rita4;n omia ajatuksia, runoja

[rita4]

TOIVE!

On mulla, sulla aivan varmasti,
toivo paremmasta, muutoksesta.
Nyt sitä me täällä odotetaan
ja joskus aina tuskaillaankin.

Mutta miksi se näyttää yhä viipyvän
tuo toive, unelma, odotuksein, kaipuuni?
Eikö kuule Jumala rukoustani, pyyntöäin?
Eikö tunteistani piittaa hän laisinkaan?

Niin, jaksammeko me , odottaa,
kun mitään ei tapahdukaan?
Lyömmekö jo hanskatkin naulaan
ja palaamme entiseen, maailmaan?

Emme jaksakaan enää odottaa,
kun viipyy ja viipyy, on vain tyhjää
tuo toive, unelmamme, kaipuumme.
Se turhaksiko jo kuin vaipuu...?

Onko mulla, sulla kärsivällisyyttä,
että jaksaisimme vain odottaa, kestää?
Onko meissä rakkautta lähimmäistämme kohtaan ?
Niin että: voisimme kaiken heille anteeksi antaa?

Onko sydämeni kylmä, kova, itkekäs
rakkaudetonkin, kärsimätön, kun kaikki
toiveemme nuo valtaisat, odotetut
ei täyttyä koskaan ehkä saakkaan?

Mutta kiitos olkoon Jumalan,
kun meitä yhä jaksaa kantaa!
Siis, haluammeko kiitoksemme
nyt Isän eteen kantaa ja antaa?

Vai onko mieli nurja, ja nurisen,
kun, minä en saanutkaan itse päättää?
Vaan jouduinkin yhä nöyrtymään,
suostumaan; Isän tahtoa odottamaan, vartoon..

Kun se vain viipyy, viipyy, ja siirtyy
eikä toteudu, ei täyty se kai koskaan:
toive, unelma, rukouskaan, odotukseni?

Onko Jeesus mut jo hyljännyt ja yksin jättänyt?

Ei ole hätää sulla kallis ystäväin,
vaikka toiveesi kaikki ei täytykään.
Ei huolta, tuskaa, kiukkua tarvitse,
sun Isän eteen kantaa, silloin
kun ei täyttänytkään unelmaasi sun
ja antoi vain turhaan rukoilla ja odottaa.

Hän, niin Hän sua Valtavasti Rakastaa
ja tahtoo sinua aina auttaa, kantaa, opastaa.
On suunnitelma hällä paljon parempi
mikä sua voi auttaa ja kantaa...

Et aina sä tiedä pieni ihminen:
mikä on oikeesti parasta sulle,
vaan ajattelet; mä kyllä tiedän sen
ja siksi Isän se toteuttaa täytyy.

Mutta muista rakas ystäväin;
ei oma tahto oo aina se parhain.
Ei unelmat toiveetkaan sun
aina sua voisi kuitenkaan auttaa.

Vaan tietää sen vain Isä Taivahan:
mikä on lapselleen parhainta, sopivaa.
Ja siksi myöskin suostu jo myöntämään,
että et aina tiedä sitä itsekään, kuitenkaan
mikä sua parhaiten voi auttaa, olla hyväksi.

On omat toiveet, ne monet unelmatkin
usein haavetta ja toivetta vainen, sallittua,
mutta niissä ei piile se siunaus taivaallinen
vaan ne voisi sut lopulta johtaa
pois luota Rakkaan Jeesuksen Mestarin
ja siten sut tuhoon lopulta johtaakin.

Nyt kiitä jo Herraa ja iloitse, riemuitse,
kun sua näin Isä hoitaa ja kantaa!
On sulla apu, neuvo, ohjauskin
kaikessa, mitä parhain, taivaallinen!

Se sut lopulta johdattaa vie..
sinne missä ei tuskaa, kyyneltäkään.
Sinne, ristille: siis luo katsees rakas ystäväin
ja siitä maasta ihanasta saat sä
jo unelmoida ja toiveitasi luoda.

Sillä se maa, tuo taivaallinen, ihana:
on sulle Herrasi mennyt valmistamaan
ja hän tulee vielä kerran sinutkin
sinne kotiin ja iloon, valoon ikuiseen
noutamaan ja kotiin sut sinne kantaa!!

[rita4]

Etkö jaksa enää uskoa?

(mietintääsi;)
Minä uskon kyllä taivaan Jumalaan,
vai uskonko minä häneen sittenkään?
Tiedän, että: Jumala rakastaa minuakin,
vai jaksanko sittenkään uskoa siihenkään?
Tunnustan Jeesukseni nimeä kaikille,
tai, kannattaako sekään kuitenkaan?
Tiedän Pyhän Hengen johdattavan uskovaa,
mutta miksi se ei johdata minua?
Enkö olekaan siis edes uskossakaan?

Olet täynnä kysymyksiä ja pientä toivoakin, sekä
samalla täynnä epätoivoa, murhetta, tuskaa...
Jokin sisälläsi sanoo sinulle aivan hiljaa kuiskaten:
Jumala elää ja rakastaa sinua ja haluaa sinun parastasi!

