Mitä on mielenmuutos?

[rita4]

T.A.Hegre

Uudestisyntyminen merkitsee kokonaisvaltaista kääntymistä, mielenmuutosta itsekkyydestä Kristuksen kaltaisuuteen. Se merkitsee siirtymistä tämän maailman valtakunnasta Jumalan valtakuntaan ja synnistä pyhyyteen. Näissä asioissa tarvitsemme kuitenkin perusteellista opetusta. Vanhat herätyssaarnaajat tiesivät tämän. He julistivat myös, mikä on synti. He kertoivat sekä synnin vaaroista että synnin parannuskeinosta.

Parannus ja antautuminen

Uskoon tuloon kuuluu mielenmuutos syntiä kohtaan, jota sanotaan parannuksen teoksi ja antautuminen Kristukselle. Näiden jälkeen ihminen alkaa elää Jumalan valtakunnan periaatteiden mukaan.

Nykyään julistuksella pyritään usein "kohtaamaan ihmisten tarpeita". Tarkoitamme sillä hyvää, mutta ehkä näkökulmamme on pelkästään inhimillinen. Jumalakin tahtoo täyttää tarpeemme, mutta hän tietää paremmin kuin me, mikä estää oikeitten tarpeittemme täyttymistä. Me tarvitsemme syntiemme tunnustamista, parannuksen tekoa ja tekemiemme vääryyksien korvaamista.

Ennen uskoontuloamme elimme tämän maailman periaatteiden mukaan. Jeesus kutsuu saatanaa tämän maailman ruhtinaaksi. Me olimme sille alamaisia. Uskoon tultuamme sanouduimme irti kaikesta yhteydestä saatanaan ja alamaisuudesta sille. Tahdoimme kuolla maailmalle, synnille, syntiselle luonnollemme ja paholaiselle. Jumala oli "pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidän rakkaan Poikansa valtakuntaan" (Kl 1:13). Meistä oli tullut uusia luomuksia. "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut." (2 Kr 5:17.)

Uusi elämä

Paavali kysyy kirjeessään roomalaisilta: "Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suurenisi?" (Rm 6:1.) Vaikka hän on juuri osoittanut voimakkaasti, että " - armo on hallitseva [uskovaa] vanhurskauden kautta iäiseen elämään - ", hän vastaa esitettyyn kysymykseen painokkaasti, "EI". Uusi luomus Kristuksessa ei jatka tietoisesti syntielämää (Rm 6:1). Hän on vapaa syyllisyydestä, mutta lisäksi myös synnin voimasta. Hänessä asuva Kristuksen Henki antaa hänelle voittoelämän.

Kristuksen antama uusi elämä on ainoa, joka tuottaa meissä hänen kaltaisuuttaan, rakkautta, luopumista syntisistä elämäntavoista ja asenteista, valkeudessa vaeltamista ja luottamista siihen, että Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä (1 Jh).

Valitse tie

Raamatun opetuksen mukaan emme voi tehdä kompromissia. Jotkut uskovat kaikkien ihmisten loppujen lopuksi pelastuvan. Kuitenkin Jeesus opettaa selvästi, että on olemassa kaksi tietä: lavea tie, joka johtaa kadotukseen, ja kaita tie, joka johtaa iankaikkiseen elämään. On valittava ja jokaisen oman valinnan mukaan hän jakaa ihmiset lampaisiin ja vuohiin.

Hän kertoo, että portti elämään on ahdas, ja harvat sen löytävät. On olemassa pimeyden valtakunta ja valkeuden valtakunta. Mistään keskitiestä ei Raamatussa puhuta; siellä ei ole niin sanottua harmaata aluetta. Monet ovat antaneet maailman haihduttaa nämä totuudet sydämestään. Se on johtanut paikoin siihen, että tarpeessa olevat ihmiset eivät kuule pelastuksen julistamista. Lähetystyön innostus on saattanut kadota tai muuttua vain materiaaliavuksi.

