakunnassa?

On totta, että meidän aikanamme on tehty valintoja, jotka saattavat olla kohtalokkaita. Esimerkiksi uudessa raamatunkäännöksessä on tahallisesti ja tarkoitushakuisesti muutettu ja vääristelty Jumalan ikuista Sanaa ja niin tärvelty sen täydellinen ja kokonainen muoto. Samalla on muovattu omatekoista jumalaa.

Melkein kaikki suunnat, seurakunnat ja kirkot ovat ottaneet sen vastaan ja hyväksyvät sen täysin. Se kelpaa monille, siitäkin huolimatta, että ihmisten tekemät muutokset poistavat Sanan arvovallan ja näin murentavat sen voiman, joka on pystynyt pidättämään pimeyden voimia. Tämän seurauksena on kadonnut Herran pelko, siis viisauden alku, ihmisten silmien edestä.

Väärentämätön Jumalan Sana on lähtöisin ylhäältä. Jeesus sanoi:
"Oppikaa minusta." Hän ei puhunut omiaan vaan niitä sanoja, jotka hän sai Isältään. Hän antoi ne opetuslapsilleen, ja nämä ottivat ne vastaan (Joh. 17:8, Joh. 12:49-50). Jeesuksen puheessa oli voima (Luuk. 4:32).

Historialliseen taustaan sidottuna

Sana oli Jumalan toiminnan väline. Hän sanoi pimeyden keskellä:
"Tulkoon valkeus!" Ja valkeus tuli. Luotu ihminen ei voi kuitenkaan kuitenkaan ottaa Sanaa oman toimintansa välineeksi ja asettua Sanan yläpuolelle.

Yleisesti myös ajatellaan, että Jumalan Sana on sidottava historialliseen taustaansa, että sen voisi ymmärtää oikein. Silloin kirjaimellisesti rakennetaan maan pinnalle, ehkä näyttäväkin rakennus, mutta Jeesuksen mukaan sellainen ei kestä (Luuk. 6:49).

Jeesus ei sanonut:
"Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne Kirjoituksia ja niiden historiallisia taustoja." Ei, hän sanoi näin:
"Ettekö siitä syystä eksy, kun ette tunne Kirjoituksia ja Jumalan voimaa." (Mark. 12:24) Apostoli Paavalin aikana Jumalan Sana ei ollut kahlehdittu (2 Tim. 2:9).

Niin kuin alussa, niin meidänkin aikanamme on ihmisiä, jotka ovat antautuneet sen hengen palvelukseen, joka on aina vääristellyt Herran suoria teitä.

Voisivatko uudestisyntyneet uskovat olla sellaisessa mukana? "Ei se niin kovin kaukana ole meistä nykypäivänkään uskovista."

Monet Jumalan valitut ja rakkaat ovat Israelin kansan tavoin tehneet väärän valinnan ja ihastuneet tämän maailman viisauteen ja loistoon ja tällä valinnalla halveksineet Jumalan elävää ja voimallista Sanaa, niin kuin Jeesus sanoi:
"... on tähän liittyvä ja toista halveksiva".

Kahta herraa ei voi palvella. Jeesus sanoi selvästi, että valintoja on edessä, mutta jos joutuu jostakin luopumaan hänen nimensä tai Sanansa tähden, saa satakertaisesti takaisin, jo tässä ajassa, ja lisäksi iankaikkisen elämän. Tämän lupauksen varaan voi heittäytyä.

Paras on edessä

Yksilöuskovan ja Kristuksen morsiusseurakunnan paras on vielä edessä. Jeesus ilmestyy ja kokoaa omansa tuuliin ja pilviin. Eräs juutalainen rabbi on sanonut:
"Sekunnin tuhannesosa riittää Messiaan tuloon." Se hetki jakaa herätysliikkeet, kirkot ja seurakunnat, koska Raamattu sanoo, että ne, jotka silloin ovat valmiit, menevät häihin.

Varmaan jokainen meistä toivoo, että jalkaimme lamppu olisi ehjä ja toimiva ja valaisisi tietämme myös tuolla ylimaallisella hetkellä.

Seija Halla
Lohja

[rita4]

Psalmintekijä sanoo: "He pitivät halpana ihanan maan, eivätkä uskoneet hänen sanaansa." (Ps. 106:24)

Tästä kaikesta seurasi, että he tekivät itselleen mieleisensä jumalan, jota kaikki hyvin ymmärsivät. Kultainen vasikka hohti juhlallisena kuutamossa, ja iltanuotion loimu välkehti sen pinnalla. He hyväksyivät sen täysin, suorastaan hullaantuivat, kokivat varmaan olevansa melkein faaraoita.

Raamattu sanoo, että kansa riemuitsi, ja meteli ja laulu kuuluivat kauas.