Mutta kun sitä on niin vaikeaa uskoa todeksi, ei, en voi uskoa.
Koska elämäsi on niin vaikeaa ja raskasta, täynnä alakuloa.
Tuntuu ihan kaikelta muulta tämä elämä, kaikki,
kuin Jumalan rakkaudelta ja avulta, johdatukseltaan.
On vain halu olla ja nukkua, unohtaa... laittaa pää piiloon.

Mutta juuri siinä se onkin rakas ystäväni;
apu on aivan vieressäsi, kun vain jaksaisit ojentaa
kätesi ja tarttua käteen ojennettuun; Jeesuksen.

Hän on siinä aivan vieressäsi, lähelläsi
ja katsoo sinua suruissaan ja murheissaan,
kun näkee tuskasi ja väsymyksesi, kipusikin,
jopa kamalan ja tuskaisen epätoivosi ja uskosikin.

Mutta hän ei syytä sinua siitä, ei hän moiti sinua,
vaikka et jaksakaan uskoa, et luottaa häneen.
Hän tuntee ja tietää sen kaiken mitä on siellä,
ihmisen sydämessä ja siltikin, siltikin; todellakin:
hän haluaa yhä vain auttaa ja vahvistaa juuri sinuakin.

Käännä jo katseesi pois itsestäsi, olosuhteista, vaikeuksistasi
ja käännä katseesi Kristukseen ristinpuulla roikkumassa.
Hän riippui siellä vuoksi jokaisen ihmisen, sinunkin syntiesi
ja epäuskosi, vaikeuksiesi, murheesi, tuskasi, kipujesi vuoksi,
koska hän haluaa auttaa sinua juuri nyt ja tässä.

Ei huomenna, ei viikon, tai kuukauden päästä, ei!
Vaan juuri Nyt ja tässä hetkessäsi, jossa juuri Nyt olet ja elät!
Jeesus odottaa vastaustasi sun; että: tahdotko olla hänen ainiaan?
Hän jaksaa sua odottaa, mutta muista kuitenkin tämäkin,
aikamme täällä niin kovin lyhyt on ja emme tiedä milloin se päättyvä on.

Etkö pysty siihen sä uskomaan, et luottamaan häneen, apuunsa?
Hän ei vaadi sinulta mitään, ei tekoja, ei mitään omaa yritämistäsi.
Hän sinunkin Vapahtajasi haluaa vain tulla vierellesi ja lohduttaa.
Hän haluaisi niin kovin; auttaa sinua, jos sen vain hänelle sallit ja suot?

Muista siis, ettei hän koskaan tule väkivalloin, pakottaen sinua mihinkään: ei!
Vaan rakastaen ja armahtaen, tuskasi, murheesi pois ottaen!
Ja aina vain rakastaen, armahtaen, säälien, ymmärtäen...

Etkö jo sä lopettais omaa yrittämistäsi ja vain antautuisi
rakkaan Mestarisi hoitoon, käsiin ja hänen: sylihoitoonsa?
Sillä, vain Jeesuksen kanssa ja hänen lähellään
saat avun parhaimman kaikkeen elämässäsi ja asioissasi.

Hän voi ja tahtoo sua auttaa, vahvistaa ja siunata ystäväin.
Katso siis häneen ja huuda hänelle koko sydämelläsi:
"Tässä olen Jeesus! Auta sinä nyt minua, en itse enää jaksa, osaa!"

Kun rukoilet ja pyydät häntä tulemaan luoksesi, elämääsi, sydämeesi,
niin hän tulee ja ei ikinä enää lähde sydämestäsi pois minnekäään.
Hän tulee sinne asumaan ja puhdistaa ja vahvistaa sen rakkaudellaan
ja armollaan, anteeksi annollaan, kun vain pyydät anteeksi syntejäs,
niin hän antaa sydämeesi ihanan, iki rauhansa ja leponsa, lämpönsä.

Ja vaikka mitkä myrskyt tuimatkin sun purttas koittais musertaa,
niin Jeesuksen kanssa kun matkata saat ja häneen kaikessa tuvautuen,
niin ei myrskyt elämän pahimmatkaan koskaan, ei milloinkaan
voi sua erottaa rakkaudesta Jumalan ja Karitsan!

Saat sä laulaa kanssa enkelten; oon mä lapsi Jumalan!
Sain kaiken anteeksi ja siksi nyt mä riemuitsen
kanssa toisten Herran omien ja enkelten.
On matkanpääni taivaassa ja sinne kuljen askel kerrallaan
kanssa rakkaan Jeesuksein, Pojan: Jumalan! Hallelujaa!

[rita4]

Mieteissäni!

Täällä mä mietin elämääni
ja huomaan kuinka
se on täysin, aivan kokonaan:
Herran kädessä ja tiedossa.
Ei mitään tapahdu tahtomattaan,
vaan kaikessa nään johdatuksen
ja avun saan parhaimman.

