David Wilkersonin kirjoituksia

[rita4]

VOIT JUOSTA VAUNUJA NOPEAMMIN
by Gary Wilkerson | May 21, 2012

Jisreel oli tunnettu vaunukaupunki. Sen sotiminen oli erinomaista, koska sillä oli valtava määrä rautaisia vaunuja, jotka liikkuivat nopeasti taistelussa. Vaunut edustavat ihmisvoimaa. Niillä pääsi kiitämään valtavaa nopeutta eteenpäin, ja ne olivat ketteriä liikkeissään. Ne suoriutuivat tehtävästään voimakkaina ja ylivertaisina.

Tänä päivänä me elämme "vaunutyylillä". Se on täynnä mukavuutta ja rentoutta. Siinä kaikki tarpeet ovat tyydytettyinä. Jos tarvitsemme jotakin, me kirjoitamme shekin ostaaksemme sen. Jos haluamme tehdä jotakin, me vain menemme tekemään sen.

Uskovalle "vaunuelämäntyyli" voi olla haasteellinen. "Vaunut" ja "oriit" ovat maailman menestystä, rikkautta. Ne antavat aina ihmiselle mukavan, turvatun ja rentoutuneen tunteen.

Jumalan palvelija ei etsi ensisijaisesti noita asioita, vaan hän yrittää totella Mestarinsa ääntä ja ajaa hänen valtakuntansa asioita. Uskova oppii jo aikaisin vaeltamaan uskon tiellä etsien ensin Herraa, "niin myös kaikki tämä teille annetaan"(Matt. 6:33).

Hän saattaa löytää itsensä joskus tilanteesta, jossa hän ei pysty hoitamaan määrättyjä juttuja perheensä hyväksi. Hän ei koe kutsumustansa tai palvelustehtäväänsä kunnolla suoritetuksi. Silloin hän on vähällä ajatella:

"Minä en ylety voimavaroihin, joita maailma näyttää käyttävän niin tehokkaasti. Tarvitsen niitä Jumalalta saamani tehtävän suorittamiseen. Miten pääsisin niihin käsiksi?

Elia osasi erottaa sen, mikä voimavara on maailmasta. Kuvittele, miten hän puhutteli kuningas Ahabia. Kuningas seisoi korkealla komeiden vaunujensa istuimella, ylempänä alhaista profeettaa. Kuitenkin Elia puhutteli Ahabia rohkeasti: "Valjasta ja lähde alas, ettei sade sinua pidättäisi"( 1 Kun.18:44).

Sitten luemme: "Ja Herran käsi tuli Elian päälle, ja niin hän vyötti kupeensa ja juoksi Ahabin edellä Jisreeliin saakka"(1 Kun.18:46). Jumalan mies juoksi vaunuja nopeammin monen kilometrin matkan! Kuinka Elia pystyi siihen? Lause "hän vyötti kupeensa" tarkoittaa oikeastaan "kokosi helmansa"! eli valmistautui.

Apostoli Paavali sanoo meille, että Jumala on kutsunut meidät juoksukilpailuun. Pietari viittaa tähän kisaan, kun hän käskee meidän vyöttää sen tähden mielemme kupeet (1 Piet.1:13). Hän tarkoittaa, että meidän on valmistauduttava kilpailua varten vahvistamalla uskoamme ja luottamustamme Herraan. Kun näet edessäsi vaunut, jotka vievät ihmiset nopeasti päämääräänsä, älä lannistu. Älä masennu heidän voimansa ja onnensa tähden. Jumalalla on erilainen tie sinua varten. Kun katsot Isään ja annat hänen voimakkaan kätensä tulla päällesi, sinäkin voit juosta vaunuja nopeammin.

[rita4]

RAKENNA KALLIOILLE
by David Wilkerson | May 23, 2012

"Sen tähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi"(Matt.7:24).

Rakas lukijani, et rakenna kalliolle, jos tarvitset saarnaajan jyrisemään sinulle Jumalan tottelemisesta, jos tarvitset listan niistä asioista, joita sinun pitää tehdä ja joita et saa tehdä. Sinä et tarvitse sääntökirjaa, tarvitset syvän rakkauden Jeesukseen. Sinun pitää olla niin rakastunut Jeesukseen, että tiedät, mikä häntä miellyttää.