Me tarvitsemme heräämistä sanan totuuteen niin, että ihmiset alkavat elää sen mukaan. Sellaiset ihmiset vaikuttavat ympärillään olevien elämään. He muuttavat kansansa henkistä ilmastoa niin, että evankeliumille tulee tilaus. He eivät ole pelkästään niitä, jotka tilastotutkimusten mukaan pitävät itseään "Jumalaan uskovina", vaan he ovat mielenmuutoksen kokeneita uskovia.

(Käytetyt raamatunkäännökset KR 1938 ja Saarnivaara 1993)

[rita4]

Uudestisyntyminen merkitsee kokonaisvaltaista kääntymistä, mielenmuutosta itsekkyydestä Kristuksen kaltaisuuteen. Se merkitsee siirtymistä tämän maailman valtakunnasta Jumalan valtakuntaan ja synnistä pyhyyteen. Näissä asioissa tarvitsemme kuitenkin perusteellista opetusta. Vanhat herätyssaarnaajat tiesivät tämän. He julistivat myös, mikä on synti. He kertoivat sekä synnin vaaroista että synnin parannuskeinosta.

Parannus ja antautuminen

Uskoon tuloon kuuluu mielenmuutos syntiä kohtaan, jota sanotaan parannuksen teoksi ja antautuminen Kristukselle. Näiden jälkeen ihminen alkaa elää Jumalan valtakunnan periaatteiden mukaan.

Nykyään julistuksella pyritään usein "kohtaamaan ihmisten tarpeita". Tarkoitamme sillä hyvää, mutta ehkä näkökulmamme on pelkästään inhimillinen. Jumalakin tahtoo täyttää tarpeemme, mutta hän tietää paremmin kuin me, mikä estää oikeitten tarpeittemme täyttymistä. Me tarvitsemme syntiemme tunnustamista, parannuksen tekoa ja tekemiemme vääryyksien korvaamista.

On aina suloista, kun ihminen uudestisyntyy Elävään uskoon ja lähtee seuraamaan Jeesusta Kristusta, Vapahtajaansa. Se on usein voinut olla pitkäkin prosessi, mutta joka on lopulta johtanut ns voittoon, eli; ihminen on halunnut vastaanottaa sydämeensä Herran Jeesuksen ja saada kaikki syntinsä Häneltä anteeksi, Veren pesun sydämeensä ja mieleensä, kaikkeen..

Mutta onko hän saanut tietoa, opetusta synnin oveluudesta? Aika harvoin enää nykyään seurakunnissa, tai massakokouksissakaan puhutaan synnistä, niin kuin puhua tulisi ja sen vaarallisuudesta, jopa uskovallekin. Aivan liian paljon on opetusta, jossa sanotaan, ettei uudestisyntynyt uskova ja kaikki syntinsä Herraltaan anteeksi saanut voi tehdä enää syntiä, koska ne on jo annettu anteeksi, voitettu Golgatalla. Toki, Jeesus voitti kuoleman ja vihollisen vallan ristillä kuollessaan, sekä siellä vuodattaessaan pyhän sovinto/uhriverensä. Mutta kyllä me ystävät rakkaat ollaan silti heikkoja loppuun asti, niin että synti ja synnin houkutus saa meidät aivan liian usein jopa lankeamaan. Tai ainakin se saa meidät kaipaamaan ja unelmoimaan jotain sellaista, jonka; omatuntomme sanoo synniksi ja joka ei ole Isän Jumalankaan mieleen. Kuuntelemmeko omaatuntoamme, Pyhän Hengen ääntä? Vai huitaisemmeko vain kädellä: en välitä, en usko, en suostu uskomaan sitä synniksi, tms..

Synnillä ei pidä leikkiä. Sanoisinko: ettei pidä antaa sille pikkusormeaan, koska se niin helposti viekin mukanaan koko käden ja jopa koko sydämemme, eksyttää, vie väärään suuntaan sydämemme, jonka pitäisi elää ja palaa pyhää, puhdistettua tultaan Jeesuksellemme, ei saatanalle, tai itsellemme, tai..

