Joh. 1:
6 Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes.
7 Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa.
8 Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.
9 Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
10 Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut.
11 Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Tuo Raamatunpaikka alkoi kuin elää ja puhua sydämelläni, siitä miten vielä tänäkään päivänä eivät he, jotka kyllä sanovat olevansa uskovia,
eivät välttämättä silti sitä olekaan, siis; uudestisyntyneitä uskovia, vaan he kuin
kieltävät Jeesuksen, Jumalan Pojan veren ansion, ristin työn ihmiskunnan syntien puolestakin ja uskovat mieluimmin kirkon sakramentteihin ja niiden
muka pelastavaan voimaan (lapsikaste, konfirmaatio jne..).
Juttelin eilen erään vanhemman naisen kanssa, joka kyllä ns esittää kovastikin hurskasta uskovaa ja aina toistelee tavatessamme, että:
"Joka aamu on armo uusi!" Mutta mutta.. Sitten kun alan tai saan jopa suunvuoron ja saan sanottua hänelle jotakin Jeesuksestakin hänen Luoja puheidensa sekaan, niin hän poistuu paikalta nopeasti kipittäen sairauksistaan huolimatta. Ei kärsikään sanoa Vapahtajamme nimeä ääneen hänen kuultensa, kun se jo alkaa ahistaan häntä ja ei tykkää, vaan poistuu..Hmm?
Mistä erottaa uskovan uskonnollisesta? Tiedätkö sen? Se on yksi ainoa sana, nimi;
Jeesus! Sä voit puhua kanssaan ummet ja lammet hengellisiäkin, kunhan et mainitse painokkaasti, selvästi sanottuna ja kuultuna; Jeesusta Kristusta ja Hänen työtään, ansioitaan, haluaan jopa parantaa ihminen, jne..Tai ehkä voitkin sanoa Jeesus nimen, mutta jos ja kun sanotkin;
Jeesus Kristus, niin avot, juttelu tyerehtyy hyvinkin pian sen jälkeen. Oletko kokeillut. Minä ainakin olen sen huomioinut monet monet kerrat.
En toki voi sanoa että se toimisi noin kaikilla, mutta minulla on paljonkin kokemusta miten juttelu vaikeutuu, ainakin sen jälkeen, kun mainitset jotain
hyvää Herrastasi, eli käytät nimeään; Jeesus, Jeesus Kristus, Jeesus Nasaretilainen, Jumalan Poika! Niin kuin Sanakin sanoo, niin heillä on kyllä Jumala, mutta ei Jumalan Poikaa, Jeesusta Kristusta, Vapahtajaansa tai läheistä suhdetta Häneen (Jeesukseen).
Tosiaankin, hän taas soitti ja jutteli monista vaivoistaan, tosi ikävistäkin ja elämää rasittavista, liikkumisensa estävistäkin ja unen puutteestaan hermosärkyjensä ym takia. Mutta hänellä ei ole halua, tai edes tarvetta puhua minulle siitä, että: Kuka voisi häntäkin
oikeasti auttaa kivuissaan ja vaivoissaan, elämänlaadun menetettyään melkein kokonaan, jne..
Näyttäis, tai paremminkin kuulostaisi siltä, ettei hän edes usko Herran Jeesuksen voivan, tai tahtovan auttaa häntä, tai jopa parantaa häntä.. Eikä hän koe ns synnintuntoakaan selvästikään, koska hän aina puhuu, miten hyvä ihminen hän on ja mitä hyvää hän on taas tehnyt jollekin, tai miten joku tai jotkut kehuvat häntä hänen hyvistä teoistaan tms..
Mutta kukaan ei pääse taivaan kotiin pelkällä kirkkoon kuulumisellaan, tai kasteella, olipa se kaste sitten kumpi vain, eikä hyvällä elämällään, tai hyvillä teoillaan, ei uhraamisellaan tms... Vaan jokaisen on
ensin tultava herätykseen, synnintuntoon, katumukseen ja tajuttava/nähtävä syntisyytensä, ja ettei ole muuta tekoa, tai tietä ole ollut eikä tule olemaankaan, jolla voisi pelastua kerran taivaan kotiinkaan, kuin vain yksin ja pelkästään: Uskomalla ja etsimällä elämäänsä, Herraa Jeesusta Kristusta, joka voi ja tahtookin antaa pyytävälle, sekä katuvalle Kaikki synnit anteeksi; nimensä, sekä Golgatan ristin verensäkin ansiosta.
Vain etsimällä Herraa Jeesusta, sekä kuin huutamalla (rukoilemalla häntä) voi kuka vain saada syntinsä anteeksi, sekä Pyhän Hengen sydämeensä; johdattamaan eteenpäin uskontiellä, ja Hän, Herran Henki ei kaipaa meidän kutsumistamme elämäämme (kuin:
"tule Pyhä Henki!"), sillä meistä joka ainoa saamme sen
lahjana uudestisyntymisen ihmeessä, koska Pyhä Henki haluaa vain ainoastaan kirkastaa ja koroittaa yksin Jeesusta Kristusta, ei koskaan itseään, ei.
2. Tim. 3:5 ...heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Tit. 1:16 He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät....Ps. 103:
1 Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.
2 Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
3 hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
4 joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
5 joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
6 Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.Jeesus voi parantaa sinunkin vaivasi, sairautesi ja sydämesi, kunhan vain etsit Hänen kasvojaan sekä tahdot alistua, suostua tahtoonsakin. Ole siunattu!