Kuljen askeleen, päivän verran vain
ja rukoilen sua rakas Jeesus:
katso puoleen lapses tään
ja anna kaikki synnit anteeksi mun.
Oon heikko, kurjakin
ja usein uuvun, lankeenkin.
Vaikka tiedän; oot kanssani mun,
niin kuitenkin huudan ja pyydän;
kuulethan sä mua, oi, Jeesus Mestarini?
En kestä mä yksin,
en yksin jaksa mä vaeltaa!

Taas huomaan rakkautes sun,
kun kuljen mä tietäni mun.
Oot kanssain ja johdatat,
en eksy, väsy, kun sinä Herrani;
oot kanssani mun matkassa, elämän.

Katson vain mä ristille veriselle
ja ymmärrän taas paremmin,
kuinka kärsit, kuolit sä
puolestain myös mun, syntisen.
Ei tarvitse mun siis pelätä,
vaan rohkeasti saan nostaa katseeni mä:
ristinpuulle Golgatan.
Ja kiittää, kiittää; armostasi sun!
Oot Uhri Karistani myöskin mun!

Sä ystäväni kallis ja ehkä levoton;
Älä pelkää mitään, älä; edes kuolemaa.
Kun huudat sä puoleen Vapahtajan,
niin, rientää hän avuksi myöskin sun!
Et maailmasta koskaan voi saada sä
mitään sellaista, pysyvää, kestävää;
minkä sulle yksin voi vain lahjoittaa:
Uhri Karitsa Golgatan Herra:
Hän on Jeesus Kristus, Poika Jumalan!

Hän sinutkin jo tahtois pelastaa ja parantaa
haavoistas, kivuistas, peloistasikin vapauttaa.
Minkä sydämeesi on ehkä tuonut;
maailma menoineen, huveineen
ja elämä siinä rientoineen ja kysymyksineen.

Siis, etkö sä jo rientäisi, ja pian kiiruhtaisi:
laskeutuen eteen ristin verisen, polvistuen.
Rukoillen Jeesusta sinutkin pelastamaan
ja synneistäs sut vapauttamaan, armahtamaan.

Nyt soikoon kiitos Taivaan Jumalan,
kun antoi meille Uhri Karitsan!
Rakkaan Poikansa hän meille lahjoitti,
jotta sinä ja minä pelastuisimme;
ikuiseen elämään kerran taivaassa
ja näin saisimme kruunun voittajan
tuon seppeleen; Voittajan!

Tule, tule jo kiirusti ystäväin mun!
Juokse ja polvistu eteen Mestarin, Jeesuksen.
Ei hän sua pois luotansa työnnä
ei hylkää sua hän milloinkaan,
kun tahdot kanssaan vain vaeltaa.

Tulethan jo sinäkin uupunut, väsynyt
synnin haavojen rikkoma,
pelokas ja ahdistunut, masentunut,
niin saat sä silloin ikielämän
haavoissa tuon; Uhri Karitsan,
Sinunkin Vapahtajasi,
Jeesuksen Kristuksen
Pojan, Kaikkivaltiaan Jumalan!

Tule: Hän odottaa jo sinua
omakseen ja luokseen, Tule!

[rita4]

Väsyttääkö?

Kysyn itseltäin tänään;
väsyttääkö elämä tää?
Kysyn sultakin ystäväin;
väsyttääkö elämä tää sua?

Onko joskus niin vaikeaa jaksaa,
kestää paineet tän elämän?
Etkö jaksais enää sä
nostaa katsettas aurinkoon?
Onko kaikki niin vaikeaa?

On elämä tää niin usein,
kuin hurjaa vuoristorataa.
Joskus se menee kuin hiljaa
tasaiseen tahtiin ylöspäin.
Ja kohta jo se...
tuleekin lujaa alaspäin.

On niin arvaamatonta tää elämä
ja voimat uupuu, lamaantuu,
kun ei aina löydy sitä;
lähdettä virkistävää,
ei ystävää ymmärtävää.

Oot niin yksin ja murheinen,
kun toivoit jo parempaa tulevan.
Mut aina se väistyy ja katoaa,
kuin ei ois se sulle tarkoitettukaan:
onnea, iloa, ystävää ymmärtävää.

Siksi painat pään sä polvihin
ja itket salaa nyyhkyttäin.
Et enää jaksais sä uskoa
et uskalla toivoakaan, onnea,
iloa, et ystävää rinnallesi sun.
Huokaat hiljaa ja murehtien:
on onni toisille vain tarkoitettu,
ei mua se kohtaa milloinkaan!

Niin usein jo innostuit;
oi, jospa jo nyt se ois hän!
Mutta ei, ei se taaskaan ollut hän,
vaan turhaan, taas niin turhaan
sä toivoit jo elämää kuplivaa,
onnea, rakkautta kestävää.

Nyt väsyt sä jo niin helposti,
et jaksasi enää edes yrittää.
On turhaa kaikki, turhaa toiveet,
odotuksetkin kaikki nuo ...
Sanot; haluan vain nukkua,
nukkua ja unohtaa kaiken,
en ole rakas, tärkeä, arvokas
mä en edes yhdellekään...

