Jos haluat Jumalan rauhan vallitsevan elämääsi, sinun pitää luopua monista asioista:
● Sinun pitää lakata ymmärtämästä, miten Jumala järjestää kaikki asiat.
● Sinun pitää lakata murehtimasta ja huolehtimasta: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi" (Fil.4:6).
● Sinun pitää lakata sanomasta Jumalalle, mikä sinun mielestäsi olisi hyvä itsellesi.
● Ennen kaikkea, sinun pitää lakata ajattelemasta, että sinusta ei ole mihinkään. Lakkaa luulemasta, ettet voi miellyttää Jumalaa!
Saatanan tehokkaimpia ansoja, joilla hän ryöstää uskovan rauhan, on saada hänet vakuuttuneeksi, miten kovasti hänen pitää ponnistella lihassa miellyttääkseen Jumalaa! Tämän ansan hän heittää päälleni jatkuvasti.
Olen mietinyt Jumalan rauhaa sydämessä ja elämässä. Se kun on niin käsittämätöntä, yli ymmärrykseni käypää, kuinka se rauha voikin pysyä sydämessä, vaikka ois millaista myrskyä ja levottomuutta, kipua, sairautta, loukkaantumista ja loukkaamista, ym..Mutta rauha on ja vain pysyy sydämessä ja antaa voimaa vastustaa jopa lihallisia tekoja ja sanojakin tarvittaessa.
Mietin noita David veljen tuomia ajatuksia, siis mistä meidän pitää kuin luopua. Luopuminenhan on usein vaikeaa, kun on jo niin
tottunut pyytämään ja odottamaan jotain, kun rukoilee jotakin Herralta. Me opimme jonkin kuin kaavan, jonka mukaan usein sitten rukoilemme ja pyydämme.. ja tottakai me pyydämme itsellemmekin jotain, jota haluamme. Ja eihän se toki ole kiellettyä, mutta.. Oisko sittenkin parempi
opetella vain suostumaan Isän Jumalan tahtoon asioissamme ja elämässämme ja pyytämään vain että Jumalan rauha ja lepo, ilokin siellä myrskyissäkin ja rumien sanojen/tekojen jälkeen, joita saimme itsellemme, niin se rauha, halu olla vastaamatta pahaan pahalla, niin siltikin se voisi kestää.
Kuinka mielellämme me itse haluaisimme päättää sen; miten asiamme hoidetaan ja järjestetään ja aivan kuin itse muka tietäisimme oikean tavan toimia... Mutta tiedämmekö sittenkään? Emme todellakaan tiedä, vaan me vain
Luulemme tietävämme. Ja siksi ei kannatakaan funtsia miten Jumala asiamme hoitaa ja alkaa kuin neuvoa häntä, Ei! Vaan, vain jäädä siihen Hänen varaansa ja Luottaa: Isä tietää miten asiani ja ihmissuhteeni ym hoidetaan, siksi en laita käsiäni väliin, enkä koita neuvoa häntä, vaan jään rauhansa antamaan varmuuteen, että: Kaikki on jo hänen tiedossaan ja käsissään ja kaikki järjestyy juuri niin kuin se on minulle ja meille itse kullekin parhaaksi.
Meidän ei tarvitse huolehtia miten asiamme hoidetaan ja milloin kaikki muuttuu, tai päättyy, tms, ei. Vaan meille riittäköön se kun rukoilemme;
"Tapahtukoon Isä, Sinun tahtosi, eikä minun oma tahtoni!" Tahdommehan: Oppia luottamaan Herraan, että hän kyllä hoitaa asiamme parhainpäin. Ei ehkä niin kuin me itse luulemme asioiden menevän, vaan niin kuin se on meille ja niille toisilekin parhaaksi ja oikein.
Ja todellakin rakkaat ystävät; Ei suostuta antamaan viholliselle valtaa elämässämme ja ei suostuta kuuntelemaan sen suputuksia korviimme. Vaan sanoudutaan
täysin irti sen supinoista ja väitteistä, koska se haluaa meidän näkevän itsemme niin; onnettomina ja surkeina, kelvottominakin, ettei Herra voi meitä edes käyttää, kun tein sitä, sanoin tuota, menin sinne, tms..Se on ovela, olet jo varmaankin sen huomioinutkin ja
se tietää heikon kohtamme ja iskee juuri siihen arkaan paikkaan ja siten murtaa meitä ja uskoammekin ja
koittaa saada meidät kuin luovuttamaan uskomisen, koska Jumalakaan ei ole siinä tai tuossa asiassa minua auttanut, tai vahvistanut, vienyt pois vaikeuksistani, tms..Mustia ja ikäviä mielikuvia se nostaa mieleemme ja sillai masentaa meidät ja koittaa viedä voimamme ja halumme palvella: Elävää Jumalaa sellaisena kuin olemmekin.
Nousipa mieleeni tällainen Raamatun kohta:
1. Joh. 3:1-3
Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on. Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas.Ja tämä on myöskin minusta tosi mahtava Sanan paikka:
Hes. 34:15-16
Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.Meidän ei tarvitse, eikä edes pidä koittaa olla jotakin, ponnistella, että olisimme ns 'hyvä uskova' ja että muutkin sen huomaisivat. Herra tietää kyllä millaista tekoa me olemme ja mihin me pystymme ja mihin emme kykene, eikä hän vaadi/piiskaa meitä, eikä vaadi meiltä mahdottomia. Ei todellakaan, se on meidän
ylpeä lihamme joka vaatii meitä väsyttämään itsemme, jotta kelpaisimme Jumalalle ja kelpaisimme toisillekin ihmisille. Niin ei tule jatkaa, vaan siitä pitää sanoutua irti; Jeesuksen nimessä ja ristinsä veren voittovoimassa. Ja
uskaltaa olla niitä pieniä lapsia, Paimenen kaitsennassa olevia lampaita, karitsoita, ja antaa Paimenen johdattaa meitä paimensauvallaan vihreille niityille lepäämään ja syömään vihreää ruohoa, joka vahvistaa ja lähteestä juomaan, joka on Kristus Jeesus!
Lopuksi tämä laulu:
Elämän tie
