Nöyrän palvelijan onnea

[rita4]

Andrew Murray

Jumalan valtakunnan salaisuus on nöyryydessä. Jeesus on jättänyt meille esimerkin oikeasta asenteesta Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Suurin on se, joka suostuu palvelemaan muita. Jumalan tahdossa kulkeva palvelija saa tuntea taivaallista onnea.

Johanneksen evankeliumi kuvailee paljolti Jeesuksen sisäistä elämää. Jeesus puhuu usein suhteestaan Isään. Hän kertoo toimintansa vaikuttimista sekä siitä voimasta ja Hengestä, jossa hän toimii.

En minä, vaan Jumala

Jeesus oli alamainen Isälleen Hän antoi Isälleen kaiken kunnian. Vapahtajan elämässä toteutui se, mitä hän opetti: "Joka itsensä alentaa, se ylennetään." (Mt 23:12.) "Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman." (Fl 2:8-9.)

Jeesus kuvaa suhdetta Isäänsä seuraavasti: "Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän." (Jh 5:19.) "Minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt." (Jh 5:30.) "En minä ota vastaan kunniaa ihmisiltä." (Jh 5:41.)

"Minun oppini ei ole minun. vaan hänen, joka on minut lähettänyt." (Jh 7:16.) "Sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut; en minä ole itsestäni tullut, vaan hän on minut lähettänyt." (Jh 8:42.) "Mutta minä en etsi omaa kunniaani." (Jh 8:50.) "Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen." (Jh 14:10.)

Kristuksen mielenlaatua

Johanneksen kirjaamat sanat avaavat meille Jeesuksen elämän ja työn juuret. Niiden kautta ymmärrämme, miten kaikkivaltias Jumala kykeni tekemään lunastustyönsä Jeesuksen kautta. Hänen kirjoituksestaan heijastuu Jumalan Pojan sydämenlaatu.

Evankeliumi opettaa, millainen on sen elämän olemus, jonka Jeesus on lunastanut meille. Se on itsensä tyhjentämistä ja Vapahtajan korottamista. Kun me emme ole itsessämme mitään, Jumala saa olla meille kaikki kaikessa.

Täydellinen jumalakeskeisyys ja suostuminen Isän tahtoon toi Jeesukselle rauhan ja ilon. Hän ei menettänyt mitään, vaikka antoi Jumalalle kaiken. Isä kunnioitti Poikansa luottamusta ja toimi hänen kauttaan.

Koska Jeesus nöyrtyi Jumalan edessä, hän pystyi nöyrtymään ihmistenkin edessä ja tulemaan kaikkien palvelijaksi. Hänen nöyryytensä merkitsi sitä, että Isä sai tehdä hänen kauttaan, mitä näki hyväksi.

Me olemme päässeet osallisiksi Kristuksesta, jotta voisimme saada Kristuksen mielenlaadun. Vapahtaja kutsuu meitä itsemme kieltämiseen. Sitä kautta hän tekee meistä astioita, jotka hän täyttää Hengellään.

Köyhiä ja hiljaisia

Nöyryys alkaa siitä, että ymmärrämme, kuka Jumala on. Hän on se, joka saa meissä aikaan kaiken hyvän. Meidän tehtävämme on suostua hänen työhönsä. On hyvä muistaa, että Kristus meissä merkitsee nöyryyttä ja sävyisyyttä.

Me olemme astioita, joiden kautta elävä Jumala ilmaisee viisautensa ja hyvyytensä rikkauksia. Olemme saaneet kaiken lahjaksi häneltä. Siksi meidän on kumarruttava hänen edessään ja odotettava, mitä hän antaa meille.

Nöyryys on Jeesuksen koko elämän olemus. Jeesus on yhtä nöyrä suhteessaan ihmisiin kuin Jumalaan. Hän tahtoo palvella niitä, jotka hänen Isänsä on luonut ja joita tämä rakastaa.

Kun tutkit elämääsi, etsi siitä nöyryyttä. Ylistä Jumalaa siitä, että Jeesus avaa sinulle taivaallisen nöyryyden ja autuuden. Kun Jeesus paljastaa meille sisintään, näemme siellä nöyryyttä. Kuunnelkaamme häntä, kun hän puhuu meille Sanansa kautta.

Palvelustehtävänsä alussa Jeesus opetti autuudesta. "Autuaita ovat hengellisesti köyhät. sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä." (Mt 5:3,5.)