Tuli Jeesus vierellesi sun ja sanoi;
Pyysin sua; katso valoon päin!
Katso, sua rakastetaan, välitetään
ja jälleen näin tuon hymyn
niin suloisen ja lämpimän.

Sanoit sä huokaisten, Niinpä!
Ja näin miten sinuun sattuu
tuo elämä niin karu ja kova,
joka vain vaatii jaksamaan,
mutta ei tuo se sitä onnea
mitä kaipaat sä saada elämääs.

On niin vaikeaa, ja raskastakin
elää yksin tätä elämää,
kun sydän vielä nuori tuo
niin kovin kaipaa elämää ja
onnea, iloa: kuplivaa.

Mut muista oi rakas ystäväin:
on Jeesus, hän sua rakastaa!
Hän näkee, ja tietää tuskasi.
Hän tahtoo sua auttaa, vahvistaa.
Hän koettelee, mut ei hylkää
sua lastaan, rakasta, milloinkaan.

Vaan vielä vähän aikaa
hän sallii koetuksenkin
myös sun nuoreen elämääs.
Ja vaikka oist jo vanhakin
ja tuska sydäntäs niin riipoo,
niin muista rakas ystäväin:
ei hylkää hän sua milloinkaan!

Jeesus: tuo Poika Jumalan
käy rinnallasi sun, näetkö?
Etkö voi nähdä sä häntä?
Mut siinä hän kuitenkin on
ja katsoo sua avutonta lastaan
ja tietää mitä joudut sä kärsimään.

Hän tietää, mitä on tuska, murhe
ja siksi hän auttaa sinuakin voi!
Jos vain kääntyisit puoleensa ja
pyytäisit astumaan elämääs!
Ei väkisin hän tule, ei tahdo pakottaa,
vaan hiljaa odottaen pyytää Hän;
saanhan astua mä elämääsi sun?

Ethän kiellä sä häntä sua auttamasta?
Sillä ei kukaan muu voi sua niin
ymmärtää, auttaa, vahvistaa
kuin vain yksin Jeesus Kristus!

Hän sua rakastaa ja ymmärtää.
Siksi pyydäthän häntä sun sydämees
tulemaan jo asumaan?
Hän muuttaa tilanteet, olosuhteetkin
ja vain yksin hän voi tietää;
mitä tarvitset sä elämääsi.

Hän kärsi ristillä Golgatan:
myös puolestas sun ystäväin.
Ja siksi, kun itse kärsinyt on,
niin tietää Hän; mitä on tuska, kipu
murhekin musta, joka pohjaan vetää
mielen murheisen ja epätoivoisen.

Hän sinne laaksoon mustaan, pimeään
tuo valon ja elämän, ilonkin, rauhansa!
Siks nyt mä pyydän sua rakas ystäväin:
rukoile nyt kanssani mun.

Oi sinä rakas Jeesus Kristus,
voitko sä muakin rakastaa?
Sä näethän tuskan ja murheen,
joka vei mua kauemmaksi susta
kun en jaksanut, uskaltanut
edes yrittääkään rukoilla
ja pyytää sua tulemaan elämään mun
ja muuttamaan sen aivan kokonaan.

Mutta nyt en enää mä jaksa
en yksin taivaltaa, yrittää:
siksi Huudan sua oi, Herrani;
pelasta mut kahleista maailman
ja synnin, kuolon ja epätoivonkin
ja anna mulle uusi elämä!

Olen syntinen mä ja kurja:
sen sulle viimein tunnustan.
Jos siis kelpaan mä vielä sulle,
niin ota vastaan mut Herra tällaisenaan
ja sulje mun syliis turvaan ja lämpimään!

En jaksa mä enää näin taivaltaa
en pettyä ihmisiin, lupauksiin tyhjiin.
Vaan tahdon mä jo nähdä:
kasvot rakkaan Vapahtajain!

Pyydän siis Jeesus sua tässä:
anna mulle anteeksi ja armahda,
kun niin usein mä kielsin sut
ja palasin maailmaan rypemään.

Nyt syntyi uusi luomus Kristuksessa
ja itku, tuska, murhekin kaikkosi!
Voisiko ihanampaa nyt ollakaan,
kun eksynyt lammas palasi
luokse rakkaan, rakastavan Paimenen!

Siellä yhdessä kera toisten,
Yli Paimenen pienten karitsain
hän nyt iloiten vapaana kirmaa
Ja paistaa jo aurinkokin pimeään laaksoon,
kun Jeesus valon toi sydämeen, uupuvaan!

Sinä, joka nyt suret ja itket, oot murheessa:
riennä jo sinäkin luokse Jeesuksen:
hän vielä sua vartoo ja antaa sullekin: ikielämän!

[rita4]

Äidin osa

Äiti, kuinka vaikea,raskas
ja ihana osa elämässä.
Kun lapset viel' pieniä on,
niin kaikki sujuu,onnistuukin .
Mutta kun he varttuu, kasvaa,
niin......
Ei mikään olekaan enää niin
itsestään selvää, yksinkertaista.


