David Wilkersonin kirjoituksia

[rita4]

ME KOROTAMME JEESUKSEN KRISTUKSEN MEIDÄN HERRAMME NIMEÄ!
by David Wilkerson | March 8, 2011

Joku tämän lukija tarvitsee Jeesuksen kosketusta. Kun Herramme palveli täällä maan päällä, hän paransi ja eheytti raihnaisia ihmisiä vain koskettamalla heitä. Jeesuksen koskettaessa Pietarin äitiä "kuume lähti hänestä". Hän kosketti kuolleen lapsen ruumisarkkua, ja tämä heräsi eloon. Hän kosketti sokeiden ihmisten silmiä, ja he saivat näkönsä. Hän kosketti kuuron miehen korvia, ja yhtäkkiä tämä kykeni kuulemaan. Vanhemmat toivat lapsiaan Jeesuksen tykö, ja "hän koski heitä." Hänen lempeä kosketuksensa muutti kaiken. Kansanjoukot toivat sairaitaja vaivaisia, ja Jeesus otti aikaa koskettaakseen heitä kaikkia, parantaakseen heidät.

Jos todella tunnet Herran henkilökohtaisesti, olet kokenut Jeesuksen käden kosketuksen. Yksinäisyyden, epätoivon ja hämmennyksen aikoina, kivun ja epävarmuuden aikoina, olet huutanut sielusi syvyydestä: "Herra Jeesus, minä tarvitsen sinun kosketustasi. Minä tarvitsen kokemuksen läsnäolostasi. Tule, Jeesus, ja kosketa minun janoavaa sieluani."

Jotkut tarvitsevat sitä, että Jeesus koskettaisi heidän mieltään. Saatana on tullut pahoine henkivaltoineen kiusaamaan ja ylikuormittamaan mieliä helvetillisillä ajatuksilla. Ne ovat epäuskon, epäkristillisyyden, pelon, arvottomuuden ajatuksia. Ajatuksia siitä, ettei Jumala ole mieltynyt heihin. Rehelliset uskovat voivat kertoa sinulle, että he ovat kokeneet tällaista mieleen kohdistuvaa hyökkäystä. Saatanan päämäärä on tuhota uskomme ja luottamuksemme Herraan.

Raamatussa, Jeesuksen kosketus tuli vastauksena huutoon. Raamattu ei kerro, että hän ikinä olisi jättänyt huomiotta tai hyljännyt sellaisen huudon. Hän koskaan käännä selkäänsä sinun huudoillesi, vaan armollisesti vastaa sinun tarpeeseesi. Matteuksen kahdeksannesta luvusta luemme, kuinka pitaalitautinen tuli hänen luoksensa sanoen: "Herra, jos tahdot, sinä voit minut puhdistaa". Jeesus ojensi kätensä ja kosketti häntä sanoen: "Minä tahdon; puhdistu", ja kohta hän puhdistui pitaalistaan.

Etsi itsellesi paikka, jossa voit olla Jeesuksen kanssa tänään. Sano hänelle sama, mitä pitaalitautinenkin sanoi:"Herra, sinä voit. Tee minut puhtaaksi." Odota sitten, että hän, joka ei katso ihmiseen, koskettaa ja parantaa sinut, mieleltäsi, ruumiiltasi, sielultasi ja hengeltäsi. Herran käsi on ojentunut sinua kohti. Hän vain odottaa sitä huutoa, joka nousee avun tarpeesta ja odotuksesta.

"Mutta egyptiläiset kohtelivat meitä pahoin ja rasittivat meitä ja teettivät meillä kovaa työtä. Silloin me huusimme Herran, isiemme Jumalan, puoleen, ja Herra kuuli meidän huutomme ja näki meidän kurjuutemme, vaivamme ja kärsimämme sorron. Ja Herra vei meidät pois Egyptistä väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella, suurella peljästyksellä, tehden tunnustekoja ja ihmeitä. Ja hän toi meidät tähän paikkaan ja antoi meille tämän maan, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä" (5 Moos. 26:6-9).