Kuka on suurin?

Jeesus kertoi, millainen portti johtaa hänen valtakuntaansa. Taivasten valtakunta kuuluu köyhille - sellaisille, joilla ei ole mitään. Taivaalliset siunaukset kuuluvat nöyrille ja alaspainetuille.

"Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne." (Mt 11:29.) Tällainen on Jeesuksen mieli. Mekin voimme saada hänen mielenlaatunsa, kun otamme vastaan nöyryyden ja sävyisyyden hänen kädestään. Vapahtajan kautta saamme täydellisen levon sielullemme.

Kerran opetuslapset kiistelivät siitä, kuka heistä olisi suurin taivasten valtakunnassa (Mt 18: 1; Lk 9:46). Kun he kysyivät sitä Jeesukselta, tämä asetti heidän eteensä lapsen. Jeesus opetti, ettei se, joka nöyrtyy lapsen kaltaiseksi, on taivaassa suurin.

Opetuslasten kysymys on kauaskantoinen. Mikä on tärkeintä taivasten valtakunnassa? Növryys. "Sillä joka teistä kaikista on pienin, se on suuri." (Lk 9:48.)

Nöyrä on arvokas

Kun Sebedeuksen pojat pyysivät Jeesukselta, että he pääsisivät istumaan hänen viereensä taivaassa, Jeesus vastasi, ettei hän, voinut luvata sitä. Isä antaisi paikat hänen vierestään niille, joita varten ne on valmistettu. Opetuslasten asia ei ollut pyytää sellaista.

Jeesus lisäsi vielä: "Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkesä lunnaiksi monen edestä." (Mt 20:26-28.)

Se meistä, joka näyttää ihmisten silmissä mitättömältä, saattaa elää hyvin lähellä Jumalaa, ja joka osoittaa ihmisten keskellä nöyryyttä, on Jumalan silmissä äärettömän arvokas. Jeesus vieraili erään fariseuksen talossa, hän kertoi vertauksen vieraasta, joka kutsuttiin ylimmälle sijalle pöydässä. Hänen opetuksensa ydin oli:

"Vaan kun olet kutsuttu, mene ja asetu viimeiselle sijalle, ja niin on se, joka on sinut kutsunut, sisään tullessaan sanova sinulle: `Ystäväni, astu ylemmäksi'. Silloin tulee sinulle kunnia kaikkien pöytäkumppaniesi edessä. Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään. (Lk 14:10-11.)

Onnellinen palvelija

Meidän työmme Jumalan seurakunnassa on arvotonta, ellei sitä ole läpäissyt syvä ja aito nöyryys sekä Jumalaa että ihmistä kohtaan. Jeesus ei ainoastaan opettanut nöyryydestä, vaan hän antoi siitä myös esimerkin: hän pesi opetuslasten jalat. "Minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee." (Lk 22:27.)

Jeesus vaelsi nöyryyden ja palvelemisen hengessä. Siinä hän pelasti meidät ja siihen hän kutsuu meitä. Uskollinen palvelija on omistautunut isännälleen. Hän tutkii tarkasti, mikä isäntää miellyttää ja iloitsee tämän menestymisestä, kunniasta ja hyvinvoinnista.

Olemmeko me onnellisia palvellessamme Jumalaa? Onko hänen palvelemisestaan tullut meidän suurin vapautemme? Olemmeko sanoutuneet irti itsekeskeisyyden synnistä?

Kun otamme palvelustehtävämme vastaan kokosydämisesti, se koituu meille siunaukseksi. Löydämme uuden ja entistä suuremman vapautuksen itsekkäästä elämästä. Jos tämä kuulostaa kovalta, se johtuu ylpeydestämme. Ylpeys saa meidät uskomaan, että olemme jotakin.

Osalliseksi Kristuksesta

Synnistä ja lihallisuudesta vapautuminen Jeesuksen veren kautta koituu kirkkaudeksemme. Saamme ottaa vastaan Jeesuksen Hengen ja taivaallisen ilon.

Voimme toivottaa koko sydämestämme tervetulleeksi sen koulutuksen, johon joudumme, kun ryhdymme palvelemaan koettelevia ja ärsyttäviä lähimmäisiämme.