Mihin katosi se aika huoleton,
kun he vielä niin pieniä olivat?
siinä, jalkojen juuressa he
pyörivät, pysyivät, kasvoivat
ja Nyt; he jo maailmalla on.

Kumpa voisin sen ajan takaisin saada,
kun he kaikki vielä helmoissani pyöri.
Vaikk' usein oli se raskastakin,
niin kuitenkin sain heille jokaiselle:
rakkauttani, syliäni, lämpöä antaa,
kun turvaa, lohtua.. etsivät he itkienkin,
niin äidin sydän itki kanssaan heidän
ja kaiken antoi, uhras eteen heidän...


Mutta Nyt, kaikki on toisin, aivan toisin.
Ei he muista rakkautta äidin,
ei huolenpitoaankaan,
vaan menevät mukana maailman ja
ihmisten toiminnan, jopa vääryydenkin.
Ja voi sydän äidin, vain Rukoilla, rukoilla..
Herrani Jeesus Kristus: kosketa, auta sinä heitä!

On äidin sydän usein niin, liian usein:
raskas ja murheellinenkin,
kun lapset elää toisin, uhmaten neuvoja,
joita heille opastettiin, neuvojakin annettiin.
He tahtovat elää, kuin muutkin, kaverinsa.
Ei he suostu nöyrtymään, suostumaan
eteen Uhri Karitsan; ristin verisen.
Ei kelpaa heille pelastus, apu Jumalan.

Mitä muuta äiti siis nyt tehdä vois,
kuin vain rukoilla, rukoilla ja rakastaa!?
Ja kantaa heitä sydämellään
eteen Isän Jumalan rakkauden!
Sillä vain ristiltä vuotaa rauha
ja Voima, apu kärsimyksiinkin.
Sinne siis kulkekaamme: rukoillen!
Ja lapsemme, kaikki rakkaamme
sinne jättäkäämme: rukoillen!

Nyt katso sä äiti; Uhri Karitsaan vain
ja luota, usko siihen ain,
et sullekin hän sielt avun tarjoaa
ja saat kiittää sä Taivaan Jumalaa,
joka kuuli itkusi, näki murheesi, tuskasikin
ja tahtoo auttaa, vahvistaa sua jaksamaan,
joka kärsit vuoks läheistes ja lapsies
et rauhaa lepoa anna itselles...

Ei siis ole parempaa turvaa, rauhaakaan,
kuin minkä saat, vain ristin juurella viipyen!
Tule, tule sä taakoitettu, murheinen
luokse ristin verisen Golgatan!
Siell' vuotaa rauha, ilo, lepo sydämees
ja saat nousta sä siitä iloiten, hymyillen,
kun Jeesus sua auttaa ja kantaa, vahvistaa!
Hän pois ottaa murheesi, huoleskin, kaiken
ja itse ne aivan kaiken; puolestas kantaa!

Äiti, isä, mummi, pappa, kasvatusäiti,
kuka vain oletkin sä taakoitettu ihminen:
tule tänään juureen ristin Jeesuksen Kristuksen.
Ja pyydä sydämees rauhaa, turvaa, voimaa..
Sekä myöskin: taivaallista näkökykyä vaikeuksiisi.

Niin saat sä huomata sen totuuden ihanan, turvaisan;
ei muualta sydän rauhaton ja levoton, tuskainenkaan
vois koskaan saada sitä rauhaa, iloakaan, lepoa sydämen,
kuin mikä vuotaa haavoista Kristuksen Jeesuksen:
sun sydämees tuskaisaan ja uupuneeseen, itkevään.

TULE, TULE: JO KRISTUKSEN SYLIIN TURVA SATAMAAN!

[rita4]

Ihmeissäni!

Niin monta asiaa on lapsella tällä,
suurta ihmetystä ja kysymystä.
Ei aina saata sitä ymmärtää,
miks niin monelta puuttuu Élämä?
Elämä todellinen Kristukseen
ja usko, luottamus Jumalaan.
On nimi heillä kristitty, uskova,
mut elämä uskovan puuttuu kokonaan.

Ystäviä he muka tahtois olla sun,
mut hedelmä, käytös, toiminta
ei osoita sitä mitenkään.
On näytelmää heidän ystävyys
ja uskonsa vain kuin peite
joka kuitenkin paljastuu...
Sen paljastaa itse Jumala,
kun näyttää heidän sisimmän.

On siellä vain kuolleita, kuivia luita,
jotka toisiinsa kolisee ja kalisee.
Ei ymmärrä nää "ystävät"petolliset
ylpeät, jotain kuin luullen olevansa,
että: Herra näkee jokaisen sydämeen,
vaikka ihmisiltä ehkä kaiken
peittää, salata he voisivatkin.

On niin surullista seurata heitä,
kun liihottaa he sinne ja tänne.
Mut täysin unohtavat ja hylkäävät
selkänsä vain ylpeästi kääntävät,
nuo "ystävät".. rakkaat ja entiset!