Mitä enemmän rakastat häntä, sitä helpompaa on palvella ja totella häntä. Sinun ei enää tarvitse välittää siitä, mitä maailma sanoo sinusta. Sinä voit vastata: "Olen kuullut Isältäni ja teen hänen mielensä mukaan."

Kun sydämesi on Jeesuksen valloittama, totteleminen tapahtuu luonnostaan. Sinun ei tarvitse mennä jatkuvasti Herran eteen rukoilemaan: "Oi, Jumala, murra paholaisen voima minun kimpustani." Kaikki vihollisen kahleet alkavat putoilla pois, kun tulet tuntemaan Isän sydämen.

Oletko rakastunut Jeesukseen? Jos vastaat myöntävästi, saat vastata vielä useisiin kysymyksiin: Miten voit vaeltaa läpi viikon viettämättä aikaa hänen sanansa ääressä? Kuinka et ikävöi rukoukseen hänen kanssaan yksin? Miksi sinulla ei ole aikaa rakastaviin keskusteluihin Isäsi kanssa, ylistykseen ja palvomiseen? Miksi et ota aikaa sen etsimiseen, miten voisit oppia, mikä miellyttää häntä? Nämä kaikki ovat kuuliaisuuden perusasioita.

Jeesus sanoo meille: "Jolla on minun käskyni ja joka pitää ne, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle" (Joh.14:21). Mikä ihmeellinen lupaus, joka perustuu rakkauden kuuliaisuuteen.

Tutki evankeliumeja ja mieti esim. Jeesuksen sanoja Matt.5 -7 luvuissa, alkaen vuorisaarnasta. Kun opit hänet sanaansa, tee sen mukaan! Jumalan käskyt ovat vakavia. Ne eivät ole raskas taakka hartioillamme. Päinvastoin, niitä noudattamalla ne helpottuvat, kun kasvat rakkaudessa häneen.

Tällaista on talosi rakentaminen kalliolle! Kun myrsky tulee, voit seisoa pelkäämättä. Mikään ei muutu, koska vaellat rakastaen ja miellyttäen Isää.

[rita4]

JEESUS LUNASTI MEIDÄT
by David Wilkerson | May 31, 2012

Aatamin synnin tähden meidät kaikki on tehty syntisiksi ja Jeesuksen uhrin takia vanhurskaiksi. Jeesus lunasti meidät, maksoi hinnan, niin että paholaisella ei ole oikeutta vaatia niiden sieluja, jotka ovat katuvia ja luottavat Kristukseen ja hänen täytettyyn työhönsä.

Kaiken aikaa Jumala tiesi, ettei ihminen voi pitää tai täyttää hänen taivaallisia käskyjään. Hän oli säätänyt lain pitämään ihmiskuntaa järjestyksessä, jotta emme tuhoaisi itseämme. Laki on annettu meidän suojaksemme. Meidän tulisi sen kautta tajuta, ettemme omin voimin ja oman vanhurskautemme nojalla voi seisoa pyhän Jumalan edessä. Laki oli peili, jonka Jumala nosti eteemme sanoen: "Anna, kun näytän sinulle, mitä odotan, mitä oikeudentuntoni vaatii. Tässä on lakini, ja näissä kohdin olet rikkonut sitä vastaan, tuossa elänyt synnissä. Olet langennut tässä kohdin-- tuossa-- ja tässä. Kukaan ei ole tarpeeksi vanhurskas täyttääkseen lakiani."

Fariseukset yrittivät täyttää lain. Heillä oli noudatettavana yli kuusisataa sääntöä käsien ja astioiden pesemisestä aina ei-juutalaisiin ihmisiin koskemiseen. He yrittivät pitää koko lain, uskoen, että voisivat kerran seistä Jumalan edessä ja sanoa: "Noudatin kaikkia käskyjäsi. Tein tämän, tuon ja tämän. Nyt velvollisuutesi on pelastaa minut."

Kukaan ei voi odottaa saavansa vanhurskautusta omien hyvien tekojensa tähden. Jumalan sana vastaa: "Jos olet rikkonut lakia yhdessä kohdassa, olet rikkonut koko lain". Jos odotat Jumalan hyväksyvän sinut hyvän käytöksesi vuoksi, unohda se! Et koskaan pysty pitämään koko lakia.