[rita4]

Jokainen taistelu on voitto
David Wilkerson

Jumala on luvannut, että tulet jokaisesta taistelusta ulos voittajana, kruunattuna hänen voimallaan. "Nouse voimassasi, Herra! Laulaen ja veisaten me ylistämme sinun väkevyyttäsi." (Psalmi 21:13)

Miten ja milloin Herra siunaa meitä hyvyydellään ja rakkaudellaan? Pyhä Henki ajaa kaiken pelkomme pois - pelon lankeamisesta, pelon joutumisesta eroon Jumalasta, pelon Pyhän Hengen menettämisestä - istuttamalla meihin hänen ilonsa. Meidän tulee mennä eteenpäin iloiten ja ylistäen, kuten Daavid teki, koska Jumala on vakuuttanut meidän voittavan lopulta.

Kuitenkin hyvin harvalla kristityllä on tällaista iloa ja ylitsevuotavaa riemua. Monet eivät koskaan koe sielunsa lepäävän tai Kristuksen läsnäolon rauhoittavan heitä. He kulkevat ympäriinsä aivan kuin valittaen surusta, kuvitellen olevansa ennemmin Jumalan tuomion alla kuin hänen suojelevien siipiensä alla. He näkevät Jumalan kovana piiskurina, joka on aina valmis ruoskimaan heitä eteenpäin. Ja niin he elävät elämäänsä onnettomina, ilman toivoa, ennemmin kuolleina kuin elävinä.

Jumalan näkökulmasta katsottuna ongelmamme ei ole synti, vaan luottamus. Jeesus sovitti ongelmamme synnin kanssa kerta heitolla Golgatalla. Hän ei jauha meille: "Tällä kertaa ylitit rajan." Ei, ei koskaan! Hänen asenteensa meitä kohtaan on aivan päinvastainen. Hänen henkensä kosiskelee meitä jatkuvasti muistuttaen Isän rakkaudesta, jopa epäonnistumistemme keskellä.

Kun keskitymme syntiimme, kadotamme näkyvistä sen mitä Jumala eniten haluaa: "Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät." (Hepr. 11:6) Tämä jae sanoo sen kaiken: Jumalamme on palkitsija, ja hän on niin malttamaton jakamaan rakkauttaan, että hän siunaa meitä jo ennen kuin sen ansaitsemme, jo silloin kun vasta etsimme.

Tällaisena taivaallinen Isämme haluaa meidän näkevän hänet. Hän tietää milloin kadumme virheitämme ja syntejämme. Hän tietää milloin katumuksemme on tulossa. Mutta hän ei odota tuota päivää, vaan vakuuttaa jo etukäteen: "Haluan lapseni uskovan, ettei häntä tuomita, koska olen antanut hänelle kaiken anteeksi Poikani puhdistavan veren kautta."

[rita4]

MAAILMANMIELISYYDEN SYNTI
by David Wilkerson | March 30, 2011

Vanhassa Testamentissa ei ole mitään yhtä voimakasta vakavaa kuin Paavalin varoitukset maailmanmielisyydestä:

"Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: 'Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani`" (2 Kor. 6:14 -16).

Kun Jumala Vanhassa Testamentissa halusi näyttää läsnäolonsa voiman pahojen egyptiläisten edessä, hän veti erottavan linjan. Se erotti Jumalan kansan muusta Egyptistä ja asetti heidät Gooseniin.

"Herra on tekevä erotuksen israelilaisten...ja egyptiläisten välillä... Minä tällä kertaa lähetän kaikki vitsaukseni vaivaamaan sinua...tietääksesi, ettei ketään ole minun vertaistani koko maan päällä" (2 Moos. 9:4, 14).

Jumala haluaa maailman huomaavan eron häntä rakastavan kansan ja uskottoman maailman välillä. Hän haluaa meidän olevan vapautetun ja voitokkaan kansan esimerkkeinä. Se uskoo hänen voimallisen kätensä vapauttavan meidät kaikesta vaivasta ja pahasta.

Syy erotukseen maailmasta (Egyptistä) on tänä päivänä sama kuin ammoisina aikoina. Jumala piirtää jälleen linjan oman kansansa ja tämän pahan ajan välille. Siitä tämä sukupolvi tietäisi, ettei ole olemassa hänen vertaistaan vapauttajaa koko maan päällä. Tämän ajan jumalattomien tulee saada vielä suurempi kokemus Herran läsnäolosta. Mikään muu ei voi herättää heidän huomiotaan. Mikään muu ei iske heitä synnin tunnolla. Pyhä Henki on vuodatettu, jotta kaikki ihmiset voisivat tulla tuntemaan Kristuksen läsnäolon voiman sekä synnin, vanhurskauden ja tuomion!