Heiltä puuttuu sydämen rakkaus
ja ei he Herraa tahdo totella, kuunnella.
Vaan he itse itselleen elää ja tahtoo;
hekumassaan ja valheessaan
eläen, luullen palvelevansa vain Jumalaa.

Pysähdy jo ystävä rakkaudeton!
Palaa ristin juureen katumaan!
Älä enää elä itselles äläkä
myöskään heille; saman mielisille.
Et peittää voi sä katseelta Herran
vääränlaista elämääs uskoas,
vaan hän on sut jo paljastanut
ja itkee, suree vuokses sun
eksyneen ja harhautuneen!

Tule jo pois kerhoista kaiken maailman.
Tule juurelle ristin verisen nöyrtymään.
Tule takaisin ensirakkauteesi
..tule oi, tule jo kiiruhtaen!

Ei aikaa sulla, mulla paljoa enään lie
kun ajan kellot jo.. kohta lyö,
niin sen jälkeen et kääntyä sä enää voi.
Siis palaa juurelle ristin Golgatan!
Hän sua kutsuen yhä odottaa:
tule takaisin lapseni mun!

Ethän viivyttele enää tiellä uskonnollisuuden,
kun Jeesus kutsuu sua palaamaan..
palaamaan ensirakkauteen suloiseen !
Katso ajan kellot käy nopsaan eteenpäin:
älä tuhlaa aikaasi turhuuteen ja kylmyyteen!

Jos sydämesi on ylpeä, korskea, kova
et saavuta sä kotia taivahan silloin.
Et nimellään Jeesuksen sä voi pelastua,
jos käännät selkäsi tarvitsevalta,
kaipaavalta, yksin jääneeltä,
kaikkien hylkäämältä....

Katso siis yksin sä Kristukseen ja
näe ja ymmärrä tää seikka tärkeä:
Hän näkee sydämeesi sun ja mun.
Hän tietää mitä siellä nytkin juuri on.
Peseydy siis verilähteellä Kristuksen
niin saat puvun puhtaan ja valkoisen.
Uuden sydämen, ihanan, herttaisen,
jossa myöskin kaikki syntisi anteeksi saat.

Ne annetaan anteeksi, kun sä pyydät vain:
"Herrani; puhdista sä mut aivan kokonaan
ja anna anteeksi syntini kaikki sä mun
kurjan ja syntisen, kelvottoman, harhautuneen!"

Tule: Jeesus tahtoo puhdistaa sut ja
antaa syntisi, vääryytesi, aivan kaiken
anteeksi; sullekin ystäväni mun!
Katso: Hän odottaa jo sinuakin!

SIIS: TULE JO!

[rita4]

Tuskaako vain ja hylkäämistä?

Miksi tuska ja murhe kulkee mun rinnallain?
Onko elämä tämä yhtä tuskaa ja murhetta vain?
Missä olet Herrani, Jumalani,
kun sua huudan ja rukoilen,
niin usein kyynelsilmäin läpi?

Olethan siellä sä Mestarini mun
sä näet lävitseni ja tiedät, tunnet mut:
etten ketään satuttaa mä koskaan tahdo.
En loukata ketään, en mitään pahaa tahdo
vain rakastaa ja siunata, lohduttaa, välittää
ja antaa heille anteeksi ja unohtaa....

Mutta jälleen huomaan palanneeni,
kuin entiseen ja siihen samaan,
jossa elin niin kauan itkun läpi huutaen;
Herrani, Jumalani; missä olet sä, Herrani:
kun sallit tulla tämän kaiken elämääni mun?

Katso Isä lastasi kärsivää ja uupuvaa.
Jo riennä sä auttamaan, vahvistamaan
ettei jalkani väsy kulkemaan tielläsi sun.
Elämä koettelee ja murjoo, loukkaa, satuttaa
lasta kärsivää ja uupuvaa, kaipaavaa..
niin monta pettymystä kohdanneena..

Tänään huudan tuskaani mun ja lausun;
en saata ymmärtää tarkoitusta elämäni mun.
Miks yhä vain uudestaan ja uudestaan
palaan, kuin entiseen tuskaan, kipuun mun?
Mikä on kaiken tämän tarkoitus, ymmärrä en
oi, Herrani mun, ja rakkaimpani, Jeesuksein?

Jeesus Kristus, Nasaretilainen, Poika Jumalan:
kuule, kun sua mä rukoilen ja huudan;
olen niin väsynyt kaikkeen tähän, kipuun,
kun he mua haavoittaa teoillaan, sanoillaan!

Tule jo viereeni mun, lohduttoman ja kosketa,
kosketa mua kädelläsi hellällä ja rakastavalla.
Muuten en jaksa mä enää tätä kaikkea kurjaa
mitä elämä tää jatkuvasti vain tuo eteeni mun.

Herrani, ja Vapahtajani Jeesus Kristus:
Sua kiitän nyt ja ainiaan, kuitenkin..
kun kuulet sä huutoni ja rukoukseni
ja vastaat minulle taivaastasi, auttaen!

