Avaisinko kotini hengellisen kokouksen pitoon?

[rita4]

Heikki Andelin

Niin kuin kaikki tiedämme, kirkkomme maallistuu nopeutuvalla aikataululla. Päätökset tehdään valtaosin uskosta osattomien toimiessa kirkkovaltuustoissa. Päätökset ovat poliittisia, sillä päättäjillä on oma poliittinen vakaumus. Uskonnollisuus on vain rituaalinen ulkokuori, josta puuttuu kaikkein oleellisin: Jumalan Pojan antama vanhurskaus ja lapsen asema uudestisyntymisen kautta. Niinpä Raamatun Sanaa ei pidetä enää ainoana opin ohjeena.

Itse asiassa Raamattua muutetaan aikaamme ja uskonnolliseen ulkokuoreen sopivaksi. Suvaitsevuuden nimissä murennetaan Jumalan ilmoitus kohta kohdalta, ja jäljelle jää vain armo ilman totuutta ja risti ilman uhria. Tämä kaikki on vaikuttanut siihen suuntaan, että kirkosta on tullut kylmä ja vieras niille, jotka rakastavat Jeesusta ja veren evankeliumia.

Itse asiassa kaikessa suvaitsevaisuudessaan uskonnollinen maailma ei tule suvaitsemaan elävää uskoa! Ne, jotka pyrkivät elämään Raamatun Sanan mukaan, karkoitetaan ja työnnetään ulos. Nyt olemme tilanteessa, jossa Raamattua on luettava valikoiden, jos mielii virka-aseman säilyttää. Suola menköön mauttomaksi! Roomalaiskirjeen ensimmäinen luku on tänä päivänä niin paloherkkä, ettei siitä saa puhua!

Uskova näkee, kuinka kaikki moraalittomuus pukeutuu uskonnollisuuden kaapuun. Lohtuna on Jumalan Sana, joka sisältää ennustuksen tämän kaiken tapahtumisesta viimeisinä aikoina. Laittomuus pääsee valtaan ja kylmenee useimpien rakkaus... Herralla on kuitenkin armonsa valinnan kautta uskovien joukko, joiden sisimmässä virtaavat elämän veden virrat ja rakkaus totuuteen.

Viime aikoina eri puolille maatamme on muodostunut uskovien ryhmiä ja piirejä. Kotikokoukset ovat tulleet vastauksena kansamme keskeltä nousseiden uskollisten rukouksiin.

Kirjoitan sinulle, joka kuulut Raamatun Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen uskovien joukkoon. Ehkä Jumala on kutsunut sinua avaamaan kotisi ovet hengelliselle tilaisuudelle?

Jumalan kutsu lasketaan ihmisen sisimpään. Se on kuin näky tai houkutus, joka kasvaa ja houkuttelee. Samaan aikaan vihollinen yrittää padota intoa ja turhentaa kutsua, mutta se, että näky kasvaa ja voittaa esteet, todistaa kutsun tulevan Jumalalta. Vaikka kutsu olisikin selkeä, kannattaa se silti asettaa rukouksessa Herran eteen ja pyytää Jumalalta merkkiä vahvistukseksi. Tämä on hyvin tärkeää, sillä koetukset seuraavat jokaista uskonaskelta, ja jos koetuksessa on varmuus siitä, että on Jumalan kutsussa kiinni, niin ei vihollinen saa lannistettua silloinkaan. Merkin pyytäminen Jumalalta on Hänen tahtonsa, ja kun Hän vastaa, Hän tekee sen siten, että rukoilija varmasti tietää Jumalan vastanneen.

Ainoa kestävä motiivi kotikokouksen järjestämiseen on Kristuksen rakkauden kautta vaikuttava usko. Kun Herra on antanut ohjauksensa ja sisin on levon ja rauhan tilassa, on aika ottaa kalenteri esiin. Todennäköisesti Jumala on jo vaikuttanut, että joku tietty päivä on juuri se päivä, jolloin kokous pidetään. On viisautta etsiä ajankohta, jolloin lähialueella ei ole muuta samanaikaista hengellistä tilaisuutta.