Puhuessaan todellisista opetuslapsistaan, Jeesus sanoi: "He eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole"(Joh.17:16). Toisen kerran hän sanoi: "Minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma teitä vihaa"(Joh.15:19).

Maailma rakastaa omiaan, mutta me emme ole maailmasta. Auttakoon Jumala meitä iloiten hyväksymään tämän erotettuna ja erilaisena olemisen. Vain niillä, jotka ovat täysin erossa maailmasta, erotetut Kristukseen, on voimaa pelastaa se!

"Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä" (1 Joh.2:15).

[rita4]

HEIDÄN KIELENSÄ ON YLISTYS
by David Wilkerson | December 27, 2011

Ne, jotka ovat läpikäyneet kärsimystä ja huomanneet Jumalan olevan siinäkin uskollinen, ovat voimakkaita, rauhallisia ja kärsivällisiä. Heillä on Kristuksen lempeys. Minä olen mielelläni lähellä sellaisia ihmisiä! He rohkaisevat minun henkeäni!

Sinä pääset läpi koetuksesi ja olet suureksi avuksi muille, jos luotat Jumalaan kaikessa! Näet sen tapahtuvan työssäsi, perheessäsi ja seurakunnassasi. Ihmiset tulevat lähellesi. He tietävät, mitä olet käynyt läpi ja sen, että olet voittanut yksin Jumalan voimasta!

Monet kärsivät uskovat eivät opi siitä koskaan mitään. Siksi he eivät pääse tuntemaan Jumalaa lohduttajanaan. Heidän puheestaan saa käsityksen, että Jumala on kova, moittiva ja välinpitämätön. He kysyvät: "Miksi minä?" Sitten he kyseenalaistavat Jumalan rakkauden ja alkavat kääntyä pois hänestä. He valittavat, jupisevat ja murehtivat, ja kaikki heidän ilonsa katoaa. Pian heistä tulee katkeria ja kovia.

Minulla on pastori-ystävä, joka palveli vuosia hyvin menestyksellisesti ongelmaisten ihmisten keskellä. Tänä päivänä hän on syvällä synnissä, huumeiden orja ja täysin uskosta luopunut. Hänen vaimonsa jätti hänet, ja nyt hänellä on nainen, joka myös on huumeissa.

Kun kysyt hänellä, mitä tapahtui, hän väittää, että toiset hylkäsivät hänet. Hänen vaimonsa jätti hänet. Jumala ei vastannut hänen rukouksiinsa. Hän pettyi seurakunnan muihin työntekijöihin. Hän sanoo: "Minä todella yritin, mutta en vain pystynyt enempään. Oli liian paljon painetta joka suunnalta ja niin monia teeskentelijöitä. Minut tuomittiin väärin perustein, enkä kestänyt sitä."

Apostoli Paavali, kärsimyksensä pahimmalla hetkellä, siunasi Herran nimeä. Hän tunsi Isän, joka oli täynnä armoa ja kaiken lohdutuksen Lähde. Hän ei epäillyt Jumalaa tai katkeroitunut. Itse asiassa hän ylisti tätä kaiken keskellä!

Parhaimmat opettajat seurakunnassa eivät seiso saarnastuolissa. He istuvat paremminkin penkillä sinun vieressäsi. Ihmiset, jotka ovat kärsineet ja silti ylistävät Herraa. Kieli, jonka he ovat oppineet kärsimyksissään, on ylistäminen!

[rita4]

YHTEYDEN TOINEN PUOLI
by David Wilkerson | September 17, 2010

Vaeltaminen Jumalan kirkkaudessa ei tarkoita ainoastaan sitä, että vastaanotamme Isän rakkauden, vaan että me annamme hänelle myös vastarakkautta. Se on molemminpuolista kiintymystä, rakkauden antamista ja sen vastaanottamista. Raamattu sanoo meille: "Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi" (5 Moos. 6:5).

Jumala kehottaa meitä:" Anna sydämesi, poikani, minulle" (Sananl.23:26). Hänen rakkautensa vaatii meiltä vastalahjaa, että me palautamme hänelle rakkauden, joka totaalista, jakamatonta ja vaatii koko sydämemme, sielumme, mielemme ja voimamme.Kuitenkin Herra vakuuttaa meille: "Et voi ansaita rakkauttani!" Johannes kirjoittaa: "Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi... Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä" (1 Joh. 4:10,19).