Jeesus tuli maan päälle, koska me emme pysty vastaamaan Jumalan lain vaatimuksiin, ja hän täytti koko Jumalan lain. Hän ei rikkonut yhdessäkään kohdin, vaan teki kaiken puhtaasta rakkaudesta. "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään"(Matt.5:17).

Kun Jeesus nousi Isänsä tykö, hänen täydellinen kuuliaisuutensa oli täyttänyt kaikki lain vaatimukset. Hänen verensä maksoi meidän syntiemme koko velan. Siinä Jumalan läsnäolossa seisoi Ihminen, jonka vanhurskaus oli täydellistä, ja siksi Isä hyväksyi sen.

[rita4]

OMAN ITSEMME VERTAAMINEN MUIHIN
by David Wilkerson | June 1, 2012

Nuoruusvuosinani vertailin itseäni toisiin, jotka näyttivät minusta pyhiltä. Nämä ihmiset näyttivät hehkuvan, olevan aina hyvällä mielellä, hymyileviä, paljon enemmän Kristuksen kaltaisia kuin minä itse. En koskaan ajatellut pääseväni heidän tasolleen pyhyydessä. Niinpä rukoilin: "Herra, tee minusta yhtä vanhurskas kuin Veli- se ja se. Kuinka ihanalta mahtaakaan tuntua elää sillä tavalla sinulle."

Kuinka väärässä olinkaan! Eivät nuo ihmiset olleet sellaisia, kuin kuvittelin heidän olevan. Vähitellen opin, ettei mikään ole sitä, miltä näyttää. Ei kukaan ole ihan niin paha tai hyvä, kuin näkyy ulospäin. On oikeastaan vain yksi, joka on todella vanhurskas, Jeesus Kristus Herramme, ja hänen vanhurskautensa on täydellistä.

Jos olemme Kristuksessa, meillä on hänen vanhurskautensa eikä sitä anneta meille asteittain. Kukaan ei saa sitä enempää eikä vähempää, vaan me saamme sen täytenä.

Meidän tulee mitata itseämme ainoastaan hänen vanhurskaudellaan, ei kenenkään muun, jota pidetään vanhurskaana. "Sillä me emme rohkene lukeutua emmekä verrata itseämme eräisiin, jotka itseänsä suosittelevat; mutta he ovat ymmärtämättömiä, kun mittaavat itsensä omalla itsellään ja vertailevat itseään omaan itseensä. Me taas emme rupea kerskaamaan yli määrän, vaan ainoastaan sen määrätyn vaikutusalan mukaan, minkä Jumala on asettanut meille määräksi, ulottuaksemme teihinkin asti"(2 Kor.10:12 - 13).

Paavali sanoo tässä: "On sääntö, jonka mukaan voitte mitata itseänne. Se on: Jokainen, joka tekee todellisen parannuksen ja uskoo Kristuksen täydelliseen vanhurskauteen, hän joka tulee Jeesuksen luo uskossa, luottaen hänen ristin työhönsä, vanhurskautetaan täydellisesti Jumalan silmissä. Ehkäpä kohdallasi ei kaikki ole vielä käynyt toteen. Pyhän Hengen pyhittävän työn pitää yhä jatkua päivittäin. Sinut kuitenkin hyväksytään rakkaudessa Kristuksen vanhurskauden tähden."

Rakas lukijani, sinun on korkea aika lopettaa itsesi asettaminen joko alhaisemmaksi tai ylemmäksi kuin toiset. Jumala on hyväksynyt sinut Kristuksen täydellisen vanhurskauden täyteen määrään: "Kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään" (Ef.4:13).

[rita4]

EI VAUVOILLE
by David Wilkerson | June 5, 2012

Jumalan tapa vanhurskauttaa kansansa ei ole tarkoitettu vauvojen ymmärrettäväksi. Aikuiset uskovat tietävät sen. Monet uskovat ovat vielä vauvoja, juovat maitoa ja kieltäytyvät jatkamasta eteenpäin Sanan vanhurskauden liharuokaan. He ymmärtävät vain syntiensä anteeksisaamisen.

"Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi; mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta"(Hebr.5:13- 14).

Maito on vauvojen ruokaa. Vauvat tarvitsevat jatkuvaa silmälläpitoa. Heistä tuntuu hyvältä ainoastaan, jos äiti on samassa huoneessa. Kun hän menee pois, he itkevät peloissaan. Heidän pitää nähdä, tuntea hänet, koskea häneen, jotta tuntisivat olonsa turvalliseksi.