On myös totuutena todettava, etteivät rakenteelliset seurakunnat ja uskonnollisuus tule antamaan lupaa kokouksen pitämiseen, varsinkaan säännöllisesti toistuvana. Uhkana on uskonyhteisöstä erottaminen ja ulkopuolelle hylkääminen. Mutta Jumalan kutsu ohittaa aina kaiken sen, mikä on ihmisestä, ja kun Hän on kutsunut, kantaa Hän myös kaikesta vastuun.

Kokousta ei kannata ilmoittaa puhelimitse, koska se jakaa ihmiset eriarvoiseen asemaan. "Tuo on kutsuttu ja minua ei..." On kaksi tapaa; ilmoittaa kokous yleisenä kutsuna paikallislehdessä tai aloittaa niin, että ilmoittaa ystäville, joita pyytää kertomaan tilaisuudesta eteenpäin. Tämä jälkimmäinen on hengellisempi, ja se toimii varsinkin, jos tilaisuudet ovat säännöllisesti, esimerkiksi kuukauden toinen perjantai.

On tärkeää, että jokainen kotiin tuleva otetaan henkilökohtaisesti vastaan ja toivotetaan tervetulleeksi. Kukaan ei halua olla "kuin ilmaa". Kokoustilan huoneenlämpöä kannattaa hieman laskea, sillä kokouksen aikana tahtoo lämpötila kohota. Istuimet kannattaa asetella valmiiksi paikoilleen, mieluiten niin, ettei kenenkään tarvi olla puhujaan päin selin. On viisautta antaa tulijoiden valita itse paikkansa, sillä sekin luo osaltaan edellytyksiä onnistuneeseen kokoukseen.

Kodin isäntä ja emäntä ovat aina auktoriteettiasemassa ja vastuussa Jumalan edessä. Puhujat ja laulajat joutuvat ottamaan palvelutehtävänsä tämän hengellisen järjestyksen alla. Ellei näin olisi, saattaisi tilaisuudesta tulla sekasortoinen, eikä se saavuttaisi toivottua tulosta. Isännällä ja emännällä on myös velvoite tarvittaessa kehoittaa ja myöskin rohkaista sanankuulijoita. Herra vaikuttaa ja laskee sanansa sen sydämelle, kenet Hän tahtoo kutsua palvelemaan Sanassa. Yleensä on niin, että kodin isäntä ja emäntä yhdessä kokevat Jumalan tahdon ja johdatuksen.

Laulut on hyvä katsoa valmiiksi ja samalla jättää tilaa Pyhän Hengen vaikutukselle. Jos käytössä on lauluvihkot, saattaa joku kokousväestä toivoa laulettavaa laulua.

Kokouksen pituus voi vaihdella, riippuen siitä, miten Jumalan eteen vuodatetut rukoukset kokouksen onnistumisen puolesta saavat vaikuttaa ja kuinka suuri on kuulijoiden kaipaus Jumalan läheisyyteen. On hyvä varata aikaa sekä yhteiseen että henkilökohtaiseen rukoukseen. Usein Sanassa palvellut toimii myös rukouspalvelijana, mutta toivottavaa on, että jokainen kuulija voisi kokea Herrassa niin suuren vapauden, että olisi valmis rukoilemaan ja siunaamaan kanssamatkaajaansa Pyhän Hengen ohjauksessa. Tässä kohden on myös paikallaan mainita, että aina on hienotunteista ja suotavaa kysyä rukoiltavalta suostumus.

Usein kodissa on tarjoilua, mutta se ei saisi olla viemässä tilaa Herran läsnäolosta. Monesti tarjoilu on "yli" ja runsas, jolloin aikaa kuluu herkkuja notkuvan tarjoilupöydän äärellä. Vaatimattomuus on tässä kohden parempi, sillä ne jotka kokoukseen tulevat, eivät tule ensisijaisesti kahvipöytään vaan armopöytään kohtaamaan Herraa.

Mielestäni kokouksessa ei kannata kerätä rahalahjaa, ellei Jumala selvästi niin ohjaa. Riittää, että tarjoilupöydällä on astia, johon se, kenen sydämessä Herra näin vaikuttaa, voi rakkaudenlahjansa antaa.

Vieraileva puhuja kannattaa huomioida, sillä hän tulee Jumalan lähettämänä ja sallimana. Hän saa palkkionsa kuuliaisuuden kautta Herran kädestä ja Herra käyttää palvelijansa tarpeiden täyttämiseen Hänelle kuuliaisia sydämiä. Kokouksen järjestäjä kantaa Jumalan armovoimassa myöskin vierailevan puhujan tarpeet. Tällä alueella Jumala puhuu yllättävän tarkasti.