Tämä valinta oli Israelin kansalle kohtalokas. He olivat vähällä menettää asemansa Jumalan valittuna kansana. Ja tämä siis ei ole kaukana myöskään meistä nykypäivän uskovista. Paavalihan kirjoittaa korinttolaisille: "Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut." (1 Kor. 10:11)

Kun luin tätä, niin mieleeni nousi tämän ajan uskovat ja seurakunnat, mitään erikoisesti nostamatta ylemmäksi muita, ei! Vaan noin yleisesti puhuen vain. Eikös juuri nyt kilvan tehdä kuin omaa raamatunkäännöstä, jossa kaikki on suvaittavaa ja sallittua, niin ettei mistään saa sanoa, ojentaa, tai peräti nuhdella, varoittaa. Vaan halutaan elää vapaina kaikesta siitä, mitä Jumalan Sana sanoo ja mistä se varoittaa, ..Ja samaan hengen vetoon tekee mieleni kysyä, että, jos on paimen seurakunnassa joka haluaa elää, puhua niin kuin Sana opettaa, niin salliiko vanhemmisto sen tapahtuvan, vai pitääkö totella enemmän vanhemmistoa, kuin Jumalaa ja hänen pyhää Sanaansa?

Kuinkahan moni pitää kuin halpana sen ihanan maan joka on uskoville luvattu, kun vain pysyvät loppuun asti Sanassa ja totuudessa? Harvat! Miksi näin? Koska ei alistuta enään Jumalan Sanan auktoriteetin alle tottelemaan ja sen myötä ei enään ole myöskään sydämissä Jumalan pelkoa. Ei seurata, eikä totella Sanaa, vaan omaa lihaa ja etsitään niitä mukavuusvyöhykkeitä, lihapatoja, joissa ennenkin jo ennen uskoon tuloa on eletty. halutaan fiiliksiä, kokemuksia, lupaa elää miten itsestä tuntuu kivalta ja joka ruokkii kyllä lihaa, mutta ei Henkeä.

Paavali jo varoitti meitä, joille aikojen loppukausi on tullut ettemme rakastaisi lihaamme ja maailmaa, etsisi helppoa elämää uskovina, vaan nöyrtyisimme, tahtoisimme ristiinnaulita lihamme tahdon ristille ja olla katse suunnattuna luvattuun maahan, joka odottaa uskollisia Herran omia.

Onko niin, että mekin voimme menettää paikkamme Kristuksen morsiusseurakunnassa?

On totta, että meidän aikanamme on tehty valintoja, jotka saattavat olla kohtalokkaita. Esimerkiksi uudessa raamatunkäännöksessä on tahallisesti ja tarkoitushakuisesti muutettu ja vääristelty Jumalan ikuista Sanaa ja niin tärvelty sen täydellinen ja kokonainen muoto. Samalla on muovattu omatekoista jumalaa.

Melkein kaikki suunnat, seurakunnat ja kirkot ovat ottaneet sen vastaan ja hyväksyvät sen täysin. Se kelpaa monille, siitäkin huolimatta, että ihmisten tekemät muutokset poistavat Sanan arvovallan ja näin murentavat sen voiman, joka on pystynyt pidättämään pimeyden voimia. Tämän seurauksena on kadonnut Herran pelko, siis viisauden alku, ihmisten silmien edestä.

Niin... kyllä mekin voimme menettää pääsyn luvattuun maahan, jos emme suostu näkemään sitä, mikä on itse kunkin uskovan kohdalla ja seurakunnankin kohdalla Herramme odotus ja pyyntö, suostuttelu, ja etten ihan sanoisi; Mikä On Jumalamme tahto omiaan kohtaan. Muistan aina tuota ajatellessani sen uninäyn, jonka sain nähdä nuorena tyttösenä jo, ja jossa Jeesus saapui, mutta vain harvat pääsivät porteista sisään ja aivan hirvittävä määrä ja varmasti ihan uskossa olevia jäi itkemään ja huutamaan, kun tajusivat Jeesuksen tulleen ja ei oltu haluttu kuolla maailman tarjonnalle, eikä lihan tahdolle, vaan päinvastoin.. Sitä jopa oli opetettu, että kaikki on sallittua uskoville, kun he olivat jo kerran uskoontullessaan saaneet syntinsä anteeksi ja uskottiin sen riittävän loppuun asti, joka taas on saatanan valhe.

Ja niin he jäivät tänne, kun uskolliset temmattiin taivaaseen ja portit suljettiin perässään jysähtäen. Nuo valtavat kaariovet..oli liian myöhäistä katua, tehdä parannusta tai muuttua, kuolla kaikelle sille mille olisi pitänyt tehdä pesäero jo aikoja sitten. Oltiin huolettomia ja ei uskottu Jeesuksen saapuvan vielä pitkiin aikoihin, joten ajateltiin olevan aikaa nauttia siitä kaikesta mitä liha halusi ja maailma tarjosi, oli tehty itselleen kultainen vasikka jota palvottiin ja palveltiin, sen ympärillä riemuittiin ja ylisteltiin sen loistoa ja ihanuutta..ja oli niin mukavaa, olevinaan.. Mutta se ilo ja riemu oli vain maallista ja hetkellistä, joka loppui kun totuus sen paljasti ja taivaan portit eivät auenneetkaan..