Pyydän; Tule viereeni mun ja auta mua
näkemään tässäkin kaikessa, surullisessa
tahtosi sun ja tarkoituksesi, apusi, voimasi.
Johdatuksen elämässäni mun, oi Herrani!
Niin silloin jaksan taas vaeltaa ja ottaa vastaan
sen kaiken; mitä elämä tuokin tullessaan
elämääni mun: vajavaiseen ja heikkoonkin..

KIITOS JEESUS RAKKAUDESTASI SUN!!!!!

[rita4]

Huomisen odotus

Kuka olen ja mistä tulen?
Näitä niin usein kyselen hiljaa,
etsien vastausta menneestä ja tulevasta.
Olenko rakastettu ja toivottu,
vaiko vihattu ja tarpeeton?
Miksi näitä yhä mietin
jälkeen vuosikymmenten?

Niin moni kokee tänäänkin sen
ettei olekaan toivottu, hyväksytty.
Hän kaipaa jotain muuta, erilaista,
kuin mitä kokea saa päivä jokainen.
On kysymys hänen huulillaan
ja kyyneleet silmäkulmassaan..
On niin kamalan paha olla ja
jaksaa pitäisi vain elämää tätä
tuskaisaa ja epätoivoista, rakkaudetontakin.

Ei ole kertonut hälle kukaan siitä,
että on Poika Jumalan, Jeesus Kristus.
Hän on, joka välittää ja tahtoo vain rakastaa.

Nyt kuulla saa hän tuosta miehestä Nasaretin,
joka eli kerran täällä päällä tään maan
ja teki hyvää, paransi, auttoi, pelasti...
Jo nyt Hänen luokseen tuo onnetonkin tahtoisi
päästä koskettamaan vaipan tupsuaan
ja katsomaan silmiinsä armahtaviin ja rakastaviin.

Mutta kuka kertoisi hälle sen tien
luokse tuon Vapahtajan ja Mestarin?
Onko hän kaukana, vaiko lähellä jossain
sitä kyselee nyt tuo onneton salaa, hiljaa.
Voisiko Hän minuakin kurjaa auttaa ja
minutkin pelastaa, parantaa?
Kulkisiko Hän ohi mun vaieten,
vai pysähtyisikö viereeni, mua
kuin hellästi koskettaen, auttaen?

Oi, katso nyt sä kurja ja onneton, kaikkien hylkäämä:
on vierelläsi Jeesus, Hän ojentaa sulle kätensä
pyytäen hiljaa, kuin kuiskaten ja kertoen sulle;
"Olen tässä lähelläsi ja sua tahdon armahtaa, auttaa.
Sinut nyt voin vapauttaa kahleista kovan maailman
ja synnistä sinut puhdistaa ja sinut pelastaa..

Siis tartu jo käteeni turvalliseen ja katso
sua voin mä armahtaa, syntisi poistaa,
pestä sut puhtaaksi liastasi ja omakseni ottaa
Viedä taivaallisiin, kanssani kerran olemaan,
kun vain omanani pysyä sä tahdot, ja Sanaani totella!"

Siis riennä sä kurja, heikko likainenkin!
Nyt riennä juurelle ristin tuon verisen, Golgatan!
Ja tunnusta Hälle kaikki syntisi, pahuutesi: kaiken..
Niin silloin saat kokea;sä ihmeen taivaallisen,
kun kaikki sun syntikuormasi ja pahuutesi, aivan kaikki;
pois pestään haavoissa Jeesuksen Kristuksen: Pelastajasi!

Oi, onnea, iloa, autuutta suurta, kun saat sä
syntyä uudeksi, lapseks Jumalan taivaallisen.
Ja uusin mielin ja kielin kiitollisin, iloisin
saat lähteä kohti kotiasi taivaan maan,
kanssa Jeesuksen nyt kulkemaan.

Älä pelkää mitään, vaan; ainostaan vain:
Luota Sanaan ja rakkauteen Jumalan!
Siinä on turvasi ja voimasi parhain
myrskyissä maailman pauhinankin.

Nyt siis, oi kiitä sä Luojaasi ja Jumalaasi,
joka sua niin paljon rakasti, rakastaa, että:
antoi oman Poikansa kuolla ristillä Golgatan
vuoks' myös sun syntien, rikkomusten..

Hän Elää nyt ja ainiaan, ja on ylösnoussut Hän:
Poika Jumalan, Jeesus Kristus, Jeesus Nasaretilainen!
Hän Elää myös nyt sydämessäs sun ystäväin!
On kaikki entinen mennyt ja uusi sijaan on tullut!

Siis kiitä sä Vapahtajaas ja Mestarias, Jeesusta Kristusta,
kun sulle antoi elämän uuden ja uuden mahdollisuuden;
vielä muutokseen, pelastukseen, parannukseen, ja
vapautumiseen menneistä synneistäs ja taakoistas sun.