Rukouspalveluun kannattaa varata oma tilansa, koska on ystäviä, joiden elämänkuormat ovat niin vaikeita, ettei niitä voi yleisesti jakaa. Rukouspalvelijoiksi kelpaavat kaikki ne, joita Jumala siihen suosittaa. Tämänkin alueen Herra opettaa kodin avanneille lapsilleen.

Paras kiitos tulee Herralta kuuliaisuuden siunauksena. On sanomattoman hienoa, jos yksi ihminen rohkaistuu uskomaan ja jos yksikin ihminen saa avun.

Jumala siunatkoon ja vahvistakoon sinun näkyäsi!

[rita4]

Niin kuin kaikki tiedämme, kirkkomme maallistuu nopeutuvalla aikataululla. Päätökset tehdään valtaosin uskosta osattomien toimiessa kirkkovaltuustoissa. Päätökset ovat poliittisia, sillä päättäjillä on oma poliittinen vakaumus. Uskonnollisuus on vain rituaalinen ulkokuori, josta puuttuu kaikkein oleellisin: Jumalan Pojan antama vanhurskaus ja lapsen asema uudestisyntymisen kautta. Niinpä Raamatun Sanaa ei pidetä enää ainoana opin ohjeena.

Itse asiassa Raamattua muutetaan aikaamme ja uskonnolliseen ulkokuoreen sopivaksi. Suvaitsevuuden nimissä murennetaan Jumalan ilmoitus kohta kohdalta, ja jäljelle jää vain armo ilman totuutta ja risti ilman uhria. Tämä kaikki on vaikuttanut siihen suuntaan, että kirkosta on tullut kylmä ja vieras niille, jotka rakastavat Jeesusta ja veren evankeliumia.

Itse asiassa kaikessa suvaitsevaisuudessaan uskonnollinen maailma ei tule suvaitsemaan elävää uskoa! Ne, jotka pyrkivät elämään Raamatun Sanan mukaan, karkoitetaan ja työnnetään ulos. Nyt olemme tilanteessa, jossa Raamattua on luettava valikoiden, jos mielii virka-aseman säilyttää. Suola menköön mauttomaksi! Roomalaiskirjeen ensimmäinen luku on tänä päivänä niin paloherkkä, ettei siitä saa puhua!

Aloitan tuolla veljen sanomalla Room 1

Näin todellakin on, että: kirkkolaitos ja kirkon opetuskin maalistuu, koska ei ole enään elävässä uskossa olevia pappeja, eikä kirkkovaltuuston jäseniäkään, kuin pieni kourallinen kaiken keskellä enään. On vain näitä lapsikasteen armoliiton pelastamia käännynnäisiä, joilla on Jumala, mutta ei Jumalan Poikaa. Saatetaan kyllä puhua ja laulaakin Jeesuksestakin, mutta hän ei ole saanut tulla sydämeen asumaan, siis sydämen: Herraksi.

Uskotaan kirkon valhe opetusta, että; pelkkä vauvakaste pelastaa ja siinä saa kaikki synnit anteeksi ja pelastuu kirkkauteen sen perusteella.

Vaikka en itsekään ole mitään, kuin vain Herran pieni piikanen ja koitan vain tehdä sen mikä on Isän tahto, siis ei kuin itseäni koroittaen, vaan mieluimmin hiljaa ollen ja vain rukoilemaan jääden.. Mutta aina välillä on kuin pakko avata suu ja sanoa, mitä koen sanottavaksi annetuksi. Ja kun puhun kirkkojen työntekijöistä, niin en halua mollata heitä, ei! Mutta on hyvin surullista, kun he eivät suostu näkemään oman sydämensä tilaa: Raamatun valossa, jota he sanovat käyttävänsä ja siihen luottavansa, sekä siihen uskovansa.