Pyhityselämä saa meidät tutkimaan Jumalan sanaa innokkaasti. Pyhityksen tiellä mikään asema ei ole meille liian vähäinen, mikään tehtävä ei ole liian mitätön, eikä mikään kumarrus vie meitä liian syvälle. Tärkeintä on, että tulemme osallisiksi hänestä, joka on uhrikuolemallaan palvellut meitä.

Älkäämme etsikö oman minämme korottamista, vaan jättäkäämme kaikki Jumalan käsiin. Meidän asiamme on nöyrtyä Kaikkivaltiaan käden alla ja palvella lähimmäisiämme.

Taivaan aateluutta

Jumala on uskollinen. Hän täyttää tyhjän astian omalla kirkkaudellaan ja voimallaan. Hän korottaa sen, joka alentaa itsensä. Kun Jumala toimii elämässämme, hän tekee sen suuressa voimassaan ja rakkaudessaan.

Joskus erehdymme kuvittelemaan, että nöyryys ja sävyisyys ovat merkkinä heikkoudesta. Kunpa ihmiset uskoisivat, että nöyryys on taivaan valtakunnan aateluutta. Se on kuningasten Kuninkaan ominaisuus.

On jumalallista nöyrtyä palvelemaan muita. Jeesus antaa meille kaiken sen, mitä hänellä on meille annettavanaan: hän antaa meille sävyisyytensä ja nöyryytensä.

[rita4]

Evankeliumi opettaa, millainen on sen elämän olemus, jonka Jeesus on lunastanut meille. Se on itsensä tyhjentämistä ja Vapahtajan korottamista. Kun me emme ole itsessämme mitään, Jumala saa olla meille kaikki kaikessa.
---------------------------------------------------------------------
Me olemme päässeet osallisiksi Kristuksesta, jotta voisimme saada Kristuksen mielenlaadun. Vapahtaja kutsuu meitä itsemme kieltämiseen. Sitä kautta hän tekee meistä astioita, jotka hän täyttää Hengellään.

Kun olin tuolla hautajaisreissulla ja senkin jälkeen vielä mietin; mitä on olla uskovana uskomattomien keskellä, sekä olla ja toimia, puhua niin, että: meistä voisi näkyä edes pikkaisen Kristuksen Jeesuksen mielenlaatu, jne..

Niin.. näkyikö se minusta? Herra yksin tietää. Olin oma itseni, mutta muistin myöskin olevani pelastettu ja uskova, Jeesuksen opetuslapsi/seuraaja. Tottakai rukoukseni on, että: se usko, minkä Isä on sydämeeni laskenut kerran, niin että se näkyisi ja kuuluisi, maistuisi.. Niin ettei se olisi vain minua itseäni, vaan Jeesuksen Kristuksen koroittamista ja kirkastamista..Että edes yksi ihminen alkaisi miettiä myöskin uskon asioita..

Uskovan elämä on jatkuvaa itsensä kieltämistä, tyhjentymistä omasta ajattelustamme sillai, että: tahdomme toimia, niin kuin ymmärrämme Isänkin tahdoksi kohdallamme. On nääs helppoa olla uskovana, kuin oisikin maailmassa.. Mutta olla Kristus tuoksu/kirje niiden keskellä, jotka eivät tunnusta Jeesusta herrakseen, niin se onkin jo vaikeampaa ja vaativampaa, mutta ei mahdotonta, jos vain niin haluaa elää ja toimia, puhua.

Nöyryys alkaa siitä, että ymmärrämme, kuka Jumala on. Hän on se, joka saa meissä aikaan kaiken hyvän. Meidän tehtävämme on suostua hänen työhönsä. On hyvä muistaa, että Kristus meissä merkitsee nöyryyttä ja sävyisyyttä.

Me olemme astioita, joiden kautta elävä Jumala ilmaisee viisautensa ja hyvyytensä rikkauksia. Olemme saaneet kaiken lahjaksi häneltä. Siksi meidän on kumarruttava hänen edessään ja odotettava, mitä hän antaa meille.
-----------------------------------------------------------------------------------
Jeesus kertoi, millainen portti johtaa hänen valtakuntaansa. Taivasten valtakunta kuuluu köyhille - sellaisille, joilla ei ole mitään. Taivaalliset siunaukset kuuluvat nöyrille ja alaspainetuille.

"Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne." (Mt 11:29.) Tällainen on Jeesuksen mieli. Mekin voimme saada hänen mielenlaatunsa, kun otamme vastaan nöyryyden ja sävyisyyden hänen kädestään. Vapahtajan kautta saamme täydellisen levon sielullemme.

Niin rakkaat ystäväni, kuinka usein koko reissuni aikana lihan tahtoni koitti nostaa päätään. Suorasanaisuuteni tulla esiin, jne..Mutta uskon vakaasti, että, kun pysyin joka päivä rukouksessa ja pyysin viisautta taivaasta ja voimaa, kykyä kestää mitä tuleekin, niin Herra siunasi minua niin että osasin olla sävyisä ja niellä kiukkuni ja ärtymyksenikin..Suostuin, siis nöyrryin olemaan vaiti, ym..En ollut heille mitään, pelkkä nolla, uskova, jota on hyvä karttaa..Moniakin asioita menneisyydestäni, lapsuudestani nousi pintaan ja tajusin olevani elämäni loppuun asti se meidän suvun ns mustalammas, riesa..

Helppoako pysyä tyynenä? No ei useinkaan, mutta oli vain huokastava yläkertaan; "Herra, auta, en jaksa, osaa, pysty, kestä..!" Sieltä se tuli apu, ja vain sieltä. Jeesukseltani. Voi mitä olisikaan tapahtunut, jos oisin antanut lihanmieleni elää..Kiitos Herralle kun auttoi mua kurjaa lastaan kestämään koetuksen ja hylkäämisen, kaiken vaikean..

Room. 5:
1 Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,

2 jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.

3 Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,

4 mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;

5 mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

6 Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.

7 Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla.

8 Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.

9 Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.

10 Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut;

11 emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet.

[rita4]

Osalliseksi Kristuksesta

Synnistä ja lihallisuudesta vapautuminen Jeesuksen veren kautta koituu kirkkaudeksemme. Saamme ottaa vastaan Jeesuksen Hengen ja taivaallisen ilon.

Voimme toivottaa koko sydämestämme tervetulleeksi sen koulutuksen, johon joudumme, kun ryhdymme palvelemaan koettelevia ja ärsyttäviä lähimmäisiämme.

Pyhityselämä saa meidät tutkimaan Jumalan sanaa innokkaasti. Pyhityksen tiellä mikään asema ei ole meille liian vähäinen, mikään tehtävä ei ole liian mitätön, eikä mikään kumarrus vie meitä liian syvälle. Tärkeintä on, että tulemme osallisiksi hänestä, joka on uhrikuolemallaan palvellut meitä.

Älkäämme etsikö oman minämme korottamista, vaan jättäkäämme kaikki Jumalan käsiin. Meidän asiamme on nöyrtyä Kaikkivaltiaan käden alla ja palvella lähimmäisiämme.

Laitan jotain mitä nousee sydämelleni tuosta lainauksestani. Varmasti me kaikki haluamme olla osallisia Kristuksesta, vai mitä? Kuinka tärkeää onkaan opia nöyrtymään eteensä; ristinsä juurelle, sekä tekemään joka päivä sydämen halusta parannusta. Jos emme elä parannuksenteossa, niin että siitä tulee sydämen halu puhdistua verilähteellään, niin uskallan sanoa, että; Silloin uskonelämämme on heikkoa, vajaata ja itsekästä (lihallista, maailmallista). Se ei ole silloin: koko sydämistä antautumista Herramme käyttöön, johdatukseen ja myöskin; kuolemaan omille ajatuksillemme, haluillemme, tms..Vaan se on itsemme jonain pitämistä (parempana kuin muut) tai nurinaa, murinaa, sellaisten asioiden pyytämistä, jotka eivät kasvata uskoamme, tai .. niin; ei suostuta tulemaan pieneksi, heikoksi, paljon Jeesusta tarvitsevaksi, hiljentymään, antamaan/ pyytämään anteeksi, palvelemaan lähimmäisiämme ilman taka-ajatuksia nöyrinä, hyväksymään erilaisuutta, tms..

