Sellainen ajatus on nyt ollut mielen päällä, kun näyttää hyvin vahvasti, että tunnen ihmisiä, joilla on ollut montakin etsikkoaikaa ja ne kaikki on hylätty. Tiedän sen, koska tunnen heidät niin pitkältä ajalta jo ja olen nähnyt ja kuullut, kun ovat olleet etsikkoajassa. Mutta vaikka kutsu onkin ollut heillä voimakas ja he ovat sen kuin tajunneet kuka kutsuu, niin siltikään se ei ole heille kelvannut, passannut, koska ihmispelko on todellakin laittanut heille kuin paulan, ja estänyt heitä lähtemästä taivastielle.
Nyt katselen heitä surullisena ja tuntuu turhauttavalta rukoilla muutosta ja pelastusta heille, mutta olen päättänyt: etten luovuta, en lopeta rukoustani, kannatti tai ei, mutta huudan Herraa koskettamaan heidän ajatusmaailmansa ja muuttamaan sen..Koska uskon armolliseen Jumalaan, joka voi vielä kerran antaa armon käydä oikeudesta ja antaa mahdollisuus pelastuakin.
Sak. 7:11-13
Mutta he eivät tahtoneet ottaa vaaria, vaan käänsivät uppiniskaisina selkänsä ja kovettivat korvansa, etteivät kuulisi. Ja he tekivät sydämensä kovaksi kuin timantti, etteivät kuulisi lakia eikä niitä sanoja, mitkä Herra Sebaot on lähettänyt Henkensä voimalla entisten profeettain kautta; ja niin on Herralta Sebaotilta tullut suuri vihastus. Samoin kuin hän huusi, mutta he eivät kuulleet, samoin he huutavat, mutta minä en kuule, sanoo Herra Sebaot.
Minusta hyvin vakava Raamatunpaikka, vai mitä? Tulee aika jolloin etsikkoaikansa hylänneet ja uskostaankin luopuneet huutavat, mutta kuuleeko Herra? Ajatellaan, että hänen on pakko kuulla ja vastata, toimia, koska hänhän on itse rakkaus. Totta, Jumala on rakkaus ja pitkäpinnainen, toisin kuin me ihmiset olemme. Mutta tulee se raja Jumalallekin, jolloin hän ei enää armahda, kun jatkuvasti ollaan tottelemattomia ja halutaan vain elää synnissä ja nautinnoissa, ym.. En suosittele ketään venyttään liian pitkäksi Isän kärsivällisyyttä/pinnaa.
Ehkä ajatellaan, että:"minä sitten itse päätän milloin haluan pelastua, mutta en nyt kerkiä, tai edes halua muuttua, elämä on liian kivaa pilattavaksi uskon tulemisella." Mutta näinhän asia ei todellakaan ole, vaan Jumala antaa etsikkoaikansa ja kutsuu, houkuttelee ihmistä suostumaan; Poikansa uhriveren alle pestäväksi synneistään, sekä ottamaan vastaan pelastuksen. Mutta väkisin hän ei ketään pelasta, se on varmaa. Vaan koska hän todellakin on Rakkaus, niin hän antaa ihmisen itse ja vapaaehtoisesti; päättää, että: haluaako, vaiko ei! Valinta on aina viime kädessä ihmisellä itsellään.
Mutta taivaan kotiin ei mennä lapsikasteilla, eikä kirkkoon kuulumisella, ei edes hyvillä töillä, tms.. Vaan aina on ensin tehtävä reilu parannuksenteko, elikkäs: nähtävä oma synnin pilaama sydän ja elämä, sekä haluttava muutttua, syntyä uudesti ylhäältä elävään uskoon, kuolleesta uskostaan ja antaa ohjat Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen käsiin, koska hän on ainoa tie ja hän myöskin totuus ja hänessä ainoastaan on elämä!
Ps. 18:41 He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.
Rukoukseni onkin, että kukaan ei hylkäisi etsikkoaikaansa ja sen myötä lopulta kovettuisi, niin ettei pelastuskaan enään edes kelpaa heille. Koska, joka hylkää yhä uudestaan ja uudestaan etsikkoaikansa, niin lopulta he kuin kylmenevät ja he eivät kärsi kuulla puhuttavan Jeesuksesta, ei edes Jumalasta, vaan he torjuvat rakkauden lähteen, koska heidän mahdolliset etsikkoaikansa ovat täyttyneet ja .. He kääntyvät etsimään apua tietäjähengiltä (ennustajat) tms..
Ja lopuksi laitan kuin muistin virkistykseksi meille Herran Jeesuksen omakseen ottaneille, ettemme unohtaisi; rukouksen ja todistamisen, hereillä uskossaan olemisen tärkeyttä, rohkeutta puhua jos siihen syntyy mahdollisuus, ja olla valona, suolana, Kristus kirjeenä yhä vain lujaa vauhtia pimenevässä ja pahenevassa maailmassamme. Pysy siinä asemassa mihin olet asetettukin, älä häpeä koskaan Herraasi ja Vapahtajaasi Kristusta Jeesusta. Jos olet asetettu esirukoilijaksi, niin kiitä siitä, jos johonkin muuhun tehtävään, niin ole siinä uskollinen.. Pysy verisen ristin juurella päivittäin, sillä saat vielä olla Herran käytössä, kun etsikkoajassaan oleva ihminen annetaan tiellesi.
Room. 10:14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
