Myrskyistä tyyneen satamaan

[rita4]

Liisa Pitkänen

Vaikka ohdakkeinen elomme tie
usein kyynellaaksoon meidät vie,
ei taivainen Isämme heitä lastaan
vaan seuraa ja auttaa
taivahastaan.
Muuttuu lähteiden maaksi
erämaa,
ja sielu elon virrasta juoda saa.

Vaikka aallot rajuina vastaan lyö,
on riittävä meille ristin työ.
Se kannattaa meitä aaltojen yli.
On rakkautta täynnä Isämme syli.
Hän purtemme kotirantaan
johtaa,
siellä helmiportit niin ihanat
hohtaa.

Vaikka myrskytuulet vihaiset
pauhaa,
saamme Jeesuksen turvissa tuntea
rauhaa.
Hän vaientaa tuulet Sanallaan,
johtaa purtemme tyyneen
satamaan.
Jää kauaksi tuskan ja murheen
maa,
sielu iäistä autuutta nauttia saa.