Rakastatko Jeesuksen tapaa tehdä työtä?

[rita4]

Carter Conlon

Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.(1 Piet. 2:17)

Luukkaan evankeliumissa on kertomus uskonnollisesta miehestä nimeltään Simon. Näemme kertomuksessa millaista Jumalan työ todella on vastakohtana millaiseksi uskonnollisuus oli sen vääristänyt (Luuk. 7:36-50)

Kun Jeesus oli vieraana tämän fariseuksen kodissa, muuan huonomaineinen nainen tuli taloon. Hän alkoi pestä Jeesuksen jalkoja kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Jeesus tunsi sääliä yhteiskunnan mitättöminä ja arvottomina pitämiä ihmisiä kohtaan. Hän samaistui heikkouksiensa ja saastaisuuksiensa kanssa kamppailevien tunteisiin. Simon sen sijaan alkoi arvostella Jeesusta ja sanoi itsekseen, että "Jos Jeesus olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee. Syntinen.(Luuk. 7:39)

Tässä istui fariseus kuin tuomari, jonka mittapuun mukaan kaiken piti olla sopusoinnussa eikä mikään toisenlainen käsitys voinut olla oikein. Vain hänen näkemyksensä pyhyydestä tuli kysymykseen. Hänellä ei ollut myötätuntoa muukalaista kohtaan eikä hänen sydämessään ollut sijaa Jumalan armahtavalle toiminnalle.

Meillä olisi syytä laajentaa katsettamme näkemään ihmiset, jotka pyrkivät löytämään tietä Jumalan luokse. Se ei merkitse synnin hyväksymistä, vaan sen syntisen rakastamista, joka etsii Jumalaa.

Jeesus sanoi fariseukselle, "jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän."(jae 47)Tämän olisi pitänyt osua hänen sydämeensä. Itse asiassa Jeesus sanoi hänelle, että hänelle ei oltu paljon annettu anteeksi, koska hän ei kovin paljon rakastanut lähimmäistään.

Sellainen usko, joka ei tuota sisältönsä mukaista toimintaa on kuollut ( Jaak. 2:20) Kuinka minulla on otsaa sanoa, että Jeesus Kristus elää minussa jollen rakasta sitä, miten Hän toimii?

Pidä mielessä miksi Jeesus tuli ihmiseksi. Hän sanoi:
- "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta".(Luuk. 4:18-19)
RK:[ ( Jeesus lainasi tässä Jesajan profetiaa Hänestä. Ks. tämä ja huomaa maininta, että Jeesus tuli "parantamaan ne, joiden mieli on murtunut" toim. ]

Jeesus on elävä esimerkki siitä minkä laatuista Jumalan palvelutehtävä on maan päällä. Jeesus sanoo: Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät." (Joh. 20:21)

Me emme toki ole maailman lunastajia, mutta meidät on kutsuttu tuomaan ihmisiä Lunastajan, Jeesuksen Kristuksen luokse. Meidät on kutsuttu olemaan Jumalan sydämen ja ristille johtavan rakkauden konkreettisia todistajia ja edustajia.

On olemassa suuri ero sen välillä, joka tietää jotain Jeesuksesta Kristuksesta ja joka tuntee Jeesuksen Kristuksen omakohtaisesti.

Ne, jotka tuntevat Hänet, myös rakastavat Hänen [tapaansa tehdä] työtään.

[rita4]

Niin meitä kutsutaan työhön elovainioille. Ja meitä opetetaan ottamaan esimerkkiä Jeesuksesta ja hänen tavastaan tehdä työtä. Hänen tavastaan kohdata kaikenlaisia ihmisiä ja osoittaa tie taivaan kotiin Jumalan Sanan mukaisesti. Meillä on hyvä esimerkki Raamatussamme, jos vain tahdomme sitä tutkia ja sen mukaan ojentautua uskonelämässämme. Kysymys onkin; Tahdommeko?

Monet sanoo, ettei voi eikä osaa tehdä työtä, niin kuin Jeesus teki. Mutta onhan meille annettu Pyhä Henki oppaaksemme, joka neuvoo ja ohjaa, puhuu meille ja johdattaa meitä tekemään työtä elovainioilla, niin kuin on Herrammekin tahto. Ja mitä lähempänä elämme Jeesusta, ja tottelemme Sanaa, niin uskon että; sitä selvemmin me alamme ymmärtämään ja näkemään sen kaiken mihin meitä kutsutaan ja kehoitetaan tuomaan ihmisten sydämiin; Kristus tuoksua, olla Kristus kirjeinä, jne.. Niin.. itsessämme emme siihen kykenekään, mutta Herran avulla ja voimassa, nöyrtyen tahtoonsa siinä onnistumme ja pystymme..osaamme ja jaksamme, jos vain tahdomme seurata yksin Jeesustamme! Tahdommehan?!