Samoin uskova, joka on vielä maitovauva, elää jatkuvassa epävarmuudessa pelastuksestaan. Hän ei ole koskaan helpottunut Taivaallisen Isän seurassa, vaan aina jännittynyt. Hän ajattelee, että Jumala on valmis lähettämään hänet helvettiin joka kerta, kun hän lankeaa. Hän ei tiedä tai ymmärrä asemaansa Kristuksessa. Siksi hänellä ei ole koskaan Jumalan rauhaa. Hän ei voi uskoa, että Jumala on kiinnostunut hänen pelastamisestaan ja varjelemisestaan.

Paavali sanoo Raamatussa, että meille on tarjolla lihaa, ruokaa, joka vaikuttaa kasvamista kypsyyteen. Se tekee meistä miehiä ja naisia Kristuksessa ja kasvattaa meitä uskovina täyteen miehuuteen. Rakas lukijani, puhun lihasta, joka on totuus Kristuksen täydellisestä vanhurskaudesta. Sen ymmärtäminen antaa sinulle pelastusvarmuuden. Sinun ei tarvitse pelätä, että Jumala hylkäisi sinut joka kerran, kun lipsahdat tai lankeat. Ei, vaan sinun on voitto.

Jollei sinulla ole tätä totuutta, paholainen pelaa rumaa peliä tunteillasi. Hän valehtelee ja pyörittää sinua ympäriinsä. Jos sinulla ei ole tätä totuutta uskosi perustana, mikään ei ole oikein opissasi, teologiassasi, elämässäsi. Et edes voi totella Jumalaa kunnolla, ennen kuin ymmärrät tämän.

Sinun pitää kerta kaikkiaan käsittää, ettei mikään oma tekosi kelpaa vanhurskaudeksi Jumalan edessä. Sen täytyy tulla toisesta lähteestä. Kun seison tuomioistuimen edessä, minulla ei ole mitään muuta apua kuin Jeesuksen Kristuksen vanhurskaus.

[rita4]

JUMALA INVESTOI SINUUN
by David Wilkerson | June 20, 2012

Kun vanhempi lähettää lapsensa opiskelemaan, se vaatii suurta investointia. Varmasti vanhempi odottaa, että lapsi sitoutuu koulutuksensa vaatimaan aherrukseen. Miksi? Toivooko hän lapsen suorittavan opintonsa loppuun, tulevan kotiin ja ripustavan diplominsa seinälle, sitten istuvan katsomassa televisiota? Ei! Vanhempi toivoo tietenkin, että hänen lapsensa saa täyden edun vanhempansa tekemästä investoinnista pääsemällä hyvään ammattiin.

Samoin, kun maamme armeija antaa ilmaisen koulutuksen sotilailleen, nuo vuodet ovat ikään kuin valtion investointeja. Sotilaalle sanotaan: ”Kun olet päässyt läpi armeijan, maasi ja sen johto edellyttää tiettyä osaa ajastasi.” Koulutetun sotilaan odotetaan palvelevan armeijassa määrätyn määrän vuosia ikään kuin maksaakseen tuon investoinnin.

Niin on meilläkin Herran ja kipujemme kanssa. Kaikella, mitä käyt läpi uskovana, on koulutustarkoitus, jonka takana on Jumalan ikuinen päämäärä. Hän ei pelastanut sinua purjehtimaan loistoristeilijällä paratiisiin. Hän pelasti sinut, jotta voisi valmistaa sinua valtakuntansa työhön. Silloin, kun uudestisynnyit, hän ilmoitti sinun nimesi kärsimyksen kouluun. Kivut, koetukset kuuluvat kaikki opintosuunnitelmaasi.

Jotkut uskovat elävät lastentarhassa. Heidän kipunsa eivät ole vaikeita ymmärtää, ja heidän koetuksensa on helpompia kestää. Toiset ovat alakoulussa ja he oppivat pian, että heidän koetuksensa ovat tulleet vähän kovemmiksi kohdata ja vaikeammaksi ymmärtää. Toiset ovat yliopistossa ja heidän kipunsa ovat kovempia ja vielä vaikeampia ymmärtää. Toiset ovat jo päässeet jatko-opintoihin, vaikeimmat ahdistusten vuodet takanaan, mutta edelleen monia vielä edessäpäin. Heidän kipunsa ovat elämän kovimmat, ja he tajuavat tarvitsevansa Pyhää Henkeä vahvistamaan heitä niiden keskellä.