Puhun tätä nyt hyvin vakavana ja varoittaen, jos olet mieltynyt tunnekokemuksiin ja ihmeiden perässä juoksemiseen, helppoon ja mukavaan elämään..Herää jo; aika on lyhyt ja niin äkkiä se kuluu ja huomaamattasi tulet kohtaan elämääsi, jolloin aikasi täyttyy, tai sitten Jeesus palasi noutamaan morsiusseurakuntansa tuuliin ja pilviin. Oletko valmistautunut siihen? Vai elätkö korvasyyhy saarnojen ihanassa kaiken sallivassa lämmössä, kokematta tarvetta parannukseen ja katumukseen, mielen muutokseen, uskon elämän uudistumiseen, syntiesi näkemiseen ja hylkäämiseen, tms..

Luin tänään tarkoituksella -92 käännöstä, kun hakemani kirjoitus oli eri kuin 33/38 käännöksen mukaan tuotu ja silloin ja niin kovin usein olen huomioinut miten tuo HIRVITTÄVÄ väännös, tai pitääkö sanoa käännös, niin se vesitti Sanaa ja oikein runnoi Jumalan Sanaa, niin että hyvä etten itkemään jo alkanut ja Pyhä Henki suri, kun se oli tehty ihmisille, jotka eivät kärsi kuulla/lukea totuuden sanoja, vaan lihalle ja korvasyyhyyn on väännetty "jumalan sanaa" joka eksyttää, eikä tuokkaan Jumalan luokse katuvana ja paljon Jeesusta tarvitsevana, ei todellakaan tuo..Vaan vie poispäin ristiltä ja verilähteeltä.

Ja hiukan oon tuota Raamattu Kansallekin arvostellut, koska se lippaa niin läheltä -92 käännöstä. Miksiköhän on haluttu joisskain kohdin kuin matkia -92,sta? Mutta niin ovat uskovat ja seurakunnat ottaneet ilomielin vastaan -92 väännöksen ja ei kai ne enään muuta edes luekkaan, ja miksihän näen sen seuraamuksen seurakuntien ja uskovien uskontilassa samalla?

Mietippä hiljaa hetkinen jos uskallat ja haluat, niin eksymys on suuri nykypäivän seurakunnissa, Pyhä Henki on poistunut monista seurakunnista ja se näkyy ja kuuluu satavarmasti, koska siunaukset ovat samalla kuin poistuneet sieltä ja uskovien elämästä. Palvotaan PH ja taidetaankin palvoa pimeyden henkeä. Hyväksytään homous ja ja ollaan itserakkaita, ylpeitä, sekä katsotaan karsaasti niitä, joita Jumala saa vielä johdattaa ja opettaa. Oisko jo aika kääntyä ja palata verilähteelle, ristin juurelle, tekemään muutosta ajattelussan..? Miten on laitasi ystäväni? Mitä käännöstä sinä luet?

Jeesus ei sanonut:
"Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne Kirjoituksia ja niiden historiallisia taustoja." Ei, hän sanoi näin:
"Ettekö siitä syystä eksy, kun ette tunne Kirjoituksia ja Jumalan voimaa."(Mark. 12:24) Apostoli Paavalin aikana Jumalan Sana ei ollut kahlehdittu (2 Tim. 2:9).

Niin kuin alussa, niin meidänkin aikanamme on ihmisiä, jotka ovat antautuneet sen hengen palvelukseen, joka on aina vääristellyt Herran suoria teitä.

Voisivatko uudestisyntyneet uskovat olla sellaisessa mukana? "Ei se niin kovin kaukana ole meistä nykypäivänkään uskovista."

Monet Jumalan valitut ja rakkaat ovat Israelin kansan tavoin tehneet väärän valinnan ja ihastuneet tämän maailman viisauteen ja loistoon ja tällä valinnalla halveksineet Jumalan elävää ja voimallista Sanaa, niin kuin Jeesus sanoi:
"... on tähän liittyvä ja toista halveksiva".

Kahta herraa ei voi palvella. Jeesus sanoi selvästi, että valintoja on edessä, mutta jos joutuu jostakin luopumaan hänen nimensä tai Sanansa tähden, saa satakertaisesti takaisin, jo tässä ajassa, ja lisäksi iankaikkisen elämän. Tämän lupauksen varaan voi heittäytyä.

Paras on edessä

Yksilöuskovan ja Kristuksen morsiusseurakunnan paras on vielä edessä. Jeesus ilmestyy ja kokoaa omansa tuuliin ja pilviin. Eräs juutalainen rabbi on sanonut:
"Sekunnin tuhannesosa riittää Messiaan tuloon." Se hetki jakaa herätysliikkeet, kirkot ja seurakunnat, koska Raamattu sanoo, että ne, jotka silloin ovat valmiit, menevät häihin.

Varmaan jokainen meistä toivoo, että jalkaimme lamppu olisi ehjä ja toimiva ja valaisisi tietämme myös tuolla ylimaallisella hetkellä.