Ja tämä seuraava lainaus tuolta veljen kirjoituksesta on todella huolestuttavaa ja näkyvää/kuuluvaa, kun seuraa näitä itseään uskoviksi sanovia; jäljelle jää vain armo ilman totuutta ja risti ilman uhria. Viimeksi eilen jouduin törmäämään tähän karmeuteen, mitä kirkko on saanut aikaan ja uskoteltua omilleen, siis mitä potaskaa ja joka on nielty, uskottu ja sit onkin ovet suljettu ja korvat lukittu kuulemasta Totuuden Sanaa! Uskotaan ja seurataan vain kirkon opetusta ja uskotaan jopa kirkkolaitokseen kuulumisensa pelastavan sielunsa kadotuksesta.

Itse asiassa kaikessa suvaitsevaisuudessaan uskonnollinen maailma ei tule suvaitsemaan elävää uskoa!

Niin nythän on muotia puhua ja ollakin kaiken suvaitseva. Toki meidän pitää suvaita erilaisia ihmisiä, erilailla ajattelevia ja toimiviakin ihmisiä, toki! Mutta se suvaitsevaisuus ei riitä enään silloin, kun joku tulee tuomaan evankeliumia näille kirkon opin sokaisemille, koska se ei pysykään siinä mitä heille on jo opetettu. Niin, se ei todellakaan voi olla sitä, mitä kirkkolaitos opettaa, koska Raamattu puhuu: parannuksenteon tärkeydestä ja syntiensä tunnustamisesta sekä hylkäämisestä, pieneksi tulemisesta, jotta Herramme Jeesus Kristus saa olla se suuri ja voimakas, ainoa oikeassa oleva, jne..

Uskallappa olla rohkea ja alkaa puhumaan Raamatun Sanan mukaan, niin vaikka oisit kuinka rakkaudellinen tahansa, niin saat vastustusta, koska niin kuin eilen kuulin, jälleen kerran yhden ajatuksen siitä, miten he uskovat.. "Kun aamulla herään ja saan silmäni auki, niin olen iloinen kun sain nousta tähän päivään!" Eikö kuulostakin ihan oikealta? Mutta sitten kun alkaa puhumaan Jeesuksesta ja muusta mistä Raamattu puhuu, niin puhelu loppuu äkisti, koska ensin on hiljaista ja sitten loppuikin puheen aiheet. Ei koeta tarvetta muutokseen, ei syntiensä ajattelua, saati anteeksi pyytämistä ja hylkäämistä, siis parannuksentekoa.

Nyt olemme tilanteessa, jossa Raamattua on luettava valikoiden, jos mielii virka-aseman säilyttää.

Näin juuri on asia, niin valtion kirkoissa, kuin vapaissakin suunnissa: et saa sanoa homoudesta ja lespoudesta, ym mitään negatiivista, koska silloin oletkin rakkaudeton, vihamielinen, tuomari, tms..Pitää vain rakastaa ja suvaita, tai hupsista, joudut luopumaan virkanimikkeestäsi.

Mutta kysyn lopuksi: Kumpiko on sinulle, joka tätä luet ja olet jossakin kirkollisessa asemassa, olit sitten evlut kirkossa, tai vapaiden suuntien työntekijä: Niin haluatko säilyttää asemasi, virkasi ja vesittää Raamatun ilmoitus ja olla Jumalan tahtoa ja Sanaa vastustava, jotta sinusta pidettäisiin ja sinua arvostettaisiin, kehuttaisiinkin, mutta Jumalan silmissä olisitkin silloin uskotonta pahempi? Mutta virkasi ja maineesi, kaiken hyväksymisesi olisi sinulle; arvokkaampaa, kuin peljätä Jumalaa ja alkaa elään ja puhuun, niin kuin Isä Jumalakin tahtoisi sinun puhuvan ja elävän omanaan?! Jos tahdot seurata vain ihmisiä ja olla heille mieliksi ja ruokkia lihaasi ja nauttia elämästäsi, niin; missä arvelet viettäväsi silloin iankaikkisuutesi; taivaassa, vaiko kadotuksessa?

Vai oletko se, joka ei katso henkilöön, ei kaipaa kehuja, ja jos virka menisikin kun tahdot pysyä Sanassa ja totuudessa, niin et siltikään ala kieltämään Raamatun ilmoitusta, vaan tahdot vakaasti vain pysyä sinä, tuli mitä tulikin, tai meni.. Koska uskot, että: Jumala voi ja tahtookin antaa sinulle jotain muuta työtä, kun tahdot olla Sanalleen uskollinen ja kuuliainen ? Elikkä; Jumala tahtoo siunata niitä, jotka tottelevat ja eivät katso vain omaa parastaan, vaan sitä, että: voivat olla tuomassa ihmisille totuuden Sanaa, joka yksin voi pelastaa heidän sielunsa kadotukselta.