Juuri niin kuin Jumalan rakkaudelle luonteenomaista meitä kohtaan ovat lepo ja riemu, niin meidänkin rakkaudessamme häntä kohtaan pitäisi olla nämä kaksi elementtiä:

1. Daavid ilmaisee lepoaan rakkaudessaan Jumalaa kohtaan kirjoittaessaan: "Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli" (Ps.73:25). Herraa rakastava sydän lakkaa etsimästä lohdutusta mistään muualta. Paremminkin se tyytyy täydellisesti häneen. Sille, joka rakastaa näin, Jumalan rakkauden lempeys on parempaa kuin elämä itse!

2. Tällainen sydän iloitsee rakkaudestaan Jumalaan. Se laulaa ja tanssii Herralle onnen hurmassa. Kun Jumalan lapsi tietää, kuinka paljon hänen Isänsä rakastaa häntä, hänen sielunsa valtaa riemastus!

Annan sinulle yhden raamatun voimallisimpia jakeita. Sananlaskuissa on profetia Kristuksesta: "Silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin; leikitsin hänen maanpiirinsä päällä ja ihastukseni olivat ihmislapset" (Sananl.8:30 -31).

Rakkaani, me olemme tässä mainittuja ihmislapsia! Aivan maailman perustamisesta lähtien Jumala edeltä näki uskovien joukon, jotka liittyivät hänen Poikaansa. Jo silloin Isä iloitsi ja riemuitsi näistä lapsista. Jeesus todistaa: "Minä olin Isäni silmäterä ja hänen olemuksensa ilonlähde ja nyt kaikki ne, jotka kääntyvät minun puoleeni uskossa, ovat myös hänen ilonsa."

Joten, kuinka me annamme vastarakkautta Jeesukselle? Johannes vastaa: "Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat" (1 Joh. 5:3).

Mitkä ovat hänen käskynsä? Jeesus sanoo, että on kaksi käskyä ja "näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat" (Matt.22:40). Ensimmäinen ja kaikkein tärkein on rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestä, sielusta ja mielestä. Toinen on, että me rakastamme lähimmäisiämme niin kuin itseämme Meidän ei tule pidättää häneltä mitään. Näissä kahdessa yksinkertaisessa ja kevyessä käskyssä on koko Jumalan laki.

Jeesus sanoo, ettemme voi olla yhteydessä Jumalaan tai vaeltaa hänen kirkkaudessaan, jos kannamme kaunaa toinen toisillemme. Sen vuoksi Jumalan rakastaminen tarkoittaa jokaisen veljen ja sisaren rakastamista samallalailla kuin Isä rakastaa meitä.

[rita4]

ENEMMÄN JEESUSTA
by David Wilkerson | September 2, 2014

En voi lukea Apostolien tekoja tuntematta häpeää. Apostolit elivät ja toimivat ihmeiden piirissä. Jopa sellaiset maallikotkin kuin Stefanus ja Filippus, pöytäpalveluksen valvojat olivat vahvoja Pyhässä Hengessä. He tekivät ihmeitä ja saivat liikkeelle kokonaisia kaupunkeja. Enkelit ilmestyivät heille, irrottivat heidän kahleensa ja veivät heidät ulos tarkkaan vartioiduista vankiloista. He saivat valtavia näkyjä, selviä ja yksityiskohtaisia.

Pietari oli niin täynnä Pyhää Henkeä, että hänen varjosakin lankeaminen kaduille tuotujen sairaiden vuoteiden yli, sai nämä parantumaan(Ap.t.5:15) Rammat paranivat ja lähtivät hyppimään temppelissä kertoen ihmeestä: ”Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta, niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita hänen iholtansa vietiin sairasten päälle, ja taudit lähtivät heistä ja pahat henget pakenivat pois”(Ap.t.19:11 -12).

Miksi me emme voi elää samanlaisessa ihmeiden piirissä tänä päivänä? Jumala ei ole muuttunut, me olemme! Sama Herra on meidän kanssamme. Meillä on samat lupaukset, ja Jumala on enemmän kuin halukas tekemään sen taas. Valitettavasti meillä on tänä päivänä ajatus, ettemme tarvitse ihmeitä. On sanottu: ”Tällä sukupolvella on enemmän ilmestyksiä. Se on koulutetumpi ja tietää paljon enemmän. Emme siis odota Herran toimivan samalla tavalla tänään kuin silloin, kun hän perusti seurakunnan.”