Tähtäyspisteeni on, että Jumala tahtoo hengellisen sodankäynnin veteraaneja, monien ahdistusten koettelemia ihmisiä todistaakseen oman uskollisuutensa seuraavalle sukupolvelle. Meidän kestämämme koetukset ovat niitä investointeja, joita hän tekee meihin, veteraaneihinsa.

”Monta on vanhurskaalla kärsimystä mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista” (Ps.34:19).

[rita4]

PARAS ON VIELÄ EDESSÄPÄIN!
by David Wilkerson | June 22, 2012

Ehkäpä ahdistuksen aikoina olet mennyt melkein tainnoksiin. Olet ollut niin heikko ja uupunut, ettet mielestäsi pystynyt ottamaan enää askeltakaan. Saatoit sanoa: ”En koskaan enää tahdo käydä lävitse näitä asioita, mutta Herra toi minut ulos. Hän on ollut uskollinen. Ylistys Herralle!”

Jumala ei ole tyytyväinen vastentahtoiseen kiitokseen. Hän pikemminkin sanoo: ”Odota vähän lapseni. En todellakaan vienyt sinua näiden huolien ja ahdistusten läpi, jotta sinusta tulisi kiitollinen selviäjä. Olen tuhlannut vuosia sinun koulutukseesi, kaiken tämän läpikäymiseen vain yhdestä syystä enkä aio antaa sinun hukata niitä nyt. Minä odotan saavani täyden hyödyn investoinnistani. Sinun paras tehtäväsi on edessäpäin.”

Nyt, kun pääset läpi yliopistotasoisista ahdistuksista, Jumala avaa sinun silmäsi näkemään ystäväsi, jotka käyvät lastentarhaluokkaa. Nämä rakkaat ihmiset eivät usko selviävänsä siitä. Mitä silloin teet omilla ahdistuksen kokemuksillasi? Jumala kuiskaa sinulle: ”Minä tarvitsen kokeneita, koeteltuja veteraaneja, jotka ovat selvinneet syvistä vesistä ja hirveistä liekeistä. Heidät on hiottu kärsimyksissä. Tahdon ihmisiä, jotka voivat todistaa uskollisuudestani tälle sukukunnalle!” Psalmista kirjoittaa: ”Tarkatkaa sen muurit, kulkekaa sen linnat, kertoaksenne niistä tulevalle polvelle”(Ps.48:13). ”Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville”(Ps.71:18).

Paavali tekee kauniin yhteenvedon: ”Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi”(Fil.1:12). Siinä on jotakin! Kun Paavali kirjoitti tämän, hän oli vanhahko mies, jolla oli kokemusta ja oli samalla elämänsä kovimmassa koetuksessa. Hän puhui ystävilleen koko sydämestään:

”Olisi kaikkein hienoin asia, jos voisin mennä kotiin ja olla Herran luona. Se olisi minun suurin haluni. Olen veteraani. Olen käynyt läpi ahdistuksia ja koetuksia ja tiedän, että minua vielä tarvitaan täällä. Tämän sukupolven pitää päästä näkemään kärsijä, joka selviää ja iloitsee ahdistuksistaan. Poikani Timoteus joutuu kohtaamaan saman kuin minäkin. Hänen pitää saada tietää, että Jumala vie hänet läpi. Niinpä on parasta, että pysyn täällä ja kestän nämä syvät ahdistukset. Katsokaa minua! En ole ainoastaan selvinnyt, vaan minä olen säilyttänyt toivoni. En ole lannistunut enkä masentunut. Minä iloitsen Herrassa kaikesta, minkä läpi hän on minut vienyt.”

[rita4]

VANKILASSA JEESUKSEN TÄHDEN
by David Wilkerson | July 3, 2012

”Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi”(Fil. 1:12). Kun Paavali kirjoitti tämän, hän oli vanhahko, erittäin kokenut mies. Kesken kaikkein kovimpia koetuksiaan hän puhui ystäville sydämestään.