Tämä aika suoltaa mitä ihmeellisempiä tapoja ja keinoja tehdä työtä elovainioilla, evankelioida, ja miten seurakunnassa viihdytään ja viihdytetään porukkaa.. Mutta onko se sittenkään Herrammekin tahto opettaa ja toimia, puhua niin? Vai onko se vain ihan omaa ajatteluamme, että näin tai noin saamme väkeä seurakuntaan, tai seurakunnassa jo olevat viihtyvät kokouksissa, kun on monenlaista julistajaa ja julistustapaa, lihaa hivelevääkin..Pikkasen poiketaan siitä, mikä on Herran tahto ja ajatellaan etteihän se nyt haittaa, vaan voimme tehdä työtä tavalla tai toisella, kunhan vain teemme jotain..Onko näin?

Luukkaan evankeliumissa on kertomus uskonnollisesta miehestä nimeltään Simon. Näemme kertomuksessa millaista Jumalan työ todella on vastakohtana millaiseksi uskonnollisuus oli sen vääristänyt (Luuk. 7:36-50)

Kun Jeesus oli vieraana tämän fariseuksen kodissa, muuan huonomaineinen nainen tuli taloon. Hän alkoi pestä Jeesuksen jalkoja kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Jeesus tunsi sääliä yhteiskunnan mitättöminä ja arvottomina pitämiä ihmisiä kohtaan. Hän samaistui heikkouksiensa ja saastaisuuksiensa kanssa kamppailevien tunteisiin. Simon sen sijaan alkoi arvostella Jeesusta ja sanoi itsekseen, että "Jos Jeesus olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee. Syntinen.(Luuk. 7:39)

Tässä istui fariseus kuin tuomari, jonka mittapuun mukaan kaiken piti olla sopusoinnussa eikä mikään toisenlainen käsitys voinut olla oikein. Vain hänen näkemyksensä pyhyydestä tuli kysymykseen. Hänellä ei ollut myötätuntoa muukalaista kohtaan eikä hänen sydämessään ollut sijaa Jumalan armahtavalle toiminnalle.

Tänään juuri ajattelin tätä farisealaisuutta ja kuinka se tempaa aivan liian monia mukaansa. Ollaan niin olevinaan hyviä ja pyhiä, röyhennellään rintaa, kun on mahdollisesti jokin virkakin seurakunnassa ja ollaan niin kovia, rakkaudettomia, välinpitämättömiäkin ja julistetaan tuomio toisesta ns "musta tuntuu siltä..näin Jeesuskin toimisi tyyliin" tms mukaan ja ajatellaan Jeesuksenkin yhtyvän samaan ajatteluun kuin mitä itselläänkin on. Siis tuomaroimaan, syytetään, syyllistetään, inhotaan, vältellään sellaista, joka ei elä, tai toimi niin kuin tämä fariseus joka ajattelee olevan oikea tapa toimia uskovana, tms..

Uskallan väittää, että nykyään on aivan liian paljon näitä simoneja; sydämeltään kovia, itseään vain täynnä olevia fariseuksia, joilla on tarkka mielipide siitä; miten tulee toimia, puhua, elää, tai miten ei saa puhua, toimia, elää uskovana. Tai vain joku uskova puhuu tai toimii sillai kuin ei tämän "simonin" mielestä ole sopivaa, niin johan alkaa läksytys ja piikittely..Missä on rakkaus ja armollisuus, välittäminen Jeesuksen tavalla? Ollaan kuin "pikku jeesuksia" ilman että oltais selaisella sydämen asenteella, kuin millä Jeesus teki työtä, puhui, kohtasi kaikenlaisia ihmisiä ja armahti heitä, sekä kehoitti parannukseen, hylkäämään syntielämä ja etsimään Herran Jumalan tahtoa. Paljon on meillä itsekullakin opittavaa ja sanoisinko nöyrtymisen ja suostumisen tarvetta, jotta meissä ulkopuolisetkin voisivat aistia, nähdä, kuulla, kokea Jumalan rakkauden voiman!

Eija Kourimo - Uskollinen rakkaus