Saat olla aivan varma, että Isä laittaa sinutkin koulutukseensa, kun tahdot olla käytössään, sekä palvella lähimmäisiäsi sekä Jumalaa. Mikä sitten onkin kohdallasi Jumalan tahto, niin koulutus on sen mukaista ja siinä katsotaan; suostutko, haluatko todella olla käytössään, palvella niin ihmisiä, kuin Jumalaasikin ja kestää vaikeatkin ihmissuhteet, vaikeudet, kiusaukset, ym, ym? Kun koulutus alkaa niin Herra saattaa vetää sinut siinä tilanteessa yksinäisyyteen, ei välttämättä, mutta sekin on aina mahdollista. Ja saat ymmärtää, ettei se koulutus ole välttämättä lihallesi ollenkaan kivan tuntusta, päinvastoin.

Siinä joko luovutetaan, tai jatketaan ja opitaan kaikessa jäämään verisen ristinsä juurelle rukoilemaan, tunnustamaan kaiken ja pyytämään veren pesua, puhdistautumaan, kuolemaan itsellesi, sekä myöskin maailmalle ja kasvamaan, opimaan, uudistumaan, jne.. Se koulutus voi venyä, koska ei Herra laita ketään kesken kaiken kentälle, vaan kaikella on aina oma aikansa ja tarkoituksensakin. Voit olla jopa ihan lopussa jo ja ajatella, ettei paluuta edes enää ole.. Mutta eräänä kauniina tai vähemmän kauniina päivänä saat sydämellesi/ henkeesi varmuuden, kutsun takaisin työhönsä, ja sinua aletaan silloin nopeampaan valmistaa tulevia koitoksiasi varten, jotta sitten selviät niissä, kestät vaikeatkin tilanteet ja ihmiset ja saat olla Herrasi käytössä..

Sinulla Täytyy olla lämmin ja läheinen, luottavainen suhde silloin Jeesukseesi, jotta sinä selviät, kestät, osaat olla niissä koitoksissa ja pysyä silti pystyssä, tuli sitten mitä tulikin eteesi ja silmillesi. Ja vaikka sisälläsi saattaisikin kuohua, niin osaat jo silloin viedä asioitasi ja tunteitasi, ym Herrasi eteen ja saada sieltä rauhan sydämeesi, sekä voiman ja viisauden, kyvyn alkaa nähdä asioita, niin kuin Herrasikin ne näkee ja päättää taas vain jatkaa; tuli sitten mitä tulikin, kunhan saat vain olla Herrasi voimassa työssään, siellä missä oletkin: päättäväisesti pitäytyen Jumalan Sanaan ja totuuteen, lähtemättä miellyttään ketään. Tai lähtemättä heidän kura/oksennuslammikoihinsa mukaan rypemään ja eksymään. Tarvitset Jumalan apua ja rauhaa, voimaa silloin, ettet säry jääsydämien ja eksyneiden sisarien ja veljien, ihmisten sanojen ja käytöksen takia.

Meidän Täytyy elää lähellä veristä ristiä ja ristin Herraamme; Jeesusta Kristusta, lihaksi tullutta Jumalan Poikaa, Jeesus Nasaretilaista, jotta Hän voisi meitä myöskin käyttää työssään! Saakoon Jumala vahvistaa sinua rakas ystäväni, jotta oppisit elämään rukouksen hengessä, hylkäämään sen mitä maailma voisi antaa tai tuoda, sekä: Pitämään lujasti kiinni Mestarisi kädestä, kun Hän tahtoo johdattaa Henkensä kautta sinuakin työssään, sekä viedä: työhönsä, elovainioille, tai luopiotilassa jo olevaan seurakuntaasi herättelemään nukkuvia sieluja, ennen kuin on liian myöhäistä herätä valvomaan sydämensä tilaa. Pidä aina risti ja Ristin Herra Jeesus Kristus edessäsi, ei sivulla, ei takana, vaan edessäsi, jolloin katseesi voi olla aina suunnattuna: Vain Häneen! Ei itseesi, ei ihmisiin, ei olosuhteisiinkaan, vaan ja ainoastaan; Vain yksin Kristukseen Jeesukseen, joka auttaa sinua ja antaa sinulle joka päivä uuden voiman, voiman antaa anteeksi ja unohtaa, sekä olla heikkona ja vajaanakin käytössään, jolloin kaikki kiitos ja kunnia kaikesta annetaan: vain Herrallemme, ei koskaan ihmisille, eikä ole tarvetta itsekään luulla suuria, itsestään..Vaan saamme iloita, kun saamme olla käytössään, johdatuksessaan, saamme tarvittavan voiman ja rohkeuden, oikeat sanat juuri oikeaan hetkeen ja ..

Kerran lähti mies