Raamattukin kehottaa jatkuvaan parannuksentekoon, mielen muutokseen, uudistumiseenkin, sekä tunnustamaan syntinsä. Joillekin voi olla hyväksi, jos on uskova, jolle voi purkaa sydäntään ja tuntojaan ja saada synninpäästö, vapautus. Mutta kaikilla ei sitä mahdollisuutta välttämättä ole, tai ei ole rohkeutta paljastaa toiselle sydämensä sopukoita, elämäänsä. Ja silloin onkin tosi tärkeää ymmärtää rukoukseen menon tärkeys sekä avoimena ja paljastettuna Herran edessä oleminen. Koska sanoit tai et, niin Isä Jumala jo tietää kuitenkin kaiken sinusta ja touhuistasi ym..Et voi tehdä, tai sanoa mitään, jota hänen; Isän silmänsä ei näkisi ja tietäisi jo sinusta. Miksi siis piiloutua, salata, esittää parempaa kuin todellisuudessa on? On parempi olla rehellinen ja aito, avoin, kuin ainakin pieni lapsi. Sillä olemmehan me Jumalan pieniä lapsia kaikki: iästäsi, sukupuolestasi, ihon väristäsi, rodustasi, uskossa olo ajastasi, tms huolimatta.

Rohkenen sanoa, että: Me tarvitsemme jokainen uskova mielenmuutosta monessakin kohdin tätä elämämme vaellusta. Mutta kun me tahdomme viipyä rukouksessa Herramme ristin juurelle polvistuneena, niin se on aina: nöyrtymisen, suostumisen merkki taivaaseen ja kun sydän itkee synnin vuoksi, sekä haluaa siitä vapautua, niin aivan varmasti se huomioidaan taivaassa niin että: Herra alkaa vapauttaa siitä ja lopulta me saamme siitä täydellisen vapauden. Mutta se vaatii joskus työtä, kovaakin työtä ja kyyneliä, paljon ristinsä juurella oloa, rukousta, Raamatun tutkistelua, Jeesukseen vain katsomista ja Häneen turvautumista, esirukouksia, ym ym..Mikään ei tapahdu tosta vain sormia näpsäyttämällä, siihen en jaksa uskoa. Vaan meitä koetellaan; olemmeko tosissamme ja haluammeko oikeestikin vapauteen; kuin häkkilintu päästä lentämään ulos, avaran taivaan alle..

Uusi elämä

Paavali kysyy kirjeessään roomalaisilta: "Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suurenisi?" (Rm 6:1.) Vaikka hän on juuri osoittanut voimakkaasti, että " - armo on hallitseva [uskovaa] vanhurskauden kautta iäiseen elämään - ", hän vastaa esitettyyn kysymykseen painokkaasti, "EI". Uusi luomus Kristuksessa ei jatka tietoisesti syntielämää (Rm 6:1). Hän on vapaa syyllisyydestä, mutta lisäksi myös synnin voimasta. Hänessä asuva Kristuksen Henki antaa hänelle voittoelämän.

Kristuksen antama uusi elämä on ainoa, joka tuottaa meissä hänen kaltaisuuttaan, rakkautta, luopumista syntisistä elämäntavoista ja asenteista, valkeudessa vaeltamista ja luottamista siihen, että Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä (1 Jh).

Valitse tie

Raamatun opetuksen mukaan emme voi tehdä kompromissia. Jotkut uskovat kaikkien ihmisten loppujen lopuksi pelastuvan. Kuitenkin Jeesus opettaa selvästi, että on olemassa kaksi tietä: lavea tie, joka johtaa kadotukseen, ja kaita tie, joka johtaa iankaikkiseen elämään. On valittava ja jokaisen oman valinnan mukaan hän jakaa ihmiset lampaisiin ja vuohiin.

Hän kertoo, että portti elämään on ahdas, ja harvat sen löytävät. On olemassa pimeyden valtakunta ja valkeuden valtakunta. Mistään keskitiestä ei Raamatussa puhuta; siellä ei ole niin sanottua harmaata aluetta. Monet ovat antaneet maailman haihduttaa nämä totuudet sydämestään. Se on johtanut paikoin siihen, että tarpeessa olevat ihmiset eivät kuule pelastuksen julistamista. Lähetystyön innostus on saattanut kadota tai muuttua vain materiaaliavuksi.

Pelko pois, Asanna, san. säv. Seija Lehtonen