Vastaukseni tuohon on: Jos ihmeitä ei enää tarvita alkamaan seurakuntaa, niitä tarvitaan sitäkin enemmän päättämään seurakunta-aikaa. Pahat ihmiset ovat tulleet pahemmiksi ja pahemmiksi, koska synti on lisääntynyt moninkertaiseksi. Viettelijät ovat lisääntyneet, väkivalta käynyt hallitsemattomaksi ja helvetti on laajentanut rajojaan. Saatana on tullut alas pitämään suurta vihaa. Kun oppeja demoneista tulee esiin tulvan lailla, luopumus käy pahemmaksi.

Me olemme lankeamassa pois. Abortti on täyttänyt maan verenvioilla. Nuorisomme on päässyt irtautumaan rajoistaan kokaiinin, crack-huumeen, heroiinin ja alkoholin voimin, jotka levittyvät kouluihin tuhoten, tappaen, tehden teineistä sairaita, tautisia varkaita ja murhaajia. Uusia tauteja leviää kylväen kuolemaa kaikkialla.

Me tarvitsemme enemmän Jeesusta, enemmän hänen pelastustaan, parantavaa voimaansa, kuin koskaan aiemmin. Apostolit tunsivat ihmeiden hinnan ja maksoivat sen innolla, mutta me emme ole halunneet maksaa sitä.

[rita4]

JUMALAN VOIMALLINEN ARMEIJA
by David Wilkerson | November 24, 2011

Maailmassa tapahtuu nyt jotakin voimallista ja pelottavaa. Ihminen ei sitä käsitä. Kuitenkin se koskee koko maailmaa näinä viimeisinä päivinä.

Jumala valmistaa pientä mutta voimallista uskovien sotajoukkoa. Tämä armeija on maailman sitoutunein. Herra käy esiin ja käskee tätä joukkoa tekemään työtä valtakuntansa hyväksi. Hän päättää aikakaudet pienellä, antautuneella, pelottomalla jäännöksellä.

Koko elämäni olen kuullut kertomuksia jumalisista esi-isistämme, jotka vihasivat syntiä. Nämä miehet ja naiset tunsivat Jumalan äänen ja viettivät tuntikaupalla, joskus jopa päiväkaupalla aikaa paastossa ja rukouksessa. He rukoilivat lakkaamatta ja saivat voiman ja kyvyn nousta onnistuneesti oman aikansa moraalittomuutta vastaan.

Esi-isämme ovat aikoja sitten kuolleet, mutta Jumala toimii nostaakseen toisen armeijan ja tällä kertaa hänen sotajoukkonsa ei koostu Siionin vanhuksista, harmaapäisistä isistä ja äideistä. Tässä joukossa on sekä uusia että kokeneita uskovia, niin nuoria kuin vanhojakin, tavallisia uskovia, jotka luottavat Jumalaan! He aukaisevat evankeliumin julistamisen uuden valtapiirin.

Eri kirkkokuntien järjestelmät näyttävät joutuvan kuolinkamppailuun. Sillä on enää tuskin mitään vaikutusta maallistuneeseen ympäristöönsä. Siltä puuttuu Kristuksen valtava voima. Jotkut syyttävät minua kovuudesta pastoreita kohtaan. Se johtuu siitä, että olen tekemisissä monien pastoreiden kanssa, jotka surevat tämän päivän luopumusta Jumalan valtakunnan työssäkin.

Maassa on kuitenkin pieni jumalisten pastoreiden jäännös. Kiitän Jumalaa jokaisesta. Valitettavasti yhä useammat pastorit kiiruhtavat tekemään kompromissia maailman kanssa.

Raamattu varottaa murehtimasta. Jumalalla on suunnitelma ja hän julistaa sitä. Se on ilmoitettu selkeästi Raamatussa, erityisestineljässä ensimmäisen Samuelin kirjan alkuluvussa.