Vaeltaessasi Jeesuksen seurassa olet varmaan tuntenut kipua, koetuksia, ahdistuksia. Miten olet toiminut silloin? Mikä on kokemuksiesi summa? Ovatko ahdistukset olleet turhia? Oletko sittenkin oppinut Jumalan rakkaudesta ja uskollisuudesta niiden keskellä?

Olet ehkä sydämen uskova, joka on antanut elämänsä Jeesukselle. Sinulla on taakka maailman hukkuvista ihmisistä. Olet saanut kutsun sielujen pelastamiseen. Niinpä kerrot ystävillesi, että lähdet määrättyyn kaupunkiin todistamaan Jumalan armosta.

Kun saavut sinne, ystävillesi kerrotaan uutinen, ettei Jumala käytäkään sinua. Mikään ei ole sujunut suunnitelmien mukaan. Itse asiassa julistuksesi on kuollut. Ei sinulla ole mitään näytettävää suorituksistasi huolimatta. Sen sijaan, että olisit herättänyt koko kaupungin, joudutkin vankilaan.

Miten reagoisit, jos kaikki yrityksesi näyttää, kuinka sitoutunut olet, teet työtä ja uhrauksia, olisikin ollut pelkkää tyhjää?

Monet uskovat panisivat suupielet alaspäin. He alkaisivat epäillä Jumalan sanaa heille ja kyseenalaistaa Hengen johdatuksen. Jotkut uskovat kuitenkin vastaisivat kuten Paavali, iloiten siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään Kristuksen tähden. Paavali ei yrittänyt ymmärtää ahdistustensa syytä. Hän vastasi niihin ilolla, uskolla ja toivolla, koska hän tiesi, että hänestä koulutettiin Jumalan todistajaa. Hän kirjoitti ystäville vankilasta: ”Minun asiani on keskustelun kohteena koko keisarin palatsissa. Itse asiassa kaikki Roomassa puhuvat siitä, mitä minulle tapahtuu. Minä olen vankilassa Jeesuksen tähden.” Hän oli varmaan aikamoinen näky siellä vankisellissään: juutalainen, pelkkää luuta ja nahkaa, rohkaisemassa jokaista ympärillään olevaa. ”Iloitse ahdistuksistasi. Jumala on uskollinen!”

Paavali ei tuhlannut yhtään ahdistustansa, koska hän tiesi, että jokainen niistä oli Jumalan suunnittelema. Samoin Herra katsoo meitä nähdäkseen, kuin me käyttäydymme koetustemme keskellä.

[rita4]

ÄLÄ TUHLAA AHDISTUKSIASI
by David Wilkerson | July 4, 2012

Joudumme lukemaan 4. Mooseksen kirjasta surullisesta esimerkistä, miten ahdistus tuhlataan. Selofhadin viisi tytärtä tuli Mooseksen luo pyytämään perintöosaansa Luvatusta maasta. He kertoivat Moosekselle: "Meidän isämme kuoli erämaassa, mutta hän ei ollut siinä joukossa, joka kävi kapinoimaan Herraa vastaan, Koorahin joukossa, vaan hän kuoli oman syntinsä tähden, eikä hänellä ollut poikia”(4 Moos.27:3). Nämä naiset sanoivat siis: ”Kun toiset nousivat sinua vastaan Koorahin kanssa, meidän isämme ei ollut mukana. Hän ei kapinoinut. Hän kuoli omien syntiensä tähden.”

Viimeinen lause kolahti minuun, kun luin sen: ”Hän kuoli omien syntiensä tähden.” Tämä tarkoittaa, että heidän isänsä näki kaikki uskomattomat ihmeet, Egyptistä vapauttamisen, veden vuotamisen kalliosta, taivaasta tulevan mannan. Silti hän kuoli epäuskoisen sukupolvensa lailla. Vain Joosua ja Kaaleb selvisivät erämaavaelluksesta hengissä.