Laitan vielä lopuksi 2 Raamatunpaikkaa. Ensimmäinen on se mikä on Isän tahto kohdallamme ja toinen on se mitä useat papit ja heng työntekijät ovat, koska eivät halua pitäytyä vain yksin Totuudessa!

Joh. 4:23-24
Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."

Joh. 8:42-45
Jeesus sanoi heille: "Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut; en minä ole itsestäni tullut, vaan hän on minut lähettänyt. Minkätähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani. Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä. Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden.

Ja tämä:

Joh. 17:
14 Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.

15 En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta.

16 He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.

17 Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.

18 Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;

19 ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa.

[rita4]

Otan tuon otsikon ja mietin hetken aikaa sitä.

Kun miettii tätä aikaamme ja sen hengellisyyttä, niin vilu ja suru tulee puseroon silloin. Ei ole enää Jumalan pelkoa uskovien sydämissä, vaan se on muuttunut toisten uskovien pelkäämiseksi ja näiden, ns "vahvojen" tahdon alle alistumiseen, sekä vain yksin heitä pelkäämään... Surullista, eikö vain?

Nykyään ei saa enää seurakunnista elävää Hengen täyttämää ruokaa. Vaan saa kuulla vain pelkkiä korvasyyhy puheita, joissa puhuvat hengettömät puhujat ja julistavat; oman päänsä ajatusta Jumalan Sanana ja tahtona. Koska on luovuttu Jumalan Sanan auktoriteetin alle suostumisesta, ja on nostettu esille niitä, jotka heitä (paimenia, ym) miellyttävät, mielistelevät, ja totuudessa pysyjät haukutaankin sitten pystyyn ja varotellaan heistä muitakin seurakunnissa olevia, käyviä. "Hienoa"

2. Tim. 4:
1 Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta:
2 saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.
3 Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia
4 ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.
5 Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.

Otin tuon esille, koska juuri noinhan koko ajan jo tapahtuukin. Meitä totuudessa pysyviä taitaa olla nykyään yhä vain vähemmän ja vähemmän. ja olemme monien hampaissa sen takia, ettemme muutu heidän mieleisikseen tai alistu tahtoansa noudattamaan, vaan pitäydymme tiukasti kiinni siinä minkä Raamattukin ilmoittaa oikeaksi; Herrammekin tahdoksi. Se ei ole lakihenkisyyttä, niin kuin he sanovat, vaan se on rakkautta totuuteen ja samalla rakkautta Jeesustammekin kohtaan. Kunnioitamme ja arvostamme hänen ristintyötään vuoksemme ja koko ihmiskunnan tähden. Emme voi vaieta, tai kieltää Herraamme: suostumalla; väärän evankeliumiin, väärien jeesusten seuraajiksikaan, ei kiitos!

Moni seurakunta tekee kuolemaa ja väki niissä ei tajua asian vakavuutta, vaikka porukka vain vähenee ja .. Vaan jatkavat vääränlaista toimintaansa ja lepsuuttaan, niin kuin ei mitään hätää olisikaan. He eivät ole hereillä, koska väärä oppi ja opettajat, lihansa tahto, sekä maailmaan rakastumisensa on vienyt heidät eksyksiin ja sokeuteen, kuurouteen, uppiniskaisuuteen sekä tottelemattomuuteen Jumalaa ja Hänen Sanaansakin kohtaan. Ja sielunvihollinen iloitsee heistä, kun heistä on tullut ylpeitä, lepsuja, väärällä tavalla kovia, vaativia, rakkaudettomia, itsekkäitä, ym.. He jatkavat ilman suostumista parannukseen. Surullista!

Jes. 30:1 Laitan tuon Raamatunpaikan linkkinä ja lueppa se kokonaan, sillä siinä on se mitä ajattelen, mistä Herra on puhunut sydämelleni jo tosi pitkään srk,sta voimakkaasti; Varoituksen sanoina, niiden tilasta ja uskovien sydämen tilasta Jumalaansa kohtaan, siis: koen ja tuon esille mistä Jumala haluaa puhua tämän ajan seurakunnille ja niiden paimenille erikoisesti.