Oi iloa tuota suurta kun kelvoton ja hyljättykin, nyt uuden elämän sai,
ja saat kertoa nyt siitä muillekin;
vain yksin Jeesus Kristus pelastaa heidätkin voi!

Nyt odotan mä huomista päivää
päivää: kirkkauden ja Herran paluun,
kun saapuu noutamaan mua/sua kotiinsa kerran:
elämään ikuisesti siellä kirkkaudessaan:
kanssa pyhien, Herran ja luona Jumalan, Jeesuksein!

[rita4]

Herrani; sua rukoilen!

Nyt huudan, Herra, puoleesi sun:
Auta mua jaksamaan kaikki tuleva!
Niin paljon vaadit mua jaksamaan ja
kestämään, enkä tiedä miten jaksan,
kestän kaiken sen ..tulevan, vaikeankin?

Tänään sulta taas kyselen, oi rakas Jeesuksein;
Mikä on kaiken tämän tarkoitus, kun
niin paljon on vain tuskaa ja murhetta
ja siltikin, kaikesta huolimatta katson eteeni
sinun suureen ja ihmeelliseen apuusi luottaen,
voimaasi, kun mua autat ja vahvistat, lohdutat.

Niin elämä uskovan, Herran oman ei aina helppoa ole.
Koska meitä koetellaan ja sallitaan elämäämme erilaisia:
vaikeuksia, jopa hylkäämistä ja surua, kipua, vastoinkäymisiä...

Mutta kaikesta huolimatta sinä Isä et hylkää omaasi, lastasi,
joka rukoilee ja pyytää Mestariaan auttamaan, nostamaan..
Vaan tulet siihen aivan viereen ja painat syliisi turvalliseen;
lapsesi itkevän ja kärsivän, joka ei enää jaksais yhtään mitään..

Kiitos Isä, Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä!
Kiitos, kun et sä käännäkään selkääsi ja hylkää, satuta lisää,
vaan ymmärrät ja lohdutat, rohkaiset ja nostat olallesi Jeesus..
jokaisen maahan painetun ja vaipuneen omasi, lapsesi kärsivän.

Katso siis ystäväni yksin Ristin puulle, Golgatan tuon, pelastuspaikan;
sinunkin syntisen, kurjan, kaipaavan ja monesti jo kuin luovuttaneen.
Turvapaikan ja anteeksi annon sieltä saat, kun tunnustat voimattomuutesi,
syntisyytesi, heikkoutesi jaksaa yksin, ja katuen tuut eteensä rukoillen:
"Herrani ja Jumalani, Poika Kaikkivaltiaan;'Armahda mua syntistä ja kurjaa!"'

Silloin saat sä kokea; Hän pois ottaa taakkasi, tuskasi, murheesi
ja kyyneleesi kuivaa hellästi pyyhkien ne kaikki silmistäsi sun.
Kun vain tahdot sä uskoa Poikaan Jumalan, niin se riittää
ei hän vaadi muuta, kuin saada olla Pelastajasi ja auttajasi ja
saada kuljettaa sua kohti taivaanrantaa ihanaa, kirkkauttaan!

Tule siis sä tänäänkin
rohkeasti eteen ristinsä verisen
luokse Jeesuksen Kristuksen; Auttajasi!

Hän sua tahtoo ja voi auttaa, vahvistaa
ja elämääsi uuden voiman lahjoittaa,
niin ettei mitään sulta puutu..
Kun vain oot lähellä ristiä ja Jeesustasi!
Tahdothan tulla ja sanoa; "Tahdon olla Pelastettu?"

[rita4]

Voimasi Herrani!

Voimaasi tarvin; Oi, Jumalani
voimaasi tuon taivaanmaan!
Jos et Herra kanssain sä ois,
niin en jaksais mä täällä vaeltaa.

Voimaasi tarvin, Oi, Herrani ja Jumalani!
Voimasi on mun voimani ja turvani, apuni.
Siis kiitoksen tuon taas kerran eteesi sun,
kun autat ja jaksat olla rinnallain; Sä ain mun!

Ei turvaa parempaa oo kellään, missään,milloinkaan,
kuin on apu ja voima taivaan Jumalan;Isän rakkaan!
Ei siis pelkoa, huolta tarvi kantaa lapsensa heikoimmankaan
kun turvata saa käteen turvalliseen, käteen Jumalan!

Jeesuksessa meillä on välimies oikeudenmukainen,
joka tietää aina totuuden ja voimamme, heikkoutemme, kaiken.
Rukoilkaamme siis taivaan Isää, Poikansa, Jeesuksen nimen kautta..
Hänessä on elämä ja armo, totuuskin, joka ei pala tulessakaan.
Kiitä minun sieluni Herraa ja ylistä Hänen pyhää nimeään ainiaan!

On suurta armoa saada olla lapsi Jumalan taivaallisen;
sekäsada kulkea kanssa Jeesuksen Kristuksen!
Vain Jeesuksessani saan voiman ihmeellisen, taivaallisen,
joka kestää iäisyysrantaan saakka kantamaan mut ja sut!