Vapahtaja kulkee omiensa kanssa samaa tahtia

[rita4]

Eräillä miestenpäivillä railakasotteinen puhuja ampui oikein täydeltä laidalta ja paatoksella huutaen. Hän saarnasi synneistä luetellen keskikaljan ja abortin väliltä kaikki mahdolliset synniltä haiskahtavat asiat ja tuomitsi niiden tekijät alimpaan kattilaan. Kun mies vihdoin oli lopettanut, sanoi rinnallani istunut toinen saarnamies ääneen ja innokkaasti: ”Nyt antoi pasuuna selvän äänen!” Minä vastasin puoliääneen: ”Eipä antanut, eipä antanut.”

Pasuuna nimittäin antaa selvän äänen aina silloin, kun Kristuksen rakkaus, suuren sovituspäivän sanoma lunastuksesta, täytetystä työstä ja avatusta ovesta tulee kirkkaasti esille.

Tietenkin Jumalan seurakunnassa on opetusta, nuhtelua, kasvatusta, lain saarnaakin, mutta kyllä myös jokaisessa saarnassa tulisi pasuunan antaa selvä ääni siitä, että syntinen saa sellaisenaan ja aina uudestaan tulla uskossa riemuitsemaan perintöosastaan ja ottamaan vastaan tuoretta armoa, uutta ja uutta syntien anteeksiantamusta sulana lahjana, sovintoveren tähden.

Myös pyhityskysymyksessä, jossa ihminen on kaikkein köyhimmillään, Jumala on tehnyt valmista, niin ettei ihmisen tule jäädä yrittämään omassa varassaan eikä lain alle.

Paavali puhaltaa pasuunaan kirkkaan sävelen sanoessaan: ”Kristus on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi” (1. Kor. 1:30).

Myös Heprealaiskirjeen kirjoittaja on saanut Pyhältä Hengeltä selvän näyn kun hän kirjoittaa:

”Me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. - - Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydelliseksi ne, jotka pyhitetään.” (Hepr. 10:10, 14.)

On pakko myöntää, että on nöyryyttävää ja väsyttävää olla aina köyhän anojan paikalla. Mutta Herran sanan mukaan se on myös autuasta siksi, että hän antaa köyhälle mielellään, antaapa vielä usein aivan yltäkylläisesti, niin että sielu riemastuu kiittämään Jumalaa.

Tässä elämän höykytyksessä on lohdullista, että Vapahtaja suostuu kulkemaan kompuroivien omiensa kanssa samaa tahtia. Hänen sanassaan luvataan: ”Minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus”. Ja toisessa kohdassa hän itse sanoo: ”Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi – Sinä olet kuitenkin rikas.”

Erkki Leminen (1922-1992).
Ote kirjasta Laupeuden varassa.

Sinisiä lauluja - Koko tien Hän kanssain kulkee