Niin, srk jossa ei haluta tehdä parannusta, muuttua, kuolla lihansa tahdolle, maailman tarjonnalle, väärille opettajille, ym, niin se on kuoleva seurakunta, olipa se sitten ollutkin joskus miten mahtipontinen tahansa, niin nyt se kuolee, kituu ja kohta on enää ulko-ovi lukittuna (ovessa on Jumalan laittamat rautaiset putket oven päällä, niin ettei sitä enää voi kukaan avata), ja Sanan saarnat on pidetty niissä seurakunnissa loppuun ja työ on päättynyt uppiniskaisten/tottelemattomien, ylpeiden vanhinten ja paimenien, takia, jotka eivät johdattaneet laumaansa parannukseen, muutokseen, lihan tahdon kuolettamiseen/ritiinnaulitsemiseen ja Jumalan pelkoon, ym raamatulliseen...

Siis; Onko ainoa keino perustaa omaan kotiinsa paikka, jossa alkavat kokoontua ne uskovat, jotka eivät alistuneet ja suostuneet siihen kaikkeen väärään ja lihalliseen, käskijöiden tahdon alle ja jotka haluavat elää parannuksessa joka päivä?! Herrahan ei asu käsin tehdyissä temppeleissä, vaan ihmisen sydämessä. Ei mikään srk, tai kirkkorakennus pelasta ketään, vaan me pelastumme ainoastaan silloin, kun sydämissämme on oikeanlainen Jumalan pelko ja halu seurata Jeesustamme (ei ihmistä/ihmisiä) sekä: totella Sanaansa ja elää jatkuvassa parannuksenteossa, jossa synnit tunnustetaan ja ne myöskin tahdotaan hylätä joka ikinern elämänsä päivä loppuun asti. Tätä kyselen nyt Isältä!

Ap. t. 7:
48 Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä huoneissa; sillä näin sanoo profeetta:
49 'Taivas on minun valtaistuimeni ja maa minun jalkojeni astinlauta; minkäkaltaisen huoneen te minulle rakentaisitte, sanoo Herra, tai mikä paikka olisi minun leposijani?
50 Eikö minun käteni ole tätä kaikkea tehnyt?'
51 Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä-niinkuin teidän isänne, niin tekin.

[rita4]

Nii-in! Palaan aiheeseen, koska yhä selvemmin vain näyttää asiat menevän niin, ettei kohta srk,n, kuin srk,n kannata edes mennä, koska ne menevät maailmaan ja maailman tavat ovat tulleet srk. Vai missä enää julistetaan pöntön takaa evankeliumia, niin kuin se on kirjoitettukin ja jossa ei jätetä pois parannuksen tärkeyttä? Missä ei leikellä pois Sanaa Raamatusta, niin että tärkeimmät ja omaantuntoonkin koskettavat asiat leikataankin pois ja jäljelle jää menestys ja menetysteologia, jossa Jumalan Sana on pilkottu porukoille paremmin sopivaksi, jottei unet kokouksissa, penkeissä häiriinny, eikä omatuntoon vain tule pistoksia, surua, mitään ikävää.."Kaikki hyvin ei mitään hätää vain julistetaan; ohi Raamatun ilmoitetun Sanan?"

Olen kysellyt Herralta, että: Mitä Hän tahtoo? Miten Hän tahtoo asioiden menevän? Ja millä tavalla voin ja voimme julistaa totuuttaan uskosta osattomille ihmisille, niin että he haluavat myöskin pelastua? Seurakuntaan en voisi heitä johdattaa sen eksymisen ja lihallisuuden ja anteeksiantamattomuudessa elämisen takia. Mihin siis johdattaa vasta syntyneet uskovat?

Missä opettaa heille uskon alkeita, olla rinnalla ensi askeleissaan? Niin; Missä Herrani?

Ps. 25:
8 Hyvä ja vakaa on Herra; sentähden hän neuvoo syntiset tielle.
9 Hän johdattaa nöyriä oikein, hän opettaa nöyrille tiensä.
10 Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa.
11 Nimesi tähden, Herra, anna anteeksi minun syntivelkani, sillä se on suuri.
12 Kuka on se mies, joka Herraa pelkää-sen hän neuvoo tielle, joka hänen on valittava.