Profeetta Samuel on Jumalan viimeisten päivien jäännöksen tyyppi. Herra valitsi hänet pahimpien aikojen keskellä ja piilotti hänet koulutusta varten, kunnes oli aika tuoda esiin Jumalan uudet aivoitukset. Herra sanoi Samuelille: "Katso, minä teen Israelissa sellaisen teon, että joka sen kuulee, sen molemmat korvat soivat"(1 Sam.3:11). Mikä voisi olla niin ihmeellistä ja hämmästyttävää kaikille, jotka sen kuulisivat? Se oli Jumalan tuomio elävästä uskosta luopuneelle uskonnolliselle järjestelmälle ja uuden, pyhän jäännöksen esiin nostaminen, koulutus ja voitelu!

Jumala tekee Samuelin päivien ihmeen jokaiselle sukupolvelle. Joka sukupolvessa on ollut jäännös, Jumalan mielen mukainen kansa, joka rukoilee.

[rita4]

KAIKKIEN SYNTIEN ÄITI
by David Wilkerson | September 28, 2011

Voisin laatia kokonaisen luettelon uskovien tekemistä synneistä. Mikään niistä ei olisi läheskään niin vakava kuin se, jonka haluan nostaa esille. Kaikkien syntien äiti on epäusko. Siitä syntyvät kaikki muut!

En puhu nyt paatuneen syntisen epäuskosta. Tuomitsijoiden, agnostikkojen ja ateistien epäusko ei liikuta Jumalaa vähääkään. Enemmän kuin mikään muu Jumalaa vihoittaa epäusko ja huolestuttava epäily niissä, jotka kutsuvat itseään Hänen nimellään! Hänen lapsensa, jotka sanovat: "Minä olen Jeesuksesta", mutta joiden sydämissä on epäilyä, pelkoa ja epäuskoa, murehduttavat häntä enemmän kuin ketkään muut!

Kuinka vakavasti Jumala ottaa tämän epäuskon synnin! Juudas varoitti kirkkoa näillä sanoilla: "Vaikka jo kerran olette saaneet tietää kaiken, tahdon kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet" (Juud.1: 5).

Juudas muistuttaa uskovia Jumalan asenteesta epäuskoa kohtaan! Hän sanoo: "Minä muistutan teitä siitä, että Jumala vihaa epäuskoa pelastettujensa joukossa. Pelastettuaan kansansa Hän jälkeenpäin tuhosi ne, jotka eivät uskoneet!"

Rakkaani, uskon että Jumala on kutsunut minut muistuttamaan Hänen seurakuntaansa tästä samasta asiasta! "Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut" (1 Kor. 10:11). Jumala ei ehkä enää tuhoa kansaansa fyysisesti niin kuin Vanhan Testamentin aikoihin. Sen sijaan Hänen tuomionsa meidän epäuskomme tähden näinä päivinä on hengellistä ja se on yhtä vakavaa.

Epäusko on tänään aivan yhtä tuhoavaa kuin ennenkin. Me emme kenties muutu suolapatsaiksi, mutta meistä tulee jäykkäniskaisia ja katkeria! Maa ei avaudu nielemään meitä, sen sijaan joudumme huolien, stressin ja perheongelmien nielemiksi. Tuli ei tule alas taivaasta ja kuluta meitä, mutta hengellinen elämämme tuhoutuu.

Monet meistä syyllistyvät tähän kakkien syntien äitiin pelkäämättä sitä. Emme ota epäuskoamme vakavasti. Sen sijaan me elämme, niin kuin ei se vaivaisi Jumalaa hiukkaakaan. Kuitenkin se on synti, joka avaa meidän ruumiimme ja henkemme mille hyvänsä synnille.

[rita4]

HÄN KUTSUU MEITÄ KESTÄMÄÄN LOPPUUN ASTI
by David Wilkerson | August 31, 2010

"Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi, etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi' " (Luuk. 14:28 -30).

Kristus tiesi, että monilla hänen seuraajistaan ei ollut sitä, mitä tarvittaisiin loppuun asti kestämiseen. Hän tiesi, että he kääntäisivät selkänsä ja jättäisivät kilvan kesken. Mielestäni uskovan traagisin tilanne on se, että hän on jättänyt elämänsä Kristuksen varaan, tarkoituksenaan kasvaa kypsäksi opetuslapseksi ja tulla enemmän Jeesuksen kaltaiseksi mutta ajautuu pois. Sellainen henkilö on kuin mies, joka laski perustukset, mutta ei kyennyt saamaan taloa valmiiksi, koska hän ei laskenut ensiksi kustannuksia.