Ilmeisesti nämä viisi tytärtä olivat syntyneetkin erämaassa ja kasvaneet perheessä, joka oli täynnä vihaa Jumalaa kohtaan. Kaikki Israelin koetukset ja koettelemukset olivat vain kovettaneet heidän isänsä epäuskoisen sydämen. Nämä nuoret naiset kuulivat koko nuoruutensa ajan murinaa, valitusta ja katkeruutta. Aamiaisella, lounaalla ja päivällisellä alituisia vatsanväänteitä, ei koskaan uskon ja luottamuksen ilmaisuja Jumalaa kohtaan. Näiden naisten täytyi tulla Mooseksen luo sanoen: ”Meidän isämme ei jättänyt meille mitään, ei toivoa, ei omaisuutta, ei todistusta. Hän vietti kaikki neljäkymmentä vuotta valittaen, katkeruudessa, koska elämä oli kovaa. Hän kuoli synnissä, ja koko elämä oli täysin turhaa.”

Kauheata on sanoa tällaista omasta vanhemmastaan. Varoitankin kaikkia vanhempia, jotka nyt lukevat tätä: teidän lapsenne seuraavat teitä, kun olette ahdistuksessa ja teidän reaktioitanne ja käytöstänne. Se vaikuttaa koko heidän elämäänsä. Miten käyttäydytte? Tuhlaatteko ahdistuksenne, ei itseltänne vaan tulevalta polvelta? Toivon, että teidän perillisenne ovat Kristukseen perustuneita, kun he kuulevat teidän sanovan: ”En kyllä pidä tästä ahdistuksesta, mutta Herran nimi olkoon siunattu.”

Tunnen monia uskovia, joista tulee joka ahdistuksen jälkeen entistä katkerampia ja huonotuulisempia. Niiden olisi pitänyt harjoittaa ja sulostuttaa heitä, Jumalan koetusten ilmaista hänen uskollisuuttaan. Sen sijaan näistä ihmisistä on tullut tapa-valittajia, hapannaamoja ja ilkimyksiä. Ihmettelen kovasti, missä heidän uskonsa on, missä heidän luottamuksensa Herraan. Mitähän heidän lapsensakin ajattelevat.

Rakas lukijani, älä tuhlaa ahdistuksiasi. Anna niiden tuottaa sinussa luottamuksen ja uskon suloista tuoksua Herrassasi.

[rita4]

AVUKSI OIKEAAN AIKAAN
by David Wilkerson | July 12, 2012

Monet rakkaat uskovat kertovat minulle uskomattomista vaikeuksista, ongelmista, jotka kasaantuvat ja lannistavat heitä. Inhimillisesti katsoen ne kaikki näyttävät mahdottomilta tilanteilta. Sydämeni kokee myötätuntoa sellaisiin koetuksiin joutuneita uskovia kohtaan.

Jokaisen uskovan pitää olla vakuuttunut siitä, että hän on arvokas, rakastettu ja että Jumala on lähellä. Itse asiassa, mitä lähemmäs viholliseni tulevat, sitä uskollisempana Jumala näyttäytyy vierelläni ja sitä tiukemmin hän pitää kiinni kalliin lapsensa kädestä.

”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva”(Ps.46:1). Sanan hätä juuri on tässä jakeessa ”ahdas paikka”. Oletko ahtaalla? Lue Jumalan lupauksia, jotka päästävät sinut pinteestä:

”Kuulkoon Herra sinua hädän päivänä, varjelkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi. Hän lähettäköön sinulle avun pyhäköstä ja tukekoon sinua Siionista”(Ps.20:1-2).

”Minä iloitsen ja riemuitsen sinun armostasi, kun sinä katsoit minun kurjuuttani, tunsit minun sieluni ahdistukset, etkä jättänyt minua vihollisen valtaan, vaan asetit minun jalkani aukealle. Armahda minua, Herra, sillä minulla on ahdistus; minun silmäni on surusta riutunut, niin myös minun sieluni ja ruumiini”(Ps.31:7-9).

”Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat pelkääväisillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä! Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten salavehkeiltä; sinä kätket heidät turvaan kielten riidalta”(Ps.31:19- 20).

”Kiitetty olkoon Herra, sillä hän osoitti minulle ihmeellisen armonsa piiritetyssä kaupungissa. Minä sanoin hädässäni: ’Minä olen sysätty pois sinun silmiesi edestä". Kuitenkin sinä kuulit minun rukousteni äänen, kun minä sinua huusin. Rakastakaa Herraa, kaikki hänen hurskaansa. Herra varjelee uskolliset, mutta ylpeileväisille hän kostaa monin kerroin. Olkaa lujat, ja olkoon teidän sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte’”(Ps.31:21- 24).