Mikä ilo on kohdata niitä, jotka tosiaankin ovat juoksevat loppuun asti. Nämä uskovat kasvavat Kristuksen viisaudessa ja tiedossa. He muuttuvat joka päivä, hetki hetkeltä. Paavali sanoo heille rohkaisevasti: "Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki" (2 Kor. 3:18 ). Eivät nämä uskovat etsi taivasta, vaan Kristusta hänen kirkkaudessaan!

Tiedän, että monet tämän sanoman lukijat aikovat levätä hetken tai ottaa askeleen taaksepäin. Se näyttää pieneltä teolta, mutta se voi aiheuttaa nopean alamäen pois hänen rakkaudestaan. Jos tämä on totta sinun kohdallasi, niin ymmärrä, että Pyhä Henki kutsuu sinua kääntymään takaisin, takaisin katumukseen, itsensä kieltämiseen ja antautumiseen. Juuri tällä hetkellä ajan merkitys on suuri. Jos ikinä aiot jättäytyä Kristuksen varaan, tee se nyt, kestä loppuun asti

[rita4]

NÖYRYYTYKSESTÄ OPPIMINEN
by David Wilkerson | February 9, 2012

Psalminlaulaja kirjoittaa: "Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi"(Ps.119:71). Ihmettelet varmaan laillani: "Minkälaista teologiaa tämä on? Onko tosiaan hyvä joutua nöyryytetyksi?"

Hepreankielellä sana nöyryytys tässä tarkoittaa "suostutettu, kuritettu, saastutettu, loukattu, nöyryytetty, heikennetty, masennettu". Kun laitat näitä merkityksiä edellä olleeseen lauseeseen, siinä lukeekin: "On hyvä, että minua kuritettiin, nöyryytettiin, heikennettiin, masennettiin, jotta voisin oppia Herran asetukset". Sana asetus merkitsee "kaiverrettua lakia". Psalminlaulaja sanoo siis: "On hyvä, että jouduin menemään näiden vaikeuksien läpi, koska niiden aikana Jumala kaiversi lakinsa ja tiensä sydämeeni."

Herra sallii matkallamme koetuksia tutkiakseen meitä, mutta se ei ole hänen varsinainen päämääränsä. Koettelemuksien tarkoitus on opettaa meitä vaeltamaan oikein hänen edessään. Raamattu sanoo: "Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista"(Ps.34:19). Psalminlaulajan mukaan kärsimysten päämäärä on antaa meille opetus.

Yksi lähettipariskunta kirjoitti tilanteestaan eräässä Afrikan valtiossa, jossa he olivat työssä. Se on maailman köyhimpiä maita. Olot ovat koko ajan vain kiristyneet verisen sisällissodan takia.

Lähetit ajoivat kuorma-autolla tähän epätoivoiseen maahan, mukanaan naapurimaan uskovia. He vievät sinne tarvikekuormaa. Heidän piti olla illalla mukana yhdessä kokouksessa aivan rajan tuntumassa. Kahdeksisen kilometriä ennen rajaa auto alkoi hidastua. Vaikka kuljettaja kuinka yritti antaa kaasua, auto vain hiljensi vauhtiaan. Tiimi oli tosi pettynyt katsellessaan edellä ajavan auton vähitellen häipyvän kaukaisuuteen.

Lopulta tiimi saapui rajalle, ja silloin juuri auton moottori sammui eikä suostunut inahtamaankaan. Kaikki tiimissämme ihmettelivät: "Herra, mitä tämä tarkoittaa?" Yhtäkkiä rajavartijat alkoivat juosta ympäriinsä, huutaen kiihtyneinä. "On tapahtunut räjähdys aivan rajan tuolla puolen! Yksi sotaa käyvistä sissijoukoista oli räjäyttänyt auton, joka juuri ylitti rajaa." Lähettitiimi käsitti, että kyseessä oli auto, joka oli ollut aivan heidän edessään. Jos lähetyksen kuorma-auto olisi toiminut kunnolla, heidänkin kimppuunsa olisi hyökätty.

Seuraavana aamuna lähetyksen autoa ajanut väänsi virta-avainta startatakseen, eikä mitään vikaa ollut. Itse asiassa auto kulki aivan erinomaisesti lopun matkan. He huomasivat, että Jumalan päämäärä oli täyttynyt tämän vaikean tilanteen kautta.